Keltaisen nälkä

En tiedä, mistä puskistatämä iski. Tampereen messuilta oli aivan pakko ostaa Kraft Hand-Dyed sukkalankaa värissä kumquat eli kiljuvan kirkkaankeltaista. Vyyhti oli huudellut minulle jo aiemmin Villavyyhdin hyllystä, mutta kun näin viimeisen kappaleen messuosaston hyllyllä, oli se vaan pakkko saada.

torstai-ilta

Omituisinta koko hommassa oli se, että siitä oli pakko neuloa jotain itselle. Ja niin sitten neuloin. Suorastaan maanisesti. Torstai-iltana aloitin ja lauantaina sain valmiiksia. Muistaakseni kävin töissäkin perjantaina. Ehkä...

lauantaipäivä

Malli on Shore shawl (ravel-link). Tässäkin jouduin vähän lopussa oikomaan mutkia, kun lanka uhkasi loppua kesken (tällä kertaa olisi metrien pitänyt riittää, mutta ei sitten kuitenkaan). Huivin aloitetaan kuitenkin alareunasta eli neulotaan pitsiosuus ensin ja ainaoikein-osuudessa onkin sitten helppo soveltaa. Huivi on enemmän kaulaliina kuin huivi ja pidinkin sitä pari viikko putkeen. Yllättävän hyvin se istui turkoosiin värimaailmaani. Punaisenkin kanssa meni, mutta pinkin puseron kanssa en enää voinut laittaa.

En ole koskaan osannut ajatella, että keltainen sopisi minulle, mutta eipä ole kukaan pakoon juossut kauhusta kirkuen. Yksi työkaveri tosin huusi muutaman sekunnin viiveellä perään "Mitä sulla oli kaulassa?" ja tuli vierestä katsomaan, kun luuli nähneensä väärin.

Ja ihan pakko oli ostaa lisää keltaista lankaa.

Huivi, huivimpi, huivein

Kuten olette ehkä huomanneet, pidän kovasti huivien neulomisesta. Pipot tulevat hyvänä kakkosena, mutta parilliset neuleet kuten sukat ja lapaset eivät oikein innosta. Mikäköhän siinä oikein on?

Ja vaikka lankaa on kotona kaapit väärällään, pitää silti aina yllyttyä muiden toimesta. Kuten tämä sinisävyinen 100Farbspielen UnterWasser. Muutamaan kertaan olin sitä käynyt hipelöimässä retriitin myyntipöydässä, mutta tyytynyt vain hipelöintiin. Olin rinta rottingilla ja itsestäni ylpeä, kun onnistuin hillitsemään himoni ja palaamaan kotiin ilman lisälankaa. Mutta sitten joku pätti, että lanka kuuluu minulle ja kävi sen käteen tyrkkäämässä. "Tää on ihan sun värinen!" "Tässä on puuvillaakin!" Enkä voinut enää vastustaa.

Onneksi en voinut enää vastustaa langan neulomistakaan, sillä aloitin siitä huivin heti kotiin päästyäni univelasta huolimatta. Lanka alkoi heti alkuhetkiltä huudella haluavansa pilveksi ja sellaiseksi se sitten pääsi. Malli on siis Martina Behmin Nuvem ja se löytyy Ravelrystä (ravel-link). Aloituksen jälkeen neulominen on ihanan meditatiivista, kun ei tarvitse neuloa kuin oikeita silmukoita ja muistaa lisätä välillä. Huivi kulki reissuneuleena ja valmistui parissa viikossa. Siitä tuli ihanan suuri. Lanka oli säikeistä, mutta se ei haitannut neulomista, kun se oli selkeästi säikeistä. Tämä ominaisuus antoi aivan uuden näkökulman varastoista löytyville ohuille koneneulontalangoille ja niistä toivottavasti kuulette myöhemmin lisää.

Vieläkin on jokunen kesän KYHäily esittelemättä. Neuloin käsinkehräämästäni langasta Imagine When -huivin (ravel-link). Tai ainakin melkein, sillä lanka loppui harmillisesti kesken ja viimeinen sektori jäi neulomatta. Lanka oli jo jonkin aikaa kuiskinut työkaverin nimeä ja hän on onneksi niin pikkanen, että pärjää vähän vajaammallakin huivilla. Aloitin neulomisen niin innoissani, etten huomannut laskea ollenkaan langan metrimäärää ja näin siinä sitten kävi. Tästäkin mallista pitää ottaa revanssi jossain vaiheessa.

