Keltaisen nälkä

En tiedä, mistä puskistatämä iski. Tampereen messuilta oli aivan pakko ostaa Kraft Hand-Dyed sukkalankaa värissä kumquat eli kiljuvan kirkkaankeltaista. Vyyhti oli huudellut minulle jo aiemmin Villavyyhdin hyllystä, mutta kun näin viimeisen kappaleen messuosaston hyllyllä, oli se vaan pakkko saada.

torstai-ilta

Omituisinta koko hommassa oli se, että siitä oli pakko neuloa jotain itselle. Ja niin sitten neuloin. Suorastaan maanisesti. Torstai-iltana aloitin ja lauantaina sain valmiiksia. Muistaakseni kävin töissäkin perjantaina. Ehkä...

lauantaipäivä

Malli on Shore shawl (ravel-link). Tässäkin jouduin vähän lopussa oikomaan mutkia, kun lanka uhkasi loppua kesken (tällä kertaa olisi metrien pitänyt riittää, mutta ei sitten kuitenkaan). Huivin aloitetaan kuitenkin alareunasta eli neulotaan pitsiosuus ensin ja ainaoikein-osuudessa onkin sitten helppo soveltaa. Huivi on enemmän kaulaliina kuin huivi ja pidinkin sitä pari viikko putkeen. Yllättävän hyvin se istui turkoosiin värimaailmaani. Punaisenkin kanssa meni, mutta pinkin puseron kanssa en enää voinut laittaa.

En ole koskaan osannut ajatella, että keltainen sopisi minulle, mutta eipä ole kukaan pakoon juossut kauhusta kirkuen. Yksi työkaveri tosin huusi muutaman sekunnin viiveellä perään "Mitä sulla oli kaulassa?" ja tuli vierestä katsomaan, kun luuli nähneensä väärin.

Ja ihan pakko oli ostaa lisää keltaista lankaa.

Huivi, huivimpi, huivein

Kuten olette ehkä huomanneet, pidän kovasti huivien neulomisesta. Pipot tulevat hyvänä kakkosena, mutta parilliset neuleet kuten sukat ja lapaset eivät oikein innosta. Mikäköhän siinä oikein on?

Ja vaikka lankaa on kotona kaapit väärällään, pitää silti aina yllyttyä muiden toimesta. Kuten tämä sinisävyinen 100Farbspielen UnterWasser. Muutamaan kertaan olin sitä käynyt hipelöimässä retriitin myyntipöydässä, mutta tyytynyt vain hipelöintiin. Olin rinta rottingilla ja itsestäni ylpeä, kun onnistuin hillitsemään himoni ja palaamaan kotiin ilman lisälankaa. Mutta sitten joku pätti, että lanka kuuluu minulle ja kävi sen käteen tyrkkäämässä. "Tää on ihan sun värinen!" "Tässä on puuvillaakin!" Enkä voinut enää vastustaa.

Onneksi en voinut enää vastustaa langan neulomistakaan, sillä aloitin siitä huivin heti kotiin päästyäni univelasta huolimatta. Lanka alkoi heti alkuhetkiltä huudella haluavansa pilveksi ja sellaiseksi se sitten pääsi. Malli on siis Martina Behmin Nuvem ja se löytyy Ravelrystä (ravel-link). Aloituksen jälkeen neulominen on ihanan meditatiivista, kun ei tarvitse neuloa kuin oikeita silmukoita ja muistaa lisätä välillä. Huivi kulki reissuneuleena ja valmistui parissa viikossa. Siitä tuli ihanan suuri. Lanka oli säikeistä, mutta se ei haitannut neulomista, kun se oli selkeästi säikeistä. Tämä ominaisuus antoi aivan uuden näkökulman varastoista löytyville ohuille koneneulontalangoille ja niistä toivottavasti kuulette myöhemmin lisää.

Vieläkin on jokunen kesän KYHäily esittelemättä. Neuloin käsinkehräämästäni langasta Imagine When -huivin (ravel-link). Tai ainakin melkein, sillä lanka loppui harmillisesti kesken ja viimeinen sektori jäi neulomatta. Lanka oli jo jonkin aikaa kuiskinut työkaverin nimeä ja hän on onneksi niin pikkanen, että pärjää vähän vajaammallakin huivilla. Aloitin neulomisen niin innoissani, etten huomannut laskea ollenkaan langan metrimäärää ja näin siinä sitten kävi. Tästäkin mallista pitää ottaa revanssi jossain vaiheessa.

