Viimeinen

Nyt on vihdoin päästy kauluriKAListeluhn viimeiseen kauluriin. Tämä on Blueberry scowl (eli scarf+cowl, huivikauluri). Käytännössä se on pitkä huivi, jonka toisessa päässä on napinlävet ja toisessa napit. Sitä voi siis pitää renakkana tai aukinaisena oman mielensä mukaan.

Langat kaivoin lankakorin pohjalta. Sopivaa ohjeen paksuista lankaa minulla ei ollut, joten yhdistin kaksi ohuempaa lankaa. Toinen on ruskea-turkoosia Lailalai-yarnzin merino-sukkalankaa ja toinen Gjestalin turkoosia Baby ullia. Puikoiksi valikoituivat taas lempipuikkoni eli Chiagoon 4,5 mm pitsipuikot.

Täytyy myöntää, että tämä tuntui jo vähän pakkopullalta, enkä jaksanut enää innostua. Olen ehkä hieman pettynyt KALiin, kun kaulurit näyttivät kuvissa ihan kivoilta, mutta mallit eivät olleet kovinkaan ihmeellisiä sitten kuitenkaan. Taisin lopulta vain ihastua suunnittelijan käyttämiin lankoihin.

Sainpahan itselleni kuitenkin yhden kivan kaulurin ja kaikki kolme muuta ovat löytäneet jo kotinsa. Niiden saajat vaikuttavati niihin ihan tyytyväisiltä, joten ei ole mennyt tämäkään projekti hukkaan. Lankakoristakin on taas kadonnut 238 grammaa. Tosin sieltä löytyy vielä moninverroin enemmän.

Kiitokset kaikista kommenteistanne edeliseen postaukseen! Uteliaille kerrottakoon myös, että Poika on innoissaan pitänyt pääkallopipoaan ja -kauluriaan viime viikolla.

Nyt voisi vähitellen siirtyä vähän kesäisempiin töihin.

Muistakaa siirtää kellonne tuntia eteenpäin ensi yönä!

Viimeistä edellinen

KauluriKAListelu lähenee loppuaan. Odottelen täällä viimeisen kaulurin ohjetta malttamattomana. Se vaikuttaa kaikista lupaavimmalta koko sarjasta.

Tämä viimeistä edellinen kauluri on Perpetually Persistent Cowl. Omista varastoista ei löytynyt riittävän paksua lankaa, joten oli pakko käydä kaverin lankalaatikolla. Kiitokset Karoliina langan antamisesta neulottavaksi! Toivottavasti kauluri on mieluinen.

Ohjeen lanka oli erittäin paksua ja sainkin käytettäväkseni Ingeborg Michels Gernsbach Naturwolle Michels multicolor -lankaa herkullisen värisenä. Ohjeen lanka oli vieläkin paksumpaa, joten lisäsin 20 silmukkkaa aloitukseen ja sain sopivan ympärysmitan. Olisin voinut tehdä alkuun muutaman kerroksen enemmän, mutta en osannut arvioida langan riittävyyttä. Mallikuvion väliosaan tein pari ylimääräistä kerrosta ja mallikuvion päätyttyä neuloin loppuun kaiken langan. Loputulos olisi voinut olla tasapainoisempi, mutta kiva on näinkin.

Neulomiseen ei mennyt kuin muutama tunti eli nautinto tulee lähinnä vauhdin hurmasta. Lanka oli mukavan paksua ja rouheata ja aivan unelmaisen väristä.Mallikuvio itsessään ei ollut mitenkään ihmeellinen.

Kiitokset kaikista kommenteista pääkallopostaukseen. Pääkallot eivät ole vielä päässeet kouluun, sillä ilmat ovat yhä suosineet kypärämyssyä. Toivossa on kuitenkin hyvä elää.

Puolimatkan krouvi

KauluriKAListelussa olen jo voiton puolella. Tämä on sarjan kolmas kauluri eli Weeble Wooble cowl. Ohje oli tälläkin kerta muutamassa kohdassa monitulkintainen, mutta malli itsessään on sellainen, että yksi silmukka sinne tai tänne ei menoa haittaa. Rakenne on pitkälti samanlainen kuin peruslenkkikaulahuivissa, mutta lyhennetyillä kerroksia tehdään kolme kuplaa rikkomaan reunan suoruutta.

Jälleen kerran totesin, että lankavalinnalla on merkitystä. Regian Hand Dye effect on väreiltää juuri sopiva, mutta joku tiukkakierteisempi ja tasaisempi lankalaatu olisi ollut kauniimpi. Vaikka väri onkin kaunis ja väriliuút tasaiset, ei tämäkään kauluri ole minun väriseni, joten kiertoon lähtee tämä kaveri. Varastoista on kuitenkin taas poistunut yksi reilu kerä eli 113 grammaa ja olen yhtä kauluria kekeneempi.

