Äidille

Äiti osti viimeksi Helsingissä käydessään Villavyyhdistä vyyhdin KnitLob´s Lairin Väinamöistä.Väri on kaunis semisolidi Vadelma. Hän ilmoitti jo silloin, ettei tarvitse jouluksi ottaa omia käsitöitä mukaan, sillä saisin neuloa hänelle huivin kyseisestä langasta. Omat työkalut piti kuitenkin ottaa mukaan.

Jouluaamuna sitten asetuimme Ravelryn loppumattoman mallirunsauden ääreen ja ryhdyimme etsimään sopivaa ohjetta. Itse katselin sillä silmällä erityisesti c-kirjaimella alkavia ohjeita, sillä Ravelryn aakkooshaasteessa oli cee vielä tekemättä. Aikamme katseltuamme päädyimme Chandra-huiviin (ravel-link).

Ohjeessa oli käytetty paksumpaa lankaa, kuin mitä minulla oli, mutta metrimäärä näytti riittävän. Valittavana oli kolme kokoa ja valitsin kaikkein suurimmaan, jotta huivista tulisi riittävän iso ohuemmallakin langalla. Pidän hyvin paljon tällaisista huiveista, joisssa suurin työ tehdää heti alussa ja loppumatka onkin vain pelkkää laskettelua. Ensimmäisä kertaa neuloin sellaisen mallikuvion, jossa tapahtuu myös nurjalla puolella. Yllättäen huomasin, että kirjoitetun ohjeen seuraaminen oli helpompaa kuin kaavion.

Sain pitsireunan valmiiksi joulupäivänä. Onneksi, sillä tapananinpäivän aamuna, kun jatkoin neulomista, sähköt katkesivat. yllättäen. Vaikka oli jo päivä, niin hämärää oli joka tapauksessa. Suoran osuuden tekeminen onnistui hyvin ilman valoakin ja huivi valmistui vauhdilla, kun ei muutakaan tekemistä ollut. Sähkökatko kesti vain reilun tunnin, joten pitkään emme joutuneet siitä kärsimään. Toisin on ollut muualla. Sain huivin valmiiksi ja pingotukseen tapaninpäivän iltana. Lankaa kului 85 grammaa, joten se riitti vallaan mainiosti, eikä tarvinnut missään välissä jännittää langan riittävyyttä.

Yritin valokuvata huivia tiistaina, mutta tuuli oli vielä niin kovaa, ettei huivi pysynyt paikallaan. Seuraavana päivänä sain huivin paikoilleen äidin harteille ja valokuvattua kunnolla. Tämä on Hullun HuiviVuoden 21. huivi. En asettanut itselleni mitään tiukkoja tavoitteita huivimäärästä, mutta aikamoinen läjä niitä on tässä vuoden aikana syntynyt. Jos laskisin hihattimetkin lukuun mukaan, olisin saanut aikaan melkein huivin kahdessa viikossa. Ja huivihulluus jatkuu vaan, kun koko ajan löytyy uusia ihania malleja.

Rauhallista Rauhan-päivää!

Sukkia suvulle

Sukkasadon aikana en saanut kuin vaivaiset kaksi sukkaparia aikaan. Ei sukituttanut sitten yhtään. Eikä olisi sukituttanut senkään jälkeen, mutta menin tiedustelemaan veljen vaimolta, mitä itsetehtyä täti voisi laittaa joululahjapakettiin - Sukkia! Kaikille tytöille (hän mukaan lukien) sukkia!

Eipä siinä sitten muu auttanut kuin ryhtyä sukkia neulomaan. Ravelryn aakkoshaasteissa oli b-kirjain meneillään ja sitä kautta löysin Hannan hauskan Broken seed stitch -mallipinnan. Löysin Lankavakasta sopivan värisen kerän Regian Fjord-lankaa. Sen kaveriksi kaivoin omia ja -marian- Maija-varastoja.

Ensimmäisenä valmistuivat vaaleanpunaiset sukat. Niiden oli tarkoitus mennä vanhimmalle veljentytölle, mutta niistä tuli hieman liian isot. Väritykseltäänkin olivat sellaiset, että alkoivat kertoa haluavansa äitini sukkalaatikkoon. Ei auttanut muu kuin jatkaa tikuttamista. Malli oli onneksi sen verran helppo, että valmista tuli aika nopeasti, mutta samalla sen verran mielenkiintoinen, ettei tullut tylsistyminen matkan varrella.

Pienin veljentytöistä sai tutut junasukat. Paksummasta langasta tehtyinä, niistä tuli isommat. Saattavat olla vielä vähän liiankin isot, mutta parempi niin päin. "Makkarasukat" olivat ensimmäisenä toivelistalla, kun ovat kuulemma ainoat, jotka pysyvät jalassa.