Toinen KYHäilty huivi oli On the hill (ravel-link). Tähän käytin ihanaisen Maijan kehräämään kauniin pinkkiä lankaa, joka hänen mielestään oli juuri minun väristä. Niin onkin! Ohjeessa oli välillä jotain hämärää, mutta sain huivin kuitenkin neulottua. Kunnon kuvia en vain ole siitä puoleen vuoteen saanut otettua, joten saatte tyytyä tähän hätäotokseen viime kesältä.

Kukaan ei varmaankaan ylläty, jos kerron, että tämän vuoden kaikki huivit eivät vielä olleet tässä...

Elämänlanka

 

Osallistuin Mummoilta mummoille tempaukseen. Ajatuksena on ilahduttaa palevelutalossa asuvia mummoja ja pappoja neulomalle heille joululahjoja. Alkuperäinen toive oli sukille ja minua harmitti, kun en vain saa niitä neulottua. Ehdottelin tempauksen järjestäjälle, josko sieltä löytyisi tarvetta huiville tai peitolle. Hetken päästä saimme myös huivitoiveita ja valitsin itselleni Tuula-mummon vaaleansinisen toiveen. Neuloessani ajattelin lämmöllä Tuula-mummon lisäksi myös tätiäni Tuulaa.

Selailin aikani ravelryn huivivalikoimaa, mutta mikään ei oikein innostanut. Päässä alkoi vähitellen kyteä ajatus omasta mallista. Villavyyhdistä tarttui mukaan ihanan vaaleansinistä ja pehmeää Adriafil Genziana -lankaa. Huivin muoto rakentuu reikärivien ja lyhennettyjen kerrosten vuorottelusta. Huivin muoto toi mieleeni elämänlanka-kukan ja siitä se sitten sai nimensä.

Lankaa huiviin meni 300 grammaa. Ohjetta on helppo sovittaa myös muille langoille.

Tämän huivin ohje on julkaistu juuri ilmestyneessä Ullassa (3/13). Käykääpä kurkkimassa, mitä kaikkea muuta mukavaa siellä on neulottavaksi ja luettavaksi.

 

Langalla on langan tahto

Olen jo aiemmin kertonut, miten langat välillä kuiskivat, kertovat ja jopa vaativat päästä joksikin tietyksi jutuksi tietylle ihmiselle. Niin kävi tälläkin kertaa. Olette hekä huomanneet, että tartun erittöin  helposti sateenkaaren värisiin lankoihin. Olen jossain vaiheessa ostanut useamman vyyhdin Vironvillaa sateenkaaren väreissä. Olen pyöritellyt vyyhtejä ja saanut yhden jopa kerittyä keräksikin, En vain ole keksinyt, mitä niistä tekisin.

Sain jossain vaiheessa lahjaksi Veera Välimäen Secret of Change -huivin ohjeen (ravel-link). Vaikka vironvilla onkin ohuempaa kuin ohjeen lanka, päätin kokeilla, mitä siitä tulisi. Aloitin neulomisen ilman mitään takaa-ajatuksia ja mietin, osaisinko itse tätä huivia pitää (käytän huivejä lähinnä vain talvella kaulaa lämmittämässä, sillä sisätiloissa minulla on aina kuuma). Löysin sopivat puikot ja huivi lähti liikeelle vauhdikkaasti. Malli on siitä nerokas, että siinä tapahtuu tarpeeksi, mutta kuitenkin sen verran vähän ja loogisesti, ettei tarvitse olla koko aikaa ohjetta lukemassa.


Siinä neuloessani huivin tekele alkoi jutella. Ei se halunnutkaan minulle, kun tiesi, että joutuisi makoilemaan kaapissa tai olemaan rytättynä kaulalla. Tämä huivi halusi sisähuiviksi kaikkien nähtäväksi ja ihailtavaksi. Ja sitten se kertoi haluavansa työkaverilleni. Minulla oli häntä varten toinen huivi ajateltuna, mutta tämä vaatimalla vaati päästä juuri kyseiselle henkilölle.

