Mustaa ja valkoista

Sain viime kevään retriitissä kanssaneulojalta pussillisen puuvillalankoja, kun "Sähän tykkäät virkkaamisesta ja puuvillasta". Olen niitä sitten tässä vähitelleen virkkaillut ja tämän mustavalkoinen yhdistelmä on aina niin toimiva ja raikas.

 

Ensimmäisenä virkkasin kaverille tupaantuliaislahjaksi Tyynen patalaput. Ei ole tokikaan enää kenellekään yllätys, että täältä näitä putkahtelee. Olen vain itse vakuuttunut siitä, ettei parempaa patalappumallia ole olemassa. Olen virkannut näitä jo niin monta, ettei yhtään tarvitse miettiä, mitä tekee. Voi laittaa aivot narikkaan ja pistellä menemään. Saatte siis jatkossakin näitä täällä katsella :-).

 

En ole kuitenkaan niin kaavoihini kangistunut, ettenkö olisi joskus kokeillut jotain muutakin vaihtoehtoa. Kesän KYHäilyihin virkkasin tämän Pikkukokki-patalapun. Täytyy kuitenkin tunnustaa, etten ole patalappumalliani vaihtamassa. Idea tässä patalapussa on hyvin kudontamainen, kun virkattuun pohjaan pujotellaan ketjusilmukkaketjua. Pujotteleminen oli kuitenkin jokseenkin työlästä ja ainakin ohuehkosta puuvillalangasta virkattuna patalapusta tuli aika ohut ja lerppu. Ei varmaankaan suojaa sormia kuumuudelta. Yritin kuitenkin.

Törmäsin Ravelryssä ihanaan Seepra-unileluun. Malli oli mielestäni erittäin kaunis ja suloinen. Oli ihan pakko päästä kokeilemaan. Onneksi sain kutsun tapaamaan lapsuudenystävää ja hänen pesuettaan. sieltä löytyi juuri oikean ikäinen vastaanottaja unilelulle.
 
Ohje on maksullinen Zany Zeebra Lovey (ravel-link). Ohje oli kirjoitettu erittäin hyvin ja sen avulla seepran kokoaminen sujui hyvin. Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Nyt vaan mietin, kuinka monta seepraa voi maailmaan päästää. Mietin myös, voiko seepra olla muuta kuin mustavalkoinen.



Lankana näissä kaikissa oli Madame Tricot Almina. tyynet ja Seepra lähtivät maailmalle niin vauhdilla, etten huomannut niitä punnita. Arvioisin, että Tyyneihin meni vajaa kerä kumpaakin väriä ja Seepraan vähän reilu kerä molempia. Pikkukokki pyörii vielä täällä kotosalla ja painaa 23 grammaa. Pitää ryhdistäytyä näiden muistiinpanojen kanssa.

Ja kaikille niille, joiden mielestä virkkaaminen on kryptoniittia: Virkkaaminen on kivaa. Siihen voi vain jäädä pahasti koukkuun.

Mökille

Jossain vaiheessa viime keväänä sain istuttua kangaspuidenkin ääreen. Asukastalolla oli kaunis kaitaliinaloimi ja kotoa löytyi yllättäen sopivaa pellavalankaa siihen. Tai ei se ihan suoraan ollut sopivaa, mutta kaksinkertaisena oikein passelia. Kaksinkertaisella langalla kutominen on kuitenkin vähän tylsää, kun eivät ne langat koskaan tulee samaan tahtiin sukkulalta. Päätin sitten pyörräyttää langat rukin kautta kaksisäikeiseksi ja sain aikaan aivan loimen paksuista lankaa. Vihreää pellavalankaa oli 300 grammaa ja liinasta tuli aikalailla 180 cm pitkä. Eli juuri sopiva mökin ruokapöytään.

Tarkoitus oli blogata tästä kaitaliinasta jo sen valmistuttua. Sillä tapahtuipa kerrankin sellainen ihme, että tein sen valmiiksi siltä istumalta, kun löysin sen puista irrotettuna asukastalolta. Harvoinpa pääsee tällaista tapahtumaan. Siinä vaiheessa kevättä ilta hämärtyi kuitenkin sen verran aikaisin, että en saanut kuvia otettua. Kuvat antoivat odottaa itseään monta kuukautta, mutta loppukesästä viimein tuli sekin homma hoidettua.

Isä rakensi jo viime kesänä mökille uuden huussin ja äiti pyysi virkkaamaan verhon huussin ikkunaan. Tarkoitus olikin virkata se KYHinä, mutta syystä tai toisesta jäi tekemättä. Tartuin asiaan uudestaan tänä kesänä ja tällä kertaa sain verhon valmiiksikin. Ostin alkukesän Espanjan reissulta paikallisen reunapitsilehden (Muestras y Motivos) ja sieltä löytyi tämä kukkamalli. Kukan olisi voinut kääntää toisin päin, niin olisivat kasvaneet alhaalta ylös, mutta kun asia tuli mieleen vasta verhon valmistuttua, saavat nyt tällä kertaa olla roikkuvia kukkia. Lankana on lankalaatikosta löytynyt virkkauslanka, jota kului n. 70 grammaa.

