Ristiaallokko

Vastasin keväällä myöntävästi kysymykseen "Viileää puuvillaa?". Kanssaneuloja siivosi lankavarastoaan ja lähetti minulle kaksi vyyhtiä ihanan sinistä puuvillalankaa. Oli siis kerrasaaan täydellinen paketti juuri minulle. Väri oli niin ihana, että halusin neuloa siitä jotain kesäistä itselleni. Parillasadalla grammalla ei kuitenkaan puseroa tai toppia tälle vartalolle tehdä. Ajatus jäi sillä erää muhimaan.

Olen jo pitkään halunnut neuloa huivin, mutta sopiva reunapitsimalli ei vain ole tullut vastaan. Selailin yhtenä päivänä Villavyyhdin mallikirjoja ja törmäsin kauniiseen aaltokuvioon kirjassa Vogue Knitting Stitchionary, Volume one, Knit and purl. Oli pakko ottaa malli talteen, kun se oli mielestäni niin kaunis. Päätin yhdistää ihanan langan ja kauniin pitsikuvion. Pitsimalli oli kirjoitettu edestakaisin neulottavaksi, mutta taipui helposti myös pyörönä neulottavaksi.

Ajattelin, että kesällä on mukavaa olla jotain kevyttä suojaamassa hartioita viimalta tai liialta auringonpaisteelta. Lähdin neulomaan pitsistä lenkkinkauluria. Kuvittelin, että se yksinkerroin aseteltuna peittäisi olkapäät kauniisti. Ei peittänyt kauniisti vaan näytti hassulta. Yritin kuroa yläreunaa kasaan silkkinauhan avulla, mutta se ei ainakaan parantanut tilannetta. Tässä vaiheessa lähdin muutaman päivän reissuun ja jätin kaulurin nurkkaan odottamaan kohtaloaan.

Palattuani kotiin palasin myös kaulurin ääreen. Totesin, että sitä täytyy kaventaa yläreunaa kohti. Pari päivää meni ennen kuin hoksasin, että kavennukset tulevat pitsimallista suoraan, kunhan vaan jättää kavennuskerroksella langankierrot tekemättä. Innoissani neuloin ja sain kaulurin kapenemaan kauniisti. Se ei kuitenkaan vieläkään istunut nätisti olkapäilläni vaan kinnasi ja kiristi. Neuloin sen kuitenkin valmiiksi (varsinkin, kun neuletapaamisessa sain innoitusta työn loppuun saattamiseen). Samalla antoivat potkua myös ohjeen kirjoittamiseen.

Pyysin ystävää malliksi, että saisin otettua kuvia ohjetta varten. Hänen päällään kauluri näytti oikein kauniilta ja laskeutui nätisti. Oli siis tunnustettava, että kauluri oli minulle liian pieni. En raaskinut kuitenkaan purkaa juuri neulomaani kauluria, vaan annoin sen mallilleni syntymäpäivälahjaksi. Olemme molemmat tyytyväisiä. Nyt pitää vain neuloa itselleni uusi suurempi kauluri.

Niin se ohje. Sain sen kirjoitettua ja toimitettua melkein ajallaan Ullaneuleen toimitukselle. Eilen ilmestyneessä Ulla 2/13 -numerossa se sitten on - Ristiaallokko.

Kimalletta kevääseen

Voitin retriitin lankalotossa vaalean harmaata Julia-nimistä bling-puuvillalankaa. Aikani pyörittelin keriä ja mietin, mitä niistä tekisin. Onneksi ne pyörivät vielä sohvalla, kun ystäväni tuli käymään ja hän kertoi oitis, että ne varmasti kelpaisivat neuleeksi hänen tyttärelleen. Puuvilla on mukavaa keväällä, kun on jo vähän lämmintä, mutta kuitenkin kaipaa jotain päähänsä ja kaulaansa.

Olen jo jonkin aikaa katsellut Bandana cowlia (ravel-link) sillä silmällä ja päätin kokeilla, miten se istuisi tälle langalle. Hyvin istui ja oli kiva neuloakin. Juliakin on kivaa neuloa ja on blingistä huolimatta mukavan pehmeää.

