Purppuraselleri

Koska itselläni ei ole tarpeeksi lankaa, on hyvä välillä päästä kurkkimaan kaverin lankavarastoa. Neuleystävä oli päättänyt luopua ihanista puppuranvärisistä Handun kashmirsukkista ja yllättäen ne päätyivät minulle. Tällä kertaa päätin neuloa langat saman tien, sillä ne eivät yhtään kauniimmiksi lankalaatikossa muutu.

Olen jo jonkin aikaa katsellut tätä Veera Välimäen Celery-cardigania (ravel-link) sillä silmällä. Nyt se osoittautui juuri sopivaksi malliksi näille langoille suuren kauluksensa vuoksi. Yksi ostamistani neljästä vyyhdistä oli selkeästi vaaleampi kuin muut, joten sille piti löytää sopiva paikka. Hieman epäillen katselin lankaa ja ohjeen vaatimaa metrimäärää, sillä en voinut mitenkään uskoa, että saisin neulottua itselleni pitkähihaisen vaatteen 400 grammasta lankaa.

Lanka kuitenkin osoittautui yllättävän riittoisaksi ja vartalon ja hihojen jälkeen minulla oli vielä jäljellä se vaalemapi vyyhti ja vähän päälle. Neuloin hihat täyspitkiksi, vaikka ohjeessa oli vajaamittaiset, sillä en vieläkään ole ymmärtänyt lyhythihaisten villavaatteiden käyttötarkoitusta. Leveä kaulus veikin sitten yllättävän paljon lankaa eikä vaalea vyyhti riittänyt ihan loppuun asti. Mutta olen oikeastaan ihan tyytyväinen siihen, että kaulukseen tuli vielä tummempi reunus. Ihan suunniteltu juttu siis.

Lopulta lankaa jäi jäljelle 12 grammaa eli neuletakki painaa 388 grammaa. En vieläkään voi uskoa tätä unelman kevyttä vaatetta. Kashmir on vähän liian lämmintä minulle tähän vuodenaikaan, mutta muilta osin Sellerini on ihana. Ennen loppuhöyrytyksiä, tosin epäilin, sopiiko tämä minulle ollenkaan, mutta hyvinhän tuo näkyy passaavan.

Jäin tämän värin pauloihin ja olenkin hankkinut varastoihini kilon (!) silkkivillaa (sekin kaverin varastoista) ja vyyhdillisen kimallesukkista aikalailla samassa sävyssä. Katsotaan, missä vaiheessa saan ne neulottua.

Ree-vitamiini

Ystävällinen kanssaneuloja tilasi minulle viime syksynä paidallisen verran ihanan turkoosia Wollmeisea. Olin kuullut langan ihanuudesta, mutta koska en ole milloinkaan päivysten aikaan koneella, on se jäänyt tilaamatta. Puolisen vuotta etsin sille sopivaa mallia Ravelryn tietokannasta. Vähän väliä törmäsin D-Vitaminin ja joka kerta sen näkeminen ihastutti.

Päätin siis uskaltaa käyttää aarteeni tähän malliin. Hieman epäilin, miten etukappaleiden lärpäkkeet asettuisivat, kun muotoa ja ulottuvuutta löytyy reilusti omastakin takaa. Hyvän lopputuloksen varmistamiseksi tein jopa mallitilkun ja aloitin neulomisen. Hyvin pian totesin mallitilkun valehdelleen minulle. Varsinainen käsialani oli tiukempaa kuin mallitilkussa ja jouduinkin vaihtamaan puikot suurempiin (3,5 mm -> 4,0 mm). Vaihdos kannatti eikä yläosaan tarvinnut tehdä muutoksia. Ylhäältä aloitettavat puserot ja neuletakit ovat siitä hyviä, että niitä voi koko ajan sovittaa ja varmistella, että koko on oikea.

Lanka on Wollmeisen 100% merinoa ja sitä oli todella mukava neuloa. Tuntuma oli puuvillamainen, mutta minähän pidän puuvillasta ja sen neulomisesta. Hihojen erottamisen jälkeen mallissa on lyhennettyjä kerroksia, joiden sijoittumista jouduin hieman miettimään. Onneksi lähipiiristä löytyi mallin hetkeä aiemmin neulonut ystävä, joka neuvoi pahimpien karikoiden yli.

Välillä neuloin hihat täysimittaisiksi, kun villatakissa pitää mielestäni olla täysimittaiset hihat. Olen sen verran kuumaverinen, että en ymmärrä lyhythihaisten villavaatteiden käyttötarkoitusta. Langan riittävyys mietitytti myös kovasti, mutta se olikin hyvin riittoisaa. Tässä vaiheessa jo tiesin, että saan neuloa takista sen pituisen kuin haluan.

Tässä mallissa  silmukat lisääntyvät hurjasti helmaa kohti ja sovittaminen alkoi olla aika haasteellista. Kun olin saanut ohjeen mukaisen kerrosmäärän täyteen, siirsin silmukat apulangalle, jotta pääsin sovittamaan paremmin. Tässä vaiheessa lipareet jäivät töröttämään tissien päälle ja paikalla ollut raati antoi tuomionsa: 20 cm lisää pituutta. Jatkoin siis helmaa ja tein lisäyksiä saman kaavan mukaan. Viimeiset kerrokset olivat pitkiä kun nälkävuosi ja välillä meinasi into loppua kesken. Neuloin kuitenkin sinnikkäästi yhteensä kymmenen reikäriviä, mallissa taisi olla vain neljä. Sitten siirsin taas kaikki silmukat apulangalle ja totesin, että mitta on hyvä. Lanka olisi riittänyt vieläkin pidemmälle ja sitä kului kaikkinensa 547 grammaa.

Vielä tässä vaiheessa etukappaleiden reiluus tuntui vielä aika hurjalta. Mutta tämänkin työn kohdalla sain todeta, että pingotus tekee ihmeitä. Käytin pingottamiseen ensimmäistä kertaa tammikuussa hankkimiani pingotusrautoja ja ne olivat todella hyvät. Rautojen avulla takkia pystyi siirtelemään ja venyttelemään tasaisesti alustalleen ennen nuppineulojan kiinnittämistä. Hihat vaikuttivat ensiksi liian pitkiltä, mutta asettuivat käytössä juuri sopivalle korkeudelle. Neuletakki pääsi pingotuksesta suoraan kevätjuhlaan ja olen pitänyt sitä todella paljon kuluneen parin viikon aikana.

Tästä tuli kertaheitolla uusi lempivaatteeni. Villa on juuri sopiva materiaali alkukesän epävakaisille keleille. Se lämmitään, muttei kuitenkaan hiosta. Jos ohitsesi kävelee maireasti hymyilevä rouvashenkilö, nokka hieman ylpeydestä pystyssä ja turkoosit helmat liehuen, voit nykäsitä hihasta ja moikata. Se olen varmastikin minä :-)