Vapputukka

Jämäkuun, MaMa 8 - Kevään juhlat -haasteen ja vapun innoittamana esittelen teille vapputukan.

1. Valitaan jämälankakorin kaikkein kamalimmat langat: Palmaa, Hippya, Valo-Villeä ja Valo-Annia. (Tässä kohtaa ihan nolottaa tunnustaa, että tällaisiakin on joskus tullut hankittua).

2. Neulotaan paksuilla puikoilla aina oikein neuleella pään ympäri menevä panta (aluksi kannattaa pannan kiristää, kun ainakin tuosta Palmasta tehty löpsähti vähitellen). Ommellaan renkaaksi.

3 Virkataan renkaan reunaan kaksinkertaisella langalla sopivan pituisia lettejä sopiva määrä.

(Puolessa välissä lettien virkkaamista Poika lähti ulos leikkimään ja ilmoitti hyvin pontevasti, ettei missään nimessä halua vapputukkaa.)

4. Asetellaan tukka päähän parhaaksi katsomallaan tavalla. Jokin vappuinen päähine täydentää kokonaisuuden.

5. Ryhdytään vapun viettoon.

Tukka tosin oli päässäni sen kaksi minuuttia, kun vieraat tulivat ovesta sisälle. Sitten otin tukan hetkeksi pois ja Poika löysi sen illalla sohvatyynyn välistä. Tässä vaiheessa se muotoutui vappukauluriksi, joka olikin sitten oikein kiva ja vapputukka vaihtoi omistajaa.

Jämälankakorista katosi 94 grammaa hankalimmin käytettäviä lankoja ja tukan voi vaikka lahjoittaa koulun tai päiväkodin roolivaatevarastoon. Osallistun tällä myös MaMa 8 - Kevään juhla -haasteeseen. Olin suunnitellut tekeväni jotain hienostuneempaa, mutta tartuin Leenan kehotukseen alentaa rimaa :-)

Iloista vappua kaikille!

Saksille pesä

 

MaMa-haaste 7 on kivi, paperi, sakset. Olipas hankala aihe tällä kertaa! Ensimmäinen ideani oli tehdä pelikortit, jolla voi tätä tuttua peliä pelata. En saanut kuitenkaan itselleni perusteltua, miksi korttipeli olisi ollut parempi kuin perinteinen tapa, joten jäivät kortit tekemättä.

Seuraavaksi ajattelin, että kaivan kivikuosisen kankaan laatikosta ja ompelen siitä pussukan. Haasteeseen olisin osallistunut kuvalla, jossa olisi ollut kaava kankaalla ja sakset valmiina leikkaamaan. En sitten toteuttanut sitäkään.

Minulle sakset ovat tuiki tarpeellinen työkalu ja tarvitsen niitä päivittäin. Taloudestamme löytyy toki useat sakset, mutta silti ne tuntuvat aina olevan hukassa, kun niitä tarvitsee. Harvoin ne ovat kovin kaukana. Aika usein istun niiden päällä tai ne ovat piiloutuneet sohvatyynyjen alle.

Ja siitä se ajatus sitten lähti. Muistin, että minulla on arkkitolkulla käsintehtyä paperia, joka varmasti kestäisi tällaisessakin käytössä. Korupussista kaivoin esille virattoman kiviriipuksen (sekin on siellä odottanut esille pääsyä kohta kolmekymmentä vuotta). Vihreä lanka on täyttä muovia ja löytyi kirpparilta jokunen vuosi sitten. Sirkat ja kiinnityssysteemit olen ostanut jossain vaiheessa edulliseen hintaan, eikä niitäkään ole kovin monta kertaa käytetty. Täällä on siis todella myllätty Mahtavia Materiaalivarastoja oikein kunnolla tällä kertaa. Liimaakin tarvittiin vähän ja virkkuukoukkua.

Tällainen saksikotelo näistä sitten syntyi.

 Asia erikseen on se, tuleeko tuota pussukaa koskaan roikotettua kaulassa. Pitää ainakin yrittää. Lopputulos on mielestäni hauska ja pidän siitä, että siinä ovat kaikki kolme - kivi, paperi ja sakset - somasti yhdessä.

Onneksi on se viime tippa

17.40 "Pöh! Jäi tämänkertainen MaMa-haaste toteuttamatta :-("

 17.45  Idea!

17.47 Langat ja virkkuukoukku otettu esille.
         Pontevaa virkkaamista

18.30 Ketjusilmukkaketju valmis. Kaksipuoleinen teippi oli onneksi omalla paikallaan. Innokasta teipin ja ketjusilmukoiden pyörittelyä. Varmuuden vuoksi pienet liimatipat alkuun ja loppuun.