Hetken etsiskelin langan tiheyteen sopivaa lörtsäpipon mallia ja viimein löytyi All Day Beret (ravel-link). Taas kerran luin ohjetta vähän huolimattomasti, mutta tällä kertaa se ei haitannut. En usko, että kukaan käy viivottimen kanssa mittailemaan eri osien pituuksia. Jos et ole vielä Ravelryyn liittynyt, kannattaa se tehdä nyt. Sieltä löytyy ohjeita enemmän kuin kukaan ehtii neuloa. Minut löydät sieltä nimellä TinttiH.

Muistattehan sen työkaverini, jonka tyttärelle lupasin pipon? Hänkin sai tästä samasta langasta neulotun Kukka-myssyn (ravel-link). Tämä ohje löytyi yllättäen omasta kirjahyllystä, Pitsit puikoilla -kirjasta. Tämän ohjeen lukemisen kanssa olikin sitten hieman ongelmia. Kummasti auttoi, kun luki kaikki rivit, eikä vaan joka toista.

Lankaa jäi vielä reilut puolikerää ja kävinkin hakemassa sille kaveriksi vielä täyden kerän. Niistä olisi tarkoitus neuloa toinenkin Kukka (nyt, kun kerran sen ohjeenkin ymmärsin). Villavyyhdissä tosin epäilevät, että, mä teen teen itselleni sopivaa Elvis-pukua ja vain hämäyksen vuoksi ostan lankaa pienissä erissä. Ehkei kuitenkaan kannata hengitystään pidättää sitä odotellessa.:-).

Unohtuneita

Lankataseeni alkoi taas näyttää vähän huonolta ja ihmettelinkin, miksi ei kulutus näy, vaikka neulon täällä koko ajan ihan hulluna. Koska lankataseeni on blogin sivupalkissa ja merkkaan siihen kulutuksen vasta, kun olen kyseisestä työstä täällä huudellut, niin se laahaa kovasti perässä.

Ja nyt huomasin, että tämä talvinen setti on jäänyt kokonaan esittelemättä. Aloitin homman lenkkikaulurista ja sen neuloin jo pitkälti viime vuoden puolella. Mitään ohjetta milnulla ei ollut, enkä enää muista silmukkamäärääkään. Lanka on ihanaa Elsbeth Lavoldin SilkyWoolia. Ihanan pehmeää ja joutuisaa neulottavaa. Kunnolista kuvaakaan en ole näemmä saanut siitä otettua.

Koska tavoilleni uskollisena olin ostanut varmasti tarpeeksi lankaa, sitä jäi sen verran, että päätin neuloa myös kämmekkäät. Nämäkin tein ihan omalla mallilla, mukaillen pienten lasten makkaralapasia. Onneksi saajalla on yhtä pieni käsi kuin minullakin ja sain soviteltua oikeaa kokoa ja muotoa matkan varrella.

Ja kun lankaa oli yhä vain, neuloin siitä Star Crossed Slouchy Beret - myssyn (ravel-link). Pitkästä nimestään huolimatta myssy oli mukava ja joutuisa neuloa. Vuoden vaihteessa sain vihdoin viimein pääteltyä kaulurista langanpäät, neulottua kämmekkäisiin peukalot ja viimeisteltyä myssyn. Muistin myös antaa nämä ystävälleni, joka pääsi nauttimaan näiden lämmöntä kuluneena talvena. Koko settiin kului n. 340 g lankaa.


Lankaa on tosiaan tullut ostettua, mutta kuitenkin melko järkevästi . Suurin osa on jo kovaa vauhtia menossa puikoille. Kaikille on ainakin vahva suunnitelma tässä vaiheessa :-).

Omia polkuja

 

Ensimmäinen rukkikehruuni alkoi jo viime syksyllä huudella haluavansa huiviksi ystävälleni. Ensin hän kieltäytyi vastaanottamasta sitä, sillä minun pitäisi laittaa ensikehruu vain vitriiniin ihailtavaksi. Lanka ei kuitenkaan lopettanut huuteluaan, joten otin vuoden vaihteessa asian uudelleen puheeksi. Kysyin, millaisen huivin hän haluaisi (olin valmistautunut neulomaan jonkun ihanan pitsihuivin). "Joku lenkkihuivi tai yksinkertainen kaulaliina", oli vastaus. Voihan pöh!

Aloin etsiä sopivaa ohjetta, enkä oikein löytänyt. Halusin saada koko langan käytettyä niin, ettei jäisi mitään jäljelle. Koska lanka oli käsinkehrättyä, piti mallin kestää myös langan epätasaisuutta. Olen suuri symmetrian ystävä ja ohjeita tutkiessani alkoi ahistaa se, että joku mallikerta jäisi vajaaksi tai toisesta reunasta tulisi leveämpi, tai...

