Mustaa ja valkoista

Sain viime kevään retriitissä kanssaneulojalta pussillisen puuvillalankoja, kun "Sähän tykkäät virkkaamisesta ja puuvillasta". Olen niitä sitten tässä vähitelleen virkkaillut ja tämän mustavalkoinen yhdistelmä on aina niin toimiva ja raikas.

 

Ensimmäisenä virkkasin kaverille tupaantuliaislahjaksi Tyynen patalaput. Ei ole tokikaan enää kenellekään yllätys, että täältä näitä putkahtelee. Olen vain itse vakuuttunut siitä, ettei parempaa patalappumallia ole olemassa. Olen virkannut näitä jo niin monta, ettei yhtään tarvitse miettiä, mitä tekee. Voi laittaa aivot narikkaan ja pistellä menemään. Saatte siis jatkossakin näitä täällä katsella :-).

 

En ole kuitenkaan niin kaavoihini kangistunut, ettenkö olisi joskus kokeillut jotain muutakin vaihtoehtoa. Kesän KYHäilyihin virkkasin tämän Pikkukokki-patalapun. Täytyy kuitenkin tunnustaa, etten ole patalappumalliani vaihtamassa. Idea tässä patalapussa on hyvin kudontamainen, kun virkattuun pohjaan pujotellaan ketjusilmukkaketjua. Pujotteleminen oli kuitenkin jokseenkin työlästä ja ainakin ohuehkosta puuvillalangasta virkattuna patalapusta tuli aika ohut ja lerppu. Ei varmaankaan suojaa sormia kuumuudelta. Yritin kuitenkin.

Törmäsin Ravelryssä ihanaan Seepra-unileluun. Malli oli mielestäni erittäin kaunis ja suloinen. Oli ihan pakko päästä kokeilemaan. Onneksi sain kutsun tapaamaan lapsuudenystävää ja hänen pesuettaan. sieltä löytyi juuri oikean ikäinen vastaanottaja unilelulle.
 
Ohje on maksullinen Zany Zeebra Lovey (ravel-link). Ohje oli kirjoitettu erittäin hyvin ja sen avulla seepran kokoaminen sujui hyvin. Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Nyt vaan mietin, kuinka monta seepraa voi maailmaan päästää. Mietin myös, voiko seepra olla muuta kuin mustavalkoinen.



Lankana näissä kaikissa oli Madame Tricot Almina. tyynet ja Seepra lähtivät maailmalle niin vauhdilla, etten huomannut niitä punnita. Arvioisin, että Tyyneihin meni vajaa kerä kumpaakin väriä ja Seepraan vähän reilu kerä molempia. Pikkukokki pyörii vielä täällä kotosalla ja painaa 23 grammaa. Pitää ryhdistäytyä näiden muistiinpanojen kanssa.

Ja kaikille niille, joiden mielestä virkkaaminen on kryptoniittia: Virkkaaminen on kivaa. Siihen voi vain jäädä pahasti koukkuun.

Likoille

Veljeni tytöillä eli likoilla on kaikilla syntymäpäivät kesällä. Täti yrittää aina keksiä jotain ainakin omasta mielestään kivaa neulottavaa lahjaksi. Mielikuvitus on välillä koetuksella, kun yksi on kuumakalle, toinen kutiaa ja kolmannen mielenliikkeistä on vielä vaikea saada selkoa.

Ensimmäisenä syntymäpäiviään viettää nuorin tytöistä. Hän tätinsä tyttö ja pitää sateenkaarista. Siksipä sai lahjaksi puuvillaisen sateenkaarimekon. Malli on Ava-tunic (ravel-link) ja lankana on lankakoriin joskus kanssaneulojalta ostettu vyötteetön puuvillalanka. Valitsin joukosta parhaiten toisiinsa sointuvat värit ja onnekseni niitä oli oranssia lukuunottamatta pari kerää. Mekko vei kuitenkin vain 130 grammaa lankaa ja jäljelle jäi sen verran, että niistä tulisi toinenkin mekko. Taidan kuitenkin tyytyä virkkaamaan langoista patalappuja.

Malli oli ihan kiva neuloa, vaikka en ihan heti ymmärtänyt, miten lisäykset tehdään. Valmista työtä katsellessani tosin huomasin muutamassa kohdassa virheen ja kävin itseni kanssa pitkällistä keskustelua siitä puranko vai en. Tällä kertaa laiskuus (tai oikeastaan muut neulomattomat KYH-työt) vei voiton perfektionismista ja päätin olla purkamatta. Äiti tuumasi vieressä, että hullu ei huomaa ja viisas ei virka mitään.