19.04 Purkki ja kansi valmiina valokuvattavaksi

19.15 Kuvien siirto koneelle ja postauksen kirjoittaminen.

19.30 Postauksen linkittäminen 37 tuntia vuorokaudessa blogiin
MaMa6-haasteen alle.

19.43 LÄTTYJÄ :-)


PS: Lankaa kului 36 g ja tämä on ensimmäinen työni jämäblogiin.

Kukkaiskorit

Ostimme jokunen aika sitten sivusta täytettävän pesukoneen päältä täytettävän tilalla ja voitte arvata, minkälaiselta pesukoneen päällinen alkoi vähitellen näyttää. Mikäköhän siinä on, että kaikilla tasopinnoilla on taipumus vähitellen täyttyä erilaisilla tavaroilla?

Olen jo jonkun aikaa suunnitellut korien virkkaamista näille vaelteleville tavaroille. Tänään sain sysäyksen homman hoitamiseen, kun mies hermostui kaikkeen irtoroinaan, joka putoilee koneen päältä. Mielestäni ajatus siitä, että koneen päällä ei ole mitään, ei oikein ole realistinen.

Kävin sitten kaivelemassa matonkudevarastojani ja läysin sieltä kauniin vaaleansinisen tai oikeastaan taivaansinisen matonkuteen. Virkkasin 8,0 mm:m koukulla kolme hieman eri kokoista koria.

Olen koko päivän harmitellut, että taisi mennä tämänkertainen viides MaMa-haaste sivu suun, vaikka ideoita on päässä pyörinyt vaikka kuinka monta. Haastena tällä kertaa oli kevään värisuora: vaaleansininen, vaaleanpunainen, keltainen ja vihreä. Viimein hoksasin, että sinisiin koreihin voisi virkata kukkaset kevään värisuoran lopuilla väreillä. Kaivoin esille Anna kaikkien kukkien kukkia -kirjan ja sieltä valikoitui malliksi Geranium (mulla on kirja englanniksi, enkä äkkiseltään keksinyt, mikä kukka on kyseessä suomeksi).

Ja tältä pesukoneen päällinen näyttää nyt. katsotaan, mikä on tilanne ensi viikolla :-)

Hauskaa alkavaa viikkoa kaikille!


Virkattu kori matonkuteesta

Kori on virkattu spiraalina. Laitan aloituksen langanpään aina kerroksen vaihtumiskohtaan ja siirrän sitä kerros kerrokselta. On mielestäni helpompaa kuin laittaa silmukkamerkejä tms. Valitse koukku kuteen paksuuden mukaan. Itse käytin 8,0 mm:n koukkua. Kannattaa suosiolla ottaa koukusta kunnon nyrkkiote, niin ei ranne rasitu yhtä paljon kuin "oikealla" koukkuotteella.

1. krs: Virkkaa 8 ks aloituslenkkiin, kiristä lenkki tiukaksi.
2. krs : Virkkaa 2 ks jokaiseen edellisen kerroksen silmukkaan (16 ks)
3. krs: Virkkaa 2 ks joka toiseen edellisen kerroksen silmukkaan (24 ks)
4. krs: Virkkaa 2 ks joka kolmanteen edellisen kerroksen silmukkaan (32 ks)
5. krs: Virkkaa 2 ks joka neljönteen edellisen kerroksen silmukkaan (40 ks)
Jatka kunnen pohja on riittävän suuri. Pohja suurenee vielä hieman suorien kerrosten aikana.

Virkkaa ks jokaiseen edellisen kerroksen silmukkaan, kunnes kori on riittävän korkea tai lanka/kude alkaa loppua. Virkkaa viimeiseksi 4 piiosilmukkaa, jotka tasoittavat spiraalin suoraksi reunaksi.

Leveimmässä korissa on 48 ks ennen suoran osuuden alkamista, keskikokoisessa 40 ks ja kapeimmassa 32 ks.

Pitsipurkit

Neljännen MaMa-haasteen aihe on pitsi. Äiti lykkäsi käteeni pussillisen yhdessä kirpparilta ostamiamme pitsin pätkiä. Joku on näillä harjoitellut reunapitsien virkkaamista. Väri sattui taas niin sopivasti, että oli pakko valita juuri tämä pätkä :-).

