Ei kahta ilman kolmatta

Ihastuin viime kesänä Mia Heikkisen Illyria-boleroon (Ravel-link) ja neuloinkin niitä veljentytöille kaksin kappalein. Malli on kaunis ja pidän pitsikuviosta kovasti.Näyttävyydestään huolimatta mallikuvio on helposti muistettava ja looginen. Neuloin tätä muutamassa neuletapaamisessa alkusyksystä, enkä muistaakseni joutunut purkamaan kuin pari riviä jossain välissä.

KyJy-töitä miettiessäni päätin tehdä kolmannenkin boleron samalla mallilla. Langaksi valikoitui jo jonkin aikaa lankakorissa majaillut Sirdarin Just Soya -lankaa. Sain sitä  jokunen vuosi sitten neljä kerää Salaiselta neuleystävältä ja se on siitä lähtien odotanut sopivaa käyttötarkoitusta. Boleroon meni 170 grammaa lankaa, kun en viitsinyt tehdä hihoista pidempiä. Hankalin vaihe oli saada vartaloaukosta sopivankokoista. Ompelin hihasaumat ensin liian pitkälle ja sain ährätä itseni boleroon, kun sovitin sitä. Hieman nolotti, kun asukastalolla juttukaverina ollut mukava nuori mies tarjosi apuaan pukemiseen. Purin saumoja hieman, ja nyt saan vaatteen päälle ilman apua.

Alussa tuskastelin kyllä langan laadun kanssa, kun solmuja oli vähän väliä. Laskin, että yhdessä 50 gramman kerässä oli ainakin kahdeksan solmua ja pätkät olivat välillä vain muutaman metrin pituisia. Olisin lähettänyt Sirdalle palautetta, mutta lankaa ei enää ollut valikoimissa, joten luovuin ajatuksesta. Ehkä totesivat sen huonolaatuiseksi ja lopettivat tuotannon. Lanka on pehmeää ja kivan tuntuista iholla, mutta uusien viskoosilankojen tapaan säikeistyi helposti neulottaessa.

Vähän on kesäinen asuste näille marraskuun keleille, mutta onpahan valmiina odottamassa ensi kesää. Säästän teidät tällä kertaa poseerauskuvilta, vaikka edellisen postauksen palaute olikin rohkaisevaa. Pitää varmaan hakea Huippiksen seuraavalle tuotantokaudelle  :-)

Kina

Tuli siis Shallotin kanssa kinaa, mutta onneksi se päättyi hyvin. Puretusta Rowanin Purelife Revivesta tuli Lady Kina ja se on ihana. Aloitin kutenkin varovaisesti ja purin Shallotin alun vasta sen jälkeen, kun olin saanut Kinan kainaloiden alle ja se näytti kivalta.

En tiedä, mikä päähänpinttymä minulle tuli jossain vaiheessa tähän lankaan. Pidän sen tweedmäisestä ilmeestä, vaikka väri itsessään on aika pastellinen. Ehkä minua viehätti se, että se on tehty kierrätetyistä kuiduista (36% kierrätetty silkkiä, 36% kierrätettyä puuvillaa ja 28% kierrätettyä viskoosia). Täytyy tosin tunnustaa, että lanka haisee pahalle ja liian pienillä puikoilla neuloessa oli vielä nahkeaakin. Lady Kinan neuloin reilummilla puikoilla (4,5 mm), että sain laskeutuvan neulospinnan aikaan.

Minua kovasti epäilytti ajatus siitä, että muutenkin runsaan poveni kuorruttaisin laskoksilla, mutta täytyy todeta, että se toimii. Malli oli helppo ja nopea neuloa. Juuri sopivaa neulottavaa niihin tilanteisiin, kun on mukavaa olla jotain tekemistä käsille, mutta aivojen pitää keskittyä muihin asioihin. Tämä on KyJy #22 (vaikkei olekaan luvattu Shallot, on lyhythihainen neule itselleni kuitenkin) ja lankaa kului 420 grammaa. 180 grammaa odottaa vielä lankakorissa kohtaloaan .

Kuvat ovat taas marraskuisia, mutta huomaattehan, että olen katsellut Huippumalli haussa-ohjelmaa ja ottanut siitä opikseni. Pönötyskuvat ovat vaan vielä hirveämpiä ja halusin näyttää, että Lady Kina näyttää hyvältä myös päällä. Tykkään tästä kovasti, vaikkei olekaan tämän vuodenajan vaate. Niska ja kaula jäävät aika paljaiksi ja kaipaisivat lämmikettä. Voisihan tuosta loppulangasta tietysti tehdä jonkinlaisen kaulurinkin...

Auringonpilkut

Jossain neuletapaamisessa selailin Knitscene-lehden kesän 2011 numeroa ja ihastuin tähän pieneen huiviin. Siinä vaiheessa, kun muistin mallin ja ajattelin ryhtyä sitä tekemään, oli lehti tietysti jo loppuunmyyty. Onneksi ihana kanssaneuloja lainasi minulle lehteä ja sain huivin työn alle yhtenä viimeisistä KyJyistäni.