Päätin sitten lähteä kulkemaan omia polkujani ja neulomaan sellaista huivia, jossa ei ole mitään mallikertoja tai tarkkoja sääntöjä. Huivissa vuorottelevat ainaoikeinneule ja erilaiset reikärivit. Niitä voi sitten yhdistellä fiiliksen mukaan erilaisiksi yhdistelmiksi ja tehdä huividta niin leveän kuin huvittaa tai mihin lanka riittää.

Lopputulos oli sen verran kiva, että päätin kirjoittaa siitä ohjeen ja se löytyykin uusimmasta Ullasta nimellä Omia polkuja. Työn nimeämiseen ei mitenkään vaikuttanut se, etten löytänyt aakkoshaasteeseen sopivaa o-ohjetta.  Ullasta löytyy kaikkea muutakin kivaa, joten kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa.

Retriitin viime hetkillä sain kanssaneulojalle täysin puhuttelemattoman, hänen mielestään kamalan ruman värisen vyyhdin lankaa. Turha teille on kertoa, etten nähnyt langassa mitään rumaa ja se kaukaa jo huuteli minulle. Kun sain tämän pehmeän alpakka/merino- ihanuuden käsiini, se kertoi heti haluavansa kauluriksi minulle. Kauluri valmistuikin reissuneuleena alle viikossa ja on lämmittänyt kaulaani siitä lähtien. Lanka on siis The Thylacinen Heemskirko sock, jota ei valitettavasti enää valmisteta.

On se vaan jännää, miten langat välillä ihan itse kertovat, mihin haluavat päästä. Valitettavasti nekin ovat ailahtelevaisia ja kaupassa kovaan ääneen huutanut vyyhti meneekin kotona ihan mykäksi. Toiset taas mekkaloivat niin kovasti, että pääsevät heti puikoille, vaikka laatikossa olisikin aiemmin hankittuja lankoja. Ne vaan ovat ujoja ja hiljaisia ja saavat odottaa vuoroaan pitkään. Viime aikoina olen tosin päätynyt siihen lopputulokseen, että itselle puhumattomat langat kannatta pistää kiertoon. Ne yllättäen juttelevat jollekulle muulle ja pääsevät ehkä niin nopeammin käyttöön.

Kai langat juttelevat teille muillekin?

Purkkalankaa

Vähän ovat jääneet työt täällä blogissa esittelemättä. Sain joulun aikaan viimein puikot taas käsiini ja intouduin neulomaan Äitin varastoista löytyineistä langoista hänelle erilaisia asusteita. Olen tuonut tämän ihanan merinolangan (Lane Cervinia Le Fibre Nobili Merino Superfine) joltain Karnaluksin reissulta. Siitä oli alunperin tarkoitus tulla jotain muuta, mutta se suunnitelma jäi toteutumatta. Tällä kertaa tosin Äitiltä, ei minulta. Lankaa oli 200 grammaa, joten siitä varmasti saisi aikaan jotain kivaa.

Ensimmmäisenä neuloin äidille baskerin. Ravelrystä löytyi kaunis Ume hat (ravel-link), jonka  kuviot vaativat juuri sopivasti keskittymistä. Baskeri valmistui ihan parissa päivässä, kun lanka oli niin mukavaa neuloa. Lankaa jäi vielä, joten päätin seuraavaksi neuloa kaulurin. Malliksi valikoitui Eleanor cowl (ravel-link). Sekin tuli neulotuksi aika nopeasti, mutta jäi odottelemaan viimeistelyä hieman pidemmäksi ajaksi. Tässä vaiheessa alkoi tuntua, että neulon jotain purkkalankaa, kun lankaa oli vieläkin reilusti jäljellä. Baskeriin oli mennyt reilu kerä ja kauluriin kerän verran. Melkein kaksi täyttä kerää oli vielä jäljellä.