Mökillä ollessamme kävin sitten vanhimman tytön kimppuun kysymyksineni. Aikani jututettuani hän sanoi, että voisi pitää lörppöä pipoa. Mieleeni tuli heti itsekehräämäni lanka, jota oli juuri sopivasti pipoon. Näytin kuvan langasta ja tyttö kelpuutti sen. Lanka oli lankanakin kaunista, mutta pääsee vielä paremmin oikeuksiinsa neulottuna. Olen moneen kertaan kuullut sanottavan, että itsekehrätty lanka on riittoisaa. Aloitin kavennukset, kun kuvittelin, että lankaa on juuri niihin, mutta sitä jäi kuitenkin nöttönen yli. Pitihän tähänkin myssyyn sitten virkata nappikukka. Se on kuitenkin hakaneulalla kiinni, jos vaikka ei olekaan nuoren naisen mielestä kiva.

Kolmas pipo menee keskimmäiselle eli sille kutiavalle. Pitäähän hänenkin saada pipo, ettei pää talvella palele. Valitsin langaksi Fashion Julian eli blingbling-puuvillaa. Mallina on Wurm (ravel-link) omilla silmukkamäärillä. Lankaa jäi tästäkin kukkasen verran yli ja sain koko 100 grammaa käytettyä. Äitin nappivarastoista löytyi juuri väreihin sopiva nappikin koristeeksi. Tosin tämäkin on alunperin omista varastoistani.

Pipojen neulominen oli todella mukavaa ja nopeaa. Täytyy myöntää, että vähän on ollut neuleähky KYHäilyjen jälkeen. Tuntuu kovin vaikealta keksiä mitään kivaa neulottavaa. Onneksi voi aina virkata patalappuja.

Unohtuneita

Lankataseeni alkoi taas näyttää vähän huonolta ja ihmettelinkin, miksi ei kulutus näy, vaikka neulon täällä koko ajan ihan hulluna. Koska lankataseeni on blogin sivupalkissa ja merkkaan siihen kulutuksen vasta, kun olen kyseisestä työstä täällä huudellut, niin se laahaa kovasti perässä.

Ja nyt huomasin, että tämä talvinen setti on jäänyt kokonaan esittelemättä. Aloitin homman lenkkikaulurista ja sen neuloin jo pitkälti viime vuoden puolella. Mitään ohjetta milnulla ei ollut, enkä enää muista silmukkamäärääkään. Lanka on ihanaa Elsbeth Lavoldin SilkyWoolia. Ihanan pehmeää ja joutuisaa neulottavaa. Kunnolista kuvaakaan en ole näemmä saanut siitä otettua.

Koska tavoilleni uskollisena olin ostanut varmasti tarpeeksi lankaa, sitä jäi sen verran, että päätin neuloa myös kämmekkäät. Nämäkin tein ihan omalla mallilla, mukaillen pienten lasten makkaralapasia. Onneksi saajalla on yhtä pieni käsi kuin minullakin ja sain soviteltua oikeaa kokoa ja muotoa matkan varrella.

Ja kun lankaa oli yhä vain, neuloin siitä Star Crossed Slouchy Beret - myssyn (ravel-link). Pitkästä nimestään huolimatta myssy oli mukava ja joutuisa neuloa. Vuoden vaihteessa sain vihdoin viimein pääteltyä kaulurista langanpäät, neulottua kämmekkäisiin peukalot ja viimeisteltyä myssyn. Muistin myös antaa nämä ystävälleni, joka pääsi nauttimaan näiden lämmöntä kuluneena talvena. Koko settiin kului n. 340 g lankaa.


Lankaa on tosiaan tullut ostettua, mutta kuitenkin melko järkevästi . Suurin osa on jo kovaa vauhtia menossa puikoille. Kaikille on ainakin vahva suunnitelma tässä vaiheessa :-).

Kultainen

Kultainen on tämä Ultimecia, joten ansaitsi jotain ihanan kultaista itselleen. Olin jo jonkin aikaa sulkenut korvani kauniin oranssin Kimallesukkiksen seireenilaululta. Se kuitenkin vain jatkoi laulamistaan ja viimein keksin, kenelle se sopisi paremmin kuin hyvin. Eikä Ultimeciakaan vastustellut, kun kysyin, haluaisiko hän siitä jotain itsellen.