Viimeiseeen isompaan sukkapriin ei riittänytkään Fjord-lankaa koko matkalle, mutta yhdistelin muista sukista ylijääneitä lankoja raidoiksi. Yritin harjoitella erilaisia langan yhdistämistapoja välttääkseni tuhannen langanpään päättelyn, mutta en oikein onnistunut. Jouduin kuitenkin pujottelemaan niitä hörhöttäviä langanpäitä ja lopputulos olisi ollut kauniimpi perinteisellä päättelyllä. Harjoitukset jatkukoot. Lankaa viiteen sukkapariin meni yhteensä 360 grammaa, joista 150 grammaa Fjordia.

Aika hyvä saavutus ihmiseltä, jota ei yhtään sukituttanut. Nyt en kyllä hetkeen aio neuloa yhden yksiäkään sukkia! Onneksi olen ollut sen verran kiltti, että löysin joulupaketistani tällaiset punaiset ihanuudet lämmittämään omia jalkojani. Kiitos!

Isälle

Lahjojen keksiminen isälle on aika haasteellista. Kun yritän kysyä, mitä hän mahdollisesti tarvitsisi, niin vastaus usein on: "Kaikkea on enemmän kuin tarpeeksi ja kaupasta saa sen, mitä tarvitsee." Äiti onneksi toimii vakoojana ja tuo minulle ideoita isälle sopivista lahjoista. Tällä kertaa äiti ehdotti, että virkkaisin isälle kalalangasta selänpesiminen.

Virkkaaminen ei oikein napannut, mutta koukkuaminen kyllä. Pesimen koukkusin kaksipäisellä koukkuamiskoukulla ympyränä (eipä tarvinnut ommella saumoja). Musta kalalanka meni edellä ja valkoinen tuli perässä. Ohjeita koukkuamiseen löytyy mm. Kauhavan kangasaitan sivuilta. Minulla ei ole kuin yksi kaksipäinen virkkuukoukku (5,0 mm) ja se oli lankaan nähden hieman liian suuri. Lopputulos on kuitenkin mukavan taipuisa ja epäilen, että kalalanka saattaa pesussa kutistua hieman. Päihin virkkasin lopuksi muutaman kerroksen kiinteitä silmukoita ja kädensijat myös kiinteillä silmukoilla. 15-säikeistä kalalankaa kului 89 grammaa.

Pidän itse kovasti koukutusta pinnasta. Se on niin ihanan eläväinen. Lopputulos saa onneksi unohtamaan tekemisen yksitoikkoisuuden.

Seurakseen koukuttu selänpesin sai Rantakoski Designsin Marlene Dietrich -pyyhkeen. Meinasin ensin ostaa Kekkosen kuvalla varustetun pyyhkeen, mutta sitten ajattelin, että isä ehkä kuitenkin mielummin kääriytyy Marleneen. Tyytyväinenhän tuo lahjaansa vaikuttaa olevan. 

Nyt voi vähitellen paljastella näitä tonttutouhujakin :-)

Hauskaa joulun jatkoa kaikille!

Hulluuskohtaus

Tässä taas jatkoa sarjaamme "En tee sitä, mitä pitäisi, vaan jotain ihan muuta",

Ostin jokunen aika sitten itselleni hihattoman kotelomekon. En kehtaa kuitenkaan näyttäytyä julkisilla paikolla hihattomissa asuisssa eikä vaatekaapista löytynyt mekkoon sopvia hihoja.

Olen jossain vaiheessa ostanut Vanhan sataman messuilta kolme vyyhdillistä (300 g) kauniin punakirjavaa Punta Yarnsin pellavalankaa. En tiedä mikä nuukuuskohtaus iski ostohetkellä, kun en ostanut sitä enempää, vaikka olikin tarjouksessa. Olen lankoja aina silloin tällöin ihaillut ja KYHiin ja KyJyyyn suunnitelmia tehdessäni kaivanut ne esille ja mietinyt, josko niistä saisi jotain. En ole keksinyt.

Kunnes sitten viimein välähti, että hihaton kotelomekko voisi saada hihat juuri tuosta langasta. Ainoa ongelma oli se, että älynväläys tuli taas viime tipassa. Keksin lauantaina, että haluan tehdä toisen Lady Kinan tiistain joulujuhlaan. Puoli päivää meni siihen, että löysin langat (siivoaminen on pahasta, kun tavarat eivät olekaan siellä, missä niiden muistaa olevan). Illalla kahdeksalta ryhdyin hommaan. Onneksi sain kannustusta ihanilta kanssaneulojilta Ravelryssä.

Fiilikset menivät laidasta laitaan; täydestä epätoivosta onnistumisen hurmaan. Ensin epäilin, että vaatteesta tulee liian pieni, sitten jännitin riittääkö lanka. Välillä tuntui siltä, että olisi tärkeämpääkin tekemistä ja aika pitäisi käyttää muuhun. Maanantai-iltana jakku oli valmis, langat pääteltynä ja nappi ommeltuna.