Päätin sitten neuloa vielä kämmekkäät kaupan päälle. Äiti tykkää käyttää nahkahanskoja ja kaipaili jotain kaunistusta mustien nahkahansikkaidensa päälle. Yksi neuleystävä oli neulonut useammat kämmekkäät Veyla-mallilla (ravel-link) ja ne ovat mielestäni kauniit. Sellaiset siis. Tämä malli aloitetaan neulomalla ranneke poikittain ja poimimalla sen jälkeen silmukat kämmenosaa varten. seuraavista kämmekkäistä jätän tosin kämmenosa pitsikoristeen pois, kun se oli jotenkin hassussa paikassa. Ja purkkalanka sen kuin venyi ja venyi, kun sitä oli kämmekkäiden jälkeenkin melkein kerä jäljellä. Siinä vaiheessa onneksi Anu tuli hätiin ja vei loput 39 grammaa mennessään.

Mutta ihana lanka oli neuloa ja Äitikin vaikuttaa tyytyväiseltä uusiin asusteisiinsa. Nyt niitä kuitenkin on kuulemma tarpeeksi ja minulla on kohta ongelma siitä, kenelle saan ainakin huomattavan osan neulomuksistani lykättyä :-)

Salarakas

Ystävälläni on viiksifiksaatio. Hän tuli heti välittömästi mieleen, kun törmäsin tähän Incognito-kauluriin Ravelryssä. Sattuipa vielä niin sopivasti, että hänellä on syntymäpäivä kesällä, joten kauluri hyppäsi puikoille synttärilahjaksi.

Mallissa oli valittavana kolme erilaista viiksivaihtoehtoa ja niistä valitsin nämä muhkeimmat. Projekteja selatessani törmäsin myös ihaniin pusuhuuliin ja siitä sitten lähti ajatus kääntökaulurista.

Loin silmukat kaapelille, jotta saisin ne silmukoitua lopuksi. Ohjeessa oli tehty taitteet ylä- ja alareunaan, mutta minä neuloin "nurjan" puolen yhtä pitkäksi kuin etupuolenkin ja yhdisten aloituksen ja lopetuksen. Sen verran kiire taas (!) tuli, että en ehtinyt nysvätä saumasta täydellistä. Onneksi siitä tuli kuitenkin riittävän hyvä.

Ennen sauman ompelua silmukoin viikset kaulurin paraatipuolelle ja pusuhuulet nurjalle. Jouduin pitämään projektin salassa ja siksi työstä tuli Salarakas. Lankana on ihanan pehmeä ja mukavasti neuloutuva Cascade superwash sport.Tämä lanka on suosikkilankojeni kärkikolmikossa ja on erityisen sopiva pipoihin ja kaulureihin pehmeytensä vuoksi.

Pitäisiköhän tehdä itselle samanlainen? Tosin omaani laittaisin kunnon kikkuraiset Poirot-viikset.

Viimeinen

Nyt on vihdoin päästy kauluriKAListeluhn viimeiseen kauluriin. Tämä on Blueberry scowl (eli scarf+cowl, huivikauluri). Käytännössä se on pitkä huivi, jonka toisessa päässä on napinlävet ja toisessa napit. Sitä voi siis pitää renakkana tai aukinaisena oman mielensä mukaan.

Langat kaivoin lankakorin pohjalta. Sopivaa ohjeen paksuista lankaa minulla ei ollut, joten yhdistin kaksi ohuempaa lankaa. Toinen on ruskea-turkoosia Lailalai-yarnzin merino-sukkalankaa ja toinen Gjestalin turkoosia Baby ullia. Puikoiksi valikoituivat taas lempipuikkoni eli Chiagoon 4,5 mm pitsipuikot.

Täytyy myöntää, että tämä tuntui jo vähän pakkopullalta, enkä jaksanut enää innostua. Olen ehkä hieman pettynyt KALiin, kun kaulurit näyttivät kuvissa ihan kivoilta, mutta mallit eivät olleet kovinkaan ihmeellisiä sitten kuitenkaan. Taisin lopulta vain ihastua suunnittelijan käyttämiin lankoihin.

Sainpahan itselleni kuitenkin yhden kivan kaulurin ja kaikki kolme muuta ovat löytäneet jo kotinsa. Niiden saajat vaikuttavati niihin ihan tyytyväisiltä, joten ei ole mennyt tämäkään projekti hukkaan. Lankakoristakin on taas kadonnut 238 grammaa. Tosin sieltä löytyy vielä moninverroin enemmän.

Kiitokset kaikista kommenteistanne edeliseen postaukseen! Uteliaille kerrottakoon myös, että Poika on innoissaan pitänyt pääkallopipoaan ja -kauluriaan viime viikolla.