Huivi valmistui aika nopsasti. Viimeistety antoi jälleen kerran odottaa itseään. Lanka on Tynn Alpaka, joka osoittautui erittäin riittoisaksi. Lankaa jäi aika paljon jäljelle ja päätinkin tehdä huiville kaveriksi kämmekkäät. Huivissa oli ainaoikein-neuletta ja sitä halusin myös kämmekkäisiin. Kämmekkään palaset tulivat myös nopsasti valmiiksi, mutta sivusauman ompelu olikin haasteellisempi juttu. Muutaman yrityksen jälkeen sain saumasta riittävän siistin.

Lankaa oli yhä vain jäljellä. Ensin ajattelin virkata kämmekkäisiin koristeelliset reunukset. Päädyin kuitenkin näihin tuttuihin ja turvallisiin kukkasiin. Päätin jo kukkia virkatessani, että ne saavat nappikoristeet, kun huiviinkin tuli nappikiinnitys. Nämäkin ovat odottaneet jo pari viikkoa nappien ompelua ja langanpäiden päättelyä. Iltapäivällä sain mieluisia vieraita ja yhtäkkisen viimeistelypuuskan. Hoksasin käyttää iltapäivän viimeiset auringonsätteet kuvien ottamiseen. Kristiina toimi ystävällisesti makutuomarina nappien valinnassa ja kuvausapuna. Nämä pienet auringonpilkut miellyttivät meidän molempien silmää ja pääsivät koristamaan näitä kämmekkäitä. Lankaa jäi lopulta vain pari pientä nöttöstä jäljelle.

Tämä on siis KyJy #19 ja osallistuu myös HulluunHuiviVuoteen numerolla 17.  Jämäkämmekkäistä tuli mielestäni oikein somat  ja ne melkein peittoavat varsinaisen työn :-)

Aurinkoista viikonloppua kaikille!

Pikkumusta

 Jos jokaisella pitää olla vaatekaapissaan moneen tilnateeseen muuntuva pikkumusta, tulee kaikilla olla myös moneen tilanteeseen sopiva pikkulaukku. Oma töissä mukana kulkevaksi tarkoitettu nappipussukka osoittautui erittäin käytännölliseksi ja toimivaksi matkakäsilaukuksi, jossa oli kaikki oleellinen käden ulottuvilla ja jota oli helppo vahtia.

Tämä pikkulaukku on menossa Pojan kummitädille. Se on tehty ihan mittojen mukaan, jotta kummitädin isohko lompakko mahtuisi siihen. Paljon muuta laukkuun ei kuulemma tarvitse mahtua, ehkä puhelin ja avaimet. Virkkasin laukkua aika pitkälle siinä yhtenä iltapäivänä jutustellessamme, mutta sitten tämäkin tietysti jäi kesken.

Yksi projektin tavoitteista oli käyttä loppuun se kuuluisa musta 18-säikeinen kalalanka. Jossain vaiheessa alkoi tosin jo näyttää siltä, että lanka loppuu kesken. Onneksi Penny-penaalista jäi vielä pieni kerä lankaa jäljelle ja sain laukkuun sopivan pituisen hihnan. Yhtään pitempää ei olisi tullutkaan.

Koristekuvion (Weaved hotpad, ravel-link) olen löytänyt Ravelryn kautta ja se on ollut jonossani jo jonkin aikaa. Minua viehätti tämän mallin punottu pinta ja se tuo mieleeni kelttiläiset kuviot, joista kummitätikin pitää. Koristeen värin hän sai valita itse ja päätyi rohkeaan pinkkiin. Toivottavasti sitä ei tullut liikaa (kuvittelin, että kuviosta olisi tullut pienenmpi). Virkkasin koristeen Diamond Cotton 8/4 -langasta 2,5 mm koukulla. Ohjeessa kuvio on tehty kahdella erivärisellä langalla, mutta toimii mielestäni hyvin yksivärisenäkin. Alunperin koristeen tarkoitus oli olla pelkkä koriste, mutta ommellessani sitä kiinni päätin jättää toisen yläreunan ompelematta ja tein siitä taskun. Siihen voi sitten sujauttaa puhelimen tai vaikka bussikortin.

 Näin tuli taas yksi KyJy valmiiksi (#13) ja lankaa tuli kulutettu 189 grammaa. Toivottavasti kummitäti on laukkuunsa yhtä tyytyväinen kuin minä :-).

Sunnuntaipuuhia

Nämä tosin ovat jo viikon takaisia, mutta sunnuntaipuuhia kuitenkin. Jatkoimme Anun kanssa massailua ja Poikakin oli innokkaana mukana. Itseasiassa taisi olla joukon innokkain ja kyseli monta päivää, milloin taas mennään tekemään helmiä. Kärppänä taas oli pyytämässä pötkö päitä ja saipahan joitakin omia pötköjä pyöritellä. Aika kauniit helmet hän sai aikaan ihan "ylijäämätavarasta".