Onneksi jaksoin sinnitellä ja vaientaa järjen äänen. Tämä on ihana! Just sopivan kokoinen ja pituinen ja sopii täydellisesti kotelomekon kaveriksi. Neulottu pinta on kauniin moniväristä ja kiiltävää. Vaate tuntuu mukavalta päällä ja kuulemma näyttäkin hyvältä :-) Muttä ehkä yritän jatkossa saada älynväläykseni vähän aikaisemmin...

Nyt vielä hetkeksi joululahjojen pariin. Enää muutama päivä....

Sun in cold water

Tämä Sukka-Puffa kerä on jo jonkin aikaa pyörinyt käsityökorissa etsimässä omaa malliaan. Halusin tehdä siitä huivin, kun värit ovat niin ihanan vahvat ja raikkaat. Värjäyserän nimi onkin La Dolce Vita. Mallia vaan ei tahtonut millään löytää. Saajakin oli jo tiedossa ja aika alkoi loppua.

Sitten onneksi näin Ravelryssä TiiQ:n upean verenpunaisen huivin ja löysin mallini: Sun in cold water (ravel-link). Noudatin ohjetta aikalailla kirjaimellisesti ja aloitin virkkaamalla toooodella pitkän ketjusilmukkaketjun. Siitä ketjusta olisi poiminut silmukat melkein kahteen huiviin, mutta parempi näin. Innostuin taas niin tuosta pitsireunasta, etten malttanut laskea työtä pois käsistäni ja se valmistuikin aika nopsasti. Pistin aivot off-asennolle ja tein juuri niin kuin kaaviossa käskettiin. Mallikerran reuna oli selkeä, joten tasaisin väliajoin pääsi korjaamaan virheet muutaman silmukan purkamisella. TiiQ:n rullausvaroituksista huolimata neuloin huivin yläosan sileällä oikealla ja virkkasin reunaan rapuvirkkausta. Rullasihan se jonkin verran, mutta ei ihan mahdottomasti. Lankaa kului 77 grammaa ja neuloin huivin 5,0 mm pitsi-Addeilla.

Pingotus ei sitten sujunut yhtään ja olisin tehnyt sen uudestaan, jos aikaa olisi ollut. Kovasti toivon joulupukilta pingotussettiä, jos se vaikka auttaisi tässä hommassa. Isompi mattokaan ei olisi pahitteeksi, kun yksi huivin kulma olisi pingottunut pidellämmekin, mutta matto loppui kesken.

Sain kuitenkin lahjan valmiiksi ja pakettiin ja saaja kehui huivia kauniiksi. Kuvat eivät tällä kertaa millään tavalla tee oikeututusta huiville, se on luonnossa paljon kauniimpi. Auringonkaipuuni tuli esiin tässäkin työssä, kun mallin nimi on Aurinko kylmässä vedessä. Valoa odotellen...

Viikko aikaa!!!

EDIT: klo 11.15: Olen muuttanut blogin taustan. Näkyykö nyt paremmin?

Näy pimeässä!

Tämä syksy ja talvi (?) on ainakin täällä etelässä ollut hyvin pimeä. Tällä hetkellä tuntuu, ettei päivänvaloa juurikaan näe. Maanantai-aamuna istuttiin Pojan kanssa aamupalapöydässä kahdeksan maissa ja hän kysyi, miksi piti herätä keskellä yötä. Yöeläimeksi tässä itsensä tuntee. Olisi paljon mielummin karhu ja talviunilla. Tosin mahtavatkohan karhutkaan saada kunnolla unen päästä kiinni näillä keleillä?

Autolla ajaessani olen monta kertaa säikähtänyt yllättäen eteen tullutta jalankulkijaa. Tien pinnan kimallellessa sateen jäljiltä ja vastaantulijoiden valojen häikäistessä ei ole helppoa nähdä pimeinä kulkevia jalkamiehiä. Olenkin sitä mieltä, että kaikkien pitäisi kulkea heijastinliiveissä, niin että näkyisivät kunnolla. Koirilla ja lapsilla on usein heijastin tai heijastava puku päällä, mutta liian monet aikuiset unohtavat suojata itsensä. Autoilija ei näe sinua, vaikka sinä näkisitkin auton.

Siksi pyörittelinkin heijastinruusukkeita loistamaan pimeydessä. Nämä kaikki ovat lähteneet maailmalle ja toivottavasti ilahduttavat saajiaan. Olen jossain vaiheessa ostanut Prymin rosee-pitsin kudontakehyksen ja pääsin viimein sitä käyttämään. Heijastinnauhaa löytyy omista varastoista ja villalankaakin on muutama nöttönen. Kukkien pyöritteleminen sujui aika nopeasti. Työläin vaihe taisi olla hakaneulan ompeleminen. En ehtinyt punnita kukkia, mutta arvioisin niiden painoksi n. 10 grammaa. Taidan itse kuitenkin pitää enemmän virkatuista heijastinkukista.

Kiitokset mukavista kommenteistanne edelliseen postaukseen. Toivottavasti Blogger pian taas asettuu aloillen ja näyttää blogini kaikille kiltisti. Kertokaa, jos näin ei käy, niin alan kiusata ylläpitoa.

