Virkisty ja vaikuta väreillä

Tällaiselle kurrssille tuli sitten ilmoittauduttua heti loman alkajaisiksi.
Kurssin alun jutut värien vaikutuksista ihmisiin eivät tuonee varsinaisesti uutta tietoa.

Beige ei kuulemma ärsytä ketään (paitsi mua) ja punainen on hyökkäävä ja levoton väri (ja silti nukun erittäin hyvin punaisella sohvallani).

(tässä vielä saalit yhteiskuvassa)

Väriharmoniaharjoitukset olivat mielenkiintoisia ja niistä opin uutta. Monissa töissäni on ollut liian harmoninen värimaailma ja ne ovat siksi tylsiä. Erityisen avartavaa oli disharmonian käsite. Sitä olen tietämättäni toteuttanut villasaaleissani, kun olen laittanut sekaisin saman värin ei niin keskenään sopivia värejä. Punaisen saalin kirkkaanpunainen riitasointuraita on siis se, joka antaa harmonian koko työlle. Muistan myös työkaverin kommentin, ettei piristykseksi suunnittelemani taivaansininen sopinut siniharmaiden kanssa. Ilman sitä saali olisi ollut ihan platku.Varsinaisena työnä oli miniminiryijy ja yllättäen mun ryijystäni tuli tällainen. Nyt on värien nälkä ja kaikki sateenkaaren väriset langat tarttuvat väkisinkin mukaan. Ryijyn nimi on Räiskyvä tasapaino. samat värit löytyivät myös elämäni värikartasta, vaikkei se osuus mua niin kovin innostanutkaan.
Nurjakin puoli on aika hauska ja siinä näkee paremmin nukkien eri värisävyt.

Innossani ostin vielä langat ja pohjaan toiseenkin miniryijyyn ja se on tietysti yhä edelleen tekemättä.

Loppuihan se viimein

Villasaaliloimi on vihdoin kudottu. Vaikka lopussa alkoi into hiipua, lopputulokset ovat oikein onnistuneet. Kudoin kaikkinensa neljä täysimittaista saalia ja yhden lyhyen pätkän, joka sopii vauvan vaunupeitoksi. Yhtään enempää loimesta ei olisi tullutkaan, kuten kuvasta näkyy.

Täytyy tunnustaa, että olen usempana päivänä levittänyt saalit pöydälle ja vain ihaillut niitä. Onnistuivat paremmin kuin osasin odottaa.
Nyt on vielä edessä hapsujen pyörittely. Hoksasin vasta Harmoniaa viimeistellessäni, että tilkkuleikkuri on mitä mainioin väline hapsujen tasoittamiseen. Nopeasti ja näppärästi saa samanmittaiset langanpäät, jotka on helppo pyöritellä. Toimii ainakin alkusolmujen ja tutkainten tasoittamiseen. Saalien väliin olen kutonut muutaman heiton saalin vaihtumiskohtaan ja sen avulla saa leikattua ihan suorat hapsut.

Lankavarastot tosin eivät tuntuneet hupenevan juuri ollenkaan. Mutta en ihan heti näin mittavaan urakkaan aio ryhtyä ;-)

Laitan saaleista vielä lisää kuvia, jahka ovat aivan valmiita.

Kukkia kummitytölle

Kummityttö täytti vuosia ja sai lahjaksi kukkaisen kevätpipon.

Olen virkannut pipon jo joululomalla, kun kädet eivät suostuneet olemaan tekemättä mitään.
Fiksuna ihmisenä aloitin virkkamisen alareunasta ja sen vuoksi koon kanssa oli hiukan hankaluuksia. Alunperin ajattelin, että pipo voisi olla itselleni, mutta totesin sen valmistuttua, että se on minulle aivan liian tiukka. Tälläinen päätä myötäilevä malli ei muutenkaan sovi tällaiselle pienipäiselle ihmiselle.

Mutta söpön kummitytön päässä pipo näytti oikein somalta ja tyttökin oli ilmeisen tyytyväinen lahjaansa. Onnea on kummityttö, joka arvostaa kummitädin käsitöitä. Ja taas on yksi keskeneräinen työ saatu valmiiksi ja maailmalle. Lanka on kaapista löytynyttä Seitsemän veljestä -lankaa punaraitaisena.

Viimeinen villasaalikin on vihdoin valmis. Lointa on vielä hieman jäljellä ja ajattelin siihen vielä kutoa niin pitkälti kuin pystyn. Ensi viikonloppuna olisi viimeistään tarkoitus ottaa työt pois puista ja silloin näkee, mitä niistä tuli. Nyt alkaa vähän jännittää. Tajuntaan kiirii myös tietoisuus siitä, että kierrettäviä lankoja on ihan hillitön määrä... Pitää yrittää tsempata itsensä pyörittelemään ne nyt saman tien.

Onkohan se sittenkin rakkaus?