Erityisen onnistunut on tämä pää-helmi, joka tuo ainakin minulle Risto Räppääjän mieleen. Hieman epäilin pienten osasten kiinni pysymistä ja varoittelnkin Poikaa, että voi olla, että irtoavat paistamisen aikana. Eivät kuitenkaan irronneet ja tuo helmi on oma suosikkini.

Itse en ehtinyt kovin palja saamaan aikaan, kun piti olla Poikaa auttamassa ja neuvomassa. Ihanaa oli kuitenkin se, että hän jaksoi touhuta siinä keskittyneesti pari tuntia. Oma mielikuvitus oli hieman jumissa ja vähitellen aloin kaivata uusia värejä. Niitä onneksi sain haettua Pörröltä lisää ja varmaankin tässä viikon aikana tulee taas massailtua jonakin iltana.

KyJy-työtkin täällä etenevät ja valmistuvat vähitellen. Ilmoitin virkkaavani Lippamyssyn (KyJy#23) ja niitä nyt tuli tähän satsiin neljä kappaletta. Sinikirjavat ovat tuttua PuntoColoria, sininen on lankakorin pohjalta löytynyttä vanhaa Bahamaa ja punaisen puuvillalangan sain Anulta. Tuo punainen ei Anua innostanut yhtään ja minusta se oli niin kaunista kuin olla ja voi. Painoa näillä on yhteensä 323 grammaa.

Sukka puussa

Kaksi teiniä lähestyy ja aloittaa keskustelun:

"Anteeksi, mut miks sä kuvaat tota sukkaa tuolla puussa?"
"Ei se oo sukka."
"No penaali sitten?"
"Noku mulla on sellainen blogi, jossa mä esittelen mun tekemiä käsitöitä."
"Ootsä ihan ite tehny ton?"
"Joo."
"Vähänks hieno. Myytsä niitä jossain."
"No ostaisitko, jos myisin?"
"En mä tiiä (Ostais se, tuumaa kaveri vieressä). Annatsä sen mulle?"
"En."
"No ei sitten."

Teinit lähtevät pois.

Keväällä tein Pen-penaalin ja tämä on sitten sen tyttöystävä Penny. Malli on muuten sama, mutta pituutta on pari raitaa vähemmän. Painoa neitokaisella on 74 g (ilman metalliosia) ja hän osallistuu KyJy-kilpailuun numerolla 6. Penny vihtyy puiden katveessa ja toivoo maailmaan rauhaa. Penny ja Pen varjelevat yksityisyyttään, eivätkä sen vuoksi suostuneet yhteiskuvaan lukuisista pyynnöistä huolimatta.

(ja mun on varmaan aika mennä unten maille....)

Lempipaita

Nyt se on valmis! Luottavaisena nimesin tämän paidan jo ennen aloitusta Lempipaidaksi. Värit ja materiaali ovat niin minulle omiaan, ettei tästä voinut tulla muuta.

Lankojen ostotarinan olen jo kertonut elokuisessa postauksessa. Muistaakseni neuloin ensimmäiset mallitilkut heti samana iltana ja pääsin seuraavana päivänä laskemaaan tiheyksiä ja silmukoita. Apuna laskemisessa oli Ann Buddin kirja The Knitter´s Handy Book of Sweater Patterns. Ihana kirja, jossa on muutama perusmalli ja sille laskettu silmukkamäärät useaan lasten ja aikuisten kokoon usealla tiheydellä. Kun tietää, mikä on oman langan ja käsialan tiheys ja mikä on vaatteen ympärysmitta, riittää, että seuraa vain taulukkoa oikeasta kohdasta. Koska lanka itsessään on niin eläväistä, valitsin mahdollisimman yksinkertaisen mallin eli sileää neuletta koko puseroon.

Tein mallitilkut sekä 6,0 mm ja 7,0 mm puikoilla ja hämmästyksekseni tiheydessä ei ollut merkittävää eroa. Päädyin 6,0 mm puikkohin. Onnistuin kuitenkin laskemaan tiheyden pieleen ja ensimmäisestä loituksesta tuli hurjan iso. Vähensin silmukoita ja aloitin uudelleen. Neuloin puseron alkua elokuun suunnittelupäivillä ja vasta yhden kerän tikuteltuani huomasin, että olin onnistunut saamaan helman kiertämään. Uusi aloitus siis.

Lankaa oli ihan mukavaa neuloa, varsinkin kun väri on niin ihana. Hihojen kohdalla alkoi tosin vähän kyllästyttää pelkän sileän neuleen tekeminen. Hihojen yhdistämisen jälkeen työ oli taas mielenkiintoisempaa, kun pääsi tekemään kaarrokkeen kavennuksia. Loppuvaiheessa alkoi jännittää, riittääkö lanka. Riittihän se, mutta ei sitä juurikaan jäljelle jäänyt; pari pientä nöttöstä ja mallitilkut. Lankaa kului yhteensä 958 grammaa eli aika painava tämä on.