Viikon päästä päivä alkaa jo pidentyä!

Laiska Kati

Kuten niin monet muutkin, tein Laiska Kati -huivin aka Lazy Katy (Ravel-link). Suomenkielinen ohje on ollut Modassa (4/2011), mutta kuva on niin onnettoman huono, ettei huivista saa mitään käsitystä. Olinkin iloisesti yllättynyt, kun hoksasin että Ravelryssä monissa projekteissa pyörivän kauniin huivin ohje löytyy omasta lehtipinosta. Ohje ei ihan auennut ensimmäisellä lukemalla, mutta työn edetessä ymmärryskin kasvoi. Mutta  kertokaahan viisaammat, mitä reunasilmukalle pitää tehdä. Ohjeessa puhuttiin reunasilmukasta, mutta siinä ei mainittu, pitääkö se neuloa vai nostaa neulomatta. Ärsyttävää.

Nimen perusteella kuvittelin, että malli on poikkeuksellisen helppo laiskalle neulojalle, mutta ei se ollutkaan ihan ongelmaton. Muutamaan kertaan jouduin sovittelemaan silmukoita ja laskemista riitti. Olen monta pitsihuivimallia kuvaillut loogiseksi ja miettinyt, ovatko kaikki sellaisia. Tämä ei sitten ollutkaan looginen ja logiikkaa rakastavana yritin tehdä siitä sellaisen - huonola menestyksellä.  Välillä jouduin purkamaan pitkiä pätkiä, kun yritin sovitella kavennuksia kohdakkain. Olisi vain pitänyt seurata ohjetta ajattelematta yhtään mitään.

 Lopputulos on kuitenkin kaunis ja mieluisa. Lanka on ohjeen mukaista Regian Hand Dye Effect lankaa ja sitä kului 77 grammaa. Enpä muistakaan, milloin olisin viimeksi tehnyt mitään täysin ohjeen mukaan ja ohjeen mukaisella langalla. Vaihtelua tämäkin :-). Tämä on Hullun HuiviVuoden 18. huivi.

Pukin konttiin sujahtaa tämäkin huivi. Tällä tontulla kiireet jatkuvat, mutta onhan tässä vielä melkein kaksi viikkoa aikaa.

Perus-Teet

Kesäisellä Tallinnan reissulla ostin Pima Cotton -lankaa veljentyttöjen boleroita varten. Koska en ollut katsonut ohjetta valmiiksi, minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, miten paljon lankaa moisiin tarvittaisiin. Ostin siis varmuuden vuoksi tarpeeksi lankaa, viisi kerää kumpaakin väriä. Bolerot nelottuani minulla oli jäljellä kolme kerää kumpaakin väriä ele enemmän kuin olin kuluttanut.

Päivittelin asiaa myös veljen vaimon kuullen ja hän kertoi, että nyt on tyttöjen keskuudessa muotia pitää lyhyttä t-paitaa esim. pitkähihaisen trikoopaidan päällä. Ehdotti, että voisin seuraavaksi tehdä sellaiset. Ajatus jäi muhimaan koko syksyksi.

Joululahjoja miettiessäni, muistin käymämme keskustelun ja lähdin etsimään sopivaa mallia. En vieläkään osannut yhtään arvioida, paljonko lankaa menisi yhteen t-paitaan, joten mietin erilaisia raidoitus- ja kuviointivaihtoehtoja. Ravelryn mallihausta löysin viimein Girl´s Summer Tee -ohjeen (Ravel-link) ja päätin kokeilla sitä. Aloitin pinkillä, kun ajattelin, että se on kasvoja vasten kivempi ja helmaan voisi sitten laittaa mustaa. Eipä tarvinnut jatkaa mustalla. Kolmestä kerästä tuli ihan kivan mittainen t-paita (yhä sillä ajatuksella, että laitetaan jotain muuta).

Toinen t-paita valmistui sitten samalla mallilla ja saman kokoisena. Tytöillä on sen verran vähän kokoeroa, että voivat pitää t-paitoja ristiin niin halutessaan. Muutin hieman ohjetta raglalisäysten osalta ja resoritkin ovat pidemmät sekä hihansuissa että helmassa. Paidat oli todella nopea neuloa, kun pääasiassa sai neuloa posottaa suoraa oikeaa.

Pitihän puseroihin vähän jotain väriäkin saada, joten virkkasin kukkakoristeet. Psykedelianapitkin sopivat tähän värimaalimaan täydellisesti. Koristeissa on hakaneulat, joten ne voi vaihtaa päittäin tai ottaa kokonaan pois, jos tuntuvat liialta.

Nyt on ensimmäiset vartavasten joululahjaksi suunnitellut neuleet valmiina eikä olla edes joulukuussa. Yritän koko ajan sulkea tietoisuudestani pois se seikan, että jouluun on enää vajaa kuukausi aikaa...

Iloista joulun odotusta kaikille!