Leikkasin pitsin sopiviin osiin ja ompelin reunat yhteen. Pätkä riitti juuri sopivasti kahteen isoon ja yhteen keskikokoiseen purkkiin. Kannet naamioin edellisessä postauksessa esittelemälläni skräppäyspaperilla ja samettinauhalla. Kansi oli tämän jälkeen vielä alastoman oloinen, joten oli pakko virkata nimikkokukkani kanteen (tämän verran pystyin virkkaamaan, mutta enempää en rannetta rääkkää). Koska äitin varastoista ei löytynyt sopivan väristä turkoosia lankaa kukkiin, purin samaisesta pussistä löytyneen 10 cm:n mallipätkän, jota virkkasin kaksinkertaisena.

Ideaa työhön sain kirjasta Ajan patinaa, vanhojen tavaroiden uudet mahdollisuudet. Oma versioni on tosin vähemmän hienostunut kuin kirjassa esitelty. Nämä sopivat kuitenkin minulle ja laitan niihin varmaan nappeja, kunhan kotiin pääsen.

Kiitos lohduttavista kommenteistanne! Yritän antaa ranteen levätä vielä.

Sydämellistä loistetta

Kolmannen MaMa-haasteen teemana on sydän. Ystävänpäivästä lähtien on mielessä pyörinyt isoäidinneliö, sydän ja heijastinnauha. Päätin yrittää yhdistää nämä kolme. Työkaveri on tosin syyllinen kahden ensimmäisen mieleen putkahtamiseen, kun pyysi minua neuvomaan, miten isoäidinneliöstä saa sydämen virkattua. Olen joskus vuosia sitten tehnyt virkattuja sydämiä hieman erilaiseen neliöön ja samalla kaavalla saimme sydämen aikaiseksi isoäidin neliöstäkin.

Heijastinnauhaa on joku tähän talouteen hamstrannut ihan koko rullan (900 m) ja siitä olen heijastimia virkannut jokusen. Toimivin malli on ollut heijastinkukka, mutta kaipasin hieman vaihtelua. Ensin yritin tehdä sellaisen heijastimen, johon tulisi mahdollsimman paljon heijastavaa pintaa. Kahden kerroksen neliö oli kuitenkin liian pieni keskiosaksi ja neljällä kerroksella tuli hieman liian iso. Kolmella kerroksella tulee pylväsryhmä keskimmäiseksi, joten sekään ei toimi. Yritin tehdä sydämen kaaria ohuemmalla ja paksummalla langalla, nelinkertaisilla pylväillä yms, mutta en onnistunut saamaan aikaan kauniita kaaria. Isoäidin neliö sai jäädä pariksi päiväksi odottamaan.Lopulta keksin, että teen kaaret useammalla kerroksella ja sainkin ihan soman muodon aikaan. Heijastin on aika ohut ja löperö, enkä sitten kuitenkaan pitänyt lopputuloksesta. Päätin kokeilla, miltä näyttäisi heijastinlangan ja villalangan yhdessä virkkaaminen. Virkkaminen oli helppoa ja sydän tuli nopeasti valmiiksi kun siihen tulee vain 2,5 kerrosta. Tähän malliin olin tyytyväinen, vaikka varsinaista isoa heijastavaa pintaa tähän ei sitten tullutkaan.

Innostuin sitten virkkaamaan näitä muutaman (14 kpl). Osa niistä lähti saman tien naapurintytön matkaan, kun lupasin hänelle yhden ja pikkusiskolle kanssa. "Isi muuten pitäisi tästä oranssista tai mustasta ja äiti tosta punaisesta eiku vihreästä...". En ilennyt kieltää, joten hän sai mukaansa petrolin, vaaleanpunaisen, mustan ja vihreän sydämen, eivätkä ne ehtineet yhteiskuvaan. Neljä kuvassa ollutta sai uuden omistajan tänään ja loput lähtevät talvilomatuliaisiksi sukulaisille.

Lankahamsteritilille kilahti 117 grammaa ja 15 projektia. Saas nähdä, miten mun hamsteroinnin käy, kun oikea ranne alkaa olla sitä mieltä, että välillä voisi olla ihan tekemättä yhtään mitään. Yksi iso projekti on kesken ja muutama pieni loppusuoralla. Yksi työ on päättelyä vaille, joten se ainakin valmistunee :-)

Kiitokset ihanista kommenteista!