Toinen KYHäilty huivi oli On the hill (ravel-link). Tähän käytin ihanaisen Maijan kehräämään kauniin pinkkiä lankaa, joka hänen mielestään oli juuri minun väristä. Niin onkin! Ohjeessa oli välillä jotain hämärää, mutta sain huivin kuitenkin neulottua. Kunnon kuvia en vain ole siitä puoleen vuoteen saanut otettua, joten saatte tyytyä tähän hätäotokseen viime kesältä.

Kukaan ei varmaankaan ylläty, jos kerron, että tämän vuoden kaikki huivit eivät vielä olleet tässä...

Elämänlanka

 

Osallistuin Mummoilta mummoille tempaukseen. Ajatuksena on ilahduttaa palevelutalossa asuvia mummoja ja pappoja neulomalle heille joululahjoja. Alkuperäinen toive oli sukille ja minua harmitti, kun en vain saa niitä neulottua. Ehdottelin tempauksen järjestäjälle, josko sieltä löytyisi tarvetta huiville tai peitolle. Hetken päästä saimme myös huivitoiveita ja valitsin itselleni Tuula-mummon vaaleansinisen toiveen. Neuloessani ajattelin lämmöllä Tuula-mummon lisäksi myös tätiäni Tuulaa.

Selailin aikani ravelryn huivivalikoimaa, mutta mikään ei oikein innostanut. Päässä alkoi vähitellen kyteä ajatus omasta mallista. Villavyyhdistä tarttui mukaan ihanan vaaleansinistä ja pehmeää Adriafil Genziana -lankaa. Huivin muoto rakentuu reikärivien ja lyhennettyjen kerrosten vuorottelusta. Huivin muoto toi mieleeni elämänlanka-kukan ja siitä se sitten sai nimensä.

Lankaa huiviin meni 300 grammaa. Ohjetta on helppo sovittaa myös muille langoille.

Tämän huivin ohje on julkaistu juuri ilmestyneessä Ullassa (3/13). Käykääpä kurkkimassa, mitä kaikkea muuta mukavaa siellä on neulottavaksi ja luettavaksi.

 

Nanook

Palataan vielä hetkeksi Vikkingin maisemiin. Karoliina sai napattua minusta näinkin edustavia kuvia. Kiitos! Tällä kertaa esittelyssä on myöskin KYHäilynä valmistunut Nanook (ravel-link). Pitkään ihailin tätä mallia ja mietin, sopiiko se minulle. Pari kanssaneulojaa neuloi tämän ja yhä vain ihaillen katselin.

Sain Äitiltä toissa jouluna lahjaksi puoli kiloa Gjestal Bris -lankaa. Fiksuna tyttönä ostin heti parisataa grammaa lisää, kun tajusin, ettei puolesta kilosta tule minulle takkia tai puseroa. Langat olivat jo ehtineet hautautua lankakorin pohjalle ja mietin jo niiden antamista eteen päin. Kaivoin ne esille ja lanka olikin paljon kauniimpaa kuin muistinkaan. Hieman epäilytti, miten raidallinen lanka toimisi suurissa kappaleissa, mutta ystävän kannustuksella päätin kokeilla.

Näin siis lanka ja malli taas löysivät toisensa.

Villatakista tuli oikein mukava ja se onkin jo päässyt lämmittämään syksyn viilentyvissä aamuissa. Ei se minun päälläni ihan istu niin kuin suunnittelija on sen suunnitellut. Etukappaleiden tulisi asettua somasti päällekkäin kaulan alle. Minulla ne viipottavat navan korkeudella ja halutessaan ne saisi niskan taakse solmuun. Suunnittelijalla on hieman vähemmän eroa kaulan ja rintamuksen ympärysmitoissa, joten lopputulos on erilainen. Mutta toimiihan tämä näinkin. Malli oli hauska neuloa ja pidän erityisesti selän lisäyksistä (olisihan niistäkin sitten voinut kuvan laittaa).

Ujouskohtauksen sattuessa on helppo mennä kauluksen taakse piiloon.

Kameran edessä ja takana

Vietin kesäloman viimeisen viikonlopun Villingin idyllisissä maisemissa. Osallistuin Villavyyhdin kesäakatemian valokuvauskurssille, jonka opettajana oli Tuulia. Tiesin jo etukäteen, että kurssi olisi hauska ja antoisa. Oikeassa olin.

Perin jo vuosia sitten miehen vanhan järjestelmäkameran, mutta en ole koskaan oikein oppinut käyttämään sitä. Olenkin tähän asti käyttänyt sitä vain automaattiasennossa enkä ole jaksanut sitä kantaa mukana, kun pokkari kulkee kevyemmin mukana. Vähitellen ovat kuitenkin pokkarikuvien tasapaksuus alkanut kyllästyttää ja olenkin jo jonkin aikaa haaveillut, että oppisin ottamaan sellaisia kuviaa, joissa yksi kohta on tarkka ja tausta on epätarkka.