Yhdessä valitsimme malliksi Kristel Nybergin Less is more -kaulurin (ravel-link). Kauluri oli mukavan nopea ja helppo neuloa, mutta samalla sopivan mielenkiintoinen. Kimallesukkiksen bling bling tuntui vähän karhealta käteen, mutta kauluri on kuulemma ihan mukavan tuntuinen kaulalla. Tämä lanka ei edes lankakoriin asti ehtinyt, sillä se oli hallussani muutamaa tuntia vaille viikon. Vaihteeksi hieman nopeampaa toimintaa siis.

Oikeasti tämä oli ikään kuin vaihtari, kun Ultimecia oli juuri neulonut minulle tällaisen vaatimattoman ja pienen neuletakin. Ostin viime vuoden lopulla langat uuteen turvatakkiin, mutta mustan langan neulominen ei oikein innostanut. Satuin juuri sopivalla hetkellä ottamaan asian puheeksi ja suureksi yllätyksekseni Ultimecia tarjoutui neulomaan minulle villatakin. Voitteko kuvitella?

Ja näin hieno siitä tuli! Lankana on Geilskin Bomull und ull ja reilun pituiseen ja levyiseen takkiin meni vain 370 grammaa lankaa (kyllä mun on vähitellen uskottava, että en tarvitse kiloa lankaa neuletakkiin). Malli on Walpole (ravel-link). Tämä on niin paras turvatakki ikinä ja olen pitänyt sitä liki päivittäin. Koska lanka on puuvilla-villasekoitetta, siinä on molempien kuitujen hyvät puolet. Sen lisäksi takki on ihanan kevyt.

Olenhan muistanut jo kertoa teille, että minulla on maailman parhaat ystävät!

Raggegarnin tuho osa 2

Kuten olette ehkä huomanneet, olen ostanut aika paljon lankaa menneiden vuosien aikana. Eräässä lankakaupassa saa vielä kaupan päälle lisää lankaa, kun ostaa riittävästi lankaa. Joku sitten tuli hamstranneeksi näitä kylkiäislankoja ihan olan takaa ja kaveritkin ystävällisesti luopuivat omistaan. Sanovat tätä sukkalangaksi ja yritinkin neuloa sukkia. Muutaman kerroksen sain tehtyä ennen kuin oli pakko lopettaa. Mutta aina vaan tuli sitä kaupanpäälliskoria verotettua.

Aika tarkalleen kaksi vuotta sitten viimein keksin, että lanka sopisi hyvin pieneksi peitoksi. Yksi neuleystävä kaipaili pohjoiseen mummoille lämmikettä pyörätuolissa istumiseen. Ajattelin, että vaatteitten läpi lanka ei tuntuisi niin kovin ikävältä ja vain lämmittäisi mukavasti. Raggegarnin tuho osa 1 lähti lämmittämään mummoja pohjoiseen. Mutta, kun sitä lankaa oli tullut hamstrattua enemmänkin. Päätin jo puolitoista vuotta sitten tehdä toisenkin peiton tästä ihanasta langasta. En vain saanut itseäni oikein ryhtymään hommaan. Just ja just sain aloitettua ja sitten peiton tekele hautautui kaappiin.

Vuodenvaihteessa taas kaivelin kaappejani ja törmäsin keskeneräiseen peittoon ja päätin neuloa sen valmiiksi ja lähettää taas pohjoiseen. Nimesin peiton kärsimyspeitoksi ja neuloin sitä sisukkaasti, vaikka useampi neuleystävä oli sitä mieltä, että se oli sulaa hulluutta. Olin jo melkein saanut neulottua kaikki lankani, kun tein kaapista kammottavan löydön. Lankaa oli lisää. En siis päässytkään helpolla.

Sitten tapahtui jotain odottamatonta. Ystäväni Anu alkoi katsella peiton tekelettäni sillä silmällä ja sai viimein sanottua, että se sopisi oikein hyvin heidän olohuoneeseensa. Hetken aika piti tutkailla, heittikö hän vitsiä, mutta ei. Anu totta tosiaan halusi peiton itselleen. Kävi välillä tarkistamassa työn edistymistä ja mittailemassa peittoa. Minä neuloin sormet ja käsivarret melkein verillä ja viimein se tuli valmiiksi.(Jotkut neuleystävät pitivät Anua minuakin hullumpana ja kehottivat antamaan piikkimaton peiton kaveriksi. Tyydyin kuitenkin antamaan pelkän peiton.)