Huussissa kuvaaminen oli myöskin haasteellista, kun ulkona oli valoisaa ja sisällä pimeää. Valokuvaaminen onkin yksi käsityöharrastuksen haasteellisimmista osioista. Siihenkin sain onneksi apuaja viime viikonlopun valokuvauskurssilta. Mutta se onkin jo toinen tarina.

Likoille

Veljeni tytöillä eli likoilla on kaikilla syntymäpäivät kesällä. Täti yrittää aina keksiä jotain ainakin omasta mielestään kivaa neulottavaa lahjaksi. Mielikuvitus on välillä koetuksella, kun yksi on kuumakalle, toinen kutiaa ja kolmannen mielenliikkeistä on vielä vaikea saada selkoa.

Ensimmäisenä syntymäpäiviään viettää nuorin tytöistä. Hän tätinsä tyttö ja pitää sateenkaarista. Siksipä sai lahjaksi puuvillaisen sateenkaarimekon. Malli on Ava-tunic (ravel-link) ja lankana on lankakoriin joskus kanssaneulojalta ostettu vyötteetön puuvillalanka. Valitsin joukosta parhaiten toisiinsa sointuvat värit ja onnekseni niitä oli oranssia lukuunottamatta pari kerää. Mekko vei kuitenkin vain 130 grammaa lankaa ja jäljelle jäi sen verran, että niistä tulisi toinenkin mekko. Taidan kuitenkin tyytyä virkkaamaan langoista patalappuja.

Malli oli ihan kiva neuloa, vaikka en ihan heti ymmärtänyt, miten lisäykset tehdään. Valmista työtä katsellessani tosin huomasin muutamassa kohdassa virheen ja kävin itseni kanssa pitkällistä keskustelua siitä puranko vai en. Tällä kertaa laiskuus (tai oikeastaan muut neulomattomat KYH-työt) vei voiton perfektionismista ja päätin olla purkamatta. Äiti tuumasi vieressä, että hullu ei huomaa ja viisas ei virka mitään.

Mökillä ollessamme kävin sitten vanhimman tytön kimppuun kysymyksineni. Aikani jututettuani hän sanoi, että voisi pitää lörppöä pipoa. Mieleeni tuli heti itsekehräämäni lanka, jota oli juuri sopivasti pipoon. Näytin kuvan langasta ja tyttö kelpuutti sen. Lanka oli lankanakin kaunista, mutta pääsee vielä paremmin oikeuksiinsa neulottuna. Olen moneen kertaan kuullut sanottavan, että itsekehrätty lanka on riittoisaa. Aloitin kavennukset, kun kuvittelin, että lankaa on juuri niihin, mutta sitä jäi kuitenkin nöttönen yli. Pitihän tähänkin myssyyn sitten virkata nappikukka. Se on kuitenkin hakaneulalla kiinni, jos vaikka ei olekaan nuoren naisen mielestä kiva.

Kolmas pipo menee keskimmäiselle eli sille kutiavalle. Pitäähän hänenkin saada pipo, ettei pää talvella palele. Valitsin langaksi Fashion Julian eli blingbling-puuvillaa. Mallina on Wurm (ravel-link) omilla silmukkamäärillä. Lankaa jäi tästäkin kukkasen verran yli ja sain koko 100 grammaa käytettyä. Äitin nappivarastoista löytyi juuri väreihin sopiva nappikin koristeeksi. Tosin tämäkin on alunperin omista varastoistani.

Pipojen neulominen oli todella mukavaa ja nopeaa. Täytyy myöntää, että vähän on ollut neuleähky KYHäilyjen jälkeen. Tuntuu kovin vaikealta keksiä mitään kivaa neulottavaa. Onneksi voi aina virkata patalappuja.

Hullun hommaa

Kesäyön Hullutus tuli ja meni. Tavoilleni uskollisena ahkeroin viime minuuteille asti ja sain kuin sainkin urakkani päätökseen. Melkein meinasin luovuttaa, mutta onneksi en. Olisi jäänyt puserokin varmaan odottamaan ensi kesää tai seuraavaa, sillä viime vuoden kesken jääneet ovat yhä samassa pisteessä. Pitäisi varmaan urakoida ne valmiiksi tässä samassa innossa.

Olen reissannut koko kesän pitkin ja poikin Suomen maata. Olen kuljettanut mukanani kyhäilyjäni ja rukkiani. Osa töistä jäi matkallekin, kun valmistuivat juuri sopivasti. Komea Tyyne-kasanikin katosi melkein olemattomiin reissun aikana. Nyt on hyvä syy tehdä lisää.

Osasta töitä on enemmänkin kerrottavaa, mutta esittelen tässä pikaisesti nämä vanhan toistot.

Ystävän tytär sai syntymäpäivälahjaksi Kukka-baskerin. Lanka on tuttu Juliaa ja sitä kului 81 grammaa. Nyt on harmaa bling bling -lanka käytetty kokonaan, joten on turha enää odottaa sitä Elvis-pukua. Slubilangasta valmistui Lippamyssy, joka jäi ilahduttamaan pientä miestä Ouluun. Lankaa kului n. 90 grammaa ja loputkin ovat kateissa.