Neuloin huivin loppuun ja lykkäsin sen yhtenä aamuna paperikassissa työkaverille. Ensimmäiseksi kuului kiljahdus ja seuraavaksi hän kertoi kylmien väreiden kulkevan pitkin selkäpiitä. Syykin selvisi, kun hän seuraavana päivänä toi hääkuvansa nähtäville. Hän oli mennyt naimisiin täsmälleen samanvärisessä "hunnussa". Huivi pääsi arvoiseensa kotiin ja maineeni lankakuiskaajana sen kuin kasvaa


.

Höyryä ja messinkiä

Olin jo päättänyt selvitä kummitytön tämänvuotisista syntymäpäivistä pelkällä lahjakortilla, mutta en kuitenkaan onnistunut. Taisteltuani ihan liikaa tyhmähuivin kanssa oli pakko kokeilla, oliko huivitukseni kokonaan loppunut. 

Yritin retriitissä päästä eroon Regian Bamboo color -langoistani, mutta eivät ne inspiroineet muitakaan. Kerät jäivät pyörimään askarteluhuoneeseen, kun en halunnut pakata niitä takaisin lankakoreihin. Sieltä ne sitten alkoivat vienosti huhuilla, että voisivat ryhtyä huiviksi, kun en kerran niitä sukkia saa kuitenkaan neulottua. Samalla lanka kertoi myös sen, ettei halua miksikään hienoksi pitsihuiviksi, vaan tuiki tavalliseksi rouheaksi käyttöhuiviksi.

Malliksi valikoitui tällä kertaan The Age of Brass and Steam (ravel-link). Malli on hyvin suoraviivainen ja selkeä ja, kun alkuun pääsi, sai posottaa kaikessa rauhassa. Nimestä tulee höyryjuna mieleen ja siltä se neulominenkin tuntui. Vauhdikasta ja välillä piti vähän päästellä höyryjä pihalle. Neuloin kaksinkertaisella langalla ja huivi valmistuikin muutamassa tunnissa. Se ei tokikaan oli suuren suuri, mutta riittää kuitenkin hyvin kaulan ympäri.

Lopussa jouduin kylläkin purkuhommiin, mutta pakko oli kokeilla olisiko tullut vielä yksi kerros lisää. Ei tullut. Purkaminenkin sujui samalla höyryllä eikä jäänyt harmittamaan. Lopulta lankaa jäi pari metriä eli käytännössä kulutus oli 100 grammaa. Ja kummityttö sai huivinsa (pitää ensi vuonna tosin muistaa, että hän on nyt saanut kahtena peräkkäisenä vuonna huivit eli pitää yrittää keksiä jotain muuta seuraavaksi).

Eikä ole vuosien hillityn sinnikäs käsityökasvatuskaan mennyt hukkaan, kun omasta paketistani löytyi tällainen söpöliini.

Ruma ankanpoikanen

Tämä huivi kulki työnimellä tyhmähuivi. Tyhmä, tyhmä, tyhmä, tyhmä.

Huivin mallissa ja ohjeessa ei sinänsä ole mitään vikaa. Jostain syystä vain ei neulominen sujunut kuin tanssi vaan tökki vähän väliä. Purin monen monta kertaa. Välillä oli liikaa silmukoita, välillä liian vähän. Välillä silmukoita oli väärä määrä. Neuloin myös uhkarohkeasti langan loppumista uhmaten ja tietysti molemmat langat loppuivat juuri viime metreillä ja jouduin purkamaan. Tyhmä, tyhmä, tyhmä.

Meinasin moneen kertaan heivata huivin parvekkeelta alas. Viimeisen temppunsa huivi teki vielä pingotusvaiheessa, kun venytin reunaa vähän liikaa ja lanka napsahti poikki. Oli aikas vinkeää purkaa märkää lankaa ja sitten neuloa sitä.

Mutta kaikki tämä oli vaivan arvoista. En varmaankaan olisi näin sisukkaasti purkanut ja neulonut, elleivät langat olisi kovaan ääneen kertoneet haluavansa huiviksi esinaiselleni. Langat oli Anu muuten poiminut asukastalon Saa ottaa -laatikosta ja heti ne alkoivat kertoa haluavansa huiviksi. Mokomia huutelijoita.