Punasävyinen saali on hyvällä alulla eli melkein puolessa välissä. Lankoja pyöritellessäni nimesin saalin Karpaloksi, mutta nyt alkaa tuntua siltä, että se onkin Rakkaus. Osasyynä saattaa olla se, että tämä saali menee mahdollisesti häälahjaksi. Tosin tämä saali on kaikkein eniten minua (vaikka siinä onkin yllättävän paljon pinkkiä) ja voi olla, etten raaski siitä luopua. Kutominen on ollut aika hidasta, kun langanpätkät ovat todellakin omista ja muiden varastoista kerättyjä nyssyköitä ja raidoista tulee sitten hyvin kapeita. Toisaalta tässä on ehtinyt nautiskella ja makustella värejä ja miettiä, mikä raita tuleekaan seuraavaksi.

Loimen ilkimys ei vain osoita loppumisen merkkejä. Eli alan henkisesti valmistautua siihen, että ainakin joku pätkä pitäisi vielä siitä rykäistä. Sopisikohan vauvalla tyylikkään harmaa sävy? Pieni vauvanpeitto siitä saattaisi tulla ja kun ei nyt ole näköpiirissä vauvoja, niin en oikein haluaisi tehdä siitä selkeästi sinistä tai punaista. Mutta jos ensin tämä Karpalo-Rakkaus loppuun.


Pojan toivomuslista kasvaa ja muuttuu päivittäin, enkä tahdo oikein perässä pysyä. Pehmometeoriitti on nyt kuitenkin valmistunut. Aloitin toisesta navasta 12 silmukalla ja tein lisäyksiä säteittäin (käänteinen sukan sädekavennus) kuusi kertaa. Väliin neuloin kymmenen kerrosta ja sitten sädekavennus toiseen napaan. Täytin pallon kavennusten loppuvaiheessa ja päättelin kiinni. Aloitukseen jäi myös reikä, joka piti kuroa umpeen. Sitten palloon ommeltiin muutama kovera nappi ja monta kuoppaa pelkällä langalla. Poika oli ensi sitä mieltä, että meteoriitti oli liian suuri tai liian pieni. Mutta hetken päästä se olikin juuri sopiva. Tänään oli mukana hoidossa ja tälläkin hetkellä on unikaverina (piti käydä ryöstämässä se, jotta sain kerrokset laskettua). Lähikuva on Pojan ottama.

Viimeistä viedään

Viimeinen villa saali on nyt aluillaan. Tämän työnimenä on Karpalo. Jos laskelmani pitävät paikkansa, pitäisi loimen loppua tähän. Jos ei, niin siitä ehkä tulee lyhyempi vauvan vaunupeitto. Tai erittäin lyhyt kaulaliina. Onneksi jätin tämän saalin viimeiseksi, sillä värit inspiroivat ja antavat voimia. Varastojen tyhjennyskampanja on sujunut kohtuullisesti. Olen tosin ahkerasti kolunnut myös kavereiden varastoja. Siniseen saalin ostin neljä 50 g:n kerää kahta erisävyistä vaaleansinistä tehosteväriksi. Niistäkin taisi jäädä puolet käyttämättä. Lankoja olisi vielä ainakin kahteen tai kolmeen saaliin. Mutta ne saavat odottaa aikaa tulevaa. Vähän epätoivoiselta silti vaikuttaa tämä varastojen loppuun käyttäminen.

Eilen tuli taas todistettua, etteivät lapset tarvitse mitään erityisiä leluja. Saumurilankojen puolista sai Poika aikaan kaksi valomiekkaa, sinisen ja vihreän. Hän sai naapurinsedältä vielä pienen led-avaimenperän mukaan ja sen kun kiilasi korkilla puolan sisään, valo loisti kuin aidossa valomiekassa konsanaan. Samainen setä jaksoi antaa Pojan auttaa linnunpönttöjen rakentamisessa ja siinä samalla valmistui laiva ja törmäilyautoaitaus. Taisi naulojen hakkaaaminen olla kaikkein hauskin leikki aikoihin. Samalla saattoi äiti rauhassa keskittyä kutomiseen. Kiitokset Sedälle!

Omistamisen sietämätön keveys...

Harmaa-valkoista saalilointa on vielä jokunen metri jäljellä ja tarkoituksenani olisi tuhota lankavarastoja kutomalla niitä mutkalle. Kaivoin lapsen huoneen vaatekaapista villalankalaatikkoni. Kauhukseni totesin, että laatikoita olikin kaksi. Olin täysin unohtanut puolet varastostani. Tosin olen aivan vakuuttunut siitä, että ainakin matonkudekerät lisääntyvät säilytyksessä. Aina, kun kurkkaan matonkudearkkuuni, siellä on aivan uusia pieniä keriä...

Ensimmäisenä mutkalle pääsivät muutama vuosi sitten Käsityön ystävien poistomyynnistä ostamani sini-vihreät langat. Minun pitäisi välttää poisto-, alennus-, ystävä- tai mitä tahansa myyntejä, joista saa tavaraa muka edullisesti. Kaapin perukoille ne päätyvät ja sinne unohtuvat vuosiksi. Ja jostain kumman syystä kaapista löytyvät langat eivät koskaan ole yhtä ihania kuin kaupan hyllyillä koreilevat uudet kerät.