Alkukesästä olin reissussa mieheni ja ystäväni kanssa. Ongelmaksi muodostui se, että majapaikassa oli kaikille valkoiset pyyhkeet. Piti siis keksiä, miten ne erottaisi toisistaan. Omat massiviset materiaalivarastot eivät olleet käden ulottuvilla, joten piti käyttää sitä, mitä löytyi. Hiusnipsuja löytyi lähikaupasta ja patalapuista jää aina vähän lankaa yli. Voitte arvata, mikä noista on minun.

Lopuksi vielä lista kaikista KYH-projekteista. Yhtään lankaa en näihin ostanut. Tuoreimmat olen hankkinut joskus keväällä. Pakko tosin on myöntää, että reissussa tarttui ja toista mukaan.

KYH 2013
Aloitetut 22/22, valmiit 22/22

KYH#1 Tyynen patalaput 7.6. / valmis 15.6.
KYH#2 Tyynen patalaput 8.6. / valmis 15.6.
KYH#3 Tyynen patalaput 10.6./ valmis 15.6.
KYH#4 Välttämättömat 11.6. / valmis 11.6.
KYH#5 Tyynen patalaput 12.6. / valmis 15.6.
KYH#6 Pikkukokki-patalappu 9.6. / valmis 25.7.
KYH#7 Virkattu kesäkassi 13.6. / valmis 25.7.
KYH#8 Tyynen patalaput 15.6. /valmis 16.6.
KYH#9 Nanook-villatakki 19.6. / valmis 28.7.
KYH#10 Rusted root -pusero 19.6. / valmis 31.7.
KYH#11 On the hill -huivi 19.6. / valmis 31.7.
KYH#12 Lippamyssy 20.6. / valmis 2.7.
KYH#13 Kukka-baskeri 20.6. / valmis 7.7.
KYH#14 Tiskikukka 20.6. / valmis 21.6.
KYH#15 Huussin verho 20.6. / valmis 6.7.
KYH#16 Ava-tunic 20.6. / valmis 24.7.
KYH#17 Huivi itsekehrätystä langasta 21.6. / valmis 31.7.
KYH#18 Tyynen patalappu 7.6. / valmis 15.6.
KYH#19 Tyynen patalappu 8.6. / valmis 15.6.
KYH#20 Tyynen patalappu 10.6. / valmis 15.6.
KYH#21 Tyynen patalappu 12.6. / valmis 15.6.
KYH#22 Tyynen patalappu 15.6. / valmis 16.6.

Kesäyön hullutus

Pitihän se tänäkin vuonna mukaan lähteä, vaikkei tässä mitään järkeä olekaan. Lisähaastetta tämänvuotiseen KYHäilyyn toi se, että vietin kesäkuun kaksi ensimmäistä viikkoa poissa kotoa ja omien lankavarastojen äärestä. Pakkasin matkalaukkuun kattavan valikoiman patalappulankoja ja päätin aloittaa niistä. Mallihan on tuttu Tyynen patalappu. En varmaan ihan vielä ole virkannut näitä yhtä monta kuin mummoni aikoinaan, mutta aikamoinen kasa on kulkenut jo omienkin käsieni läpi.

Sen verran olen viisastunut aikaisemmista vuosista, että laskin tällä kertaa yhden patalapun yhdeksi projektiksi. Jotenkin miellän patalaput parillisiksi samoin kuin sukat tai lapaset. Kaikki aloitukset olen myös tehnyt varastolangoista, joista suurin osa ennen tätä vuotta hankittuja. Jonkinlainen lovi tulikin lankakoreihin.

Kuvissa on tämän tempauksen patalappujen lisäksi myös jokunen aiemmin tänä keväänä tehty patalappu. Yhteispainoa koko pinolla onkin 630 grammaa. Pari paria on jo jäänyt matkan varrelle ja pääsen varmaan osasta lopuistakin eroon kesälomareissujen aikana. Nyt saavat patalaput hetken odottaa (kunhan vain saan tehtyä loppuun tuon Pikkukokin).

Tuotteliasta kesää kaikille KYHäilijöille ja muillekin!

***************

KYH 2013
Aloitetut 22/22, valmiit 11/22

KYH#1 Tyynen patalaput 7.6. / valmis 15.6.
KYH#2 Tyynen patalaput 8.6. / valmis 15.6.
KYH#3 Tyynen patalaput 10.6./ valmis 15.6.
KYH#4 Valttamattomat 11.6. / valmis 11.6.
KYH#5 Tyynen patalaput 12.6. /valmis 15.6.
KYH#6 Pikkukokki-patalappu 9.6.
KYH#7 Virkattu kesäkassi 13.6.
KYH#8 Tyynen patalaput 15.6. /valmis 16.6.
KYH#9 Nanook-villatakki 19.6.
KYH#10 Rusted root -pusero 19.6.
KYH#11 On the hill -huivi 19.6.
KYH#12 Sytomyssy 20.6.
KYH#13 Kukka-baskeri 20.6.
KYH#14 Tiskikukka 20.6./21.6.
KYH#15 Huussin verho 20.6.
KYH#16 Ava-tunic 20.6.
KYH#17 Huivi itsekehrätystä langasta 21.6.
KYH#18 Tyynen patalappu 7.6. / 15.6.
KYH#19 Tyynen patalappu 8.6. / 15.6.
KYH#20 Tyynen patalappu 10.6. / 15.6.
KYH#21 Tyynen patalappu 12.6. / 15.6.
KYH#22 Tyynen patalappu 15.6. / 16.6.