Olen taas läpikäynyt lankavarastoni ja kyllä sieltä kaikenmoista löytyy. Yritänkin nyt ensisijaisesti neuloa kotoa löytyviä lankoja ja kääntyä lankakauppojen puoleen vain viimeisimmässä hädässä. Se hätä ei tosin kovin äkkiä tule :-)

Kakkoskauluri

Tässä on kauluriKAListelun toinen tuotos eli A Very Good Cowl Indeed. Ohje oli tällä kertaa selkeä ja yksselitteinen (ja muut ehtivät bongata virheet ennen kuin itse pääsin tositoimiin). Langaksi valitsin äitiltä joululahjaksi saamaani Tindeä. Tinde on paksumpaa kuin ohjeen langat, mutta valitsin annetuista vaihtoehdoista pienimmän silmukkamäärän sisältävän ja sain sopivan kokoisen kaulurin.

Kaulurissa on kahta erilaista pitsimallia. Alussa ja lopussa on yksinkertaisempaa ja keskellä monimutkaisempi kuvio. Molemmat olivat aika helppoja ja niitä pystyi neulomaan kokoustaessa. Virheet huomasi helposti viimeistään seuraavalla kerroksella ja ne oli helppo korjata. Neuloessa tuo monimutkaisempi kuvio tuntui sekavalta, mutta ihan kauniiltahan se tuossa näyttää. Tosin kaulurin olisi voinut neuloa ihan pelkästään yksinkertaisemmallakin mallikuviolla, kun ei kuvio kuitenkaan niin hirveästi näy.

Minulla ei ole aiemmin ollut tällaista pötkömallista kauluria, enkä oikein ole ihan varma, mitä tästä ajattelen. Kaula on kyllä hyvin suojassa, kun kauluri menee vielä vähän kurttuunkin. Niska ja rintamus jäävät sitten lämpöä vaille. Alan kallistua sille kannalle, että perinteinen lasten kaulurin malli olisi myös aikuisella kaikkein toimivin. Ehkä tämä KAListelun kokemuksilla kehittelen ihan oman kaulurin. Tämä yksilö sopii takkini väreihin ja riittää lämmittämään kaulaa, kun kaikki napit ovat kiinni. Käyttökelpoinen on siis ja käytössä jo ollutkin

En ole ihan varma vielä, mitä ajattelen Tindestä. Se ei ole kovin tiukkakierteistä ja neuloessa saa olla tarkkana säikeitten kanssa. Kaulalla tuntuu lämpimältä ja ainakin minulle riittävän pehmeältä. Toivottavasti ei nyppyynny kauheen pahasti. Lankaa kauluriin meni käytännöllisesti katsoen koko vyyhti (muutama gramma jäi yli).

Kolmas kaulurikin on jo valmiina ja vielä on viikko siihen, kun neljäs ohje ilmestyy. Toivottavasti muistan asian silloin, kun sitä ole kuin neljä päivää aikaa neuloa (paksu lanka ja pienehkö kauluri). Huivin voisi vaihteeksi laittaa puikoille sitä odotellessa.

Kauluri-KAListelu

Olen ilmoittautunut Ravelryssä The Great Cowl KALiin, jonka järjestää Liz Abinante. Innostuin asiasta, sillä olen neulonut muutaman Lizin suunnitteleman huivin ja pitänyt niistä. Homman juju on siinä, että ensimmäisen ohjeen sai ilmaiseksi ja seuraavat ansaitaan tekemällä kulloinkin vuorossa oleva kauluri valmiiksi määräaikaan mennessä.

Ensimmäinen kauluri on Flurries-cowl ja täytyy tunnustaa, että homma meinasi jäädä omalta osaltani tähän. Aloitin ensin ihanalla Hummingbird-langalla, mutta se ei mielestäni raidoittunut kauniisti. Sain ystävältä lahjaksi kaksi kerää Vidal alpaca -lankaa, joka on juuri sopivan paksuista. Laskin pitsikuvioita moneen kertaan eikä se täsmännyt olenkaan. Päätin sitten unohtaa sen yhden puuttuvan silmukan kerroksen lopussa ja homma alkoi sujua. Myöhemmin huomasin, että tässä kohtaa oli ollut ohjeessa virhe. Jatkossa siis luotan omaan harkintakykyyni enemmän.

Lanka ei ollut paras mahdollinen tätä projektia ajatellen, sillä pinnasta tuli liian pehmoinen eikä kuvio oikein pääse oikeuksiinsa. En ihan ymmärtänyt kaulurin ideaa, kun se ei ainakaan omille harteilleni asettunut oikein mitenkään. Pyysin itseäni huomattavasti kapoisampaa työkaveria kuvausmalliksi ja hänelle kauluri sopikin paljon paremmin. Taidan vaihtaa kauluriin napit ja antaa sen hänelle lahjaksi :-)

Kaipaan kauluria uuden talvitakkini kaveriksi. Se ei ollut tämä, mutta toivon, että seuraava haasteen kaulureista täyttää sen tarpeen. Se onkin jo puikoilla ja huomiseen mennessä pitäisi saada valmiiksi. Saa nähdä, miten tässä käy. Hauskaa osallistua kansainväliseen yhteisneulontaan, mutta en ole ihan varma, riittääkö innostus viiden kaulurin neulomiseen peräkanaa.

Arvontaankin ehtii vielä osallistua!