Nyt voisi vähitellen siirtyä vähän kesäisempiin töihin.

Muistakaa siirtää kellonne tuntia eteenpäin ensi yönä!

Viimeistä edellinen

KauluriKAListelu lähenee loppuaan. Odottelen täällä viimeisen kaulurin ohjetta malttamattomana. Se vaikuttaa kaikista lupaavimmalta koko sarjasta.

Tämä viimeistä edellinen kauluri on Perpetually Persistent Cowl. Omista varastoista ei löytynyt riittävän paksua lankaa, joten oli pakko käydä kaverin lankalaatikolla. Kiitokset Karoliina langan antamisesta neulottavaksi! Toivottavasti kauluri on mieluinen.

Ohjeen lanka oli erittäin paksua ja sainkin käytettäväkseni Ingeborg Michels Gernsbach Naturwolle Michels multicolor -lankaa herkullisen värisenä. Ohjeen lanka oli vieläkin paksumpaa, joten lisäsin 20 silmukkkaa aloitukseen ja sain sopivan ympärysmitan. Olisin voinut tehdä alkuun muutaman kerroksen enemmän, mutta en osannut arvioida langan riittävyyttä. Mallikuvion väliosaan tein pari ylimääräistä kerrosta ja mallikuvion päätyttyä neuloin loppuun kaiken langan. Loputulos olisi voinut olla tasapainoisempi, mutta kiva on näinkin.

Neulomiseen ei mennyt kuin muutama tunti eli nautinto tulee lähinnä vauhdin hurmasta. Lanka oli mukavan paksua ja rouheata ja aivan unelmaisen väristä.Mallikuvio itsessään ei ollut mitenkään ihmeellinen.

Kiitokset kaikista kommenteista pääkallopostaukseen. Pääkallot eivät ole vielä päässeet kouluun, sillä ilmat ovat yhä suosineet kypärämyssyä. Toivossa on kuitenkin hyvä elää.

Pääkallokeli

Ainakin täällä etelässä on tällä hetkellä hyvin liukasta. On todellinen pääkallokeli. Ulkona saa liikkua todella varovaisesti, ettei käy huonosti.

Sain viimein valmiiksi myös Pojan pipon ja kaulurin. Kaulaliinaa tuo ei ole koskaan suostunut pitämään. Huitelisi vain takki auki ja kaula paljaana koko talven. Pakkasilla olen pakottanut pukemaan päähän kypärämyssyn, kun siinä tulee kauluri samassa. Kun alkuvuodesta neuloin Miehelle kaulurin, alkoi Poikakin lämmetä sille ajatukselle. Toiveissa oli saada musta kauluri, jossa on paljon pääkalloja.

Sain kaulurin neulottua ja siihen yhden pääkallonkin kirjottua. Pipokin valmistui aika nopeasti odottelemaan pääkalloaan. Yritin tarjota pojalle yksikalloista kauluria, mutta ei se kelvannut. Olisi pitänyt olla monta erikokoista kalloa pitkin ja poikin. Kauluri ja pipo hautautuivat käsityökorin pohjalle.

Jossain vaiheessa sain neuvoteltua pääkallojen lukumäärän minimiin, mutta silti projektin loppuun saattaminen antoi odottaa itseään. Tänä aamuna heräsin auringonpaisteeseen. Kevät tulee ja kohta ei enää tarvita pipoa ja kauluria. Ensi talvena saattavat jo olla liian pienet. Auringonpaisteessa onnistui myös pipon pääkallon silmukoiminen. Oli meinaan aika tuskaa nähdä mustia silmukoita talvivalossa.

Kauluri on miehelle neulomani Hugon pienoismalli ja pipon aloitin päälaelta, kun optimistina ajattelin lankani riittävän. Malli pääkalloihin löytyi kuvahausta hakusanalla knitted skulls. Kaikkea muutakin kivaa meni tästä hausta odottamaan inspiraatiota. Lankana on Dropsin Merino Extra Fine, joka on oikein mukavaa ja pehmeää lankaa. Sain kanssaneulojalta kaksi kerää kauluria varten ja yhden kerän ostin lisää, kun pipoinspiraatio iski. Viimeisen kerän jämät (n. puolet) lykkäsin Anulle raitalangaksi, kun hän on paljon neulonut tuota lankaa.