Ei kahta ilman kolmatta

Ihastuin viime kesänä Mia Heikkisen Illyria-boleroon (Ravel-link) ja neuloinkin niitä veljentytöille kaksin kappalein. Malli on kaunis ja pidän pitsikuviosta kovasti.Näyttävyydestään huolimatta mallikuvio on helposti muistettava ja looginen. Neuloin tätä muutamassa neuletapaamisessa alkusyksystä, enkä muistaakseni joutunut purkamaan kuin pari riviä jossain välissä.

KyJy-töitä miettiessäni päätin tehdä kolmannenkin boleron samalla mallilla. Langaksi valikoitui jo jonkin aikaa lankakorissa majaillut Sirdarin Just Soya -lankaa. Sain sitä  jokunen vuosi sitten neljä kerää Salaiselta neuleystävältä ja se on siitä lähtien odotanut sopivaa käyttötarkoitusta. Boleroon meni 170 grammaa lankaa, kun en viitsinyt tehdä hihoista pidempiä. Hankalin vaihe oli saada vartaloaukosta sopivankokoista. Ompelin hihasaumat ensin liian pitkälle ja sain ährätä itseni boleroon, kun sovitin sitä. Hieman nolotti, kun asukastalolla juttukaverina ollut mukava nuori mies tarjosi apuaan pukemiseen. Purin saumoja hieman, ja nyt saan vaatteen päälle ilman apua.

Alussa tuskastelin kyllä langan laadun kanssa, kun solmuja oli vähän väliä. Laskin, että yhdessä 50 gramman kerässä oli ainakin kahdeksan solmua ja pätkät olivat välillä vain muutaman metrin pituisia. Olisin lähettänyt Sirdalle palautetta, mutta lankaa ei enää ollut valikoimissa, joten luovuin ajatuksesta. Ehkä totesivat sen huonolaatuiseksi ja lopettivat tuotannon. Lanka on pehmeää ja kivan tuntuista iholla, mutta uusien viskoosilankojen tapaan säikeistyi helposti neulottaessa.

Vähän on kesäinen asuste näille marraskuun keleille, mutta onpahan valmiina odottamassa ensi kesää. Säästän teidät tällä kertaa poseerauskuvilta, vaikka edellisen postauksen palaute olikin rohkaisevaa. Pitää varmaan hakea Huippiksen seuraavalle tuotantokaudelle  :-)

Kina

Tuli siis Shallotin kanssa kinaa, mutta onneksi se päättyi hyvin. Puretusta Rowanin Purelife Revivesta tuli Lady Kina ja se on ihana. Aloitin kutenkin varovaisesti ja purin Shallotin alun vasta sen jälkeen, kun olin saanut Kinan kainaloiden alle ja se näytti kivalta.

En tiedä, mikä päähänpinttymä minulle tuli jossain vaiheessa tähän lankaan. Pidän sen tweedmäisestä ilmeestä, vaikka väri itsessään on aika pastellinen. Ehkä minua viehätti se, että se on tehty kierrätetyistä kuiduista (36% kierrätetty silkkiä, 36% kierrätettyä puuvillaa ja 28% kierrätettyä viskoosia). Täytyy tosin tunnustaa, että lanka haisee pahalle ja liian pienillä puikoilla neuloessa oli vielä nahkeaakin. Lady Kinan neuloin reilummilla puikoilla (4,5 mm), että sain laskeutuvan neulospinnan aikaan.

Minua kovasti epäilytti ajatus siitä, että muutenkin runsaan poveni kuorruttaisin laskoksilla, mutta täytyy todeta, että se toimii. Malli oli helppo ja nopea neuloa. Juuri sopivaa neulottavaa niihin tilanteisiin, kun on mukavaa olla jotain tekemistä käsille, mutta aivojen pitää keskittyä muihin asioihin. Tämä on KyJy #22 (vaikkei olekaan luvattu Shallot, on lyhythihainen neule itselleni kuitenkin) ja lankaa kului 420 grammaa. 180 grammaa odottaa vielä lankakorissa kohtaloaan .

Kuvat ovat taas marraskuisia, mutta huomaattehan, että olen katsellut Huippumalli haussa-ohjelmaa ja ottanut siitä opikseni. Pönötyskuvat ovat vaan vielä hirveämpiä ja halusin näyttää, että Lady Kina näyttää hyvältä myös päällä. Tykkään tästä kovasti, vaikkei olekaan tämän vuodenajan vaate. Niska ja kaula jäävät aika paljaiksi ja kaipaisivat lämmikettä. Voisihan tuosta loppulangasta tietysti tehdä jonkinlaisen kaulurinkin...