Otin huivin heti seuraavana aamuna mukaani ja annoin pois. Olisi mokoma kuitenkin vielä jonkun kiusan keksinyt. Ja silloin rumasta ankanpoikasesta yhtäkkiä tuli kaunis joutsen. Se sopi kuin nakutettu esinaiseni harteille ja sointui täydellisesti hänen väreihinsä. Ei mennyt kaikki tämä työ onneksi hukkaan.

Paljastettakoon tässä vielä, että malli on Stephen Westin Daybreak (ravel-link). Se kannattaa ehdottomasti neuloa, vaikka omat kokemukseni eivät niin ruusuisia olekaan. En yhä edelleenkään usko, että vika olisi ollut ohjeessa. Tällä kertaa ei voi kuin syyttää huoilimatonta neulojaa. Harkitsen itsekin toisen huivin neulomista tällä ohjeella.

Täällä on aikamoinen meteli, kun ja toinen lanka huutelee omaa kohtaloaan. Ei tahdo aika riittää kaikkien toiveiden toteuttamiseen...

Jokaiselle jotakin

"Ootko sä ottanut tavoitteeksi neuloa meille kaikille jotain?" kysyi työkaveri yhtenä päivänä. En tiedä, miten tietoinen tavoite se on, mutta kummasti on tullut ihania työkavereita neuleilla lahjottua. Osa on ollut pyydettyjä ja osa pyytämättömiä. Onneksi kehtaavat sanoa, jos tarjoan jotain täysin sopimatonta. Pääasiassa kuitenkin neulomukseni kelpaavat hyvin.

Neuloin tämän huivin jo vuodenvaihteessa ja se unohtui viimeistelemättömänä käsityökoriin. Osa langoista huutelee jo vyyhdillä, kenelle haluavat, mutta osa nähtävästi odottaa valmiiksi neuleeksi pääsyä ennen kuin alkavat ilmoittaa oman osoitteensa. Tämä huivi alkoi huutaa kovemmalla ja kovemmalla äänellä haluavansa ihanan kollegan kaulaa koristamaan.

Lanka on Handun erikoissukkalankaa, jossa on ihanasti blingiä mukana. Sain langan neuleystävältä ja se oli aivan ihana neuloa. Malliksi valikoitui Crescent (ravel-link). Ihan koko vyyhtiä en saanut kulutettua ja jäljelle jäi 18 grammaa. Näitä kimallelangan jämiä alkaa kertyä ja vähitellen alkaa olla ajatusta siitä, mitä niistä voisi tehdä. Pidän kovasti näistä puolikuun muotoisista huiveista ja varsinkin alareunasta aloitetut valmistuvatkin ihanan vauhdikkaasti. Haaveissa olisikin suunnitellla oma huivimalli ja sekin muhii jossain taka-aivoissa.

Ja jos surette sitä nuorta miestä, joka ei saanut lapasiaan, voin päästää teidät piinasta. Hän on saanut lapasensa. Ihana ystäväni Anu tuli apuihin, kun hänen tehtaastaan lapasia syntyy. Oli tosin sitä mieltä, ettei kenelläkään voi olla niin isoa kättä kuin mittaukseni antoivat ymmärtää. Lapaset ja uusi omistaja eivät ole vielä kohdanneet, joten lopullinen sopivuus on vielä kokeilematta.

Vuoroin vieraissa.

Halaus

Olen tänä vuonna iloinnut entistäkin enemmän kaikista niistä ihanista ystävistä, joita olen elämääni saanut. Minulle helpoin tapa osoittaa arvostusta, kiitollisuutta ja rakkautta on neulomalla. Kaikkein parasta on neuloa neulovalle ystävälle, kun tietää, että hän osaa lahjaansa arvostaa.

Perin jokunen vuosi sitten äitini koneneulontalangat. Nämä langat ovat hyvin marinoituneita, sillä äiti luopui neulekoneestaan jo parikymmentä vuotta sitten. Tämä lämpimän viininpunainen lanka alkoi jossain vaiheessa huhuilla, että on odottanut jo riittävän kauan ja haluaa päästä maailmalle. Samalla hän kertoi haluavansa Marian hartioita lämmittämään. Kyselin vähän vihjeitä, minkälaista huivia hän haluaisi ja toiveena oli saada suuri kietoutumishuivi, johon voi kunnolla kääriytyä.