Ja tässä se on. Ensimmäinen bokeh-kuvani. Neulemaailmassa nämä kulkevat myös nimellä Jared-kuvat, sillä suunnittelija Jared Flood käyttää tätä tyyliä omissa kuvissaan. Tämä kuva onnistui vanhalla putkellä, mutta sain kokeilla myös Tuulian 50 mm:n putkeä ja siitähän sitten syntyi tarpeita. Mies on todella taitava valokuvaaja, mutta katselemme maailmaa niin eri näkökulmista (mies kuvaa paljon taivasta ja pilviä), ettei hän aina oikein ymmärrä, mitä mä haen ja kun en ole tähän mennessä osannut edes auttavasti selittää. Yhdessä kävimme sitten neuleasiantuntevan kamerakauppiaan luona ja sain itselleni tuon lyhyen putken. Ja pitihän sitten tilata myös uusi pieni taivaansininen kameralaukkukin sen ison vanhan maastonvihreän tilalle.

Olo oli kyllä luontevampi kameran takana kuin edessä, mutta kurssikaverini Karoliina sai minustakin ihan kivoja kuvia otettua. Tarkoitushan oli harjoitella nimenomaan neulekuvaamista. Kyllä siinä olikin miettimistä, kun piti ensin tarkistaa kameran säädöt (en aina muistanut) ja sitten vielä tarkkailla, että neule ei ole rutussa tai napa näy. Nyt ymmärrän, miksi muotikuvauksissa on valokuvaajalla assistentti jos toinenkin ja stylisti vielä kaupan päälle.

Eivätkä ne teknisesti epäonnistuneet kuvat aina ole epäonnistuneita. Pidän itse tästä kuvasta todella paljon.

Tämän puseron neuloin Kesäyön hullutukseen aikana. Projektinimenä sillä on Ei helppo vaan varma. Ostin viime syksyn TikkiTäkki-myyjäisistä puolen kilon paketin Creative cotton -lankaa. Villavyyhdin Jenni ojensi pussin minulle, kun lähestyin pöytää ja tuumasi "Tää on varmaan sulle?". Enkä voinut vastustaa.

Mallinkin Jenni minulle ystävällisesti kaivoi eli Rusted Root (ravel-link). Tosin muokkasin pääntietä enkä tehnyt pussihihoja. Tein tissitilaa ja kavensin selkäpuolella vyötärön kohdalla. Mietin, miten paljon mallia pitää muokata, että se on jo uusi malli. Perusidea kuitenkin säilyi, kun pitsikuvio on jokseenkin samassa kohdassa kuin alkuperäisessä ohjeessa. Tähän kului koko puolen kilon paketti lankaa. Pidän kovasti langan neuletuntumasta. Vähän se tosin nukkaa jo neuloessa ja jonkin verran myös käytössä. Toivon, että kyse on irtonukasta, joka lähtee pois ensimmäisessä pesussa.

Elämä on ollut viime aikoina niin turkoosia, etteivät töissä meinanneet tunnistaa, kun oli pinkki paita päällä. Pitääköhän vaihtaa väriä?

Mökille

Jossain vaiheessa viime keväänä sain istuttua kangaspuidenkin ääreen. Asukastalolla oli kaunis kaitaliinaloimi ja kotoa löytyi yllättäen sopivaa pellavalankaa siihen. Tai ei se ihan suoraan ollut sopivaa, mutta kaksinkertaisena oikein passelia. Kaksinkertaisella langalla kutominen on kuitenkin vähän tylsää, kun eivät ne langat koskaan tulee samaan tahtiin sukkulalta. Päätin sitten pyörräyttää langat rukin kautta kaksisäikeiseksi ja sain aikaan aivan loimen paksuista lankaa. Vihreää pellavalankaa oli 300 grammaa ja liinasta tuli aikalailla 180 cm pitkä. Eli juuri sopiva mökin ruokapöytään.

Tarkoitus oli blogata tästä kaitaliinasta jo sen valmistuttua. Sillä tapahtuipa kerrankin sellainen ihme, että tein sen valmiiksi siltä istumalta, kun löysin sen puista irrotettuna asukastalolta. Harvoinpa pääsee tällaista tapahtumaan. Siinä vaiheessa kevättä ilta hämärtyi kuitenkin sen verran aikaisin, että en saanut kuvia otettua. Kuvat antoivat odottaa itseään monta kuukautta, mutta loppukesästä viimein tuli sekin homma hoidettua.

