Mustaa ja valkoista

Sain viime kevään retriitissä kanssaneulojalta pussillisen puuvillalankoja, kun "Sähän tykkäät virkkaamisesta ja puuvillasta". Olen niitä sitten tässä vähitelleen virkkaillut ja tämän mustavalkoinen yhdistelmä on aina niin toimiva ja raikas.

 

Ensimmäisenä virkkasin kaverille tupaantuliaislahjaksi Tyynen patalaput. Ei ole tokikaan enää kenellekään yllätys, että täältä näitä putkahtelee. Olen vain itse vakuuttunut siitä, ettei parempaa patalappumallia ole olemassa. Olen virkannut näitä jo niin monta, ettei yhtään tarvitse miettiä, mitä tekee. Voi laittaa aivot narikkaan ja pistellä menemään. Saatte siis jatkossakin näitä täällä katsella :-).

 

En ole kuitenkaan niin kaavoihini kangistunut, ettenkö olisi joskus kokeillut jotain muutakin vaihtoehtoa. Kesän KYHäilyihin virkkasin tämän Pikkukokki-patalapun. Täytyy kuitenkin tunnustaa, etten ole patalappumalliani vaihtamassa. Idea tässä patalapussa on hyvin kudontamainen, kun virkattuun pohjaan pujotellaan ketjusilmukkaketjua. Pujotteleminen oli kuitenkin jokseenkin työlästä ja ainakin ohuehkosta puuvillalangasta virkattuna patalapusta tuli aika ohut ja lerppu. Ei varmaankaan suojaa sormia kuumuudelta. Yritin kuitenkin.

Törmäsin Ravelryssä ihanaan Seepra-unileluun. Malli oli mielestäni erittäin kaunis ja suloinen. Oli ihan pakko päästä kokeilemaan. Onneksi sain kutsun tapaamaan lapsuudenystävää ja hänen pesuettaan. sieltä löytyi juuri oikean ikäinen vastaanottaja unilelulle.
 
Ohje on maksullinen Zany Zeebra Lovey (ravel-link). Ohje oli kirjoitettu erittäin hyvin ja sen avulla seepran kokoaminen sujui hyvin. Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Nyt vaan mietin, kuinka monta seepraa voi maailmaan päästää. Mietin myös, voiko seepra olla muuta kuin mustavalkoinen.



Lankana näissä kaikissa oli Madame Tricot Almina. tyynet ja Seepra lähtivät maailmalle niin vauhdilla, etten huomannut niitä punnita. Arvioisin, että Tyyneihin meni vajaa kerä kumpaakin väriä ja Seepraan vähän reilu kerä molempia. Pikkukokki pyörii vielä täällä kotosalla ja painaa 23 grammaa. Pitää ryhdistäytyä näiden muistiinpanojen kanssa.

Ja kaikille niille, joiden mielestä virkkaaminen on kryptoniittia: Virkkaaminen on kivaa. Siihen voi vain jäädä pahasti koukkuun.

Nanook

Palataan vielä hetkeksi Vikkingin maisemiin. Karoliina sai napattua minusta näinkin edustavia kuvia. Kiitos! Tällä kertaa esittelyssä on myöskin KYHäilynä valmistunut Nanook (ravel-link). Pitkään ihailin tätä mallia ja mietin, sopiiko se minulle. Pari kanssaneulojaa neuloi tämän ja yhä vain ihaillen katselin.

Sain Äitiltä toissa jouluna lahjaksi puoli kiloa Gjestal Bris -lankaa. Fiksuna tyttönä ostin heti parisataa grammaa lisää, kun tajusin, ettei puolesta kilosta tule minulle takkia tai puseroa. Langat olivat jo ehtineet hautautua lankakorin pohjalle ja mietin jo niiden antamista eteen päin. Kaivoin ne esille ja lanka olikin paljon kauniimpaa kuin muistinkaan. Hieman epäilytti, miten raidallinen lanka toimisi suurissa kappaleissa, mutta ystävän kannustuksella päätin kokeilla.

Näin siis lanka ja malli taas löysivät toisensa.

Villatakista tuli oikein mukava ja se onkin jo päässyt lämmittämään syksyn viilentyvissä aamuissa. Ei se minun päälläni ihan istu niin kuin suunnittelija on sen suunnitellut. Etukappaleiden tulisi asettua somasti päällekkäin kaulan alle. Minulla ne viipottavat navan korkeudella ja halutessaan ne saisi niskan taakse solmuun. Suunnittelijalla on hieman vähemmän eroa kaulan ja rintamuksen ympärysmitoissa, joten lopputulos on erilainen. Mutta toimiihan tämä näinkin. Malli oli hauska neuloa ja pidän erityisesti selän lisäyksistä (olisihan niistäkin sitten voinut kuvan laittaa).