Koneneulontalanka oli aika ohutta ja kertasinkin kaksi lankaa yhteen, jotta neulominen sujuisi sutjakammin. En laittanut kovinkaan paljon kierrettä, mutta hyvä moli kerrattua lnakaa neuloa. Malliksi valikoitui Ravelryn uutuuslistalta Embrace (ravel-link). Ohjeen lanka oli ohuempaa kuin omani, mutta en malttanut alkaa laskemaan uusia silmukkamääriä, vaikka siihenkin oli ohjeistus. Innoissani aloin neuloa, vaikken oikein edes tiennyt, minkälainen huivin malli onkaan. Huivi levisi vauhdilla ja suureni suurenemistaan. Loppuvaiheessa meinasi tulla uskon puute ja alkoi tuntua siltä, että työn alla on puolijoukkueteltta. Jouduin kaivamaan vielä viimeisenkin lankavyyhdin laatikosta (sitä en viitsinyt edes kerrata, vaan neuloin vain kaksinkertaisena).

Valmis huivi on todella suuri. Siipiväli lähentelee kolmea metriä. Huivi herätti aikamoista hilpeyttä läsnäolijoissa, kun sen Marialle annoin. Mutta se osoittautui sittenkin juuri sopivan kokoiseksi eli riittävän suureksi. Siihen on kuulemma mukava kääriytyä katselemaan saksalaisia dekkareita. Eikä ainakaan tule kylmä!

Painoa huivilla on 452 grammaa ja lykkäsin loppunöttösen samaan pakettiin eli varastoista väheni 500 grammaa lankaa. Ikävä kyllä langan ostaminen käy paljon nopeammin kuin sen tuhoaminen. Viime viikollakin onnistuin kotiuttamaan 600 grammaa. Enkä ostanut edes kaikkea sitä, mitä mieli olisi tehnyt.

Sitä ei saa, mitä tilaa

  

Työkaverini pyysi minua neulomaan itselleen lapaset. Siitä on jo yli puolitoista vuotta. Hövelisti toki lupasin ja vähän väliä olen lupaukseni jopa muistanutkin. Viime syksynä sain langatkin ostettua. Mutta ei, ei vaan synny lapasia tästä tehtaasta. Kaikkea muuta sitten putkahtelee. Pääasiassa huiveja ja pipoja.

Työkaveri ei siis saanut lapasia, mutta kelpuutti kyllä tämän setin. Huivi on Veera Välimäen Simple Sprinkle (ravel-link). Varastoista löytyi kudotusta huovasta yli jäänyttä Esiton huopalankaa valkoisena ja harmaana. Huiviin meni 154 grammaa.

Kun olin kerran päässyt raitojen makuun ja lankaakin oli vielä, niin neuloin kaupan päälle piponkin. Malliksi valitsin ihan vain nimen perusteella (tarvitsin aakkoshaasteeseen t-kirjaimen) Tychus-pipon (ravel-link). Pidän kovasti tästä mallista ja sen pystyraidoista. Se on myös todella nopea neuloa. Lankaa meni huimat 39 grammaa.

Pipo ja kauluri kelpasivat hyvin ja olemme yhä puheväleissä, vaikka työkaveri on yhä tumputon. Ehkä ensi talveksi.

Alkuvuoden hyvin sujunut langanhallinta hieman horjui viime viikolla, kun retriitin mainingeissa tulin kotiuttaneeksi 400 g kashmir-sukkista, 100 g blingbling-sukkista, 1000 g ColourMartin silkki-villaa, 100 g muuten vaan ihanaa sukkalankaa ja kaupan päälle lykättiin vielä 700 g puuvillalankaa ja 110 g kashmir-merino kuitua. Eikä kyllä harmita yhtään.

Sain onneksi poistojakin tehtyä ja talosta pois on muuttanut 1250 grammaa lankaa ja keskeneräinen neule. Huh helpotusta.

Blogi on yhä jäljessä neulottujen osalta. Päivitin tabletin selaimen toiseksi ja näyttää siltä, että tällä blogaaminen onnistuu joten kuten. Toivossa on hyvä elää!

