Uusi vuosi uudet kujeet

Meillä on töissä kaikilla samanlaiset kalenterit. Tänä vuonna ovat vielä tylsääkin tylsemmät mustat. Eihän sellaista voi joka päivä katsella. Asialle piti siis tehdä jotain.

Menin perjantaina asukastalolle Anua tapaamaan ja muistin mennessäni, että minulla on siellä jemmassa turkoosia samettikangasta. Kun pääsin perille, löysin Anun selvittelemässä matonkuteita tuskastuneen oloisena. Kaivoin kankaan palaset esille ja aloin tuskastella niiden kanssa. Mikään pala ei ollut yksinään riittävän kokoinen. Siinä me sitten hetken tuskastelimme eri puolilla pöytää. Ehdotin Anulle, että vaihtaisimme hommia. Hän, kun tykkää ompelemisesta ja minä taas selvittelen mielelläni. Sitten tuskastelimme yhdessä saumurin kanssa jonkun tovin, mutta vihdoin saimme sen toimimaan. Minun urakkani jäi vielä kesken, kun Anu sai kannet ommeltua.

Minulta löytyy muutama nappi(kilo) ja päätinkin koristella kalenterini kannet vielä napeilla.Eipä tähän tarvitse edes nimeään kirjoittaa. Eiköhän se löydä minulle takaisin, jos sen jonnekin unohdan.

Hauskaa alkavaa lukuvuotta kaikille opettajille, opiskelijoille, oppilaille ja kaikille näiden kanssa tekemisissä oleville.

Kallon kutistusta

Jospa kuvat kertoisivat tällä kertaa enemmän kuin sanat. Pääkallo on tehty  tämän ohjeen  mukaan. Siitä intoutuneena kokeilin tehdä ihan omaa kuviota. Onneksi ei ole piirrettyä mallia, johon verrata, sillä lopputulos on jotain ihan muuta kuin ajattelin. Olen kuitenkin ihan tyytyväinen aikaansaannokseeni. Vieläkin tuntuu ihmeelliseltä, miten se kuvio siellä säilyy kaikesta pyörittelemisestä huolimatta.

Mitäköhän mä teen näillä kaikilla?

Omia värejä

Massailukokeilut jatkuvat. Anu on hurahtanut ihan täysin ja etsinyt netistä mitä erilaisempia ohjeita ja malleja kokeiltavaksemme. Hän onkin tehnyt pötkön jos toisenkin, toinen toistaan kauniimman. Näissä napeissä näet ensimmäisen millefiori-kokeiluni. En olisi osannut sitä tehdä ilman vierestä kuuluvia suullisia ohjeita. Mutta täytyy  myöntää, että olen aika tyytyväinen tekemääni kuvioon. Leikkasin pötköstä ohuita kiekkoja, jotka kaulitsin turkoosille pohjalle. Ensin otin siitä isoja neliskanttisia nappeja...

... ja sen jälkeen pieniä pyöreitä nappeja. Syystä tai toisesta Google ystävällisesti kääntää puutteellisella kielitaidollaan ohjetekstit valmiiksi. On siinä sitten miettimistä, kun  kesken massailuohjeiden alkavat viikunat vilahdella (fig 1, fig 2 jne...). Onneksi ohjekuvat ovat aika selkeitä. Valitettavasti en löytänyt Anun printtaamaa ohjetta, mutta tämä Pioni on aika lähellä samaa (tosin loppuvaiheet tein yksinkertaisemmin).

Loput riekaleet pyörittelin varovaisesti pötköksi ja veivasin pastakoneen läpi (kiitokset Anun anopille). Värit säilyivät aikalailla ominaan, mutta kuvio muuttui aika tavalla. Pieniä nappeja tuli näistäkin.

Nämä napit sain, kun pyörittelin millefioripötkön päät palloiksi ja lytistin ne tasaisiksi. Näissä ei ole yhtään hopeaa. Värit muutuivat uunissa kirkkaammiksi ja valovoimaisemmiksi. Varsin hopea ja kulta saavat huimaa hehkui paistamisesta.

Samaan aikaan poika kinusi Anulta pötkön päitä omien massojensa jatkoksi ja teki mielikuvitushahmoja. Kunpa pääsisin itse yhtä vapautuneeseen tunnelmaan ja väri-iloitteluun. Näistä näet, miten hienoja millefioripötköjä Anu on saanut aikaan. Pitää jossain vaiheessa ottaa hänen napeistaan kuvia, kun ovat monin verroin hienompia kuin omani. Seuraavaksi otan työn alle punaista ja keltaista ja ehkä vähän kultaa....

Nappiin meni

Eli nappihullun tunnustuksia osa 749. Osallistuin Pörrön massanappikurssille eilen illalla. Olen monesti ihaillut hänen kauniita nappejaan ja kerännyt rohkeutta ryhtyä kokeilemaan massailua. Toissaviikonlopun käsityömarkkinoilla Pörrö mainosti nappikurssiaan ja ilmoittauduin mukaan. Onneksi tein niin (kukkaro ja asuinneliöt vain huutavat vastalauseitaan).