Isä rakensi jo viime kesänä mökille uuden huussin ja äiti pyysi virkkaamaan verhon huussin ikkunaan. Tarkoitus olikin virkata se KYHinä, mutta syystä tai toisesta jäi tekemättä. Tartuin asiaan uudestaan tänä kesänä ja tällä kertaa sain verhon valmiiksikin. Ostin alkukesän Espanjan reissulta paikallisen reunapitsilehden (Muestras y Motivos) ja sieltä löytyi tämä kukkamalli. Kukan olisi voinut kääntää toisin päin, niin olisivat kasvaneet alhaalta ylös, mutta kun asia tuli mieleen vasta verhon valmistuttua, saavat nyt tällä kertaa olla roikkuvia kukkia. Lankana on lankalaatikosta löytynyt virkkauslanka, jota kului n. 70 grammaa.

Huussissa kuvaaminen oli myöskin haasteellista, kun ulkona oli valoisaa ja sisällä pimeää. Valokuvaaminen onkin yksi käsityöharrastuksen haasteellisimmista osioista. Siihenkin sain onneksi apuaja viime viikonlopun valokuvauskurssilta. Mutta se onkin jo toinen tarina.

Rukki matkassa

Kesäyön hullutuksen lisäksi osallistuin toki myös Tour de Fleeceen. Tarkoituksena on polkea rukkeja samaan aikaan kuin pyöräilijät polkevat Tour de Francea. Tour alkoi kesken autoreissuani, joten ei auttanut muu kuin pakata rukki kyytiin. Oli oikein mykava matkaseuralainen. Yhtään ei kiukutellut ja temponut turvavöissä auton takapenkillä.

En ollut asettanut itselleni mitään tiukkoja tavoitteita. Tarkoituksena oli kehrätä mahdollisimman paljon. Ihan joka päivä en ehtinyt, kun osa päivistä meni kaasupoljinta polkiessa. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, mitä sain aikaan. Välillä tosin oli olo kuin kiertävällä sirkuskummajaisella, sillä aika monessa kyläpaikassa sain pitää kehruunäytöksiä isäntäväen iloksi. Trukki pääsi jopa venematkalle, kun ystävä vaatimalla vaati, että otan sen mukaani hänen mökilleen Nauvoon.

Tällaisia ihanuuksia sain aikaan. Kaksi ensimmäistä olen jo lahjoittanut eteen päin. 

 Lanitium ex machina

Luksusveriappelsiini

Navajokerrattu kolmisäikeinen

280 m / 109 g

KVG

Corriedale 75 %, Jakki 25 %

Kaksisäikeinen (toinen säie kehrätty keväällä)

516 m / 200 g

Violet Linx

Baby camel 50 %, tussah silk 50 %

Navajokerrattu kolmisäikeinen

238 m / 94 g

Edgewood Garden Studio
100 % Shetland
Kaksisäikeinen
330 m / 100 g

Mitäs näistä neulottaisiin?

Likoille

Veljeni tytöillä eli likoilla on kaikilla syntymäpäivät kesällä. Täti yrittää aina keksiä jotain ainakin omasta mielestään kivaa neulottavaa lahjaksi. Mielikuvitus on välillä koetuksella, kun yksi on kuumakalle, toinen kutiaa ja kolmannen mielenliikkeistä on vielä vaikea saada selkoa.

Ensimmäisenä syntymäpäiviään viettää nuorin tytöistä. Hän tätinsä tyttö ja pitää sateenkaarista. Siksipä sai lahjaksi puuvillaisen sateenkaarimekon. Malli on Ava-tunic (ravel-link) ja lankana on lankakoriin joskus kanssaneulojalta ostettu vyötteetön puuvillalanka. Valitsin joukosta parhaiten toisiinsa sointuvat värit ja onnekseni niitä oli oranssia lukuunottamatta pari kerää. Mekko vei kuitenkin vain 130 grammaa lankaa ja jäljelle jäi sen verran, että niistä tulisi toinenkin mekko. Taidan kuitenkin tyytyä virkkaamaan langoista patalappuja.

Malli oli ihan kiva neuloa, vaikka en ihan heti ymmärtänyt, miten lisäykset tehdään. Valmista työtä katsellessani tosin huomasin muutamassa kohdassa virheen ja kävin itseni kanssa pitkällistä keskustelua siitä puranko vai en. Tällä kertaa laiskuus (tai oikeastaan muut neulomattomat KYH-työt) vei voiton perfektionismista ja päätin olla purkamatta. Äiti tuumasi vieressä, että hullu ei huomaa ja viisas ei virka mitään.