Tässä Anu sitten on tyytyväisenä peittonsa alla. Yön pimeinä tunteita peitto kuulemma muuttaa toiselle sohvalle lämmittämään Anun miestä, mutta palaa aamuksi omalle paikalleen. Anu heitti peiton pesukoneeseen ja kuivausrumpuun ja se pehmeni huomattavasti. Pitääkin huolehtia siitä, että peitto joutuu pesuun vielä pari kertaa, sillä minun herkälle hipiälleni se on vieläkin liian karhea.

Peitto on neulottu dominotekniikalla (vastaava Kaaospeitto löytyy Ullasta). Lankaa peittoon meni vajaa kilo. Kolme ehjää kerää ja 70 grammaa jämiä peitosta jäi. Päätin kuitenkin, ettei minun tarvitse niitä neuloa. Raggegarnia ei kuitenkaan ole enää saatavilla, joten se on noussut arvoon arvaamattomaan ja ylimääräiset langat löysivät uuden kodin alta aikayksikön (ovat tosin vielä toimittamatta perille, mutta olen itse päässyt niistä henkisesti irti).

Nyt katselen lankavarastoani sillä silmällä. Jospa sieltä löytyisi sopivia lankoja seuraavaan Domino-peittoon.

Onnea ystävälle!

Viisikymppinen tarvitsee

• Vihreää teetä
• Villasukat ja
• Viskiä

Tietysti kaikki tämä pakattiin virkattuun koriin.

Onnea Ystävä! 

Oli ihan pakko käydä lisäämässä tämä kuva, kun niin hymyilyttää :-)

 

Vastanaineet

Ystäväni meni naimisiin muutama viikko sitten. Pojalle ritareita ja örkkejä virkatessani, silmä osui vähän väliä tähän pariskuntaan ja aina tuli tämä ystäväni miehineen mieleen. Ei siinä sitten auttanut muu kuin virkata tämä Day of the Dead Gal and Fellow. Kirjahan on sama vanha Creepy Cute crochet. Kirjassa oli varsinainen hääparikin, mutta jotenkin tämä viehätti minua enemmän. Ihastuin tuon neitokaisin hiuksiin.

Perusmalli on sama kuin kaikissa muissakin hahmoissa, mutta näissä on enemmän pientä piperrettävää, ommeltavaa ja viimeisteltävää. Lankana on yhä vain jämäseiskaveikka, jota kului n. 60 grammaa. Kasvojen kirjominen tuntuu aina yhtä haasteelliselta, eikä sisälläni asusteleva perfektionisti ole koskaan täysin tyytyväinen. Olen onnekseni oppinut pitämään sen aisoissa ja osaan nauttia kätteni töistä.

Mieltä lämmittää hyvin paljon se, miten ilahtunut ysräväni ja hänen miehensä olivat lahjastani. Tämä on kuulemma heidän virallinen hääkuvansa :-)

Pääasioita

Vuosi on alkanut päähineiden parissa. Olen monesti voivotellut sitä, että en tahdo oikein löytää itselleni sopivaa hatun/myssyn mallia. Tässä viimeisin yritykseni. En ole ihan varma, mitä tästä ehdokkaasta ajattelen, mutta koekäyttöön pääseen kuitenkin.

Malli on Double Crossed (ravel-link) ja lankana suloisen pehmeä Rowanin Lima. Malliin olisi sopinut ehkä paremmin joku tiukkarakenteisempi lanka, niin kuviot olisivat tulleet paremmin esille. Myssy tuntuu kuitenkin ihanan pehmoiselta ja lämpöiseltä päässä ja se on pääasia. Olisi ilmeisesti pitänyt tehdä resori vieläkin pienemmillä puikoilla (resori 4,5 mm, muu 5,5, mm), jotta se olisi riittävän tiukka. Nyt tuntuu myssy vähän valahtavan silmille. Lankaa tosin jäi jäljelle, joten voisin yrittää viritellä tuohon jotain kiristyssysteemiä.

Halusin saada myssystä mahdollisimman laajan, joten kastelin sen ja pingotin kattilan kannen päälle (kun kaikki lauttaset olivat liian pieniä). Hetken aikaa pyörin ympyrää ja mietin, mihin saisin sen laitettua kuivumaan. Sitten keksin ripustaa sen roikkumaan, kun kannessa on sopivasti tuo kahva. Tällainen ufo meillä keikkui sitten kylppärissä.

