Uusi vuosi uudet kujeet

Meillä on töissä kaikilla samanlaiset kalenterit. Tänä vuonna ovat vielä tylsääkin tylsemmät mustat. Eihän sellaista voi joka päivä katsella. Asialle piti siis tehdä jotain.

Menin perjantaina asukastalolle Anua tapaamaan ja muistin mennessäni, että minulla on siellä jemmassa turkoosia samettikangasta. Kun pääsin perille, löysin Anun selvittelemässä matonkuteita tuskastuneen oloisena. Kaivoin kankaan palaset esille ja aloin tuskastella niiden kanssa. Mikään pala ei ollut yksinään riittävän kokoinen. Siinä me sitten hetken tuskastelimme eri puolilla pöytää. Ehdotin Anulle, että vaihtaisimme hommia. Hän, kun tykkää ompelemisesta ja minä taas selvittelen mielelläni. Sitten tuskastelimme yhdessä saumurin kanssa jonkun tovin, mutta vihdoin saimme sen toimimaan. Minun urakkani jäi vielä kesken, kun Anu sai kannet ommeltua.

Minulta löytyy muutama nappi(kilo) ja päätinkin koristella kalenterini kannet vielä napeilla.Eipä tähän tarvitse edes nimeään kirjoittaa. Eiköhän se löydä minulle takaisin, jos sen jonnekin unohdan.

Hauskaa alkavaa lukuvuotta kaikille opettajille, opiskelijoille, oppilaille ja kaikille näiden kanssa tekemisissä oleville.

Roskia ja aarteita

Olin reilu viikko sitten neulomassa Kristiinan pyöreän pöydän ääressä. Koska en ollut aiemmin hänen uudessa kodissaan käynyt, niin pitihän jotain tupaantuliaisia keksiä. Keksimisestä piti tällä kertaa tosin huolen Anu, joka kaivoi asukastalon "Saa ottaa"-laaristä tämän ihanan tiikerikankaan. Minun huima käsityöllinen osuuteni oli ommella tiikerikangas ja pohjakangas tyynyksi. Operaatio tapahtui tavoilleni uskollisesti juuri ennen vierailua. Tyynykin oli siinä vaiheessa vielä ostamatta, joten jouduin ompeluhommiin ennen kuin pääsin neulomaan. Mutta mukavaa oli ja katti pääsi arvoiseensa kotiin.

Olen täällä yrittänyt hiljakseen myös saada keskeneräisiä ja tekemättömiä töitä pois. Kävin yli vuosi sitten kerätyn Puolen vuoden -laatikon kimppuun (tarkoitus oli silloin tehdä laatikkoon laitetut valmiiksi tai hävittää puolen vuoden sisällä, mutta kuka näitä niin tarkkaan laskee). Apua koetokseen sain hyviltä ystäviltäni ja laatikosta katosi jokunen kangaspala sekä valmistui kahdeksan kestohedelmäpussia ja kaksi huovutettua pikkulaukkua.

Toinen laukuista sopi täydellisesti ystäväni Virpin asustukseen ja hän sai sen omakseen. Taru sai omakseen sinisen laukun, joka jäi siinä hötäkässä kuvaamatta. Anu sai tällä kertaa tyytyä kahteen hedelmäpussiin. Samalla kerroimme Anun kanssa tyynynompeluksestamme ja näytimme Kristiinan blogissa ollutta kuvaa. Virpi huudahti yllättyneenä "Toi on mun yksi kymmenestä!". Hän on päättänyt luopua joka päivä kymmenestä itselleen tarpeettomasta tavarasta ja oli laittanut tiikerikankaan Saa ottaa -laatikkoon. Samanlainen päätös ei olisi ollenkaan huono täällä meilläkään. Paljon tosin on erilaista tavaraa lähtenyt, vaikkei ihan päivittäin kuitenkaan.

Tämän vuoden tavoitteena onkin päästä eroon tarpeettomista tavaroista, jotka vain vievät fyysistä ja henkistä tilaa. Tervetuloa taltuttamaan tavarakaaosta kanssani!

Sporttivauvoille

Ihastuin tähän vaunvojen koristossumalliin heti, kun sen näin. Aina välillä on ollut mielessä virkata nämä, mutta aina se vain on jäänyt. Nyt on lähipiiriin syntynyt pienokaisia ja sain vihdoin aikaiseksi kokeilla mallia. Vanhemmat ovat sen verran liikunnallisia, että tällaiset sporttitossut tuntuivat oikein sopivilta heidän jälkeläisilleen.