Mökillä ollessamme kävin sitten vanhimman tytön kimppuun kysymyksineni. Aikani jututettuani hän sanoi, että voisi pitää lörppöä pipoa. Mieleeni tuli heti itsekehräämäni lanka, jota oli juuri sopivasti pipoon. Näytin kuvan langasta ja tyttö kelpuutti sen. Lanka oli lankanakin kaunista, mutta pääsee vielä paremmin oikeuksiinsa neulottuna. Olen moneen kertaan kuullut sanottavan, että itsekehrätty lanka on riittoisaa. Aloitin kavennukset, kun kuvittelin, että lankaa on juuri niihin, mutta sitä jäi kuitenkin nöttönen yli. Pitihän tähänkin myssyyn sitten virkata nappikukka. Se on kuitenkin hakaneulalla kiinni, jos vaikka ei olekaan nuoren naisen mielestä kiva.

Kolmas pipo menee keskimmäiselle eli sille kutiavalle. Pitäähän hänenkin saada pipo, ettei pää talvella palele. Valitsin langaksi Fashion Julian eli blingbling-puuvillaa. Mallina on Wurm (ravel-link) omilla silmukkamäärillä. Lankaa jäi tästäkin kukkasen verran yli ja sain koko 100 grammaa käytettyä. Äitin nappivarastoista löytyi juuri väreihin sopiva nappikin koristeeksi. Tosin tämäkin on alunperin omista varastoistani.

Pipojen neulominen oli todella mukavaa ja nopeaa. Täytyy myöntää, että vähän on ollut neuleähky KYHäilyjen jälkeen. Tuntuu kovin vaikealta keksiä mitään kivaa neulottavaa. Onneksi voi aina virkata patalappuja.

Hullun hommaa

Kesäyön Hullutus tuli ja meni. Tavoilleni uskollisena ahkeroin viime minuuteille asti ja sain kuin sainkin urakkani päätökseen. Melkein meinasin luovuttaa, mutta onneksi en. Olisi jäänyt puserokin varmaan odottamaan ensi kesää tai seuraavaa, sillä viime vuoden kesken jääneet ovat yhä samassa pisteessä. Pitäisi varmaan urakoida ne valmiiksi tässä samassa innossa.

Olen reissannut koko kesän pitkin ja poikin Suomen maata. Olen kuljettanut mukanani kyhäilyjäni ja rukkiani. Osa töistä jäi matkallekin, kun valmistuivat juuri sopivasti. Komea Tyyne-kasanikin katosi melkein olemattomiin reissun aikana. Nyt on hyvä syy tehdä lisää.

Osasta töitä on enemmänkin kerrottavaa, mutta esittelen tässä pikaisesti nämä vanhan toistot.

Ystävän tytär sai syntymäpäivälahjaksi Kukka-baskerin. Lanka on tuttu Juliaa ja sitä kului 81 grammaa. Nyt on harmaa bling bling -lanka käytetty kokonaan, joten on turha enää odottaa sitä Elvis-pukua. Slubilangasta valmistui Lippamyssy, joka jäi ilahduttamaan pientä miestä Ouluun. Lankaa kului n. 90 grammaa ja loputkin ovat kateissa.

Alkukesästä olin reissussa mieheni ja ystäväni kanssa. Ongelmaksi muodostui se, että majapaikassa oli kaikille valkoiset pyyhkeet. Piti siis keksiä, miten ne erottaisi toisistaan. Omat massiviset materiaalivarastot eivät olleet käden ulottuvilla, joten piti käyttää sitä, mitä löytyi. Hiusnipsuja löytyi lähikaupasta ja patalapuista jää aina vähän lankaa yli. Voitte arvata, mikä noista on minun.

Lopuksi vielä lista kaikista KYH-projekteista. Yhtään lankaa en näihin ostanut. Tuoreimmat olen hankkinut joskus keväällä. Pakko tosin on myöntää, että reissussa tarttui ja toista mukaan.