Onnistuneempi myssykokelas on tämä hyvän ystäväni virkkaama baskeri. Lanka on riittävän jäykkää, joten se ei löpsähdä samoin kuin tuo omani. Tämä myssy lämmittääkin enemmän, kun se on jonkun muun varta vasten minulle tekemä. Kiitos Ketturouva!

Puikoilla on tällä hetkellä yllättäen lisää pipoja. Niistä lisää lähipäivinä. Otan myös ilolla vastaan ehdotuksia hyvistä hattu- ja baskerimalleista. Mikään kovin tiukkapippoinen ei minulle kuitenkaan sovi.

Pukinkontista

Joulupukki on ollut antelias myös minulle. Yllättäen aika monet lahjat liittyvät tavalla tai toisella käsityöharrastukseeni. Sain pari kaunista muistikirjaa, joista toisessa oli kannessa neulepintaa, lahjakortin lankakauppaan ja varmuuden vuoksi ostin itse itselleni vaihtopäiden säilytyspussukan. Ihanaa on saada myös muiden tekemiä käsitöitä. Tänä vuonna sain villasukat, itsetehtyä kuorintavoidetta, nappeja ja ihanan kirjaillun puseron. Viimeksi mainittu on äitini käsialaa ja minulla on useampi kirjottu paita ollut ahkerassa käytössä vuosien ajan.

Napit sain Anulta. Miten yllättävä värivalinta :-)

Pukinkontista löytyi myös lankaa, ettei vaan loppuisi kesken. Molempia olen pyöritellyt, mutta en ole tullut ostaneeksi. Tinde päätynee kauluriksi uuden talvitakkini kaveriksi (tulis vaan se talvi) ja Brisistä teen varmaan jonkun neuletakin. Malli on vielä hakusessa.

Kävin viimein tutustumassa Tampereella Lankaideaan, eikä sieltä voinut tyhjin käsin lähteä. Tämän ihanan langan valmistus on kuulemma lopetettu, joten enempää ei ole saatavilla. Arvelin kuitenkin saavani huivin neulottua yhdestä vyyhdistä.

Hopeasäikeen Pirre toi viimeisiin Viltamiin puodin pitäjille aivan ihanan väristä lankaa ja kysyin, olisiko sitä olemassa lisää. No olihan sitä ja sain vyyhdillisen eilen. Sukkalankaahaan tämä Hopeasäie Basic on, mutta en tiedä raaskinko siitä sukkia neuloa.

Yltiöpäisesti uhkasin lopettaa langan ostamisen jo marraskuun puolessa välissä. Sen jälkeen taloon on tullut lankaa 1,5 kg. Niinpä.... Ensi vuonna olisi tarkoitus pienentää varastoa vähän reilummin. Tänä vuonna se on kutistunut reilun kilon verran (tarkat lukemat tulevat heti alkuvuodesta, sillä täällä on vielä muutama melkein valmis työ, joka saattaa ehtiä tämän vuoden kirjanpitoon).

Kaikille oikein mukavaa äitini syntymäpäivää!

Sukkia suvulle

Sukkasadon aikana en saanut kuin vaivaiset kaksi sukkaparia aikaan. Ei sukituttanut sitten yhtään. Eikä olisi sukituttanut senkään jälkeen, mutta menin tiedustelemaan veljen vaimolta, mitä itsetehtyä täti voisi laittaa joululahjapakettiin - Sukkia! Kaikille tytöille (hän mukaan lukien) sukkia!

Eipä siinä sitten muu auttanut kuin ryhtyä sukkia neulomaan. Ravelryn aakkoshaasteissa oli b-kirjain meneillään ja sitä kautta löysin Hannan hauskan Broken seed stitch -mallipinnan. Löysin Lankavakasta sopivan värisen kerän Regian Fjord-lankaa. Sen kaveriksi kaivoin omia ja -marian- Maija-varastoja.

Ensimmäisenä valmistuivat vaaleanpunaiset sukat. Niiden oli tarkoitus mennä vanhimmalle veljentytölle, mutta niistä tuli hieman liian isot. Väritykseltäänkin olivat sellaiset, että alkoivat kertoa haluavansa äitini sukkalaatikkoon. Ei auttanut muu kuin jatkaa tikuttamista. Malli oli onneksi sen verran helppo, että valmista tuli aika nopeasti, mutta samalla sen verran mielenkiintoinen, ettei tullut tylsistyminen matkan varrella.