Pussinpesä

Kiitos kaikista ihanista ja mielikuvituksellisista vastauksistanne kuva-arvoitukseeni. Ensimmäisenä oikean käyttötarkoituksen keksi Villasatu. Muistan sinua jossain vaiheessa muistaessani (saa muistutella). Muutamat ehdotukset olivat niin meheviä, että saatan nekin joskus toteuttaa.

Pesä on siis pussinpesä. Mielelläni uusiokäytän kaupasta tulevat hedelmäpussit eväiden kuljetuksessa ja vessan roskiksessa. Olen tähän mennessä keräänyt pussit irrallisina allaskaapin hyllylle ja miehellä menee niihin hermo vähintään kerran viikossa. Ensimmäinen ajatukseni oli tehdä yksinkertainen säilytysasia ja laittaa se kaappiin. Intouduin kuitenkin värikkäsitä jämistäni ja koristelusta niin, ettei tätä voi kaappiin enää tunkea. Mies kuulemma kestää sitä katsella, joten se saa nyt roikkua koukussa kuivauskaapin alla.

Viikonlopun jämätalkoissa valmistui myös jo aiemmin aloitettu myssy. neuloin aivan tavallista joustinneuletta niin pitkälle kuin uskalsin ja kavensin pipon laen aika nopeasti. Kovin oli pipo vain tylsä ja kaipasi jotain piristystä. Siispä virkkasin siihen kolme kukkaa varsineen. Näin se on parempi. Sain kulutettua tähän 32 grammaa jämälankaa.

Samaan syssyyn tuli sitten virkattua taas yksi Lippamyssy pitkästä aikaa. Piti ihan ohjekin kaivaa esille. Välillä melkein nolottaa tehdä näitä omia malleja, mutta ne vaan on niin kivoja :-). Tähän upposi 52 grammaa jämälankaa. Ei onneksi jäänyt oma Jämälankakuuni ihan nollille.

Kuva-arvoitus

Välillä melkein pelottaa, mitä kaikkea päähän pälkähtääkään. Virkkasin tällaisen tuikitarpeellisen "pesän". Sille on olemassa vissi käyttötarkoitus ja nyt heitänkin haasteen teille. Mitä tässä pesässä onkaan tarkoitus säilyttää?

Sen verran voin paljastaa, että se tulee olemaan keittiössä eikä siinä asu mikään elävä olento (ainakaan toivottavasti). Ensimmäiselle oikein vastannelle laitan jonkin pienen palkinnon. Paljastan käyttötarkoituksen viikon päästä, jos kukaan ei ennen sitä ole osunut oikeaan. Pesää ei kukaan kuitenkaan saa omakseen, sillä tarvitsen sitä itse.

Pesä valmistui jämälangoista. Varastoistani löytyi pieni kerä moppilankaa ja sen sain kulutettua kokonaan. Pesä olisi ollut vallan käyttökelpooinen ilman koristeitakin, mutta kun olin juuri saanut leviteltyä kaikki puuvillalankojeni jämät pöydälle, sain innoituksen koristella sen kukkasin. Nyt sitä ei tarvitsekaan tunkea kaapin perukoille vaan se saa olla esillä. Painoa pesälle kertyi 96 grammaa. Kuvassa näkyvä tiskikukka on myös jämälangasta virkattu ja se painaa 29 grammaa.

Viikonloppuna sain virkattua myös patalappuparin, johon upposi 84 grammaa sekalaisia puuvillalankoja. Ohjeena on ainoa oikea patalapun malli eli Tyyne-mummolta opittu. Jämäkuu alkaa olla lopuillaan ja minä vasta innostun asiasta. Sainpahan kuitenkin edes jotain jämiä pois nurkista pyörimästä.

Kukkakukka-ro

Hulluilla on halvat huvit, vai miten se nyt menikään?

Olin viime viikonloppuna kaveriporukalla Tallinnassa. Löysin laivalta ihanat pikkulaukut (kyllä, niitä oli kaksi) ja ostin ne. Kaveri näki siinä samassa parhaat päivänsä jo nähneen Marimekon kukkaroni ja totesi, että meidän pitää löytää jostain minulle uusi kukkaro. Vanhaa ei voi uuteen söpöön laukkuun kuulemma laittaa.

Kävin pienemmällä joukolla pikaisesti pyörähtämässä Karnaluksissa. Mukaan sattuneiden miespuolisten henkilöiden ilme oli näkemisen arvoinen, kun törmäsivät bussilastilliseen Marttoja ja Karnan laajaan vetoketjuvalikoimaan. Hyvin nopeasti he hakeutuivat alakerran biljardibaariin odottamaan. Sisäänkäynti sinne on muuten viereisestä rapusta, jos jonkun joskus tarvitsee sinne päästä.