Pinkki pilvi

Alkuvuoden kokous- ja miittineuleena on kulkenut Nuvem (ravel-link). Mallia enemmän ihastuin nimeen, joka on portugalia ja tarkoittaa pilveä. Malli itsessään on aika yksinkertainen ja alun kahdella pyöröpuikolla sohimisen jälkeen jopa hieman tylsä. Siksi se onkin mitä mainioin reissuneule, kun sen voi jättää kesken ihan milloin vain eikä tarvitse pelätä, ettei osaisi jatkaa oikeasta kohdasta. Huivi alkaa keskeltä ja kasvaa kasvamistaan.

Malli on suunniteltu Wollmeisen lace - langalle ja tähän meni kokonaan viime syksyn Päivölän reissulta mukaan tarttunut vyyhti. Itseasiassa ostin kyseisen vyyhdin tämä huivi mielessä ja onkin yllättävää, että se valmistui näinkin pian ja siitä tuli sitä, mitä pitikin.

Ajatuksenani oli neuloa heti perään toinen samanlainen, mutta viimeisten kerrosten miljoonat silmukat saivat luopumaan ajtuksesta. Neulon välillä jotain muuta ja palaan sitten ehkä tämän pariin. Uusia kivoja ohjeita tosin pulpahtelee päivittäin, joten voi olla, että ne vievät mukanaan.

Kävin viikonloppuna käsityömessuilla ja TikkiTäkki-markkinoilla. Aika maltillisin ostoksin selvisin ja lankaakin ostin vain 100 grammaa Ilun kashmirsukkista. Saisinkohan siitä itselleni sukat neulottua?

Tänään ei tosin ole neulotuttanut yhtään eikä trukkikaan ole surissut. Mutta eikös urheilijoidenkin käsketä pitää lepopäiviä välillä, etteivät ylikuntoon joudu. Jospa se sama sääntö pätee meihin käsityöläisiinkin.

Itikoita

Mikäköhän siinä on, että lankakorista löytyvät langat eivät innosta yhtään? Uusista onkin sitten mukava aloittaa neulominen heti saman tien. Neuloin tästä langasta itselleni myssyn viime talvena ja minulle olikin suuri pettymys, kun samaa pinkkiä ei enää keväämmällä saanutkaan. Ihastuin tähän Elsbeth Lavoldin Silky wooliin ikihyviksi. Olin itsekseni  päättänyt, että ostan heinäkuun alussa paidallisen tätä lankaa kirkkaan sinisenä. Eipä tarvinnut ostaa, kun joku muu oli ehtinyt ensin. Ja niin se kaipuu jäi polttelemaan mieltä.

Ostin itselleni viime talvena takin, jossa on useita mukavuusalueeni reunamilla olevia värejä. Violetti on yksi niistä. Monta kertaa hipelöityäni lankahyllyn hupenevaa tarjontaa uskaltauduin viimein ostamaan kaksi vyyhtiä violettia lankaa. En muista, että olisin itselleni koskaan neulonut mitään tämän väristä. Sitä on saattanut olla vähän  muiden värien joukossa, mutta pelkältään ei. Satuinpa ostamaan itselleni pinkin syystakin ja tämä violetti huivi sopii sen kanssa oikein hyvin. Vanhuus ei tule yksin :-)
 

Aikani huivimalleja selailtuani löysin tämän My version of Summer flies (ravel-link). Alkuperäisessä mallissa on ohuehko röyhelöreuna, eikä se innostanut minua. Tämä pitsireunainen malli puolestaan näytti hyvältä. Neulominen sujuikin vauhdikkaasti vitosen puikoilla ja mallikerrat olivat riittävän yksinkertaisia, mutta silti vaihtelevia. Lanka uhkasi jälleen kerran loppua kesken, mutta maltoin onneksi lopettaa ajoissa. Jäljelle jäi muutama kymmenen senttiä. Huivi on ihanan tuntuinen kaulaa vasten ja sopii hyvin takkini kanssa. Pitäisiköhän neuloa vielä violetti pipokin? Jos ei ole joku taas käynyt ostamassa loppuja lankoja...

Aaaaaltoja

Vuoden verran olen haaveillut Wollmeisen Suzannesta neulotusta Lintilla-huivista (ravel-link). En ole onnistunut kyseistä väriä itselleni haalimaan, mutta onnistuin ostamaan kanssaneulojalta Versuchskaninchen-vyyhdin (en olisi osannut moista edes toivoa, kun nimikin on lausumaton). Vaikka värit eivät turkoosia lukuun ottamatta olekaan samoja kuin Suzannessa, niin ajattelin niiden sopivan hyvin tähän projektiin.