A A A

Ravelryn Kahelit-ryhmässä on meneillään aakkoshaaste. Tarkoituksena on neuloa ohjeita aakkosjärjestyksessä. En ajatellut ensin osallistua ollenkaan, mutta yhtäkkiä huomasin, että minulla on ihana Arroyo-huivi puikoilla. Lanka on Villavyyhdistä ostamaani Louhittaren luolan Pohjan Akka -lankaa. Ihastuin tähän ensimmäisellä käynnilläni ja seuraavalla kerralla ostin vyyhdin lisää.Väri on nimensä veroinen eli Aurinko. Siksipä tämä on aakkoshaasteen tripla A: Arroyo, Pohjan Akka ja Aurinko.

Malli oli helppo ja nopea neuloa ja lanka oli pehmeää ja mukavaa. Onneksi ostin lankaa lisää, sillä yksi vyyhti ei olisi tähän hiviin riittänyt. Huivi valmistuikin muutamassa päivässä. Neuloin huivin 5,0 mm pitsi-Addeilla ja olisin voinut neuloa hieman suuremmillakin. Huivi aloitetaan pitsireunasta ja keskiosa tehdään llyhennetyin kerroksin. Ihastuin tuohon pitsin ja keskiosan väliseen reikäriviin. Se on jotenkin niin soma :-)

 Lankaa jäi kuitenkin 35 g ja päätin tehdä siitä kämmekäsparin huivin seuraksi. Kämmekkäissä on kaksi kokonaista mallikertaa ja reunat ohjeen mukaan. ranteeseen neuloin neljä reikäriviä eli kunnes lanka loppui. JOuduin tosin purkamaan päättelykerroksen ja sitä edellisen, että sain riittävän pitkän langanpään sivusaumojen ompeluun. Jätin peukalolle aukon, joten kädenkin saa tarvittaessa lämpöiseen.

Tämä oli todellinen hyvän mielen projekti.upea väri, kaunis malli, ihana lanka ja valmistui nopeasti. En osaa itse pitää keltaista ja huomaan, että varsinkin tähän aikaan vuodesta minulla on suuri keltaisen nälkä. Sitä on ihanaa neuloa, mutta en tiedä mihin niitä neulomuksia sitten laittaisin. Tämä ei tosin kauaa etsinyt omaa paikkaansa. En itse keksinyt, kenelle se olisi menossa. Hyvä ystäväni kuitenkin näki sen pingotusvaiheessa ja ihastui siihen. Hänen tyttärensä saa sen kuulemma joululahjaksi.

Tämä on 18. huivini tälle vuodelle ja eiköhän niitä muutama vielä valmistu ennen joulua. Kauniita huivimalleja on ihan liikaa :-). Mammutin blogissa on esitelty muutkin huivihulluttelun tulokset.

Tintti-tonttu on ryhtynyt jo tonttupuuhiinsa ja ensimmäinen pukinkonttiin menevä neulomus on päättelyä vaille valmiina ja toinenkin jo hyvällä mallilla valmistumassa. Mielestäni olen oikein hyvällä mallilla, kun ollaan kuitenkin vasta marraskuun alkupuolella. Useimmiten havahdun vasta joulukuun alussa miettimään näitä asioita.

Tagua

Viime maanantaina kävin pitkästä aikaa Hakaniemen hallin yläkerrassa. Päätin tehdä kierroksen yläkerrassa ennen Vihreän Vyyhdin valikoimien ihailemista. Liukuportaissa muistin myös pienen helmikaupan matonkuteita vastapäätä. Pettymys olikin suuri, kun en löytänytkään helmikauppaa siitä, missä se oli ollut. Onneksi Figulus oli vain muuttanut ismpaan tilaan lelukaupan viereen.

Meninpä sitten ottamaan tällaisen tagua-palmun siemenestä tehdyn helmen käteeni. En voinut enää laittaa sitä pois, kun tuntui niin ihanalta:, sileältä ja lämpimältä. Tagua on kuulemma kasvikunnan vastine norsunluulle ja sitä kasvaa Etelä-Amerikan länsirannikolla. Lisätietoja löytyy Acaibeadsin etusivun alaosasta. Kun pitelin helmeä kädessäni, syntyi ajatus tehdä siitä avaimenperä, niin olisi sopivasti käden ulottuvilla.  Näistä tuli aikas kivoja ja Poikakin kävi omimassa omansa (en tullut häntä ajatelleeksi, kun helmiää ostin). Taidanpa käydä hakemassa lisää helmiä tässä joku päivä.

Ompeluinnostus antaa yhä vain odottaa itseään. Ärsyttää, kun olisi muutama juttu, jotka olisi pakko saada tehtyä. Olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten. Lämmittelymielessä olen ommellut muutamia imetystyynyjä. Hyvä ystäväni mummoutui juuri ja hänen tyttärensä sai tämän räväkän tyynyn. Hieman mietin, onko liian raju, mutta en halunnut tehdä mitään lällyä nuorelle parille. Nappiin kuitenkin  meni ja tuore äiti on ihan innoissaan. Järkyttävintä tässä jutussa on kuitenkin se, että olen joskus ostanut tuon kankaan sillä ajatuksella, että siitä tulee minulle pusero. Parempi näin.... :-)

Hauskaa alkavaa viikkoa kaikille!

