Onnea ystävälle!

Viisikymppinen tarvitsee

• Vihreää teetä
• Villasukat ja
• Viskiä

Tietysti kaikki tämä pakattiin virkattuun koriin.

Onnea Ystävä! 

Oli ihan pakko käydä lisäämässä tämä kuva, kun niin hymyilyttää :-)

 

Päättelykeijun vierailu

Kuten olen monen monta kertaa täällä blogissakin tuskastellut, töiden viimeistely ei ole vahvin lajini. Saatan siis makuuttaa muuten valmiita töitä kuukausitolkulla (joku työ on odottanut vuosiakin) ennen kuin saan ne pääteltyä ja muuten viimeisteltyä.

Tästä asiasta puuskahdin tuskastuneena työkaverillekin, joka ihmetteli, että miten niin olen muka saamaton. Totesin vain, että hänellekin lupaamani viinilasimerkit ovat odottaneet päättelyinspistä ties kunka ja kauan. Siinä samassa hän päättikin antaa minulle potkun takamuksille ja ilmoitti tarvitsevansa yhden 24:n merkin setin seuraavaksi päiväksi syntymäpäivälahjaksi. Sanoi tarvitsevansa yhden setin myös itselleen ja illalla soittaessaan ilmoitti äitinsäkin merkkejä toivovan. Eipä siitä auttanut muu kuin laittaa puikko suihkimaan puuttuvat kukkaset ja neula laulamaan lankoja piiloon. Onneksi äitikin oli henkisenä tukena ja varmistamassa, etten kellahda sohvalle kesken kaiken.

En viitsinyt tunkea valmiita viinilasimerkkejä vain muovipussiin ja monenlaisia pakkausvaihtoehtoja pohdittuani päädyin tähän tuttuun ja turvalliseen. Pienet matonkudekorit valmistuivat aika nopeasti ja kahden tusinan setti viinilasimerkkejä mahtui niihin juuri sopivasti. Koristeeksi virkkasin tietysti kukan. Tämä on KyJy #3 ja painoa näillä on 224 grammaa.

Kun kerran vauhtiin pääsin, tuli pääteltyä ja viimeisteltyä yhtä ja toista. Yksi valmistunut työ pääsi äitin matkaan kummitytölle toimitettavaksi ja muutama muu odottaa valokuvaamista. Kävin taas kerran läpi projektilaatikkoni, selvittelin keskeneräiset työt omiin pussukoihinsa ja siirsin toteutumattomien suunnitelmien lankoja pois. Seuraavaksi aion siirtää laatikkoon sukkalankoja, jos vaikka tulisi jokunen sukkakin tässä syys-lokakuun sukkasadon aikana neulottua.

Ihanaa, kun innostuttaa taas! Kiitokset tukijoukoille ja potkijoille!

Kesätunnelmia

Helleviikonloppuna palaa mieli vielä keskikesän tunnelmiin ja mökkimaisemiin. Lukiokaverini ja hyvä ystäväni asuu aika lähellä mökkiämme ja tapaamme perinteisesti vähintäänkin kerran kesässä. Niin tänäkin vuonna.

Yhteisiin perinteisiimme kuuluu myös käynti Kangasalan kädentaitajien puodissa Lepolassa. Paljon on aina vanhoja tuttuja tekijöitä ja heidän kauniita töitään, mutta joka vuosi on jotain uuttakin joukossa. Ystäväni ostaa usein syntymäpäivälahjoja ja jotain itselleen. Minulle tarttuu helposti mukaan keramiikkaa, kun en sitä itse tee, mutta tunnustan, että olen vähän huono asiakas :-).

Tänä vuonna ystäväni ihastui matonkuteesta virkattuihin koreihin. Kysyi minulta, osaanko moisia tehdä ja osaanhan minä. Tapasimme toistamiseen reilun viikon kuluttua ja olin juuri saanut purettua ja korjattua sen onnettoman kanin syömän maton. Matonkuteita pyöri siinä pitkin ja poikin ja kysyin, virkataanko niistä hänelle kori. Uhkarohkeana heitin, että ystäväni voisi itse virkata itselleen korin (hän aina muistaa muistuttaa, ettei ole mikään käsityöihminen). Suureksi hämmästyksekseni hän tarttui haasteeseen ja ryhdyimme hommiin.

Pariin kertaan näytin, miten kiinteäsilmukka tehdään ja autoin laskemaan pohjan lisäyksiä, mutta aika kivuttomasti valmistui hänen ensimmäinen korinsa. Mukaansa hän sai itse tekemänsä vaalean korin ja minun tekemäni punaisen sekä kasan matonkuteiden jämiä ja virkkuukoukun. Pitäisikin soitella ja kysyä, onko koreja syntynyt lisää.