Ohje itsessaaän on portugaliksi, mtta kuvallinen ohje on selkeä ja tossut olivat helpommat tehdä kuin, miltä näytti. Itse virkkaaminen sujui aika nopeasti, mutta viimeistelyyn meni aika lailla aikaa. Tossuissa oli jonkin verran ompelua ja aika monta pääteltävää langanpäätä.Lempipuuhaani siis :-)

Langat löytyivät jämälankalaatikosta. Molemmista on valkoista virkauslankaa kaksinkertaisena. Turkooseissa tossuissa on Karnaluksita joskus ostettua Cotton-lankaa ja vihreissä on Norjan reissulta ostettua Cotton Lux-lankaa. Jälkimmäistä ostin muutaman kerän akuuttia matkavirkkausintoa laannuttamaan, mutta se palavirkkausprojekti jäi pahasti kesken. Turkoosit tossut painavat 37 g ja vihreät 50 g.

Tein ystävälleni myös maanmainion imetystyynyn. Näitä aina tyrkytän tuleville äideille, kun se vaan on niin ihana ja hyödyllinen apuväline. Olen sen verran monta imetystyynyä ommellut, että alkaa sujua jo rutiinilla. Katsoin ihan kellosta, että tyynyn leikkaamiseen ja ompeluun meni aikalailla 15 minuuttia, kun ei tarvinnut kaivaa saumuria esille tai raivata pöytää. Ehdttomasti hankalin vaihe on tyynyn täyttäminen. Yritin ensin yksin, mutta sitten oli pakko soittaa ystävä apuun. Onneksi hän pääsi tulemaan ja saimme samalla päivitettyä kuulumiset pitkästä aikaa.

Olen saanut kunnia tutustua aivan tuoreeseen ihmisen alkuun ja kyllä ne ovat aina vaan niin valloittavia :-)

Tagua

Viime maanantaina kävin pitkästä aikaa Hakaniemen hallin yläkerrassa. Päätin tehdä kierroksen yläkerrassa ennen Vihreän Vyyhdin valikoimien ihailemista. Liukuportaissa muistin myös pienen helmikaupan matonkuteita vastapäätä. Pettymys olikin suuri, kun en löytänytkään helmikauppaa siitä, missä se oli ollut. Onneksi Figulus oli vain muuttanut ismpaan tilaan lelukaupan viereen.

Meninpä sitten ottamaan tällaisen tagua-palmun siemenestä tehdyn helmen käteeni. En voinut enää laittaa sitä pois, kun tuntui niin ihanalta:, sileältä ja lämpimältä. Tagua on kuulemma kasvikunnan vastine norsunluulle ja sitä kasvaa Etelä-Amerikan länsirannikolla. Lisätietoja löytyy Acaibeadsin etusivun alaosasta. Kun pitelin helmeä kädessäni, syntyi ajatus tehdä siitä avaimenperä, niin olisi sopivasti käden ulottuvilla.  Näistä tuli aikas kivoja ja Poikakin kävi omimassa omansa (en tullut häntä ajatelleeksi, kun helmiää ostin). Taidanpa käydä hakemassa lisää helmiä tässä joku päivä.

Ompeluinnostus antaa yhä vain odottaa itseään. Ärsyttää, kun olisi muutama juttu, jotka olisi pakko saada tehtyä. Olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten. Lämmittelymielessä olen ommellut muutamia imetystyynyjä. Hyvä ystäväni mummoutui juuri ja hänen tyttärensä sai tämän räväkän tyynyn. Hieman mietin, onko liian raju, mutta en halunnut tehdä mitään lällyä nuorelle parille. Nappiin kuitenkin  meni ja tuore äiti on ihan innoissaan. Järkyttävintä tässä jutussa on kuitenkin se, että olen joskus ostanut tuon kankaan sillä ajatuksella, että siitä tulee minulle pusero. Parempi näin.... :-)

Hauskaa alkavaa viikkoa kaikille!

Emoja ja pikkuisia

Lähipiiriin on taas ilmiintynyt uusi ihmisen alku ja ompelin imetystyynyn hänen (ja äitinsä) eloa helpottamaan. Aika moni ystävä on tällaisen tyynyn minulta saanut, kun on helppo, nopea ja tuiki tarpeellinen tuliainen vauvaperheeseen.