Näin se menee

Olin lukiossa pitkän matematiikan luokalla ja luokanvalvojamme opetti meille matematiikkaa. Laskimme kukin vuorollamme kotitehtävät taululle ja hän kävi korjaamassa ne. Joskus joutui tekemään koko laskun uudestaan ja laskettuaan sen loppuun tuumasi vain "Näin se menee!". Me oppilaat istuimme pulpeteissamme pihalla kuin lumiukot. Mutta näin se siis menee.

Tällaisiin projekteihin  pyrin:

1. Saadaan kutsu kummitytön syntymäpäiville sunnuntaina.
2. Otetaan kutsu vastaan ja samalla tiedustellaan kummityön vaatekokoa.
3. Maanantaina käydään norkoilemassa Vihreässä vyyhdissä ja ostetaan kerä Be sweet Bambino Taffyä (50 g)ja toinen kerä Abuelita organic cottonia (100g). (Kiitos Lea hyvistä vinkeistä!)
4. Mennään kotiin ja ryhdyään etsimään sopivaa mallia omassa päässä olevan idean tueksi.
5. Valitaan malliksi Ravelryn suosikeissa oleva Little sister's dress (Ravel-link).
6. Kypsytellään ideaa muutama päivä (ja tehdään pari muuta juttua valmiiksi)
7. Keskiviikkona aloitetaan neulominen.
8. Torstaina jatketaan.
9. Perjantainakin vielä neulotaan. Josssain välissä virkataan huolittelut kädenteihin ja napituslista, jotta saadaan lanka käytettyä mahdollisimman loppuun. Neulotaan mekko valmiiksi.
10. Lauantaina pyöritellään helmaa ja puretaan viisitoista kerrosta ja neulotaan ne uudestaan. Päätellään neule ja päätellään loput langat. Höyrytetään työ.
11. Sunnuntaiaamuna (monta tuntia ennen juhlia) ommellaan napit kiinni ja otetaan valokuvat.
12. Mennään juhliin rauhallisin mielin.

Ainoa, minkä haluaisin muuttaa, on se, että menisin lankakauppaan vasta päätettyäni mallin. Tavoitteena olis tehdä yksi projekti kerrallaan valmiiksi asti ja pitää kotona vain pienen pientä lankavarastoa. Olen yrittänyt tolkutta itselleni, että kahdenkymmenen minuutin ajomatkan päässä on kuusi lankakauppaa. Valikoimaa on peruslangoista luksukseen. Mun ei siis tarvitse jemmata kaikkea kotiini. 

Ei tarvitse....

Auringonpilkut

Jossain neuletapaamisessa selailin Knitscene-lehden kesän 2011 numeroa ja ihastuin tähän pieneen huiviin. Siinä vaiheessa, kun muistin mallin ja ajattelin ryhtyä sitä tekemään, oli lehti tietysti jo loppuunmyyty. Onneksi ihana kanssaneuloja lainasi minulle lehteä ja sain huivin työn alle yhtenä viimeisistä KyJyistäni.

Huivi valmistui aika nopsasti. Viimeistety antoi jälleen kerran odottaa itseään. Lanka on Tynn Alpaka, joka osoittautui erittäin riittoisaksi. Lankaa jäi aika paljon jäljelle ja päätinkin tehdä huiville kaveriksi kämmekkäät. Huivissa oli ainaoikein-neuletta ja sitä halusin myös kämmekkäisiin. Kämmekkään palaset tulivat myös nopsasti valmiiksi, mutta sivusauman ompelu olikin haasteellisempi juttu. Muutaman yrityksen jälkeen sain saumasta riittävän siistin.

Lankaa oli yhä vain jäljellä. Ensin ajattelin virkata kämmekkäisiin koristeelliset reunukset. Päädyin kuitenkin näihin tuttuihin ja turvallisiin kukkasiin. Päätin jo kukkia virkatessani, että ne saavat nappikoristeet, kun huiviinkin tuli nappikiinnitys. Nämäkin ovat odottaneet jo pari viikkoa nappien ompelua ja langanpäiden päättelyä. Iltapäivällä sain mieluisia vieraita ja yhtäkkisen viimeistelypuuskan. Hoksasin käyttää iltapäivän viimeiset auringonsätteet kuvien ottamiseen. Kristiina toimi ystävällisesti makutuomarina nappien valinnassa ja kuvausapuna. Nämä pienet auringonpilkut miellyttivät meidän molempien silmää ja pääsivät koristamaan näitä kämmekkäitä. Lankaa jäi lopulta vain pari pientä nöttöstä jäljelle.

Tämä on siis KyJy #19 ja osallistuu myös HulluunHuiviVuoteen numerolla 17.  Jämäkämmekkäistä tuli mielestäni oikein somat  ja ne melkein peittoavat varsinaisen työn :-)

Aurinkoista viikonloppua kaikille!