Ystävälleni on aina ollut kiva viedä itse tehtyjä tuliaisia, kun hän osaa niitä arvostaa ja niistä iloita. Tämä yhteinen käsityöhetkemme ilahdutti minua vieläkin enemmän. Oli ihanaa saada jakaa itselle tärkeä asia ja saada toinenkin edes hetkeksi siitä innostumaan ja iloitsemaan.

Saunatuliaisia

Pirkanmaalla seikkaillessamme poikkesimme vihdoin tarkastamassa myös enoni kesämökin uuden saunan. Uusi sauna on tosin ollut jo käytössä neljä vuotta, mutta aina voi vedota hämäläiseen luonteeseensa :-).

Vaikka olimmekin suunnitelleet vierailua jo tovin, en osannut oikein päättää, mitä veisin tuliaisiksi. Muistaakseni vein heille tikirätin joulun aikoihin ja äiti on varmaan virkannut Tyynen patalaput. Turvauduin siis hyväksi havaittuun kukalla koristeltuun matonkudekoriin. Koska olimme menossa nimenomaan saunaa tarkastamaan, päätin virkata heille myös pesuhanskan. Koriin pääsi lisäksi pala saippuaa ja pullo shampoota. Pesuhanskan virkkasin siitä kuuluisasta mustasta kalalangasta ja sitä kului huimat 31 g. Korin koristekukkaa en hoksannut punnita, mutta arvioisin painoksi 2 g. Korin virkkasin Jäätelökesä-maton suttukuteesta (olin onneksi sattunut laittamaan ihan kauniin väristä ja hyvälaatuista suttukudettä tällä kertaa) ja siitä tuli juuri sopivan kokoinen. Arvioisin, että kudetta meni vajaat 200g. Tämä projekti on KyJy#4 ja se on valmis!

Virkkasin korin ja pesimen veljen ja hänen vaimonsa kanssa iltaa istuessamme televisiota katsellen. Heitä tuntui kovasti huvittavan se, että mainoskatkolla kävin juoksemassa autosta lisää lankaa, ettei vaan jää homma puolitiehen ja kädet toimetomiksi. Mies ei tainnut kommentoida mitään. Se tietää jo millainen hörhö olen.

Sauna oli kaunis ja löylyt hyvät. Pientä miinusta tulee kylmästä järvivedestä :-).

Inspiroivia tilaustöitä

Välillä sitten sattuu niin, että inspiraatio ja tarve kohtaavat. Oikeastaan tällä kertaa tarjouduin tekemään nämä korit ystävälleni. Eli ehkä tämä ei sittenkään ollut mikään varsinainen tilaustyö, vaan sain hyvän syyn tehdä sitä, mikä juuri sillä hetkellä inspiroi.

Ystäväni on erään meikkifirman myyntiedustaja ja kertoi kokoavansa tuotepakettia parille morsiammelle polttareihin. Mietti siinä sitten ääneen, että pitäisi keksiä joku kiva kori tai vastaava, johon tuotteet pakataan. Minä puoletani kuulin itseni sanovan, että virkatut korit olisivat tähän käyttötarkoitukseen oikein sopivat. Morsiammille sopivaa valkoista matonkudettakin on vielä muutama kilo parvekkeella.

Seuraavana päivänä hänen lapsensa tuli meille koko päiväksi ja siinä puistoilun ja muun touhuamisen ohessa virkkasin kolme koria. Pakkohan niihin oli kukkasetkin tehdä. Ei oikein löytynyt sopivaa mallia Anna kaikkien kukkien kukkia -kirjasta ja päädyinkin sitten soveltamaan yhtä mallia. En ommellut kukkia kovinkaan tiukasti kiinni, kun ajattelin, että ne voi tarvittaessa ottaa pois, jos eivät miellytä silmää.  Hieman meni taas tiukille ja pakotinkin lasta hakemaan tulleen ystäväni miehen juomaan kupposen kahvia, että sain korit viimeisteltyä.

Nämä olivatkin viimeiset KYHäilyni ja lasken tähän yhden projekti koreille (#24) ja toisen kukkasille (#25)
.
Joskus tämä tilaustyöhommakin toimii!

Kummitytölle

Vanhimman kummityttöni syntymäpäiviä vietettiin toisena pääsisäispäivänä. Lahjatoiveita kysellessäni saan yleensä aina vastaukseksi a) jotain itsetehtyä tai b) jotain askartelu/käsityöpuuhaa. Koska perhe arvostaa myös kierrätystä, päätin tällä kertaa katsoa lahjan omista varastoistani (jossa tavaraa on pienen askarteluliikkeen verran).