Huomaa kyllä, että Martina Behmin huivit on suunniteltu juuri näille langoille. Pidän siitä, miten kauniisti värit vaihtuvat ainaoikein-neuleessa. Malli ei varsinaisesti ollut monimutkainen, mutta koko ajan piti laskea ja pysyä kärryillä kerroksista. Pidemmän päälle neulominen kävi vähän tylsäksi ja päättelykerrokset tuntuivat kestävän ikuisuuden. Loputulos on kuitenkin  kaunis ja uskon huiville tulevan käyttöä nyt ilmojen viiletessä.

Olen kovin ihastunut Wollmeisen neuletuntumaan. Lanka on villalangaksi melkeinpä puuvillaisen tuntuista ja minä kuulun siihen vähemmistöön, joka pitää puuvillan neulomisesta. Jos kaapeissasi siis lymyilee projektittomia Suzanne-vyyhtejä, olen hyvin kiinnostunut vapauttamaan sinut niistä. Harmikseni en koskaan ehdi apajille päivitysten koittaessa ja yleensä jään nuolemaan näppejäni. Onnistuin sentään ostamaan yhden Taste of Wollmeise -paketin, jossa on kaksitoista 30 gramman kerää satunnaisia värejä. Värikartalta löytyy myös monen monta kaunista punaista ja pinkkiä, joista tulisi aivan ihana villatakki, jos sellaisen määrän jostain sattuisi saamaan...

Huivitusta

Eipä ole vieläkään laatunut viimevuotinen huivitus. Tällä hetkellä neulon kaikkein mieluiten huiveja. Ongelmana kuitenkin on se, mitä niillä kaikilla huiveilla tekisi. Siksi olikin ilahduttavaa, että äitini ystävä pyysi minua neulomaan itselleen huivin. Tai itseasiassa kaulurin, mutta minä ehdotin huivia ja lopulta päädyin neulomaan molemmat.

Ehdotin lankojen hankitapaikaksi Villavyyhtiä ja valikoimasta hän valitsi yhtä lempilangoistani eli Pohjan Akkaa ja toiseksi Väinämöistä. Pitkään pyörittelin vyyhtejä ja päädyin tekemään Väinämöisestä Weeble Wobble cowlin, johon tilaaja oli alunperinkin ihastunut. Toisella kerralla ohje oli jo tuttu ja vältin ensimmäisen neulontakierroksen ongelmat. Kauluri valmistuikin aika nopeasti, kun se neulotaan pelkkää oikeaa. taitaa kuitenkin jäädä viimeiseksi lajiaan. seuraavaksi pitää saada jo jotain uutta ajateltavaa. Neuloin vyyhdin käytännöllisesti katsoen loppuun, muutama gramma lankaa taisi jäädä.

Huiviksi valikoitui Ka'ana shawlette. Ihastuin malliin ja tiheyskin oli juuri sopiva Pohjan Akalle. Jossain vaiheessa vain taisin ahnehtia liikaa, sillä jälleen kerran lanka loppui kesken ennen pääättelykerrosta. Tässä tapauksessa olisin saanut huivin muokattua niin, että lanka riittäisi. Onnekseni kuitenkin kanssaneulojalta löytyi omasta työstä ylijäänyttä lankaa ja sain tehdä huivin loppuun asti ohjeen mukaan.  Huiville kertyi siis painoa reilut 200 g. Täytyy nyt toivoa, että seuraaviin huiveihin riittää lanka ihan omista varastoista.

Nämä molemmat työt neuloin jo ennen juhannusta, mutta viimeistely ja kuvaaminen antoivat odottaa itseään. Mutta hyvissä ajoinhan nämä talvea ajatellen valmistuivat ja ovat jo toivottavasti omistajansa tavoittaneet.

Niin tämä kesä tai ainakin sen lomaosuus ovat vaan hujahtaneet. Blogaaminen on jäänyt vähän vähemmälle, mutta senkin ajan olen käyttänyt käsitöiden tekemiseen. Saatte vielä muutaman postauksen verran lukea kesäkäsitöistäni. Vielä on kesää jäljellä, ainakin muistoissa.