KYH 2013
Aloitetut 22/22, valmiit 22/22

KYH#1 Tyynen patalaput 7.6. / valmis 15.6.
KYH#2 Tyynen patalaput 8.6. / valmis 15.6.
KYH#3 Tyynen patalaput 10.6./ valmis 15.6.
KYH#4 Välttämättömat 11.6. / valmis 11.6.
KYH#5 Tyynen patalaput 12.6. / valmis 15.6.
KYH#6 Pikkukokki-patalappu 9.6. / valmis 25.7.
KYH#7 Virkattu kesäkassi 13.6. / valmis 25.7.
KYH#8 Tyynen patalaput 15.6. /valmis 16.6.
KYH#9 Nanook-villatakki 19.6. / valmis 28.7.
KYH#10 Rusted root -pusero 19.6. / valmis 31.7.
KYH#11 On the hill -huivi 19.6. / valmis 31.7.
KYH#12 Lippamyssy 20.6. / valmis 2.7.
KYH#13 Kukka-baskeri 20.6. / valmis 7.7.
KYH#14 Tiskikukka 20.6. / valmis 21.6.
KYH#15 Huussin verho 20.6. / valmis 6.7.
KYH#16 Ava-tunic 20.6. / valmis 24.7.
KYH#17 Huivi itsekehrätystä langasta 21.6. / valmis 31.7.
KYH#18 Tyynen patalappu 7.6. / valmis 15.6.
KYH#19 Tyynen patalappu 8.6. / valmis 15.6.
KYH#20 Tyynen patalappu 10.6. / valmis 15.6.
KYH#21 Tyynen patalappu 12.6. / valmis 15.6.
KYH#22 Tyynen patalappu 15.6. / valmis 16.6.

Kesäyön hullutus

Pitihän se tänäkin vuonna mukaan lähteä, vaikkei tässä mitään järkeä olekaan. Lisähaastetta tämänvuotiseen KYHäilyyn toi se, että vietin kesäkuun kaksi ensimmäistä viikkoa poissa kotoa ja omien lankavarastojen äärestä. Pakkasin matkalaukkuun kattavan valikoiman patalappulankoja ja päätin aloittaa niistä. Mallihan on tuttu Tyynen patalappu. En varmaan ihan vielä ole virkannut näitä yhtä monta kuin mummoni aikoinaan, mutta aikamoinen kasa on kulkenut jo omienkin käsieni läpi.

Sen verran olen viisastunut aikaisemmista vuosista, että laskin tällä kertaa yhden patalapun yhdeksi projektiksi. Jotenkin miellän patalaput parillisiksi samoin kuin sukat tai lapaset. Kaikki aloitukset olen myös tehnyt varastolangoista, joista suurin osa ennen tätä vuotta hankittuja. Jonkinlainen lovi tulikin lankakoreihin.

Kuvissa on tämän tempauksen patalappujen lisäksi myös jokunen aiemmin tänä keväänä tehty patalappu. Yhteispainoa koko pinolla onkin 630 grammaa. Pari paria on jo jäänyt matkan varrelle ja pääsen varmaan osasta lopuistakin eroon kesälomareissujen aikana. Nyt saavat patalaput hetken odottaa (kunhan vain saan tehtyä loppuun tuon Pikkukokin).

Tuotteliasta kesää kaikille KYHäilijöille ja muillekin!

***************

KYH 2013
Aloitetut 22/22, valmiit 11/22

KYH#1 Tyynen patalaput 7.6. / valmis 15.6.
KYH#2 Tyynen patalaput 8.6. / valmis 15.6.
KYH#3 Tyynen patalaput 10.6./ valmis 15.6.
KYH#4 Valttamattomat 11.6. / valmis 11.6.
KYH#5 Tyynen patalaput 12.6. /valmis 15.6.
KYH#6 Pikkukokki-patalappu 9.6.
KYH#7 Virkattu kesäkassi 13.6.
KYH#8 Tyynen patalaput 15.6. /valmis 16.6.
KYH#9 Nanook-villatakki 19.6.
KYH#10 Rusted root -pusero 19.6.
KYH#11 On the hill -huivi 19.6.
KYH#12 Sytomyssy 20.6.
KYH#13 Kukka-baskeri 20.6.
KYH#14 Tiskikukka 20.6./21.6.
KYH#15 Huussin verho 20.6.
KYH#16 Ava-tunic 20.6.
KYH#17 Huivi itsekehrätystä langasta 21.6.
KYH#18 Tyynen patalappu 7.6. / 15.6.
KYH#19 Tyynen patalappu 8.6. / 15.6.
KYH#20 Tyynen patalappu 10.6. / 15.6.
KYH#21 Tyynen patalappu 12.6. / 15.6.
KYH#22 Tyynen patalappu 15.6. / 16.6.

Langalla on langan tahto

Olen jo aiemmin kertonut, miten langat välillä kuiskivat, kertovat ja jopa vaativat päästä joksikin tietyksi jutuksi tietylle ihmiselle. Niin kävi tälläkin kertaa. Olette hekä huomanneet, että tartun erittöin  helposti sateenkaaren värisiin lankoihin. Olen jossain vaiheessa ostanut useamman vyyhdin Vironvillaa sateenkaaren väreissä. Olen pyöritellyt vyyhtejä ja saanut yhden jopa kerittyä keräksikin, En vain ole keksinyt, mitä niistä tekisin.