Pienin veljentytöistä sai tutut junasukat. Paksummasta langasta tehtyinä, niistä tuli isommat. Saattavat olla vielä vähän liiankin isot, mutta parempi niin päin. "Makkarasukat" olivat ensimmäisenä toivelistalla, kun ovat kuulemma ainoat, jotka pysyvät jalassa.

Viimeiseeen isompaan sukkapriin ei riittänytkään Fjord-lankaa koko matkalle, mutta yhdistelin muista sukista ylijääneitä lankoja raidoiksi. Yritin harjoitella erilaisia langan yhdistämistapoja välttääkseni tuhannen langanpään päättelyn, mutta en oikein onnistunut. Jouduin kuitenkin pujottelemaan niitä hörhöttäviä langanpäitä ja lopputulos olisi ollut kauniimpi perinteisellä päättelyllä. Harjoitukset jatkukoot. Lankaa viiteen sukkapariin meni yhteensä 360 grammaa, joista 150 grammaa Fjordia.

Aika hyvä saavutus ihmiseltä, jota ei yhtään sukituttanut. Nyt en kyllä hetkeen aio neuloa yhden yksiäkään sukkia! Onneksi olen ollut sen verran kiltti, että löysin joulupaketistani tällaiset punaiset ihanuudet lämmittämään omia jalkojani. Kiitos!

Isälle

Lahjojen keksiminen isälle on aika haasteellista. Kun yritän kysyä, mitä hän mahdollisesti tarvitsisi, niin vastaus usein on: "Kaikkea on enemmän kuin tarpeeksi ja kaupasta saa sen, mitä tarvitsee." Äiti onneksi toimii vakoojana ja tuo minulle ideoita isälle sopivista lahjoista. Tällä kertaa äiti ehdotti, että virkkaisin isälle kalalangasta selänpesiminen.

Virkkaaminen ei oikein napannut, mutta koukkuaminen kyllä. Pesimen koukkusin kaksipäisellä koukkuamiskoukulla ympyränä (eipä tarvinnut ommella saumoja). Musta kalalanka meni edellä ja valkoinen tuli perässä. Ohjeita koukkuamiseen löytyy mm. Kauhavan kangasaitan sivuilta. Minulla ei ole kuin yksi kaksipäinen virkkuukoukku (5,0 mm) ja se oli lankaan nähden hieman liian suuri. Lopputulos on kuitenkin mukavan taipuisa ja epäilen, että kalalanka saattaa pesussa kutistua hieman. Päihin virkkasin lopuksi muutaman kerroksen kiinteitä silmukoita ja kädensijat myös kiinteillä silmukoilla. 15-säikeistä kalalankaa kului 89 grammaa.

Pidän itse kovasti koukutusta pinnasta. Se on niin ihanan eläväinen. Lopputulos saa onneksi unohtamaan tekemisen yksitoikkoisuuden.

Seurakseen koukuttu selänpesin sai Rantakoski Designsin Marlene Dietrich -pyyhkeen. Meinasin ensin ostaa Kekkosen kuvalla varustetun pyyhkeen, mutta sitten ajattelin, että isä ehkä kuitenkin mielummin kääriytyy Marleneen. Tyytyväinenhän tuo lahjaansa vaikuttaa olevan. 

Nyt voi vähitellen paljastella näitä tonttutouhujakin :-)

Hauskaa joulun jatkoa kaikille!

Tonttuperhe

Nyt niitä alkaa olla liikkeellä... Kurkkivat milloin mistäkin...

Saimme tänään mukavia vieraita kylään ja he toivat tuliaisiksi tällaisen ihanan tonttuperheen. Ajattelin, että joku voisi tästä vielä saada idean joulunajan askarteluihin. Tonttujen vartalo on tehtyä kahdesta villalankaletistä. Pää on massapallo ja huopakankaasta on leikattu lakki sekä tumput ja tossut. Kaulassa on rennosti solmittu villalanka.

Kiitos Pipsa ja Jussi!

Merentakaisia tunnelmia

Lähetimme kesällä Lilan kanssa paketin yhteiselle blogisystävällemme Ká:lle Brasiliaan. Jokin aika sitten esittelin hänelle neulomani sukat ja niiden lisäksi laitoin pakettiin muutaman kerän villaista vauvalankaa. Brasiliasta ei tahdo villalankaa saada ja minusta on harmillista, että hän joutuu tekemään kaikki ihanat vauvaneuleensa akryylilangasta (tosin akryyliallergia taitaa olla aika pohjoismainen ilmiö).