Tämän tarkempaa kuvaa puserosta päälläni ette näe. Puserossa ei ole mitään vikaa, mutta malli ei kestä katsella itseään valokuvissa :-) Pusero on viikonloppuna ollut käytössä ja tuntuu, että se vaan paranee koko ajan. Alun kankeus alkaa vähetä ja pusero laskeutuu kauniimmin. Alareuna ja hihansuut rullautuvat, mutta kanssaneulojien kannustuksesta ajattelin antaa rullautua. Puseron ainoa vika on se, että se on puuvillaisenakin vielä näille keleille liian kuuma.

Nyt jo tämä on nimensä veroinen - Lempipaita!

Hauskaa Tyynen päivää

Aamulla Pikkukakkosta katsellessa huomasin, että tänään on Tyynen nimipäivä. Pitäähän tällaista päivää juhlistaa ihan omalla postauksella ja esitellä uusimmat Tyynet. Ensin tosin piti viimeinen näistä neljästä virkata loppuun ja päätellä kahdesta langat (toinen pari on ollut jo jonkin aikaa valmiina odottamassa sopivaa postaushetkeä).

Malli siis tutuista tutuin Tyynen patalaput (Tyyne potholder). Lankana on Karnaluksista ostettu puuvillalankaa, jonka nimi on yksiselitteisesti Cotton. Tehtaan nimeä ei vyötteessä mainita, enkä ole logoakaan saanut vielä tulkittua. Lanka on merseroimatonta ja 50 grammassa on 165m . Kaksi 50 g:n kerää ei ihan riitä patalappupariin, joten olen päättänyt seuraavat tehdä yhtä mallikertaa pienempinä. Vaaka näytti molempien parien kohdalla 95 g, mutta kirjaan kuitenkin 100 grammaa parille, kun tunnetusti kerät ovat vajaita eikä niistä jäänyt lankaa yli.

Tämä on KyJy#20. Silläkin saralla alan olla voiton puolella, vaikka yksi suuritöinen projekti on vielä ihan alkutekijöissään ja monta pienempää enemmän tai vähemmän kesken.

Hauskaa sunnuntain jatkoa kaikille!

Pari rättiä

Kesällä iski jossain vaiheessa hillitön tiskikukkahimo. Ei niinkään, että tarvisin niitä poikkeuksellisen paljon, vaan teki vaan mieli niitä neuloa. Se on niin ihanan aivotonta puuhaa. Ostin heinäkuun Tallinnan reissulta puli kiloa lankaa ihan vain tätä tarkoitusta varten.

Näitä on neulottu anoppilassa, metrossa, kummitytön pihapenkillä, mökillä, bussissa, Puuhamaassa, neuletapaamisessa, autossa, telkkarin ääressä, ulkona, koulutuksessa... Loppukesästä sain itseni kiinni siitä, että potkin Pojan kanssa palloa ulkona ja tiskirätin tekele oli toisessa kädessä ja lankakerä taskusssa. Huolestuttavaa... Pariin kukkaan tuli yksi terälehti liikaa, kun en huomannut lopettaa ajoissa.

Kuten alkuperäisen ohjeen yhdeydessä kerroinkin, olen saanut tiskikukan amerikkalaiselta tuttavalta. Siksi olinkin yllättynyt siitä, että loppukesästä sain kaksi yhteydenottoa Ravelryn kautta, jossa ehdotettiin englanninkielisen ohjeen julkaisemista. Olin aivan vakuuttunut, että samanlaisia ohjeita on olemassa pilvin pimein, mutta ihan samalla (yksinkertaisella) tavalla tehtyä rättiä ei Ravelryn tietokannasta löytynyt. Englanninkielinen ohje onkin tulossa lähiaikoina.

Itselleni niin tyypillisesti vetkuttelin jälleen kerran viimeistelyn kanssa. Mutta, kun vauhtiin pääsin viimeistelin koko läjän kerralla. Neljä rättiä tosin viimeistelin elokuun alussa, kun niiden piti päästä Kittilään (nekin tulivat valmiiksi vain muutamaa hetkeä ennen kuin tapasin niiden tulevan omistajan). Tiskikukan haasteellisin osa on sauman ompelu. Ompelenn ensin keskustan umpeen ja aloitan sauman ompelun keskeltä. Kiinnitän silmukkamerkin sauman päättymiskohttan, niin on helpompi saada puolet menemään tasan. Tämän läjän ompelin luotospistoin oikealta puolelta ja sain mielestäni aika näkymättömän sauman.

Lankana on heinäkuussa Karnaluksista ostamani Denim (100 % puuvilla) ja puikkoina 4,0 mm:n ebenpuidet sukkapuikot. Puolesta kilosta lankaa tuli seitsemäntoista Tiskikukkaa. Lankaa jäi reilut 30 grammaa, joiden käyttökohde selviää lähiaikoina. Nämä ovat nyt KyJy#9, KyJy#11 ja KyJy#17 (en uskaltanut laittaa koko läjää yhdeksi, ettei käy yhtä onnettomasti kuin KYHien kanssa).