Meitä oli mukava seitsemän naisen porukka harjoittelemassa Pörrön asiantuntevalla opastuksella. Hauskaa oli ja illan aikana syntyi toinen toistaan kauniimpia nappeja. Minäkin sain poikkeuksellisesti nappejani jo ensimmäiseen paistoon (yleensä lämpenen hitaasti ja saan aikaan vasta, kun muut jo pakkaavat tavaroitaan). Aika meni kuin siivillä ja pidempäänkin olisin jaksanut massaa väännellä ja käännellä.

Ettei vain tekeminen kotonakaan loppuisi kesken tuli ostettua vähän massaa

ja leikkurisarja, kun niiden avulla saa kaunismuotoisia nappeja aikaan. Käy kurkkamassa mitä kaikkea muuta kivaa löytyykään Ihan kivasta kaupasta.

Anukin oli kurssilla mukana ja innoistui ainakin yhtä paljon ellei enmmänkin kuin minä tästä hommasta. Tänään iltapäivällä jatkoimme siitä, mihin eilen jäimme (tosin Pörrön neuvot olisivat tänäänkin olleet tarpeen). Aika loppui tänäänkin vähän kesken, mutta uunipellisen nappeja saimme yhdessä aikaan.

Kivaa ja koukuttavaa hommaa!

Nappihullun tunnustukset osa 358

Ei mulla muuta tällä kertaa.

Nappiruusut

Blogistaniassa seikkaillessani löysin tieni 37 tuntia vuorokaudessa -blogiin ja löysin sieltä tämän MaMa-haasteen. Minuun kolahti ihan täysillä tämä vaatimus "Materiaalit tuotteeseen tulee olla omista Mahdottoman suurista Materiaalivarannoista." Ensimmäisen haasteen aiheena olivat napit ja kuten olette jo ehkä huomanneet, minulla on niitä muutama. Tiukoille meni haasteeseen osallistuminen ja meinasin jo luovuttaa, mutta niin vain sinnittelin nämä Nappiruusut valmiiksi ennen määräaikaa.

Mahdottoman suurista materiaalivarastoista löytyi myös erivärisiä silkkinauhoja, hakaneuloja ja kaikkiin nauhoihin sopivaa ompelulankaa. Kun sain vielä ystävän paikalle kannustamaan ja valitsemaan nappeja, oli ilo sitäkin suurempi.

Mahdottoman suurista välinevarastoista (kyllä, tämä on myös välineurheilua) löytyi ennen joulua ostamani Cloverin The Bow Maker, joka oli vielä ihan kokeilematta. Ensimmäisen ruusun tein viisisakaraisella tähdellä ja kolmella nauhakierroksella, mutta siitä tuli liian ahdas ja jotenkin tunkkainen. Purin sen. Seuraavaksi kokeilin viisisakaraisen ja seitsensakaraisen tähden yhdistelmää. Laiska kun olen en jaksanut ommella ensin viisisakaraista, sitten seitsensakaraista ja sitten vasta nämä kaksi yhteen. Pyörittelin nauhan ensin viisisakaraisen tähden ympärille, pujotin toisen tähden alle ja jatkoin nauhan pyörittelyä sille. Ompelin kerrokset kiinni toisiinsa ja irrottelin tähdet (hieman piti taiteilla,että aai toisen tähden välistä pois, mutta se tuli sieltä ilman suurempaa väkivaltaa. Samalla langalla ompelin napin keskelle ja hakaneulan taakse.

Näistä tuli aika somia. Yksi jää minulle (arvaa mikä?), kolme lähtee maailmalle ja yksi on vielä kotia vailla.

Huppukauluri

Kauniin punainen TeeTeen Cacao -vyyhti on majaillut lankalaatikossa reilun vuoden (kiitos Sny syksyltä 2009). Koska sitä on ollut vain yksi vyyhti, en ole oikein keksinyt, mitä siitä tekisin.

Syksyn Modassa ja Tikatan ikkunassa näin sitten tämän huppukaulurin (ohje löytyy myös TeeTeen sivuilta). En itse innostunut kovinkaan paljon, mutta äiti piti mallista ja lupasi sitä käyttää.

Tämä on neulottu joulun ja uuden vuoden välipäivinä, mutta vasta tänään sain aikaiseksi viimeistellä sen. Ensin näytti siltä, että pienestä ja vaatimattomasta nappikokoelmastani ei löydy sopivaa nappia. Sitten silmiini osui helmiäisnappeja sisältävä purkki ja sieltä valitsin tämän napin. Mitä muuta nappihullu maailmalta ostaisi kuin nappeja. Tämä nappi on Tahitilta ja on kuin pieni koru tässä.