Aika pian oman pakettimme saapumisen jälkeen saimme Lilan kanssa yhteisen vastalahjan. Paketissa oli kaksi Ká:n sisaren tekemään tilkkutyökassia, luonnonsaippuaa ja lankaa - akryylilankaa. Eilen vihdoin tapasimme Lilan kanssa ja jaoimme paketin sisällön. Lila antoi minun valita kassin ensin ja valitsin tämän enkelikassin. Toinenkin oli kaunis, mutta ei niin hyvin minun väreihini sointuva. Lilakin vakuutti olevansa valintaani tyytyväinen, joten hyvä niin.


Täytyy tunnustaa, että minulla on hyvin vahva akryyliallergia ja langat eivät kauniista väreistään huolimatta oikein sykähdytä. Taidan laittaa ne lankakoriin odottamaan aikaa tulevaa, ei sitä koskaan tiedä, milloin niitä tarvitaan. Ehkä... (Desculpe Ká, vou tentar algum dia tricotar estas lãs de acrílico.. rsrsrs.)

Koko paketti tuoksui Brasilialta. En ole aikaisemmin tullut ajatelleeksi asiaa, mutta huomasin, että jalkapallopoikienkin tavaroissa oli kesällä sama tuoksu. Tosin en osaa päättää, onko se tuoksu vai haju :-). Tutulta se kuitenkin tuntuu ja mieli palaa meren toiselle puolelle ja aikaan menneeseen. Hymyilyttää.


Obrigada Ká!


PS: Virveriikka-blogissa on arvonta meneillään ja on muutenkin vierailemisen arvoinen paikka. Tervemenoa kaikki!

Vapaaherratar

Pitkäikainen entinen  työtoveri ja ystävä jää eläkkeelle tänään. Keskiviikkona kävimme juhlimassa hänen kanssaan ansaittua uutta elämänvaihetta. Olemme yhdessä harrastaneet käsitöitä ja nykertäneet milloin mitäkin, joten halusin tehdä hänelle jotain itse.

Vaalean lila Esiton Huopalanka hypähti esille jostain pussista, kun niitä pyörittelin ja tuumasin sen olevan juuri oikea väri ystävälleni. Pyörittelin Ravelryn mallivalikoimaa ja päädyin vanhaan tuttuun Kaya Triangle Shawl:iin. Olen kertaalleen neulonut sen samaisesta langasta ja tiesin, että vyyhti riittää sopivasti ja malli on riittävän helppo ja nopea, että työ valmistuu ajoissa.

Ajoissa valmistumisen kanssa menikin sitten hieman tiukille, sillä hyppäsimme taksiin ja suuntasimme juhliin heti, kun sain huivin päättelykerroksen valmiiksi (i-cord-päättely vie huomttavasti enemmän aikaa kuin tavallinen, nyt sen viimeistään muistan). Mies kaivoin ohjeitteni mukaan esille niin lahjapussin, kortin kuin vaatteenikin ja minä neuloin hullun lailla. Siinä vaiheessa kun langat oli päätelty, hän kuvasi lopputuloksen ja minä heitin vaatteeet päälle. Ehdimme juhliin ja vietimme, mitä hauskimman illan hyvien tarjoilujen ja ystävien kera.

Samaiselle ihmiselle menivät myös ne Jämälankakuussa neulomani neliöt. Toinen ystäväni Anu oli tehnyt suuren työn yhdistäessään monen eri taitoisen ihmisen neliöt yhteen villatakiksi. Lopputulos oli upea ja sen näköinen, että sitä voi oikeasti käyttää ihmisten edessä. Tällaiset yhteisprojektit ovat usein kaunista ajatuksesta huolimatta aika kammottavan näköisiä :-D.  Toivottavasti saamme pian nähdä kuvan takista Anun blogissa.

Huiviin meni lankaa aika tarkkaan vyyhdillinen eli  241 grammaa. Minulla on vielä vanhoja 250 g:n vyyhtejä, kun nykyään taitavat olla 240 grammasia.  Jos menee lanka tiukille, voi alareunasta jättää pari ainaoikein kerrosta pois. Huivineulan ostin Priimasta, kun sopi kuin nenä päähän, niin huiviin kuin saajalleen. Tämä on Hullun HuiviVuoden seitsemäs huivi eli HHV7.