Karamelli

Yksi yksinäinen kerä Kauhanvan Kangasaitan Melli-lankaa (100% villa, 100 g) on pyörinyt lankakorissa jo jonkin aikaan (eli muutaman vuoden). Koska sitä on ollut vain yksi kerä en ole oikein keksinyt, mitä siitä tekisin. Lankahamsterikuukauden alettua päätin jalostaa sen vaikka väkisin. Väri toi mieleen kevään ja kevät mieleen pääsiäisen ja pääsiäinen mieleen viime hamsterikierroksella tekemäni pääsiäismunakorin.

Yrityksen ja erehdyksen kautta (virkkasin suurimman osan kerroksista vähintään kaksi kertaa, kun yritin saada langan käytettyä mahdollisimman tarkkaan) sain mieleiseni korin aikaiseksi. Lanka jäi lopulta ehkä 1,5 m. Ennen pesukoneeseen menoa kori näytti aika matalalta, mutta ajattelin, ettei se tässä tapauksessa haittaa, päinvastoin.

Pistin korin pyyhkeiden kanssa pyörimään 40 asteen "pikapesuun" (1½ tuntia ei mielestäni ole kovinkaan pika). Ennen kuin ehdin tyhjentää pesukoneen, pisti mies sen uudelleen pyörimään. Jotenkin hän oli onnistunut ottamaan sieltä pois loppulangasta pyörittelemäni "kukan" huomaamatta, että pyykki oli märkää. Lankalenkkikukasta oli yhdessä pesussa tullut epämääräinen möykky ja jännityksellä odotin, minkälainen munkuppi koneesta tulee.

Iloiseksi yllätyksekseni kori oli juuri sopivan kokoinen ja sopivasti huopunut tuplakäsittelyn jälkeen. Valitettavasti en pysty sanomaan, tapahtuiko sille yhtään mitään uusintakierroksella. Korin mittasuhteet muuttuivat huovutuksessa, sillä se kutistui enemmän leveydestä kuin korkeudesta.

Kori oli vähän tylsän oloinen, joten ompelin siihen helmilaatikosta löytyneitä puuhelmiä piristykseksi. Korillista pääsiäsimunia minulla ei tähän aikaan vuodesta ollut, mutta ajattelin, että kananmunat menisivät Mignon-munista.

Osallistun tällä työllä myös MaMa-haasteeseen nro 2, jonka teemana on villa.

Nappiruusut

Blogistaniassa seikkaillessani löysin tieni 37 tuntia vuorokaudessa -blogiin ja löysin sieltä tämän MaMa-haasteen. Minuun kolahti ihan täysillä tämä vaatimus "Materiaalit tuotteeseen tulee olla omista Mahdottoman suurista Materiaalivarannoista." Ensimmäisen haasteen aiheena olivat napit ja kuten olette jo ehkä huomanneet, minulla on niitä muutama. Tiukoille meni haasteeseen osallistuminen ja meinasin jo luovuttaa, mutta niin vain sinnittelin nämä Nappiruusut valmiiksi ennen määräaikaa.

Mahdottoman suurista materiaalivarastoista löytyi myös erivärisiä silkkinauhoja, hakaneuloja ja kaikkiin nauhoihin sopivaa ompelulankaa. Kun sain vielä ystävän paikalle kannustamaan ja valitsemaan nappeja, oli ilo sitäkin suurempi.

Mahdottoman suurista välinevarastoista (kyllä, tämä on myös välineurheilua) löytyi ennen joulua ostamani Cloverin The Bow Maker, joka oli vielä ihan kokeilematta. Ensimmäisen ruusun tein viisisakaraisella tähdellä ja kolmella nauhakierroksella, mutta siitä tuli liian ahdas ja jotenkin tunkkainen. Purin sen. Seuraavaksi kokeilin viisisakaraisen ja seitsensakaraisen tähden yhdistelmää. Laiska kun olen en jaksanut ommella ensin viisisakaraista, sitten seitsensakaraista ja sitten vasta nämä kaksi yhteen. Pyörittelin nauhan ensin viisisakaraisen tähden ympärille, pujotin toisen tähden alle ja jatkoin nauhan pyörittelyä sille. Ompelin kerrokset kiinni toisiinsa ja irrottelin tähdet (hieman piti taiteilla,että aai toisen tähden välistä pois, mutta se tuli sieltä ilman suurempaa väkivaltaa. Samalla langalla ompelin napin keskelle ja hakaneulan taakse.

Näistä tuli aika somia. Yksi jää minulle (arvaa mikä?), kolme lähtee maailmalle ja yksi on vielä kotia vailla.