Kaikkea pientä enemmän ja vähemmän suunniteltua tarttui mukaan. Yhtenä joukossa oli pieni ommeltava kukkaronkehys. Enkä ostanut yhtään lankaa!

Hotellille takaisin päin kävellessä sitten se hulluuskohtaus iski. Yhtäkkiä keksin, että voisin ihan itse virkata uuden kukkaron. Ongelmana vaan oli se, että lanka jäi ostamatta. Onneksi Liann Löngad sattui vielä matkan varrelle ja sieltä ostin kerän Katian Sevillaa, kun se vaikutti riittävän nopeasti virkattavalta.

Huonekaveri oli liuennut omille teilleen, enkä jaksanut lähteä muiden perään Vanhaan kaupunkiin ostoksille. Sen sijaan aloin virkata kukkaroa tavoitteena saada se illaksi valmiiksi. Aikaa oli siinä vaiheessa kolmisen tuntia ja päätin haastaa itseni.

Aloitin virkkaamisen pohjasta ja työn edetessä pohdin kuumeisesti, miten saan yläreunan tehtyä. Päädyin kokeilemaan puolikaaren virkkaamista ja se osoittautui ihan toimivaksi ratkaisuksi. Toisella yrittämällä osui silmukkamääräkin kohdilleen.

Hankalimmaksi osoittautui kehyksen ompelu. Virkkauslanka oli liian paksua ompelemiseen, mutta onneksi mukana oli ihan tavallista ompelulankaa. Väri ei tokikaan ole paras mahdollinen, mutta sain kuin sainkin kehyksen kiinnitettyä. Aikaa jäi vielä kukkasen virkkaamiseen ja ompelurasiasta löytyi sopiva nappikin koristeeksi.

Vähän oli pöljän ylpeä olo, kun esittelin muille uutta kukkaroani.

Pöhkö, mikä pöhkö.

Minkäs tälle tekee?

Palanen lohtua

Kanssaneulojaa kohtasi sanomattoman suuri suru.  Niin suuri, ettei sitä voi käsittää. Tuntui, ettei lohdun sanoja oikein löydy. Monet olivat hämilllään oman avuttomuutensa kanssa. Sitten yksi keksi, miten lohtua voisi jakaa, sekä itselle että surun kokeneelle. Saimme tehdä sitä, mikä on meille kaikille niin luontaista - käsitöitä.

Yksi pieni palanen ei paljoa lohduta, mutta kun paloja on kymmeniä, niin saada aikaan suuri halaus. Moni sellainenkin, joka ei yleensä virkkaa, päätti tarttua koukkuun ja yrittää parhaansa. Monet olisivat halunneet osallistua, mutta aika ja taidot eivät riittäneet. Heidän puolestaan muutama innokas virkkasi useamman palan. Kaikki niin erilaisia, mutta yhtälailla lämmöllä ja ajatuksella tehtyjä.

Yksi lupautui kokoamaan peittoa. Tiesin, että urakka on suuri, joten tarjouduin kaveriksi ja kolmaskin lähti kokoamistalkoisiin mukaan. Neljäs tuli hätiin siinä vaiheessa, kun peitto piti saada kuljetettua saajalleen. Olen kovin kiitollinen siitä, että sain olla mukana tässä projektissa. Siinä yhdessä ystävien kanssa peittoa kootessa tuli samalla käytyä läpi ainakin ajatuksissa omia pelkojaan ja surujaan. Ihan hirvittävästi ei tarvinnut ääneen sanoa.

Intoa lohduttamiseen ja palojen virkkaamiseen oli niin paljon, että saimme aikaan myös pienemmän peiton perheen pienokaiselle. Näihin tilkkuihin on varastoitu paljon lämpöä ja kannattelevia ajatuksia. Toivottavasti saapuivat perille.

Enemmän kuvia peitosta ja paloista löytyy Ravelrysta, Viimattaren lohtupeitto ja Karpalon lohtupeitto. Nämä linkit aukeavat vaikket olisi Ravelryyn vielä kirjautunutkaan (tosin suosittelen lämpimästi).

Pienille tytöille

Ei niin kauniina kesäpäivänä vietimme sukujuhlia mökillä ja siellä olikin paikalla koko suku. Yksi serkuistani oli nähnyt alkukesästä virkkaamani Änkyrä-lippiksen ja pyysi samanlaista tyttärelleen, joka on kuulemma armoton Änkyrä-fani. Sukujuhlien alkaessa myssy oli tietysti vielä kesken ja muutkin suvun pienet tytöt halusivat myssyä kokeilla. Kun kerran yhdelle pienelle tuli myssy tehtyä, niin tuntui hassulta jättää muut ilman. Isommat tytöt ja pojat tosin jäivät tällä kertaa myssyä vaille.

Vanhin pienten tyttöjen sarjassa sai omakseen KYHäilyihin virkkaamani kukkahatun. Sen ohje on venäläiseltä keskustelupalstalta. Hatun peruskuvion malli oli kaaviokuvana ja loput sovelsin valokuvan ja Google translatorin avulla. Kukkasen virkkasin oman mallin mukaan, kun en jaksanut alkaa selvitellä, miten ohjeen kukka oli tehty. Lanka on varastosta löytynyttää Tennesseetä, jota kului melkein koko kerä (92 g).