Näitä voisi tehdä vaikka kuinka ja paljon lisää, mutta tämäkin läjä on vielä kotia vailla. Täytyy siis hillitä itsensä ja yrittää keksiä muuta yhtä helppoa neulottavaa. Työpäivän jälkeen ei niin hirveästi jaksa ajatella ja kädet kuitenkin kaipaavat tekemistä. Sillä, jos kädet eivät käy, kuuluu kuorsausta :-)

Briossi

Tässä lisää viime viikonlopun päättelyiden tuloksia. Tämä on Baby Brioche -nuttu (Ravelry), joka on neulottu kauttaaltaan patenttineuleena. Brioche stitch onkin suomeksi patenttineule. Hetken aikaa meni sen hahmottamiseen, kun englanninkieliset sanalliset ohjeet olivat niin monimutkaiset. Kyllä tämä meidän neulomistapamme on vaan niin kätevä. Onneksi YouTubesta löytyy video tekniikkaan kuin tekniikkaan. En olisi koskaan uskonutkaan, miten kätevää sen avulla on opetella milloin mitäkin. Kiitokset kaikille ahkerille videontekijöille!

Kaikenlaista muutakin uutta sain opetella tätä nuttu neuloessani. Ensimmäinen oli ihan aloituksessa. Olen melkein kaikki neuleeni aloittanut luomalla silmukat ristikkäin. Tässä aloitin Channel Island cast on -luomisella (video YouTubessa). Kuten ohjeessa luvattiin, tuli patenttineuleeseen hyvin istuva ja kaunis aloitus. Kiva on välillä ehdä asioita eri tavalla kun yleensä.

Nuttu oli helppo ja nopea neuloa. Lisäyskerrokset toivat neulomiseen rytmiä ja vaihtelua. Samaan silmukkaan lisättiin aina kaksi silmukkaa, jotta patenttiketjut jatkuivat kauniisti. Tulipahan opittua sekin. Suorat osuudet olivat vähän tylsiä ja patenttineule tuntui etenevän hitaamminen kuin monet muut mallineuleet. Lankana oli ihanan pehmeä Flox magic -lanka, joka on täyttä puuvilla. Sitä kului 169 grammaa.

Aloitin tämän nutun (KyJy#2) jo heti juhannuksen aikoihin ja tarkoitukseni oli antaa se kummitytölle yksivuotislahjaksi heinäkuun alussa. Sain nutun aika hyvälle mallille, mutta se osoittautui hieman liian lyhyeksi ja palautui pidennystä varten. Nuttu oli mukana elokuun alussa, kun vietimme kummitytön isosiskojen synttäreitä, mutta jäi silloin tekemättä, kun tikuttelin valmiiksi isompien hihattimia.

Tämäkin työ odotti tovin jos toisenkin viimeistelyä, vaikkei siinä ollut kuin pari pientä reikää ommeltavana kainaloissa ja muutama lanka pääteltävänä näpinläpien lisäksi. Vaikka muuten  noudatinkin ohjetta aikalailla uskollisesti, napinlävet tein yksinkertaisesti virkkaamalla (ohjeessa oli virkkaamista ja i-cordia). Nuttuua varten Tallinnasta ostamani napit olivat pienempiä kuin ohjeessä käytetyt, joten i-cord tuntui liian järeältä. Ketjusilmukkaketjusta tuli juuri sopivan kokoiset reiät ja laitoin napit koko pituudelle. En tiedä johtuiko pehmoisesta langasta, mutta etureuna jäi hieman lörpöttämään ja sain sen napakammaksi virkkaamalla piilosilmukoita näpinläpien väliin. Ompelin napit reilusti toisen kappaleen puolelle ja napit eivät sen vuoksi ole ihan keskellä.

Äiti otti tämän sunnuntaina mukaansa ja tänään se pääsi vihdoin kummitytölle. Pituutta on kuulemma reilusti, mutta nuttu on muuten oikein sopiva ja mahtuu vielä hetken aikaa. Ei onneksi tarvitse tähän hätään ryhtyä uutta nuttua neulomaan.

Päättelykeijun vierailu

Kuten olen monen monta kertaa täällä blogissakin tuskastellut, töiden viimeistely ei ole vahvin lajini. Saatan siis makuuttaa muuten valmiita töitä kuukausitolkulla (joku työ on odottanut vuosiakin) ennen kuin saan ne pääteltyä ja muuten viimeisteltyä.

Tästä asiasta puuskahdin tuskastuneena työkaverillekin, joka ihmetteli, että miten niin olen muka saamaton. Totesin vain, että hänellekin lupaamani viinilasimerkit ovat odottaneet päättelyinspistä ties kunka ja kauan. Siinä samassa hän päättikin antaa minulle potkun takamuksille ja ilmoitti tarvitsevansa yhden 24:n merkin setin seuraavaksi päiväksi syntymäpäivälahjaksi. Sanoi tarvitsevansa yhden setin myös itselleen ja illalla soittaessaan ilmoitti äitinsäkin merkkejä toivovan. Eipä siitä auttanut muu kuin laittaa puikko suihkimaan puuttuvat kukkaset ja neula laulamaan lankoja piiloon. Onneksi äitikin oli henkisenä tukena ja varmistamassa, etten kellahda sohvalle kesken kaiken.