Lankaa kului 71 grammaa ja jäljelle jäi ehkä ranteen lämmittimiin riittävä määrä (tai siis lämmittimistä tulee just niin pitkät kuin, mihin lanka riittää :-) ). Neulominen oli nopeaa paksuhkoilla puikolla, mutta en ihastunut lenkkimohairin neulomiseen. Koko ajan sai olla tarkkana, että varsinainen lanka eikä vain lenkki osui puikolle. Lanka on pehmeää ja lämmintä ja juuri sopivaa täällaiseen asusteeseen.

Ihana auringonpaiste ja kuvaukseen sopiva valaistus innostivat minut viimeistelytöihin. Tulkoon kevät!

Nappipussi

Olen aloittanut tämän pussukan virkkaamisen jo monen monta vuotta sitten. Se on ehtinyt jo olla mukana kaksisssa fufoiluissa ja yhä vain oli kesken. Nyt päätin koulun alkamisen kunniaksi tehdä sen valmiiksi (ja myös tarvitsin pientä helposti mukana kulkevaa pussukkaa kännykälle ja avaimille).


Lankana on musta Kotiväki ja arvioisin, että sitä kului vähän päälle 70 grammaa. Innokkaana tietysti ompelin pussukkaan metallisen vetoketjun ja ison kasan nappeja ennen punnitusta (89 g). Tämän päivän testikäyttö osoitti, ettei vuoria ihan ehdottomasti tarvita, mutta enköhän senkin siihen jossain vaiheessa laita. Pussukan hihnasta tuli juuri sopivan pituinen ja siihen mahtui hyvin kaikki tarpeellinen ja mahtuu vielä vähän lisääkin.

Olen erityisen ylpeä siitä, että sain ommeltua tähän näinkin paljon nappeja. Rakastan niitä, enkä koskaan raaski käyttää niitä mihinkään.

Viivästynyt messuraportti

"Jokaine tietää jotakii, mut mie tiiän kaikest kaiken."

Viime viikon lauantaina kävin Vanhan Sataman käsityömessuilla.
Näytteilleasettajia tuntui olevan vähemmän kuin aiemmin tai sitten sekoitan Naisten Joulumessuihin. Mitään en varsinaisesti olisi tarvinnut, mutta iso kasa tavaraa tarttui mukaan.

Olen pitkään ihastellut Virkkuukoukkusen ihanan iloisia laukkuja, mutta en ole aikaisemmin raaskinut ostaa. Tämän laukun teksti kuitenkin sain aikaan röhönaurahduksen, joten päätin ottaa sen mukaan. Se sopii myös täydellisesti värimaailmaani. Voisin hyvinkin kuvitella liihottavani ympäriinsä tuollaisessa kuosissa.


Järkyttävin ahaa-elämys olivat Kool-Aidit. Olen monesta blogista lukenut niillä värjäämisestä ja koolauksesta, mutta en ole aiemmin tajunnut, että kyseessä ovat lapsille tarkoitetut mehupulverit. Tulevaisuuden kannalta lienee parasta käyttää nuo aineet visusti värjäämiseen. Ostin lajitelman värejä (makuja) ja pitää lähitulevaisuudessa kokeilla värjäämistä. Mutta vieläkin puistattaa ajatus pienistä ihmisistä juomassa tuota litkua.


Ei liene myöskään suuri yllätys, että mukaan tarttui taas pari nappia. Hieman lohdutan itseäni sillä, että suurin osa napeista menee Äitille nukenvaatteisiin. Mutta on niitä aina vaan niin kiva penkoa. Ostin myös muutaman kukkarolukon, magneettilukon ja helmipussin.

Löysin pari joululahjaakin, mutta niistä en viitsi laittaa kuvaa, kun saajat kyllä tunnistaisivat omansa :-).

Nappihullun tunnustukset

Minkä tiikeri raidoilleen voi?
Pääsiäsenä kävin perinteisellä kirpparikierroksella Äitimuorin kanssa ja mukaan tarttui useampi pussillinen nappeja. Eilen kävin Marimekon Ysmyssä ja sieltäkin raahasin useamman pussillisen nappeja. Kaveri tuumasi vieressä, että nappejahan aina tarvitaan. Mulla niitä on jo reilusti yli oman tarpeen. Nappikokoelmaani ei enää voi laskea vaan se täytyy punnita. Enkä edes raaski käyttää niitä. Olen kuin Tuutikki, joka tasaisin väliajoin levittelee nappinsa, ihailee niitä ja laittaa takaisin purkkiin (mulla niitä purkkeja on jo neljä isoa ja kaksi pientä).


Kuvan ottamisen jälkeen innostuin järjestelemään napit värin mukaan (ei oo muuten helppoa!). Nyt on iso neliskanttinen peltilaatikko jaettu pakasterasioihin. Jossain vaiheessa loput. Sitten otan taas lisää kuvia ja toivottavsti saan tehtyäkin näistä jotain. Olen monesti suunnitellut tilataideteosta, johon napit ompelisin kiinni sillä ajatuksella, että tarvittaessa siitä voisi napsia niitä irti. Tästä nappimäärästä tulisi tosin tilataidetta isompiinkin tiloihin.