Myrskylintu

Ihastuin tähän Myrskylintu-huiviin heti, kun näin sen uusimmassa Ullassa. Malli pääsikin KYH-listalleni ja aloitin huivin ennen juhannusta ajatuksenani antaa se ystävälle syntymäpäivälahjaksi.  Langaksi valikoitui lankakorissa odotellut Pata-Noidan kokenillilla värjäämä huivilanka. Kerrankin olin ajoissa liikkeellä.

Mutta kuinkas sitten kävikään? Keskeneräisiä KYH-töitä tuli useampia. Suvun nuorimmile piti virkata myssyjä KYHäilyjen ulkopuolelta, Tour de Fleece sai inut innostumaan kehräämisestä, niin etten osannut lopettaa ennen kuin lanka on valmis.

Kaksi päivää ennen juhlia heräsin todellisuuteen. Jouduin purkamaan aloitukseni, kun en muistanut, millä rivillä olin ( se oli 13 tai 15, joten purkuhomma ei ollut suuri). Aluksi piti laskea ja miettiä koko ajan, mutta vähitellen neulominen alkoi sujua. Lanka oli vain niin kovin ohutta ja silmukoita oli koko ajan enemmän ja enemmän.

Sain huivin mallikerrat neulottua ja huivi näytti vielä kovin pieneltä. Lankaa oli vielä, mutta aikaa kovin vähän. Yltiöpäisenä päätin kuitenkin tehdä vielä yhden mallikerran lisää. Ilta ja yö ehtivät tulla ja päättelykerroksella meinasivat voimat loppua kesken. Sain kuitenkin huivin pingotettua yötä vasten ja aamuksi huivi oli kuiva.

Onneksi sää oli suosiollinen kuvia varten ja juhlat olivat mitä onnistuneimmat. Kiitokset niistä.

Välillä vaan mietin, onko näissä mun touhuissa järjen häivääkään.

Huhtitytön huhtihuivi

Kummitytöllä oli viime sunnuntaina syntymäpäivät. Olin jo hankkinut hänelle lahjaksi sopivan askartelukirjan (olen päättänyt, että kummityttö pitää askartelusta ja käsitöistä, joten lahjat ovat sen mukaisia). Halusin kuitekin myös tehdä hänelle jotain. Mietin villasukkia ja pyörittelin villaisia huivilankoja , mutta kevätaurinko paistoi jo sen verran lämpimästi, että hylkäsin nämä ajatukset. Sitten muistin viime syksyn reissulta ostamani Smiley Stripes -puuvillalangat ja päätin tehdä niistä huivin.

Lankaa oli vain 100g ja vajaat 200 m. Tavoittena oli käyttää lanka ihan loppuun  ja tehdä siitä sen kokoinen huivi, kun sattuisi tulemaan. Silmääni onneksi sattui kanssaneulojan yksinkertainen feather and fan-kuviolla tehty jämälankahuivi. Siitä innostuneena päätin tehdä samanlaisen.

Malli on hyvin yksinkertainen ja helppo. Yhdessä päivässä sain huivin valmiiksi, kun aika ahkerasti tikuttelin. Suurimmat kauhunhetket koin, kun veljeni koira nappasin keskeneräisen työni keskeltä ruokapöytää ja retuutti sitä pitkin ja poikin olohuonetta. Jouduin taistelemaan huivistani hampaat irvessä. Viimein piti huutaa käly apuihin, että sain työni takaisin. Onneksi (erityisesti koiran onneksi) mitään vahinkoa huiville tai puikoille ei ehtinyt tapahtua. Tiedänpä seuraavalla kerralla olla jättämättä mitään kiinnostavuuksia esille.

Huivista ei kovin isoa tullut, mutta oli ihan mukavan kokoinen nuoren naisen harteille. On riittävän pieni myös päähän sidottavaksi. Huivista tuli kaunis ja keväinen. Kummityttökin näytti tyytyväiseltä lahjaansa. Pidän puuvillan neulomisesta ja nyt harkitsenkin puuvillaisen huivin neulomista kevättakin kaveriksi. Villaiset huivit tuntuvat tällä hetkellä liian kuumilta.

Aurinkoista viikonloppua!