Eikä voinut edellisen pikkusiskoakaan jättää myssyä vaille. Änkyräpiposta jäi jäljelle punaista lankaa, mutta en ollut ihan varma riittääkö pelkällään Lippamyssyyn, joten päätin virkata valkoisia raitoja. Niihinkin löytyi lanka jämäpussukasta ja kukkasen virkkasin koristeeksi (kun nyt kerran tytölle menee). Lankavarasto hupeni 45 grammalla.

Punaraidallista myssyä viimeistellessäni nuorin veljentytöistäni oli koko ajan laittamassa sitä päähänsä. Suuttui, kun kerroin, ettei ole tulossa hänelle. Eikä siinä sitten auttanut muu kuin virkata hänellekin vielä omansa. Mummon lankavarastoista kävimme valitsemassa yhdessä värit. Hetken mietin, ymmärtääkö juuri kaksi vuotta täyttänyt, mitä ollaan tekemässä, mutta värivalinnan nähtyäni tiesin, että tyttö on ihan kartalla. Tähän Lippamyssyyn kului n. 50 g Novitan virkkauslankaa.

Kuvien ottaminen näistä pienistä vahtihirmuista oli aika haasteellista :-)

Olen virkannut monen monta Lippamyssyä ja muutakin myssyä sytomyssyiksi. Niiden virkkaaminen on helppoa, kun  ei tarvitse yhtään murehtia saajan päänympärystä. Oli aika vaikeaa saada tilausmyssyistä sopivan kokoisia. Välillä jouduin purkamaan melkein valmiin myssyn, kun se mahtui omaan päähäni ja myssyn oli tarkoitus tulla kaksivuotiaalle. Seuraavat myssyt virkkaan kyllä ilman tarkkoja kokovaatimuksia :-)

Eilinen sää antoi jo ymmärtää, että kesä on ohi. Hyvää syksyn alkua siis kaikille!

Elämää KYHin jälkeen

KYHäilyt ovat ohi ja tämän vuoden saldo oli 23 aloitettua ja 20 valmista. Alan olla entistä vakuuttuneempi, että tämä ei sitten kuitenkaan ole mun hommaani. Mulla ei muutenkaan ole vaikeuksia aloittaa innostavia töitä, enkä varsinaisesti kärsi keskeneräisistäkään. KYHäilyihin joutuu aina muutaman täytetyön ymppäämään ja ne on kaikkein vaikeinta saada valmiiksi. Kaksi viimeistä valmiiksi tullutta KYH-työtä olivat Tyynen patalaput ja Tiskikukka. Käytännössä tekemättä jäivät Palmikkokämmekkäät (ovat olleet todo-listalla jo jonkin aikaa, mutta ei vaan irronnut) ja toiset vauvan koristossut (en sitten kuitenkaan käynyt tervehtimässä kaverin uutta vauvaa, joten jäivät tekemättä). Prinsessakakku jäi viimeistelyä vaille valmiiksi.

Saas nähdä, miten Prinsessakakun käy. En ehtinyt tehdä sitä siksi, kuin ajatus oli ja siksi se jäi viimeisten joukkoon. Yllätysmomentti on jo menetetty, mutta jospa kuitenkin yrittäisin pusertaa sen valmiiksi. Viime vuoden KYHäilyistä kesken jäänyt virkkuukoukkukotelo on yhä edelleen samassa pisteessa. Suunnitelmia sen valmiiksi saattamiseksi on tehyt jo monta kertaa, mutta siellä se vaan möllöttää - keskeneräisenä.

Jotain haastetta piti kehitellä näihin tuttuihinkin malleihin. Pippe on Ravelryssä esitellyt muunnoksensa Tiskikukasta ja päätin kokeilla, miten se onnistuu. Vähän hitaammin sujui kuin yleensä, mutta kivaa vaihtelua on. Lankaa olisi ollut useampaankaan kukkaseen, mutta sainpahan edes tämän yhden tehtyä.

Ehkä suurin syy KYHäilyjen kesken jäämiselle on kuitenkin kehruukärpäsen purema. Olen kehrännyt niin innokkaasti, ettei aikaa ola jäänyt muuhun (ainakaan yhtä paljon). Muutenkin kesä on mennyt kuin siivillä ja huomaan nyt, että monet valmiitkin KYHäilyt ovat vielä esittelemättä. Niistä lisää myöhemmin.