En viitsinyt tunkea valmiita viinilasimerkkejä vain muovipussiin ja monenlaisia pakkausvaihtoehtoja pohdittuani päädyin tähän tuttuun ja turvalliseen. Pienet matonkudekorit valmistuivat aika nopeasti ja kahden tusinan setti viinilasimerkkejä mahtui niihin juuri sopivasti. Koristeeksi virkkasin tietysti kukan. Tämä on KyJy #3 ja painoa näillä on 224 grammaa.

Kun kerran vauhtiin pääsin, tuli pääteltyä ja viimeisteltyä yhtä ja toista. Yksi valmistunut työ pääsi äitin matkaan kummitytölle toimitettavaksi ja muutama muu odottaa valokuvaamista. Kävin taas kerran läpi projektilaatikkoni, selvittelin keskeneräiset työt omiin pussukoihinsa ja siirsin toteutumattomien suunnitelmien lankoja pois. Seuraavaksi aion siirtää laatikkoon sukkalankoja, jos vaikka tulisi jokunen sukkakin tässä syys-lokakuun sukkasadon aikana neulottua.

Ihanaa, kun innostuttaa taas! Kiitokset tukijoukoille ja potkijoille!

Viinilasimerkit

Virkkasin viinilasimerkkejä omiin juhliini helmikuussa ja ne herättivät suurta ihastusta lähipiirissä. Yksi ja toinen antoi ymmärtää, että olisi hyvin ilahtunut jos saisi sellaisia itselleen. Päätinkin sitten tehdä yhden 12 merkin setin Kesäyön hullutukseen (KYH#3) ja vähän useamman setin KesäYöstä JouluYöhön - tempaukseen. KYHiin kuuluneen setin sain pääteltyä heinäkuun viimeisenä päivänä.

KyJyn tilanne on yhä edelleen tämä. Sain merkit virkattua mökillä heti juhannuksen jälkeen, mutta päättelykeiju on ollut hyvin laiska ja lasimerkit ovat vieläkin päättelemättä. Tarkoitukseni on tehdä 24 merkin settejä. Mökille mukaan ottamistani ja äitin varastoista löytyneistä langoista ei löytynyt 24 eri väriä enkä ole vielä saanut aikaiseksi penkoa kotivarastoja ja virkata puuttuvia kukkia (9 tai 12). Todennäköisesti virkkaan ja  päättelen näitä jouluaaton iltana...

Lupasin jollekulle jossain kirjoittaa ohjeen ja tässä se nyt on. Olkaa hyvät!
Jätäthän kommentin, jos käytät ohjetta.

Viinilasimerkit

Lanka Diamond cotton 8/4, koukku 1,75 mm

• Virkkaa 20 ketjusilmukkaa ja yhdistä lenkiksi kahdella piilosilmukalla ensimmäisiin silmukoihin.
• Virkkaa 20 ketjusilmukkaa
• Virkkaa piilosilmukka kuudenteen ketjusilmukkaan koukusta laskettuna (=kukan keskiosa)
• Virkkaa lenkkiin *piilosilmukka, 2 ketjusilmukkaa, 2 pylvästä* viisi kertaa (=kukan pienemmät terälehdet)
• Virkkaa piilosilmukka ensimmäisen terälehden taakse keskelle, 3 ketjusilmukkaa, kiinnitän piilosilmukalla seuraavan terälehden taakse. Jatka kerros loppuun = viisi ketjusilmukkalenkkiä
• Virkkaa ketjusilmukkalenkkeihin *kiinteäsilmukka, 5 pylvästä, kiinteäsilmukka* viisi kertaa.
• Katkaise lanka ja päättele.

Halutessasi voit koristella kukkaset napeilla tai helmillä. Pujota kukka lenkin läpi viinilasin jalan ympärille. Nauti hyvästä juomasta ja seurasta.

Keijukaiset

Myös veljeni tytöt täyttävät vuosia loppukesästä. Kyselin tyttöjen äidiltä alkukesästä, olisiko mitään sellaista, mitä voisin tytöille lahjaksi neuloa tai virkata. Yllätyksekseni vastaus tuli melkein heti: boleroita käytettäväksi juhlamekkojen kanssa. Ensimmäinen ongelma on langanvalinnassa. Nuorempi tytöistä kutiaa helposti, eikä sen vuoksi voi pitää villaisia vaatteita. Vanhempi tyttö on taas puolestaan aikamoinen kuumakalle, joten hänellekään ei villa sovi. Onneksi tykkään neuloa puuvillaa.

Tallinnan reisulla tarttui matkaan Katian Pima cottonia  ihan tätä tarkoitusta varten. Lanka on paksua ja pehmeää ja jossain määrin villaisen tuntuista, vaikka onkin täyttä puuvillaa. Ostin lankaa varmuuden vuoksi 250 g mustaa ja 250 g pinkkiä, kun en ollut sopiva mallia siinä vaiheessa vielä löytänyt.