Aurinkoista alkavaa kesälomaa kaikille niille, joilla loma alkaa tänään!

Lukuvuoden päättyessä

Heräsin taas viime tipassa siihen, että Pojan opettajaa ja kerhotätejä olisi kiva muistaa jotenkin lukukauden päättyessä. On ollut suuri ilo ja etuoikeus, kun on ollut niin hyvä ja toimiva aamu- ja iltapäiväkerho tuossa koululla. Olisi meidän vanhempien elämä ollut huomattavasti hankalampaa, jos niitä ei olisi ollut. Hyvillä mielin on voinut pienen eskarilaisen jättää koululle ja luottaa siihen, että päivä menee hyvin. Kiitos kaikille tätä arvokasta työtä tekeville!

Onneksi minulla on fiksuja ystäviä ja itse tajuan pohtia pulmiani ääneen. Manailin pari päivää sitten Anulle, etten keksi mitään kivaa nopeasti valmistuvaa lahjaa ja hän ehdotti, että virkkaisin pesuhanskat. Ensin ajattelin virkata hanskat eri värisistä puuvillalangoista. En vain oikein osannut päättää, minkäväristä kenellekin. Pengoin vielä lankalaatikoitani ja löysin paksuhkoa pellavalankaa (jonka olemassaolon olin aivan unohtanut). Päätin, että kaikki lahjottavat saavat samanlaisen paketin.

Pesuhanskan malli on pitkälti sama kuin anopille ja Pojalle alkuvuodesta virkkaamani pesimet. Lanka oli paksumpaa, joten valmistakin tuli onneksi nopeammin. Koukku oli 3,5 mm ja lankaa kului 159 grammaa.

Ensin suunnittelin pakkaavani lahjat sellofaaniin, mutta päätinkin laittaa pelkän pellavasta virkatun koristenauhan ja kortin. Tällä kertaa voin  puolustella laiskuuttani ympäristöystävällisyydellä :-)

En päässyt aloittamaan Kesäyön hullutus -projekteja vielä eilen ja tämä projekti onkin KYH#1. Onhan tässä toki kuusi työtä, mutta päätin kuitenkin niputtaa ne yhdeksi. Toivottavasti en kadu sitä myöhemmin...

Emoja ja pikkuisia

Lähipiiriin on taas ilmiintynyt uusi ihmisen alku ja ompelin imetystyynyn hänen (ja äitinsä) eloa helpottamaan. Aika moni ystävä on tällaisen tyynyn minulta saanut, kun on helppo, nopea ja tuiki tarpeellinen tuliainen vauvaperheeseen.

Imetystyyny oli itselleni yksi tärkeimmistä ellei tärkein vauvan hoitoväline. Pojan ensimmäisen vuoden aikana vietin päiväni kädentaitojen asukastalolla, jossa oli aina muita ihmisiä paikalla. Oli ihanaa, kun sai jutella aikuisten kanssa ja välillä joku muukin piti lasta sylissä. Imettäminen ei kuitenkaan minulta sujunut vasemmalla kädellä muita hommia tehdessä, vaan tarvitsin siihen kunnollisen asennon. Siinä imetystyyny oli oivallinen apuväline. Pitkän aikaa kuljetin tyynyä mukanani asukastalolle ja sieltä takaisin kotiin. Kunnes sitten eräänä päivänä  yhtäkkiä hoksasin, että ihmisellä voi olla kaksikin imetystyynyä.

Eipä ihan hirveästi tullut käsitöitä sen vuoden aikana tehtyä. Tosin yhdessä innostuksen puuskassa tuli rakennettua ja kudottua kaksi saalikangasta - viikossa. Enää ei moista taitaisi irrota. Kaikkea ne hormonit saa aikaan :-)

Imetystyynyn ohje ja kaava on ollut Suuressa käsityölehdessä. Muistaakseni numero on 3/2001. Maaliskuussa ja vuosituhannen alussa kuitenkin, kun ensimmäisen tyynyn olen tehnyt 2003. Täytteenä on styrox-palleroita ja koko homman haasteellisin osuus on saada liukkaat ja sähköiset pallerot pussista tyynyyn - kulkematta puolen asunnon kautta. Ystävän avustuksella sekin osuus sujui tänään oikein mallikkaasti. Kiitos Anu!