KesäYönHullutus 2012
Valmiit/Aloitetut: 20/23

KYH#1 Tytön bolero 1.6. / 9.6
KYH#2 Tyynen patalaput 2.6. / 31.7.
KYH#3 Shell Brimmed Cloche taaperolle 4.6. / 5.6.
KYH#4 Kukkahattu 4.6. / 23.7.
KYH#5 Koristossut vauvalle 5.6. / 6.6.
KYH#6 Millan mato 7.6. / 30.7.
LYH#7 Kukkakoristeita 9.6. / 18.6.
KYH#8 Kaa'na shawlette 10.6. / 3.7.
KYH#9 Shell Brimmed Cloche tytölle 11.6. / 18.6.
KYH#10 Prinsessakakku 11.6.
KYH#11 Webble wobble cowl 12.6. / 24.6.
KYH#12 Änkyrä-lippis 14.6. / 18.6.
KYH#13 Holden 16.6. / 1.7.
KYH#14 Lohtupeittopaloja 19.6. / 5.7.
KYH#15 Salarakas 20.6. / 17.7.
KYH#16 Tiskikukka 21.6./ 30.7.
KYH#17 Ruokakori 21.6. / 28.6.
KYH#18 Viinilasimerkkejä 21.6. / 26.6.
KYH#19 Koristossut vol. 2 22.6. /
KYH#20 Myrskylintu 22.6. / 28.7.
KYH#21 Kukkakoristeet kenkiin 22.6. / 22.6.
KYH#22 Palmikkokämmekkäät 23.6 /
KYH#23 Leikkiruokaa 23.6. / 28.6.

Kukkia, kukkia, kukkia

Olette ehkä jo huomanneet, että pidän kovasti virkatuista kukista. Pidän erityisesti niiden tekemisestä ja jokunen vuosi sitten virkkasin ison kasan kukkia ihan vain virkkaamisen ilosta ja rentoutuakseni. Askarteluhuoneen ikkunalaudalla onkin kukkapurkki täynnä virkattuja kukkia odottamassa sopivaa käyttöä.

Siksi olikin helppoa laittaa yhdeksi KYH-työksi virkattuja kukkia. Virkkasin muutaman tähän jämälangasta virkkaamaani Kukkis-myssyyn. Tämä on se minun  perusmallini, jonka osaa vaikka unissani.

Jämälankaa jäi Kukkiksesta vielä, joten virkkasin lapsen päähän sopivan raitabaskerin. Jonkun kerran jouduin purkamaan ja virkkaamaan uudestaan, että sain langan riittämään ja koon jokseenkin sopivaksi. Tälle myssylle ei ollut saajaa tiedossa tehdessä, niin ei ollut niin tarkkaa koon kanssa. Laitoin sen samaan matkaan Kesähattujen ja Änkyrä-lippiksen kanssa ja sieltä kuulemma löytyi käyttäjä tällekin. Hyvä niin.

Tämä Ninuskan blogista löytynyt malli on kutkutellut minua jo kauan ja kerran sainkin virkattua kukkasen raadon. Kokoaminen jäi kuitenkin tekemättä, kun tarvitsin sen keltaisen langan patalapun reunaan. Tämä kukka pääsi koristamaan jo aiemmin esittelemääni tytön boleroa.

Eikä kahta ilman kolmatta. Ystäväni Anu on ostanut itselleen KnitPron virkkuukoukkuja ja niitä piti päästä testaamaan. Mitäs muuta sitä virkkaisi kuin kukan, En tiedä, olenko vain niin tottunut noihin Cloverin Soft Touch -koukkuihin, mutta KnitPron koukku tuntui liian paksulta käteen. Mutta parempia nekin ovat kuin perinteiset koukut.

Mukavaa kesän jatkoa!

Pala kakkua

Eli Peace of cake, eli ihan helppo homma piti tämän olla. Kyselin kummitytön äidiltä, mitä voisin syntymäpäivälahjaksi laittaa ja hän ehdotti leikkiruokien tekemistä, kun "sä kuitenkin haluat tehdä jotain itse".

Rohkeana tartuin haasteeseen ja ryhdyin virkkaamaan. Katselin tietysti Ravelryn leikkiruokaohjeet läpi ideoita ja ohjeita tutkaillen. Appelsiinin ja sitruunan puolikkaat tein ohjeen mukaan. Muut tein enemmän ja vähemmän soveltaen. Ensimmäiset kuppikakut tosin muistuttivat Pojan mielestä hillopurkkeja, kananmunista loppui keltuiaislanka kesken ja sitruunasta tuli liian väritön. Moneen kertaan mietin, että samassa ajassa olisin ehtinyt neuloa vaikka minkälaisen neuletakin.


Sain kuin sainkin korillisen leikkiruokia valmiiksi määräaikaan mennessä. Kori on virkattu hupparinnarusta ja se onkin todella hyvä ja tukeva materiaali virkattuihin koreihin. On vaan aika raskasta vääntää. Suurin osa materiaaleista on äidin ja tädin varastoista. En kuitenkaan ihan heti ole lisää tekemässä. Vaikka nuo prinssinakit ovatkin aika söpöjä. Tässä kuitenkin ovat KYH#17 ja KYH#23. Yli puolet on siitäkin projektista jo valmiina!

Näin velmun ilmeen päivänsankari meille soi. Isosiskonsa keksi vielä velmumpia käyttötapoja korin sisällölle, mutta tarkemmat yksityiskohdat jääköön kertomatta...

Änkyrä lippis

Eipä lopu täällä tekeminen. Siitä pitävät ystävät huolen ja esittävät toiveita ja ideoita toteutettavaksi. Työkaveri ilmeisesti totesi, että olin virkannut jo riittävän monta patalappua ja ehdotti kesähattujen virkkaamista kummilapsilleen. Tai ehdotti ensin yhden hatun virkkaamista ja sen nähtyään halusi niitä lisää.