Mammutin puikoissa näin kuvan Illyria-bolerosta (Ravel-link) ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Mallikuvio osoittautui helpoksi ja pitsineuleesta huolimatta sitä pystyi tekemään televisiota katsellen ja seurustellen. Boleron tekeleet ovat kulkeneet matkassa mukana muutaman viikon ja kappaleet valmistuivat huomaamatta (kaksi suoraa pötköä siis).

Mutta sitten tultiin taas haasteelliseen osuuteen - viimeistelyyn. Eipä siinäkään mitään kauhean vaikeaa ollut, paitsi sen aloittaminen. Vitkuttelinkin juhlapäivän aamuun vaikka edellisenä päivänä olisi ollut vaikka kuinka ja paljon aikaa. Ompelin hihat yhteen vuoropistosaumalla ja sain aikaan siistin sauman. Käspaikan sivuilla esitellään neuleiden saumoja ja sivun keskivaiheilta löytyy vuoropistosaumakin. En ole aikoihin sitä käyttänyt, mutta olen iloinen, kun löysin sen taas. Onneksi viimeistelyä ei ollut neljää saumaa ja 12 langanpäätä enempää ja tytöt saivat lahjansa valmiina juhlapäivänään.

Tytöt näyttivät tyytyväisiltä lahjaansa samoin heidän äitinsä. Itsekin olen hyvin tyytyväinen ja malli oli todella mukava neuloa. Juhlissa ollut vääräleuka (mies) ei oikein ymmärtänyt tällaisen vaatekappaleen käyttötarkoitusta ja kehotti minua useaan kertaan tekemään veljelleni joululahjaksi irtopuntit. Pitääköhän ottaa haaste vastaan?

Nämä ovat KyJyt #12 ja #13 ja lankaa kului mustaa kaksi kerää (100 g) ja pinkkiin vajaa kaksi kerää (91 g). Molempia lankoja on siis vielä reilusti jäljellä ja pitää keksiä, mitä niistä tekisi. Ei ole mikään ihme, ettei lankalaatikko tyhjene, kun projekteista jää yli enemmän lankaa kuin mitä niihin kuluu...

Voihan tuska!

Ostin aiemmin keväällä 18-säikeistä kalalankaa kokeillakseni Hama-helmipussukkaa. Pussukkaan meni vain hitunen puolen kilon rullasta, enkä innostunut tekemään niitä sen enempää. Olen koko kevään pyöritellyt tuota rullaa ja miettinyt, mitä siitä tekisin.

 Aloitin jo kertaalleen virkkaamaan verkkokassia, mutta se ei oikein innostanut. Ravelryn keskusteluista silmiini pompsahti Let´s go shopping -kaupaakassimalli (rav-link) ja päätin kokeilla sitä. Intoa lisäsi se, että siinä oli samaa pintaneuletta kuin vihreässä kaulurissa ja sitä oli kiva tehdä.

Malli on kiva ja aika nopeatekoinen. Mutta tuo lanka... Jos jossain vaiheessa kaipaan katumusharjoituksia syystä tai toisesta, niin lupaan neuloa tuosta 18-säikeisestä kalalangasta vaikka villatakin. Lanka on kovaa ja jäykkää, sormet ovat melkein rakoilla, kun on hetken aikaa neulonut. Sisulla kuitenkin tikuttelin tuon kassin valmiiksi.

Lisäsin reunaan vähän väriä hamahelmillä. Jätin ne kuitenkin silittämättä, kun olivat mielestäni ihan kauniit sellaisenaan. En oikein osannut päättää, teenkö suuremman vai pienemmän ja lopulta kassista tuli aika iso. Kuvissa kassin sisällä on Tallinnan reissun saalis eli melkein kaksi kiloa lankaa. Päädyin laittamaan kaksi kädensijaa ja tein niistä niin pitkät, että riittävät just ja just olkapäälleni.

Malli jäi kuitenkin kutkuttamaan sen verran, että teen uuden version erilaisesta langasta. Joskus, ehkä... Kalalankaa tuhoutui kuitenkin mukavat 197 grammaa ja tämä on KyJy#5. Olen koonnut KyJY-listaani tuonne erilliselle sivulle. Josssain vaiheessa varmaan tulee aiheesta ihan oma postauskin.

Vielä pitäisi saada 14 aloitusta aikaan. Ideoita, suunnitelmia ja lankoja kyllä riittää, mutta keskeneräiset KYH-työt hieman hidastavat vauhtia.

Hauskaa viikonloppua!

Ihan Kaheli reissu

Kävinpä taas Tallinnassa. Tällä kertaa matkan kohokohta ei ollutkaan lanka-, väline- ja materiaalivarastojen kartuttaminen, vaan ihan kaheli matkaseura. Olin matkalla 26 ihanan neulojan kanssa. Osa heistä oli tuttuja neuletapaamisista ja osa Ravelryn Kahelit ryhmästä. Alkumatkasta vähän katselimme toisiamme ja yhdistelimme ravelrynicejä, avataria ja oikeita nimiä toisiinsa. Loppumatkasta höpöttelimme vapautuneesti kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä.