Tuparilahjan jäljiltä olohuoneessa pyöri pieni kerä valkoista matonkudetta ja siitä sain idean virkata hänelle kassin. Tarkoitus oli täyttää kassi askartelujutuilla, mutta sitten keksinkin laittaa kassin täyteen matonkudekeriä ja pistinpä mukaan myös kasin virkkuukoukkuni (kun kaupat eivät tietänkään olleet auki).

Tyttö oli otti lahjan vastaan ja kiitti kohteliaasti. Emme siinä hetkessä sitten enempää asiasta puhuneet. Kesken juhlien tytön äiti tuli sanomaan, että tyttö oli häneltä vienosti tiedustellut, opettaisinko kassin virkkaamista. Kyllä on tyttö kummitätiinsä tullut, kun pitää kaikenlaisesta näpertelystä :-)

En tullut tarkemmin punninneeksi kassia tai sen täytteitä, mutta arvelisin, että puolisen kiloa matonkudetta on vaihtanut osoitetta. Tosin toiselle kummitytölleni kutomastani matosta jäi kuteita ihan reilusti yli, joten plussan puolella mennään tälläkin saralla...

Kiitos Annis-kommenteistanne! Taidan uskaltautua nyppyilyyn uudestaankin. Tai sitten en :-)

Tuparilahja

Ystäväni uudisti keittiönsä ja vietti eilen illalla uuden keittiön avajaisia. Täytyy sanoa, että muutos vanhasta on hyvin suuri ja erittäin onnistunut.

Tein lahjaksi keittiön tummiin sävyihin sopivat patalaput, tiskirätin ja hankaimen. Viimeksi mainittu on englanniksi scrub, mutta en ole ihan varma siitä, mikä olisi paras nimitys suomeksi. Paketiksi virkkasin pienen korin, jossa voi säilyttää keittiön tasoilla pyöriviä kodittomia tavaroita.

Patalaput virkkasin Tyyne-mummon mallilla. Langat kaivoin jämälankakorista. Musta on Kotiväkeä, valkoinen on jotain tuntematonta merseroimatonta lankaa. Painoa lapuilla on yhteensä 89 grammaa. Virkkuukoukku oli 2,5 mm.

Tiskikukka on neulottu samaisesta valkoisesta mysteeripuuvillasta, joka sai seurakseen yhtä salaperäistä mustaa lankaa. Molemmat ovat merseroimatonta puuvillaa.  Neuloin kukan 3,5 mm puikoilla ja siitä tuli mukavan ohut ja imukykyisen tuntuinen. Painoa tiskikukalla on 26 grammaa.

Olen monessa blogissa lukenut hyvistä kokemuksista akryylisistä hankaimista ja päätin sellaisenkin lahjaan lisätä. Halusin pitäytyä mustavalkoisissa väreissä ja neuloin kahta eri akryylilankaa yhdessä. Ensin minulla oli 3,5 mm puikot, mutta vaihdoin ne pian 4,0 mm. Jos en olisi ollut niin laiska, olisin vaihtanut vielä isompiin. Lankaa tähän meni 18 grammaa. Lanka ja puikot nitisivät ja natisivat ja päätinkin, että akryyliä ei tähän taloon enää tule. Katsotaan saanko noitakaan järkevästi tuhottua vai pistänkö poistoon. Jos jotain neulontarangaistusta joskus tarvitsen, niin olkoon se akryylilangan neulominen liian pienillä puikoilla.

Korin virkkasin matonkuteesta ja koristeeksi virkkasin kukan pellavalangasta. Tämä lanka on äitini jämiä ja on vanhempaa kuin minä. Todellista vintage-lankaa siis :-). Matonkudetta meni 144 grammaa ja kukka painaa 5 grammaa. Lopuksi pujotin vielä matonkuteesta kantokahvat, jotka voi halutessaan helposti ottaa pois. Tosin voihan tuon korin laittaa vaikka roikkumaan jostain.

Äiti oli taas huolissaan lahjan valmistumisesta, mutta tällä kertaa se ehti ihan ajoissa valmiiksi ja mukaan erittäin hauskoihin juhliin.

Kukkaiskorit

Ostimme jokunen aika sitten sivusta täytettävän pesukoneen päältä täytettävän tilalla ja voitte arvata, minkälaiselta pesukoneen päällinen alkoi vähitellen näyttää. Mikäköhän siinä on, että kaikilla tasopinnoilla on taipumus vähitellen täyttyä erilaisilla tavaroilla?