Sain jossain vaiheessa lahjaksi Veera Välimäen Secret of Change -huivin ohjeen (ravel-link). Vaikka vironvilla onkin ohuempaa kuin ohjeen lanka, päätin kokeilla, mitä siitä tulisi. Aloitin neulomisen ilman mitään takaa-ajatuksia ja mietin, osaisinko itse tätä huivia pitää (käytän huivejä lähinnä vain talvella kaulaa lämmittämässä, sillä sisätiloissa minulla on aina kuuma). Löysin sopivat puikot ja huivi lähti liikeelle vauhdikkaasti. Malli on siitä nerokas, että siinä tapahtuu tarpeeksi, mutta kuitenkin sen verran vähän ja loogisesti, ettei tarvitse olla koko aikaa ohjetta lukemassa.


Siinä neuloessani huivin tekele alkoi jutella. Ei se halunnutkaan minulle, kun tiesi, että joutuisi makoilemaan kaapissa tai olemaan rytättynä kaulalla. Tämä huivi halusi sisähuiviksi kaikkien nähtäväksi ja ihailtavaksi. Ja sitten se kertoi haluavansa työkaverilleni. Minulla oli häntä varten toinen huivi ajateltuna, mutta tämä vaatimalla vaati päästä juuri kyseiselle henkilölle.

Neuloin huivin loppuun ja lykkäsin sen yhtenä aamuna paperikassissa työkaverille. Ensimmäiseksi kuului kiljahdus ja seuraavaksi hän kertoi kylmien väreiden kulkevan pitkin selkäpiitä. Syykin selvisi, kun hän seuraavana päivänä toi hääkuvansa nähtäville. Hän oli mennyt naimisiin täsmälleen samanvärisessä "hunnussa". Huivi pääsi arvoiseensa kotiin ja maineeni lankakuiskaajana sen kuin kasvaa


.

Ristiaallokko

Vastasin keväällä myöntävästi kysymykseen "Viileää puuvillaa?". Kanssaneuloja siivosi lankavarastoaan ja lähetti minulle kaksi vyyhtiä ihanan sinistä puuvillalankaa. Oli siis kerrasaaan täydellinen paketti juuri minulle. Väri oli niin ihana, että halusin neuloa siitä jotain kesäistä itselleni. Parillasadalla grammalla ei kuitenkaan puseroa tai toppia tälle vartalolle tehdä. Ajatus jäi sillä erää muhimaan.

Olen jo pitkään halunnut neuloa huivin, mutta sopiva reunapitsimalli ei vain ole tullut vastaan. Selailin yhtenä päivänä Villavyyhdin mallikirjoja ja törmäsin kauniiseen aaltokuvioon kirjassa Vogue Knitting Stitchionary, Volume one, Knit and purl. Oli pakko ottaa malli talteen, kun se oli mielestäni niin kaunis. Päätin yhdistää ihanan langan ja kauniin pitsikuvion. Pitsimalli oli kirjoitettu edestakaisin neulottavaksi, mutta taipui helposti myös pyörönä neulottavaksi.

Ajattelin, että kesällä on mukavaa olla jotain kevyttä suojaamassa hartioita viimalta tai liialta auringonpaisteelta. Lähdin neulomaan pitsistä lenkkinkauluria. Kuvittelin, että se yksinkerroin aseteltuna peittäisi olkapäät kauniisti. Ei peittänyt kauniisti vaan näytti hassulta. Yritin kuroa yläreunaa kasaan silkkinauhan avulla, mutta se ei ainakaan parantanut tilannetta. Tässä vaiheessa lähdin muutaman päivän reissuun ja jätin kaulurin nurkkaan odottamaan kohtaloaan.

Palattuani kotiin palasin myös kaulurin ääreen. Totesin, että sitä täytyy kaventaa yläreunaa kohti. Pari päivää meni ennen kuin hoksasin, että kavennukset tulevat pitsimallista suoraan, kunhan vaan jättää kavennuskerroksella langankierrot tekemättä. Innoissani neuloin ja sain kaulurin kapenemaan kauniisti. Se ei kuitenkaan vieläkään istunut nätisti olkapäilläni vaan kinnasi ja kiristi. Neuloin sen kuitenkin valmiiksi (varsinkin, kun neuletapaamisessa sain innoitusta työn loppuun saattamiseen). Samalla antoivat potkua myös ohjeen kirjoittamiseen.

Pyysin ystävää malliksi, että saisin otettua kuvia ohjetta varten. Hänen päällään kauluri näytti oikein kauniilta ja laskeutui nätisti. Oli siis tunnustettava, että kauluri oli minulle liian pieni. En raaskinut kuitenkaan purkaa juuri neulomaani kauluria, vaan annoin sen mallilleni syntymäpäivälahjaksi. Olemme molemmat tyytyväisiä. Nyt pitää vain neuloa itselleni uusi suurempi kauluri.