Ujouskohtauksen sattuessa on helppo mennä kauluksen taakse piiloon.

Kameran edessä ja takana

Vietin kesäloman viimeisen viikonlopun Villingin idyllisissä maisemissa. Osallistuin Villavyyhdin kesäakatemian valokuvauskurssille, jonka opettajana oli Tuulia. Tiesin jo etukäteen, että kurssi olisi hauska ja antoisa. Oikeassa olin.

Perin jo vuosia sitten miehen vanhan järjestelmäkameran, mutta en ole koskaan oikein oppinut käyttämään sitä. Olenkin tähän asti käyttänyt sitä vain automaattiasennossa enkä ole jaksanut sitä kantaa mukana, kun pokkari kulkee kevyemmin mukana. Vähitellen ovat kuitenkin pokkarikuvien tasapaksuus alkanut kyllästyttää ja olenkin jo jonkin aikaa haaveillut, että oppisin ottamaan sellaisia kuviaa, joissa yksi kohta on tarkka ja tausta on epätarkka.

Ja tässä se on. Ensimmäinen bokeh-kuvani. Neulemaailmassa nämä kulkevat myös nimellä Jared-kuvat, sillä suunnittelija Jared Flood käyttää tätä tyyliä omissa kuvissaan. Tämä kuva onnistui vanhalla putkellä, mutta sain kokeilla myös Tuulian 50 mm:n putkeä ja siitähän sitten syntyi tarpeita. Mies on todella taitava valokuvaaja, mutta katselemme maailmaa niin eri näkökulmista (mies kuvaa paljon taivasta ja pilviä), ettei hän aina oikein ymmärrä, mitä mä haen ja kun en ole tähän mennessä osannut edes auttavasti selittää. Yhdessä kävimme sitten neuleasiantuntevan kamerakauppiaan luona ja sain itselleni tuon lyhyen putken. Ja pitihän sitten tilata myös uusi pieni taivaansininen kameralaukkukin sen ison vanhan maastonvihreän tilalle.

Olo oli kyllä luontevampi kameran takana kuin edessä, mutta kurssikaverini Karoliina sai minustakin ihan kivoja kuvia otettua. Tarkoitushan oli harjoitella nimenomaan neulekuvaamista. Kyllä siinä olikin miettimistä, kun piti ensin tarkistaa kameran säädöt (en aina muistanut) ja sitten vielä tarkkailla, että neule ei ole rutussa tai napa näy. Nyt ymmärrän, miksi muotikuvauksissa on valokuvaajalla assistentti jos toinenkin ja stylisti vielä kaupan päälle.

Eivätkä ne teknisesti epäonnistuneet kuvat aina ole epäonnistuneita. Pidän itse tästä kuvasta todella paljon.

Tämän puseron neuloin Kesäyön hullutukseen aikana. Projektinimenä sillä on Ei helppo vaan varma. Ostin viime syksyn TikkiTäkki-myyjäisistä puolen kilon paketin Creative cotton -lankaa. Villavyyhdin Jenni ojensi pussin minulle, kun lähestyin pöytää ja tuumasi "Tää on varmaan sulle?". Enkä voinut vastustaa.

Mallinkin Jenni minulle ystävällisesti kaivoi eli Rusted Root (ravel-link). Tosin muokkasin pääntietä enkä tehnyt pussihihoja. Tein tissitilaa ja kavensin selkäpuolella vyötärön kohdalla. Mietin, miten paljon mallia pitää muokata, että se on jo uusi malli. Perusidea kuitenkin säilyi, kun pitsikuvio on jokseenkin samassa kohdassa kuin alkuperäisessä ohjeessa. Tähän kului koko puolen kilon paketti lankaa. Pidän kovasti langan neuletuntumasta. Vähän se tosin nukkaa jo neuloessa ja jonkin verran myös käytössä. Toivon, että kyse on irtonukasta, joka lähtee pois ensimmäisessä pesussa.

Elämä on ollut viime aikoina niin turkoosia, etteivät töissä meinanneet tunnistaa, kun oli pinkki paita päällä. Pitääköhän vaihtaa väriä?