Imetystyyny oli itselleni yksi tärkeimmistä ellei tärkein vauvan hoitoväline. Pojan ensimmäisen vuoden aikana vietin päiväni kädentaitojen asukastalolla, jossa oli aina muita ihmisiä paikalla. Oli ihanaa, kun sai jutella aikuisten kanssa ja välillä joku muukin piti lasta sylissä. Imettäminen ei kuitenkaan minulta sujunut vasemmalla kädellä muita hommia tehdessä, vaan tarvitsin siihen kunnollisen asennon. Siinä imetystyyny oli oivallinen apuväline. Pitkän aikaa kuljetin tyynyä mukanani asukastalolle ja sieltä takaisin kotiin. Kunnes sitten eräänä päivänä  yhtäkkiä hoksasin, että ihmisellä voi olla kaksikin imetystyynyä.

Eipä ihan hirveästi tullut käsitöitä sen vuoden aikana tehtyä. Tosin yhdessä innostuksen puuskassa tuli rakennettua ja kudottua kaksi saalikangasta - viikossa. Enää ei moista taitaisi irrota. Kaikkea ne hormonit saa aikaan :-)

Imetystyynyn ohje ja kaava on ollut Suuressa käsityölehdessä. Muistaakseni numero on 3/2001. Maaliskuussa ja vuosituhannen alussa kuitenkin, kun ensimmäisen tyynyn olen tehnyt 2003. Täytteenä on styrox-palleroita ja koko homman haasteellisin osuus on saada liukkaat ja sähköiset pallerot pussista tyynyyn - kulkematta puolen asunnon kautta. Ystävän avustuksella sekin osuus sujui tänään oikein mallikkaasti. Kiitos Anu!

Huhtikuun paketti

Snyn paketista kuoriutui tällä kertaa Lahjoja rakkaudella -kirja. Siinä esitellään helppoja ja nopeita itsetehtyjä lahjoja, jotka ovat pelastaneet kirjan tekijän pulasta kerran jos toisenkin. Sny on ilmeisesti huomannut, että usein viime tipassa lahjojenikin kanssa :-).

Sny tuumasi kortissaan, että minulla on paljon uusia ihania lankoja ja siksi hän lahjoi minua kirjalla.  Alankin epäillä, että mieheni on ollut salaisesti yhteydessä salaiseeni ja kehottanut häntä olemaan lähettämättä kotiimme enempää lankaa. Ja juuri tänään menin lankakauppaan ostaakseni sukkalankaa ja muistin lankakaupan ovella (onneksi jo sisään mennessäni), että kotoa löytyy projektiin oikein sopivaa lankaa. Enkä siis ostanut yhtään mitään :-)

Kiitos Sny!

Itsekin laitoin tänään yhden omista vaihtopaketeistani postin vietäväksi. Olen nyt viritellyt ompelukonettani ja harjoitellut ompelemalla projektipussukoita. Täytyy vaan todeta, että ruostuu tämäkin taito, jos ei harjoittele. Aikamoista räpeltämistä oli, mutta onneksi vuori peittää suurimmat kuprut. Mutta eikös olekin ihanaa kangasta?

Toivottavasti saan viikonlopun aikana kuvattua muitakin postin tuomia. On ollut posteljoonilla hommaa, kun on tunkenut postiluukustamme milloin minkäkinlaista pakettia.

Iloista vapun odotusta kaikille!

PPP eli punainen projektipussukka

Ravelryssä on kaiken muun kivan lisäksi innostuttu projektipussukoiden ompelemisesta. Eihän se hauskaa ole itselleen tehdä, joten lähettelemme näitä toisillemme. Tällainen pussukka on tänään lähtenyt postissa uuteen kotiin. Toivottavasti se ilostuttaa saajaansa. Oman pussukani saan ensi viikolla :-).

Kaavan piirsin tilkkukurssilla opettajan avustuksella. Ajattelin, että olisi kiva, jos pussiin mahtuisivat pitkäkin puikot tarvittaessa. Valmiina pussukka näyttää kuitenkin liian pitkulaiselta. Seuraavasta teen varmaan hieman lyhyemmän. Pitääkin nyt ommella näitä pussukoita muutama, että pysyvät opettajan opit hyvin mielessä. Eilen kurssilla tosin oli sellainen olo, ettei olisi koskaan aikaisemmin koneella mitään tehnytkään. Olen viime aikoina keskittynyt ihan liikaa lankatöihin ja ompelukone on jäänyt aivan paitsioon. Tähän täytyy tulla parannus.