Löpöt

Ei mennyt hyvin tämä sukkasato. Tosin ilmoittatuessani jo asetin tavoitteeksi neuloa edes yhden sukkaparin. Tuplasin tavoitteeni, kun neuloin kaksi paria sukkia. Mutta ei tullut helpolla tämä saavutus. Pienet junasukat valmistuivat aika nopsasti, mutta näitä toisia onkin sitten tikutettu uskollisesti melkein koko satokausi. Välillä on toki tullut tehtyä yhtä ja toista muuta.

Pakotin itseni tekemään sukat valmiiksi viimeisenä iltana, sillä muuten olisivat lentäneet ufokoriin ja jääneet sinne ikuisiksi ajoiksi. Onnistuin valitsemaan huonon mallin ja neulominen oli tuskallisen hidasta, vaikka mallikuvio ei monimutkainen olekaan. Päätin kerrankin myös kastella ja muotoilla sukat ennen kuvaamista ja pettymykseni oli todella suurin, kun huomasin niiden löpsähätneen tämän käsittelyn seurauksena. Meinasin lennättää sukat saman tien parvekkeelta alas. Mokomat.

Tulipahan onneksi opittua jotain uuttakin. Nämä sukat on neulottu kärjestä aloittaen ja tällaista kantapäätä en ole aikaisemmin tehnyt. Ohjeessa ei kuitenkaan ollut tälle katapäälle nimeä, joten en tiedä, mitä olen oppinut. Kuten kaikissa kärjestä aloitetuissa sukissa, oli nytkin kantapään saaminen oikeaan paikkaan vaikeeta. Niin vaikeeta, että sukista tuli minulle aivan liian suuret. Englanninkielinen ohjekaan ei kaikilta osin ollut yksiselitteinen, joten jouduin ensimmäisen kantapään tekemään kolmeen kertaan ennen kuin siitä tuli kantapään näköinen. Mut ihan kivat kantapäämalli ja lopulta aika helpot tehdä.

Lanka (Regia Silk Colour) oli liukasta, malli (Summer socks 2008) oli tylsä tehdä, väri ei ollutkaan niin kiva kuin kerällä näytti ja löpsähtänyt lopputulos - siinä projekti pähkinänkuoressa. Tulipahan nämäkin sitten kokeiltua ja lankaa kulutettua 86 grammaa. Olen ostanut nämä kerät ensimmäiseltä Kanranlauksin käynniltä ja olikin jo korkea aika saada ne käytettyä. Onneksi ei ole pakko kutoa sukkia.

Ja tämä marraskuu voisi loppua jo!

Väärä vastaus

Adamsin Linnunradan käsikirja liftareille -kirjassa vastaus elämään, maailmankaikkeuteen ja kaikkeen muuhun sellaiseen on 42. Minä sain vataukseksi 39 eli vähän vajaaksi jäi. Osasin tosin jotain tällaista odottaa jo aloittaessani, mutta en antanut sen häiritä.

Kyse on siis Martina Behmin Hitchhiker-huivista (ravel-link). Monet ovat tämän neuloneet, mutta minulla se on antanut odottaa itseään. Syyskuussa ostamani Jitterbug alkoi vaan lankakorista huudella haluavansa Liftariksi. Pakkohan sen vaatimuksiin oli suostua :-)

Viime viikolla sain viimein hommattua itselleni PayPal-tilin ja laitettua sinne rahaakin. Ensimmäisenä ostin ohjeen tähän huiviin (ja samalla kolmeen muuhunkin, kun tulivat samassa paketissa edullisemmin). Tämä on oikea pikamalli. Aloitin torstaina päivällä ja päättelin viimeisen silmukan viime yönä puolen yön jälkeen.  Ihanan helppo, mutta samalla koukuttava malli. Olisin voinut neuloa pidemmänkin huivin, mutta lanka riitti tähän. Lankaa jäin jäljelle huimat 35 cm ja päättelykerroksella jännitin, riittääkö lanka. Huiviin tuli 39 hammasta (ohjeessa 42) ja lankaa meni 100 grammaa. Neuloin huivin 3,5 mm:n puikoilla ja huivista tuli mukavan napakka.

Malli sopii erittäin hyvin kirjaville sukkalangoille ja tuo ainakin tämän Jitterbugin parhaat puolet esiin. En tiedä, miksi olen vuosikausia hyljeksinyt aina oikein -neulepintaa. Olikohan nuorempana tarve osoittaa osaavansa muutakin kuin pelkän oikean silmukan. Nyt tuo aina  oikein -pinta näyttää niin kauniilta ja mielenkiintoiselta. Kaiken lisäksi se on hyvin käytännöllinen, kun huivin voi heittää kaulaansa ihan kummin päin vaan.

Pitkästä aikaa saan jotain valmista Hulluun HuiviVuoteen ja tämä on HHV #16. Nyt huivituttaa ihan hirvittävästi, joten huiveja tulee varmaan lisää.

Kiitokset kaikista ihanista kommenteistanne Helmikuun Ladylleni!