Mökille

Jossain vaiheessa viime keväänä sain istuttua kangaspuidenkin ääreen. Asukastalolla oli kaunis kaitaliinaloimi ja kotoa löytyi yllättäen sopivaa pellavalankaa siihen. Tai ei se ihan suoraan ollut sopivaa, mutta kaksinkertaisena oikein passelia. Kaksinkertaisella langalla kutominen on kuitenkin vähän tylsää, kun eivät ne langat koskaan tulee samaan tahtiin sukkulalta. Päätin sitten pyörräyttää langat rukin kautta kaksisäikeiseksi ja sain aikaan aivan loimen paksuista lankaa. Vihreää pellavalankaa oli 300 grammaa ja liinasta tuli aikalailla 180 cm pitkä. Eli juuri sopiva mökin ruokapöytään.

Tarkoitus oli blogata tästä kaitaliinasta jo sen valmistuttua. Sillä tapahtuipa kerrankin sellainen ihme, että tein sen valmiiksi siltä istumalta, kun löysin sen puista irrotettuna asukastalolta. Harvoinpa pääsee tällaista tapahtumaan. Siinä vaiheessa kevättä ilta hämärtyi kuitenkin sen verran aikaisin, että en saanut kuvia otettua. Kuvat antoivat odottaa itseään monta kuukautta, mutta loppukesästä viimein tuli sekin homma hoidettua.

Isä rakensi jo viime kesänä mökille uuden huussin ja äiti pyysi virkkaamaan verhon huussin ikkunaan. Tarkoitus olikin virkata se KYHinä, mutta syystä tai toisesta jäi tekemättä. Tartuin asiaan uudestaan tänä kesänä ja tällä kertaa sain verhon valmiiksikin. Ostin alkukesän Espanjan reissulta paikallisen reunapitsilehden (Muestras y Motivos) ja sieltä löytyi tämä kukkamalli. Kukan olisi voinut kääntää toisin päin, niin olisivat kasvaneet alhaalta ylös, mutta kun asia tuli mieleen vasta verhon valmistuttua, saavat nyt tällä kertaa olla roikkuvia kukkia. Lankana on lankalaatikosta löytynyt virkkauslanka, jota kului n. 70 grammaa.

Huussissa kuvaaminen oli myöskin haasteellista, kun ulkona oli valoisaa ja sisällä pimeää. Valokuvaaminen onkin yksi käsityöharrastuksen haasteellisimmista osioista. Siihenkin sain onneksi apuaja viime viikonlopun valokuvauskurssilta. Mutta se onkin jo toinen tarina.

Hullun hommaa

Kesäyön Hullutus tuli ja meni. Tavoilleni uskollisena ahkeroin viime minuuteille asti ja sain kuin sainkin urakkani päätökseen. Melkein meinasin luovuttaa, mutta onneksi en. Olisi jäänyt puserokin varmaan odottamaan ensi kesää tai seuraavaa, sillä viime vuoden kesken jääneet ovat yhä samassa pisteessä. Pitäisi varmaan urakoida ne valmiiksi tässä samassa innossa.

Olen reissannut koko kesän pitkin ja poikin Suomen maata. Olen kuljettanut mukanani kyhäilyjäni ja rukkiani. Osa töistä jäi matkallekin, kun valmistuivat juuri sopivasti. Komea Tyyne-kasanikin katosi melkein olemattomiin reissun aikana. Nyt on hyvä syy tehdä lisää.

Osasta töitä on enemmänkin kerrottavaa, mutta esittelen tässä pikaisesti nämä vanhan toistot.

Ystävän tytär sai syntymäpäivälahjaksi Kukka-baskerin. Lanka on tuttu Juliaa ja sitä kului 81 grammaa. Nyt on harmaa bling bling -lanka käytetty kokonaan, joten on turha enää odottaa sitä Elvis-pukua. Slubilangasta valmistui Lippamyssy, joka jäi ilahduttamaan pientä miestä Ouluun. Lankaa kului n. 90 grammaa ja loputkin ovat kateissa.

Alkukesästä olin reissussa mieheni ja ystäväni kanssa. Ongelmaksi muodostui se, että majapaikassa oli kaikille valkoiset pyyhkeet. Piti siis keksiä, miten ne erottaisi toisistaan. Omat massiviset materiaalivarastot eivät olleet käden ulottuvilla, joten piti käyttää sitä, mitä löytyi. Hiusnipsuja löytyi lähikaupasta ja patalapuista jää aina vähän lankaa yli. Voitte arvata, mikä noista on minun.

Lopuksi vielä lista kaikista KYH-projekteista. Yhtään lankaa en näihin ostanut. Tuoreimmat olen hankkinut joskus keväällä. Pakko tosin on myöntää, että reissussa tarttui ja toista mukaan.