Pientä viimeistelyä vailla olevia töitäkin on useita pitkin ja poikin, mutta en vaan saa aikaiseksi tehdä niitä loppuun, kun koko ajan tulee uusia ideoita. Pitää varmaan keksiä itselleen jotain keppejä ja porkkanoita. Langan haalimisen voisi nyt ainakin hetkeksi lopettaa...

Kesäistä hiljaiseloa

Kesä tuli ja meni. Valmista ei ole juurikaan tullut eikä muutenkaan ole ollut aikaa ja energiaa käsitöiden tekemiselle. Jonkun verran on tullut matkustettua ja otettua ideakuvia. Tämä auringonkukka on yksi kesän suosikeistani.


Jotain pientä on tullut välillä väkerrettyä. Olen taas innostunut virkkaamaan koreja matonkuteesta. Veljentyttö sai synttärilahjaksi tussikorin ja työkaveri tuliaisiksi vaaleasta matonkuteesta virkatun korin, joka ilmeisesti päätyi saunaosatolle harjakoriksi (siitä en ehtinyt kuvaa ottaa, kun valmistui viime tipassa eli perillä).

(Malli on iankaikkisen vanhasta Askarrellaan kankaasta -kirjasta)

Kaappeja penkoessani löysin muutaman Himmakon raadon. Näitä on jossain vaiheessa elämää tullut tehtyä useampia ja vasta sadannen jälkeen keksin (vai oliko se sittenkin äiti), ettei kannata yrittää sovittaa kahta hankalanmuotoista pientä palaa yhteen. Kun toinen puolisko on isompi kangaspala ei tarvitse olla niin tarkkana ommellessa ja homma sujuu nopeammin ja helpommin. Ompelun jälkeen voi sitten leikata palat muotoonsa. Mutta tämäkin ahaa-elämäys vaati monen monta tuskan hetkeä kirkastuakseen. Mutta nyt on pitkästä aikaa syntynyt kaksi uutta himmakkoa ja ne pääsevät työmaalle lapsukaisten iloksi.

Olen innoissani taas aloittanut muutaman uuden projektin vaikka kaapit pursuilee keskeneräisyyksiä ja toteutumattomia suunnitelmia. Neulontaosastolla taas on puutetta keskeneräisistä töistä kiitos Fufoilun. Kädet kyllä tekisivät telkkaria katsellessa, mutta pää ei jaksa miettiä ja suunnitella uusia töitä. Ja mä en just nyt jaksa neuloa sukkia, vaikka se käykin aika aivottomasti.

Ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti

Näin ainakin toivon tämän tarinan jatkuvan. Morsian oli jumalaisen kaunis ja sulhanen komea ja juhlat mukavat ja makoisat.

Saalia kutoessani tuli mieleeni sille sopiva nimi "Harmonia". Kuvaa hyvin värimaailmaa ja sitä tunnelmaa, mitä sillä yritin tavoitella. Kunnollinen höyrytys tekee kyllä ihmeitä kaikille kudonnaisille ja erityisesti villatöille. Taas saa kiittää ihanaa ystävää avusta. Paketistakin tuli kaunis, mutta en saanut aikaiseksi ottaa siitä kuvaa. Kortin kanssa meinasi iskeä ahdistus. Oli kovin vaikeaa löytää sopivaa runoa, sillä suurin osa ainakin kotimaisten runoilijoiden rakkausrunoista on sellaisia, joissa lopulta käy onnettomasti.


Kymenlaaksossa on kuulemma tapana lahjoittaa morsiammelle häissä kaulin. Pyynnöstä toteutin DeLux-mallin pehmusteinen. Malli Classic olisi ollut sulhaselle ehkä liian tyly :-). Kaulin on hyvin pikkuinen, kun ei suurestakaan marketista löytynyt suurempaa perinteista puista kaulinta. Oli muovista, marmorista, täytettävää ja muuten vaan käännettävää. Mutta ei puista. Mutta ehkä tämä pikkuruinenkin toimii muistutuksena keittiön seinälle ripustettuna.

"Ihanteellinen aviovaimo on jokainen nainen, jolla on ihanneaviomies."