Niin se ohje. Sain sen kirjoitettua ja toimitettua melkein ajallaan Ullaneuleen toimitukselle. Eilen ilmestyneessä Ulla 2/13 -numerossa se sitten on - Ristiaallokko.

Pussinpesä

Kiitos kaikista ihanista ja mielikuvituksellisista vastauksistanne kuva-arvoitukseeni. Ensimmäisenä oikean käyttötarkoituksen keksi Villasatu. Muistan sinua jossain vaiheessa muistaessani (saa muistutella). Muutamat ehdotukset olivat niin meheviä, että saatan nekin joskus toteuttaa.

Pesä on siis pussinpesä. Mielelläni uusiokäytän kaupasta tulevat hedelmäpussit eväiden kuljetuksessa ja vessan roskiksessa. Olen tähän mennessä keräänyt pussit irrallisina allaskaapin hyllylle ja miehellä menee niihin hermo vähintään kerran viikossa. Ensimmäinen ajatukseni oli tehdä yksinkertainen säilytysasia ja laittaa se kaappiin. Intouduin kuitenkin värikkäsitä jämistäni ja koristelusta niin, ettei tätä voi kaappiin enää tunkea. Mies kuulemma kestää sitä katsella, joten se saa nyt roikkua koukussa kuivauskaapin alla.

Viikonlopun jämätalkoissa valmistui myös jo aiemmin aloitettu myssy. neuloin aivan tavallista joustinneuletta niin pitkälle kuin uskalsin ja kavensin pipon laen aika nopeasti. Kovin oli pipo vain tylsä ja kaipasi jotain piristystä. Siispä virkkasin siihen kolme kukkaa varsineen. Näin se on parempi. Sain kulutettua tähän 32 grammaa jämälankaa.

Samaan syssyyn tuli sitten virkattua taas yksi Lippamyssy pitkästä aikaa. Piti ihan ohjekin kaivaa esille. Välillä melkein nolottaa tehdä näitä omia malleja, mutta ne vaan on niin kivoja :-). Tähän upposi 52 grammaa jämälankaa. Ei onneksi jäänyt oma Jämälankakuuni ihan nollille.

Höyryä ja messinkiä

Olin jo päättänyt selvitä kummitytön tämänvuotisista syntymäpäivistä pelkällä lahjakortilla, mutta en kuitenkaan onnistunut. Taisteltuani ihan liikaa tyhmähuivin kanssa oli pakko kokeilla, oliko huivitukseni kokonaan loppunut. 

Yritin retriitissä päästä eroon Regian Bamboo color -langoistani, mutta eivät ne inspiroineet muitakaan. Kerät jäivät pyörimään askarteluhuoneeseen, kun en halunnut pakata niitä takaisin lankakoreihin. Sieltä ne sitten alkoivat vienosti huhuilla, että voisivat ryhtyä huiviksi, kun en kerran niitä sukkia saa kuitenkaan neulottua. Samalla lanka kertoi myös sen, ettei halua miksikään hienoksi pitsihuiviksi, vaan tuiki tavalliseksi rouheaksi käyttöhuiviksi.

Malliksi valikoitui tällä kertaan The Age of Brass and Steam (ravel-link). Malli on hyvin suoraviivainen ja selkeä ja, kun alkuun pääsi, sai posottaa kaikessa rauhassa. Nimestä tulee höyryjuna mieleen ja siltä se neulominenkin tuntui. Vauhdikasta ja välillä piti vähän päästellä höyryjä pihalle. Neuloin kaksinkertaisella langalla ja huivi valmistuikin muutamassa tunnissa. Se ei tokikaan oli suuren suuri, mutta riittää kuitenkin hyvin kaulan ympäri.

Lopussa jouduin kylläkin purkuhommiin, mutta pakko oli kokeilla olisiko tullut vielä yksi kerros lisää. Ei tullut. Purkaminenkin sujui samalla höyryllä eikä jäänyt harmittamaan. Lopulta lankaa jäi pari metriä eli käytännössä kulutus oli 100 grammaa. Ja kummityttö sai huivinsa (pitää ensi vuonna tosin muistaa, että hän on nyt saanut kahtena peräkkäisenä vuonna huivit eli pitää yrittää keksiä jotain muuta seuraavaksi).

Eikä ole vuosien hillityn sinnikäs käsityökasvatuskaan mennyt hukkaan, kun omasta paketistani löytyi tällainen söpöliini.