KYH 2013
Aloitetut 22/22, valmiit 22/22

KYH#1 Tyynen patalaput 7.6. / valmis 15.6.
KYH#2 Tyynen patalaput 8.6. / valmis 15.6.
KYH#3 Tyynen patalaput 10.6./ valmis 15.6.
KYH#4 Välttämättömat 11.6. / valmis 11.6.
KYH#5 Tyynen patalaput 12.6. / valmis 15.6.
KYH#6 Pikkukokki-patalappu 9.6. / valmis 25.7.
KYH#7 Virkattu kesäkassi 13.6. / valmis 25.7.
KYH#8 Tyynen patalaput 15.6. /valmis 16.6.
KYH#9 Nanook-villatakki 19.6. / valmis 28.7.
KYH#10 Rusted root -pusero 19.6. / valmis 31.7.
KYH#11 On the hill -huivi 19.6. / valmis 31.7.
KYH#12 Lippamyssy 20.6. / valmis 2.7.
KYH#13 Kukka-baskeri 20.6. / valmis 7.7.
KYH#14 Tiskikukka 20.6. / valmis 21.6.
KYH#15 Huussin verho 20.6. / valmis 6.7.
KYH#16 Ava-tunic 20.6. / valmis 24.7.
KYH#17 Huivi itsekehrätystä langasta 21.6. / valmis 31.7.
KYH#18 Tyynen patalappu 7.6. / valmis 15.6.
KYH#19 Tyynen patalappu 8.6. / valmis 15.6.
KYH#20 Tyynen patalappu 10.6. / valmis 15.6.
KYH#21 Tyynen patalappu 12.6. / valmis 15.6.
KYH#22 Tyynen patalappu 15.6. / valmis 16.6.

Kesäyön hullutus

Pitihän se tänäkin vuonna mukaan lähteä, vaikkei tässä mitään järkeä olekaan. Lisähaastetta tämänvuotiseen KYHäilyyn toi se, että vietin kesäkuun kaksi ensimmäistä viikkoa poissa kotoa ja omien lankavarastojen äärestä. Pakkasin matkalaukkuun kattavan valikoiman patalappulankoja ja päätin aloittaa niistä. Mallihan on tuttu Tyynen patalappu. En varmaan ihan vielä ole virkannut näitä yhtä monta kuin mummoni aikoinaan, mutta aikamoinen kasa on kulkenut jo omienkin käsieni läpi.

Sen verran olen viisastunut aikaisemmista vuosista, että laskin tällä kertaa yhden patalapun yhdeksi projektiksi. Jotenkin miellän patalaput parillisiksi samoin kuin sukat tai lapaset. Kaikki aloitukset olen myös tehnyt varastolangoista, joista suurin osa ennen tätä vuotta hankittuja. Jonkinlainen lovi tulikin lankakoreihin.

Kuvissa on tämän tempauksen patalappujen lisäksi myös jokunen aiemmin tänä keväänä tehty patalappu. Yhteispainoa koko pinolla onkin 630 grammaa. Pari paria on jo jäänyt matkan varrelle ja pääsen varmaan osasta lopuistakin eroon kesälomareissujen aikana. Nyt saavat patalaput hetken odottaa (kunhan vain saan tehtyä loppuun tuon Pikkukokin).

Tuotteliasta kesää kaikille KYHäilijöille ja muillekin!

***************

KYH 2013
Aloitetut 22/22, valmiit 11/22

KYH#1 Tyynen patalaput 7.6. / valmis 15.6.
KYH#2 Tyynen patalaput 8.6. / valmis 15.6.
KYH#3 Tyynen patalaput 10.6./ valmis 15.6.
KYH#4 Valttamattomat 11.6. / valmis 11.6.
KYH#5 Tyynen patalaput 12.6. /valmis 15.6.
KYH#6 Pikkukokki-patalappu 9.6.
KYH#7 Virkattu kesäkassi 13.6.
KYH#8 Tyynen patalaput 15.6. /valmis 16.6.
KYH#9 Nanook-villatakki 19.6.
KYH#10 Rusted root -pusero 19.6.
KYH#11 On the hill -huivi 19.6.
KYH#12 Sytomyssy 20.6.
KYH#13 Kukka-baskeri 20.6.
KYH#14 Tiskikukka 20.6./21.6.
KYH#15 Huussin verho 20.6.
KYH#16 Ava-tunic 20.6.
KYH#17 Huivi itsekehrätystä langasta 21.6.
KYH#18 Tyynen patalappu 7.6. / 15.6.
KYH#19 Tyynen patalappu 8.6. / 15.6.
KYH#20 Tyynen patalappu 10.6. / 15.6.
KYH#21 Tyynen patalappu 12.6. / 15.6.
KYH#22 Tyynen patalappu 15.6. / 16.6.