Huomenaamulla nähdää, lähtevätkö kallot kouluun vai jäävätkö kotiin häpeämään. Pitäkää peukkuja, etteivät hautaudu eteisen lipaston laatikkoon, kuten niin monet muut Pojalle neulomani jutut.

Puolimatkan krouvi

KauluriKAListelussa olen jo voiton puolella. Tämä on sarjan kolmas kauluri eli Weeble Wooble cowl. Ohje oli tälläkin kerta muutamassa kohdassa monitulkintainen, mutta malli itsessään on sellainen, että yksi silmukka sinne tai tänne ei menoa haittaa. Rakenne on pitkälti samanlainen kuin peruslenkkikaulahuivissa, mutta lyhennetyillä kerroksia tehdään kolme kuplaa rikkomaan reunan suoruutta.

Jälleen kerran totesin, että lankavalinnalla on merkitystä. Regian Hand Dye effect on väreiltää juuri sopiva, mutta joku tiukkakierteisempi ja tasaisempi lankalaatu olisi ollut kauniimpi. Vaikka väri onkin kaunis ja väriliuút tasaiset, ei tämäkään kauluri ole minun väriseni, joten kiertoon lähtee tämä kaveri. Varastoista on kuitenkin taas poistunut yksi reilu kerä eli 113 grammaa ja olen yhtä kauluria kekeneempi.

Olen taas läpikäynyt lankavarastoni ja kyllä sieltä kaikenmoista löytyy. Yritänkin nyt ensisijaisesti neuloa kotoa löytyviä lankoja ja kääntyä lankakauppojen puoleen vain viimeisimmässä hädässä. Se hätä ei tosin kovin äkkiä tule :-)

Kakkoskauluri

Tässä on kauluriKAListelun toinen tuotos eli A Very Good Cowl Indeed. Ohje oli tällä kertaa selkeä ja yksselitteinen (ja muut ehtivät bongata virheet ennen kuin itse pääsin tositoimiin). Langaksi valitsin äitiltä joululahjaksi saamaani Tindeä. Tinde on paksumpaa kuin ohjeen langat, mutta valitsin annetuista vaihtoehdoista pienimmän silmukkamäärän sisältävän ja sain sopivan kokoisen kaulurin.

Kaulurissa on kahta erilaista pitsimallia. Alussa ja lopussa on yksinkertaisempaa ja keskellä monimutkaisempi kuvio. Molemmat olivat aika helppoja ja niitä pystyi neulomaan kokoustaessa. Virheet huomasi helposti viimeistään seuraavalla kerroksella ja ne oli helppo korjata. Neuloessa tuo monimutkaisempi kuvio tuntui sekavalta, mutta ihan kauniiltahan se tuossa näyttää. Tosin kaulurin olisi voinut neuloa ihan pelkästään yksinkertaisemmallakin mallikuviolla, kun ei kuvio kuitenkaan niin hirveästi näy.

Minulla ei ole aiemmin ollut tällaista pötkömallista kauluria, enkä oikein ole ihan varma, mitä tästä ajattelen. Kaula on kyllä hyvin suojassa, kun kauluri menee vielä vähän kurttuunkin. Niska ja rintamus jäävät sitten lämpöä vaille. Alan kallistua sille kannalle, että perinteinen lasten kaulurin malli olisi myös aikuisella kaikkein toimivin. Ehkä tämä KAListelun kokemuksilla kehittelen ihan oman kaulurin. Tämä yksilö sopii takkini väreihin ja riittää lämmittämään kaulaa, kun kaikki napit ovat kiinni. Käyttökelpoinen on siis ja käytössä jo ollutkin

En ole ihan varma vielä, mitä ajattelen Tindestä. Se ei ole kovin tiukkakierteistä ja neuloessa saa olla tarkkana säikeitten kanssa. Kaulalla tuntuu lämpimältä ja ainakin minulle riittävän pehmeältä. Toivottavasti ei nyppyynny kauheen pahasti. Lankaa kauluriin meni käytännöllisesti katsoen koko vyyhti (muutama gramma jäi yli).

Kolmas kaulurikin on jo valmiina ja vielä on viikko siihen, kun neljäs ohje ilmestyy. Toivottavasti muistan asian silloin, kun sitä ole kuin neljä päivää aikaa neuloa (paksu lanka ja pienehkö kauluri). Huivin voisi vaihteeksi laittaa puikoille sitä odotellessa.