Ihan tyhjin käsin en kuitenkaan reissusta palannut. Itselleni ostin tiskikukkalankoja. Olisin halunnut ostaa puuvilla-bambu-sekoitetta, mutta sellaista ei ollut sopivaan hintaan tarjolla. Päädyin sitten Nomotta Schachenmayr Denim lankaan, joka on 100% puuvillaa. Sitä tuli 500g kolmessa eri värissä. Äiti pyysi patalappulankoja ja ostin hänelle viime kesästä tuttua Cotton-lankaa, jonka valmistaja pysyy mysteerinä. Äitille ostin 500g ja itselleni 150 g. Näiden lisäksi Karnaluksista tarttui mukaan 100 g Maxi-virkkauslankaa, jonka ostin puhtaasti värin takia :-) Tällä kertaa tarvikehyllystä ei tarttunut muuta mukaan kuin kaksi ompelukoneneulapakkausta. Olen ilmeisesti käynyt Karnassa jo riittävän usein.

Liann Lõngadista ostin Katian Pima Cottonia 250 g pinkkiä ja 250 g mustaa. Tarjoitus olisi näistä neuloa veljentytöille synttärilahjaksi bolerot tms. Synttäreihin on reilut kaksi viikkoa aikaa... Toinen tytöistä on herkkä kutiamaan ja toinen on kuumakalle, joten ajattelin, että puuvilla on hyvä vaihtoehto. Lanka on kuitenkin villaisen pehmeää eikä onneksi kauhean ohutta.

Vanhan kaupungin portilla oli iso matkamuistomyymälä, jossa oli paljon ihania käsityöjuttuja. Sieltä tarttui mukaan Etnolandin kansallispukukankaalla koristeltu pieni pussi, joka pääsee projektipussukaksi. Ihastuin tuohon Äksin kankaaseen, kun siinä on niin ihanan raikkaat värit.

Matkaneuleena minulla oli taas virkkuutyö. Aloittelin patalappuparin maanantain neulemiitissä ja sain sen melkein valmiiksi matkan aikana. Onneksi ostin lisää tuota luonnonvalkoista lankaa, olisi muuten jäänyt työ vielä pahemmin kesken. Nyt patalaput (KyJy#8) ovat valmiit ja lankaa kului melkein kaksi kerää eli 94 g. Minulla on usein joku pieni ja helppo virkkuutyö mukana tapaamisissa ja matkoilla. Eipä tarvitse kauheasti ajatella ja voikin keskittyä sitten tärkeämpiin asioihin eli höpöttämiseen.

Kiitokset kaikille ihanille matkaseurasta!

Querido Guimarães

A semana passada tive o privilégio de ter o meu querido senhor Guimarães e e seus meninos aqui em Helsinki. Eles vieram participar da HelsinkiCup que é um campeonato de futebol juvenil. Os Pequeninos do Jockey jogaram bem e chegaram em segundo e terceiro lugar. Parabens!

Um dia Seu Guima me disse que precisava de uma toca especialmente para o fim da viagem. Ele disse que na Noruega normalmente é muito frio no começo de agosto e chove muito. É, eles continuam a viagem por mais quatro semanas e voltam a São Paulo no meio de agosto. O modelo que escolhi é Jacques Costeau. Já fiz este modelo antes e gosto dele. O nome do modelo tambem combina muito bem com o Seu Guima.


Boa viagem Pequeninos!

******************************

Viime viikolla pelattiin taas HesaCup ja sain vieraakseni ihanat brasilialaiset ystäväni. Herra Guimarães matkustaa yhdessä pelaajiensa kansaa ja he kiertävät viisi pohjoismaista turnausta ja palaavat kotiin elokuun puolessa välissä. Eräänä päivänä Guimarães sanoi, että olisipa hänellä pipo, kun varsinkin Norjassa on usein kylmää ja sateista, kun ovat siellä. Ei kun tuumasta toimeen ja Jacques Costeau -pipoa tikuttelemaan. Malli on minulle entuudestaan tuttu ja riittävän helppo, että sen pystyi tekemään hieman väsyneenä ja muuta ajatellen. Lauantaiaamuna sain pipon viimeisteltyä ja satamassa muistin jopa antaa sen hänelle mukaan. Viime vuonna aloitettu kaulahuivi ei tosin ehtinyt vielä tähän lähtöön, mutta jos vaikka sitten ensi vuonna :-)

Lanka on lankalaatikon pohjalta löytynyttä Floricaa ja sitä kului 54 g. Tämä on KyJy#7. 

Viime viikko on mennyt jalkapallom merkeissä, enkä ole pahemmin ehtinyt koneella istua. Toivottavasti ehdin tällä viikolla käydä taas katsomassa, mitä kaikkea ihanaa te muut olette saaneet aikaan.

Hauskaa kesän jatkoa kaikille!