Työn alkuun päästyäni alkoi rantakivikko rakentua ja pääsin puoleen väliin. Loppumatkan voikin sitten jo miettiä seuraavaa saalia. Nämä ovat ykkösosoitteettomia, joten nyt on hyvä aika mennä naimisiin tai täyttää pyöreitä lähipiirissäni.

Ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti

Näin ainakin toivon tämän tarinan jatkuvan. Morsian oli jumalaisen kaunis ja sulhanen komea ja juhlat mukavat ja makoisat.

Saalia kutoessani tuli mieleeni sille sopiva nimi "Harmonia". Kuvaa hyvin värimaailmaa ja sitä tunnelmaa, mitä sillä yritin tavoitella. Kunnollinen höyrytys tekee kyllä ihmeitä kaikille kudonnaisille ja erityisesti villatöille. Taas saa kiittää ihanaa ystävää avusta. Paketistakin tuli kaunis, mutta en saanut aikaiseksi ottaa siitä kuvaa. Kortin kanssa meinasi iskeä ahdistus. Oli kovin vaikeaa löytää sopivaa runoa, sillä suurin osa ainakin kotimaisten runoilijoiden rakkausrunoista on sellaisia, joissa lopulta käy onnettomasti.


Kymenlaaksossa on kuulemma tapana lahjoittaa morsiammelle häissä kaulin. Pyynnöstä toteutin DeLux-mallin pehmusteinen. Malli Classic olisi ollut sulhaselle ehkä liian tyly :-). Kaulin on hyvin pikkuinen, kun ei suurestakaan marketista löytynyt suurempaa perinteista puista kaulinta. Oli muovista, marmorista, täytettävää ja muuten vaan käännettävää. Mutta ei puista. Mutta ehkä tämä pikkuruinenkin toimii muistutuksena keittiön seinälle ripustettuna.

"Ihanteellinen aviovaimo on jokainen nainen, jolla on ihanneaviomies."

Häälahja

Sain sunnuntaina kudottua ensimmäisen saalin harmaa-valkoiseen loimeen. Se on menossa ystäväpariskunnalle häälahjaksi. Pitkään pähkäilin värien kanssa, mutta nähtyäni loimen kaunnit värit, päätin tehdä siitä tyylikkään hienostuneen ja kudoin loimen väreillä. Lankana on Esiton huopalanka ja sidoksena murtotoimikas. Raidat eivät ole ihan tasalevyisiä ja muutama poljentavirhekin pääsi työhön livahtamaan, mutta siinähän on tuoreelle avioparille mukavaa iltapuuhaa, kun mittailevat ja tutkailevat saaliaan :-). Arabimaissa on kuulemani mukaan sanonta "Vain Allah on täydellinen".

Kuten kangasta rakentaessani uumoilinkin, oli kutominen aika nopeaa verrattuna kaikkeen muuhun. Kaveri kutoo nyt puolestaan omaa häälahjaansa ja sitten onkin vielä jäljellä lointa kolmeen saaliin. Niihin onkin tarkoitus hukuttaa kaapista löytyvät saalivillalangat. Toivottavasti ei tarvitse kauheasti ostaa täydennystä.

Kutomisen makuun päästyäni yritin aloitella kaulaliinan kutomista, mutta kudelankani oli liian ohutta. Täytyy käyttää se kaksinkertaisena. Poljentaohjekin oli sen verran haastava, että se vaatii tuoreita silmiä ja aivoja onnistuakseen.

Uuden aluevaltauksen tein tasoittamalla ystäväni hiukset. Viimeksi olen leikannut poikani hiuksia ja hänkin on jo pari vuotta käynyt parturissa, kun en ollut lopputulokseen tyytyväinen. En ole vielä uskaltanut tarkistaa, mikä on ystävyyden aste tällä hetkellä.

Aktiivista hiihtolomaa

Olen virittäytynyt lomatunnelmiin tekemällä muutamia ufoja pois nurkista ja aloittamalla muutaman uuden projektin (miksi en kuulu siihen ihmisryhmään, jolla ei ole koskaan keskeneräisiä töitä?)


Äidin mattojen kanttaus on jo voiton puolella, vaikka epätoivo meinasikin iskeä kesken kaiken. Onneksi on taitavia ystäviä, jotka auttavat hädän hetkellä. Huomenna pitää yrittää selviytyä yksin viimeisista vaiheista. Yli jääneistä kuteista kudoin n. metrin pituisen 80 cm leveän maton. Eipähän jää nekään kuteet nurkkiin pyörimään.

Pojan etanakin alkaa olla valmis. Suunnittelija ei vain ole ihan varma siitä, tuleeko etanalle sarvet vai ei. Etana meinas lähteä tänään hoitoon mukaan, mutta hävisi viime metreillä puhallettavalle leijonalle. Ehkä ensi viikolla sitten.


Kaverin kanssa on saali-projekti meneillään. Loimi on luotu, puihin vedetty ja sain niisittyä loppuun sen, mikä kaverilta jäi puuttumaan. Alkaa vain deadlinet paukkua, kun reilun viikon päästä pitäisi olla saali lahjapaketissa. Onneksi kutominen on se helppo vaihe.