Olen jo jonkun aikaa suunnitellut korien virkkaamista näille vaelteleville tavaroille. Tänään sain sysäyksen homman hoitamiseen, kun mies hermostui kaikkeen irtoroinaan, joka putoilee koneen päältä. Mielestäni ajatus siitä, että koneen päällä ei ole mitään, ei oikein ole realistinen.

Kävin sitten kaivelemassa matonkudevarastojani ja läysin sieltä kauniin vaaleansinisen tai oikeastaan taivaansinisen matonkuteen. Virkkasin 8,0 mm:m koukulla kolme hieman eri kokoista koria.

Olen koko päivän harmitellut, että taisi mennä tämänkertainen viides MaMa-haaste sivu suun, vaikka ideoita on päässä pyörinyt vaikka kuinka monta. Haastena tällä kertaa oli kevään värisuora: vaaleansininen, vaaleanpunainen, keltainen ja vihreä. Viimein hoksasin, että sinisiin koreihin voisi virkata kukkaset kevään värisuoran lopuilla väreillä. Kaivoin esille Anna kaikkien kukkien kukkia -kirjan ja sieltä valikoitui malliksi Geranium (mulla on kirja englanniksi, enkä äkkiseltään keksinyt, mikä kukka on kyseessä suomeksi).

Ja tältä pesukoneen päällinen näyttää nyt. katsotaan, mikä on tilanne ensi viikolla :-)

Hauskaa alkavaa viikkoa kaikille!


Virkattu kori matonkuteesta

Kori on virkattu spiraalina. Laitan aloituksen langanpään aina kerroksen vaihtumiskohtaan ja siirrän sitä kerros kerrokselta. On mielestäni helpompaa kuin laittaa silmukkamerkejä tms. Valitse koukku kuteen paksuuden mukaan. Itse käytin 8,0 mm:n koukkua. Kannattaa suosiolla ottaa koukusta kunnon nyrkkiote, niin ei ranne rasitu yhtä paljon kuin "oikealla" koukkuotteella.

1. krs: Virkkaa 8 ks aloituslenkkiin, kiristä lenkki tiukaksi.
2. krs : Virkkaa 2 ks jokaiseen edellisen kerroksen silmukkaan (16 ks)
3. krs: Virkkaa 2 ks joka toiseen edellisen kerroksen silmukkaan (24 ks)
4. krs: Virkkaa 2 ks joka kolmanteen edellisen kerroksen silmukkaan (32 ks)
5. krs: Virkkaa 2 ks joka neljönteen edellisen kerroksen silmukkaan (40 ks)
Jatka kunnen pohja on riittävän suuri. Pohja suurenee vielä hieman suorien kerrosten aikana.

Virkkaa ks jokaiseen edellisen kerroksen silmukkaan, kunnes kori on riittävän korkea tai lanka/kude alkaa loppua. Virkkaa viimeiseksi 4 piiosilmukkaa, jotka tasoittavat spiraalin suoraksi reunaksi.

Leveimmässä korissa on 48 ks ennen suoran osuuden alkamista, keskikokoisessa 40 ks ja kapeimmassa 32 ks.

Etana ja punainen kori

Suunnittelija päätti, että etanalla ei tällä kertaa ole sarvia, joten työ voidaan julistaa valmistuneeksi. Jee! Hoidossakin oli mukana ja tuli takaisin ehjänä. Otus on toistaiseksi nimetön. Valmista mallia minulla ei ollut. Aloitin etanan peräpäästä muutamalla silmukalla ja lisäsin silmukoita tasaisesti, kunnes etana oli sopivan paksu. Käännöskohdan tein samoin kuin sukan kantapään. Täytin etanaa neuloessani ja tein päähän sädekavennuksen. Kotilo on pitkä putki, jonka kiersin rullalle täytettynä. Osat olen ommellut yhteen käsin. Etanan pituus on 32 cm ja kotilon halkaisja 22 cm. Materiaalina suunnittelijan lankakorista valitsemat langat (tn. 7-veljestä viininpunainen ja ruskea).


Oma matonkuteesta virkattu korikin on valmistunut. Siitä tuli ehkä hieman liian iso. Reuna ei oikein tahdo pysyä suorassa ilman käännettä. Korkeus on 30 cm ja pohjan halkaisija 35 cm. Materiaalina trikoomatonkude ja virkkuukoukku nro 10. Pienemmällä virkkuukoukulla olisi korista saattanut tulla napakampi, mutta on tämäkin kauniimpi kuin muovipussi olohuoneen nurkassa. Korissa on keskeneräinen pusero-poncho yllättäen punaisesta Iceland-langasta.