Tämä Vihainen lintu -Lippamyssy on itseasiassa viimeisin tästä sarjasta. Poika on kuulemma todellinen pelin fani ja haluaa kaiken mahdollisen lintukrääsän, mitä näköpiirissä on. En ollut ihan hirvittävän innostunut tästä toiveesta ja taisin ensin jopa kieltäytyä. Haaste jäi kuitenkin muhimaan päähän ja päätin siihen tarttua. Aluksi suunnittelin virkkaavani ihan suoran perusmyssyn, mutta työn  edetessä hoksasin, että lippa olisi kiva ja siitä tulikin Lippamyssy. Lankana tässä on Muskat, joka oli vähän tylsää virkattavaa, kun säikeistyy niin helposti. Lippamyssy täytyy vieläpä virkata hieman liian pienellä koukulla, että siitä tulee riittävän napakka ja lippa pysyy kuosissa.

Myssyn virkkaaminen oli helppo nakki. Varsinainen pohtiminen alkoi, kun mietin, miten saan kuvan toteutettua. Jämälankapussista löytyi sopivia jämälankoja palasten virkkaamiseen ja mallia piti katsoa vähän väliä. Ei siitä ihan täydellinen tullut (tästä kertoo myös se, että Poika ei alkanut vaatia itselleen samalaista). Saajansa on kuitenkin hyvin tyytyväinen ja pitää lippiksestänsä todella paljon. Tavoite saavutettu!

Kaikki kuitenkin alkoi tästä valkoisesta myssystä. Pienelle tytölle piti saada klassinen kesähattu ja tämä Shell Brimmed Cloche täyttää vaatimukset. Tähän löytyi lanka ja sopiva koristenauhakin omista varastoista. Hattuun meni kerä Tallinnasta ostettua Cotton-lankaa. Kuvaustaustaksi sain Aranda-tutkimusaluksen, johon kävimme kesäkuun alussa tutustumassa Pojan ja hatun tilanneen ystäväni kanssa.

Koska valkoinen hattu oli niin soma, pyysi ystäväni virkkaamaan toisenkin. Tämän saaja on jo sen verran iso, että haluaa ihan itse päättää, mitä päällensä laittaa. Toiveena oli vaaleanpinnki hattu tummansinisellä nauhalla. Ainoa lankavaihtoehto, mikä tähän hätään löytyi oli Cotton Bamboo, joka oli tällaiseen hattuun vähän turhan löperöä lankaa. Tämäkin säikeistyi helposti, mutta soma hattu tästä kuitenkin tuli. Nyt voi neitokainen hienostella kesäreissuillansa.

Nyt alkaa ranne vähitellen huutaa apua, kun olen virkannut niin paljon. Nämäkin hatut ovat KYHäilyjä #3, #9 ja #12. Laskin, että yli puolet kyhäilyistäni on virkkauksia. Vielä saa ranne hetken kestää. Kunhan saan nää KYHit pois, niin sitten neulon ihan rauhassa jotain isompaa.

Kesäkukkia

Osallistun nyt jo kolmatta kertaa KYHäilyihin ja vuosien saatossa olen oppinut, että joukkoon täytyy laittaa muutamia pienen pieniä töitä. Muuten voi tulla tuska ja ahdistus kaikkien aloitettujen loppuun saattamisessa. Kun ei kuitenkaan mitään ihan turhanaikaista viitsi kuitenkaan tehdä, niin pitää miettiä sellaisia töitä, joille löytyy loppusijoituskohde melko varmasti.

Päätin siis virkata tänäkin vuonna setin Lasikukkia. Äiti on jo pitkään toivonut itselleen settiä, mutta on toistaiseksi jäänyt ilman. Lupasin tämänvuotisen KYHäilyni jo hänelle (tarjosin toista vielä keskeneräistä työtä, mutta sille hän ei ainakaan vielä lämmennyt).

Mutta meinasi äiti taas jäädä näppejään nuolemaan, kun sain sovittua tapaamisen mökkipaikkakunnalla asuvan hyvän ystävän kanssa. En ehtinyt tehdä hänelle mitään muuta tuliaista valmiiksi, joten nappasin viinilasimerkkisatsin ja sidoin sen kukkakimpuksi. En ihan heti kertonut hänelle, mitä ne ovat. Viisaana naisena hän kuitenkin aika pian keksi, mikä on kukkien käyttötarkoitus ja sen lisäksi muutaman muunkin. Kukkasetistä löytyy jokaiseen asuun sopivan värinen kukka sormukseksi.

Eikä äitiäkään voinut osattomaksi jättää, joten virkkasin hänellekin oman satsin. Muutama pitää vielä virkata, että saan täyteen kaksi tusinaa kukkia. Sopivat eriväriset langat vain loppuivat kesken. Painoakin yritin arvioida, mutta se tuntuu aika mahdottomalta. Pitää varmaan ottaa merkit kauppareissulle mukaan ja punnita hedelmävaa'alla. Tämä on n yt KYH#18 ja tilanne on tällä hetkellä 23 aloitettua ja 9 valmista. Muutama työ on viittä vaille valmis ja muutamalle on deadline. Jospa tänä vuonna saisin urakan loppuun kunnialla.

Rentouttavaa kesää kaikille!