Roskia ja aarteita

Olin reilu viikko sitten neulomassa Kristiinan pyöreän pöydän ääressä. Koska en ollut aiemmin hänen uudessa kodissaan käynyt, niin pitihän jotain tupaantuliaisia keksiä. Keksimisestä piti tällä kertaa tosin huolen Anu, joka kaivoi asukastalon "Saa ottaa"-laaristä tämän ihanan tiikerikankaan. Minun huima käsityöllinen osuuteni oli ommella tiikerikangas ja pohjakangas tyynyksi. Operaatio tapahtui tavoilleni uskollisesti juuri ennen vierailua. Tyynykin oli siinä vaiheessa vielä ostamatta, joten jouduin ompeluhommiin ennen kuin pääsin neulomaan. Mutta mukavaa oli ja katti pääsi arvoiseensa kotiin.

Olen täällä yrittänyt hiljakseen myös saada keskeneräisiä ja tekemättömiä töitä pois. Kävin yli vuosi sitten kerätyn Puolen vuoden -laatikon kimppuun (tarkoitus oli silloin tehdä laatikkoon laitetut valmiiksi tai hävittää puolen vuoden sisällä, mutta kuka näitä niin tarkkaan laskee). Apua koetokseen sain hyviltä ystäviltäni ja laatikosta katosi jokunen kangaspala sekä valmistui kahdeksan kestohedelmäpussia ja kaksi huovutettua pikkulaukkua.

Toinen laukuista sopi täydellisesti ystäväni Virpin asustukseen ja hän sai sen omakseen. Taru sai omakseen sinisen laukun, joka jäi siinä hötäkässä kuvaamatta. Anu sai tällä kertaa tyytyä kahteen hedelmäpussiin. Samalla kerroimme Anun kanssa tyynynompeluksestamme ja näytimme Kristiinan blogissa ollutta kuvaa. Virpi huudahti yllättyneenä "Toi on mun yksi kymmenestä!". Hän on päättänyt luopua joka päivä kymmenestä itselleen tarpeettomasta tavarasta ja oli laittanut tiikerikankaan Saa ottaa -laatikkoon. Samanlainen päätös ei olisi ollenkaan huono täällä meilläkään. Paljon tosin on erilaista tavaraa lähtenyt, vaikkei ihan päivittäin kuitenkaan.

Tämän vuoden tavoitteena onkin päästä eroon tarpeettomista tavaroista, jotka vain vievät fyysistä ja henkistä tilaa. Tervetuloa taltuttamaan tavarakaaosta kanssani!

Arjen piristystä

Äitini on ihastunut näihin huovutettuihin töppösiin. Yhdet hän on onnistunut käyttämään jo puhki ja toiset odottavat vielä kaapissa. Kesäyön hullutuksen alkaessa kyselin, haluaisiko hän jotain ja toivelistalla ensimmäisenä oli vielä yksi töppöspari.

Ohje on Käspaikasta, mutta tein naisen töppöset 56 silmukalla ja ohjeen pituuksilla. Ohjeen mukaisella silmukkamäärällä tulee mielestäni suhteessa liian leveä töppönen  ainakin Naturgarn nro1 -langalla ja 6 mm:n puikoilla. Varastoista sattui löytymään vakoista ja harmaata lankaa ja päätin tehdä niistä ihan tasaraitaa. Nimekseen töppöset saivat jo tekovaiheessa Arkiraitaa. Malli on helppo ja nopea, vauhtia hieman hidastivat kesän hellepäivät. Huovutin töppöset 40 asteessa muutamien farkkujen kanssa ja niistä tuli kertaheitolla sopivat äitin jalkaan.

Töppöset ovat nyt pyörineet pari viikkoa odottamassa kuvausta ja postausta. Jotenkin vaan on tuntunut, että ne ovat ihan liian arkiset ja kaipaavat vielä jotain piristystä. Niinpä virkkasin kaksi punaista kukkaa tossujen ilmettä piristämään. Kaipa se vain on niin, että minun tossuissani on aika kukat. Vaikka olivat muuten kuinka arkiset.

Tämä oli KYH#18 ja lankaa kuului neljä kerää (valkoista jäi vähän ja harmaata jouduin ottamaan seuraavasta kerästä vähän lisää). Vaaka näytti tossuille painoksi 184 grammaa eli kerärosvo on taas muutaman gramman vienyt. Kukkiin meni 11 grammaa Floricaa eli yhteensä lasken tossuihin 211 grammaa.

Esittelemättä on enää yksi KYH-projekti (ja sitten se onneton keskeneräinen) ja KyJyjäkin alkaa valmistua. Tällä hetkellä on sellainen tilanne, että pitää saada jotain valmiiksi, että pääsee jatkamaan muita töitä. Huomasin juuri, että kaikki KnitPron kaapelit ovat kiinni jossain työssä vaikka minulla niitä onkin aika monta. Tai sitten täytyy käydä ostamassa lisää kaapeleita.

Karamelli

Yksi yksinäinen kerä Kauhanvan Kangasaitan Melli-lankaa (100% villa, 100 g) on pyörinyt lankakorissa jo jonkin aikaan (eli muutaman vuoden). Koska sitä on ollut vain yksi kerä en ole oikein keksinyt, mitä siitä tekisin. Lankahamsterikuukauden alettua päätin jalostaa sen vaikka väkisin. Väri toi mieleen kevään ja kevät mieleen pääsiäisen ja pääsiäinen mieleen viime hamsterikierroksella tekemäni pääsiäismunakorin.

Yrityksen ja erehdyksen kautta (virkkasin suurimman osan kerroksista vähintään kaksi kertaa, kun yritin saada langan käytettyä mahdollisimman tarkkaan) sain mieleiseni korin aikaiseksi. Lanka jäi lopulta ehkä 1,5 m. Ennen pesukoneeseen menoa kori näytti aika matalalta, mutta ajattelin, ettei se tässä tapauksessa haittaa, päinvastoin.

Pistin korin pyyhkeiden kanssa pyörimään 40 asteen "pikapesuun" (1½ tuntia ei mielestäni ole kovinkaan pika). Ennen kuin ehdin tyhjentää pesukoneen, pisti mies sen uudelleen pyörimään. Jotenkin hän oli onnistunut ottamaan sieltä pois loppulangasta pyörittelemäni "kukan" huomaamatta, että pyykki oli märkää. Lankalenkkikukasta oli yhdessä pesussa tullut epämääräinen möykky ja jännityksellä odotin, minkälainen munkuppi koneesta tulee.

Iloiseksi yllätyksekseni kori oli juuri sopivan kokoinen ja sopivasti huopunut tuplakäsittelyn jälkeen. Valitettavasti en pysty sanomaan, tapahtuiko sille yhtään mitään uusintakierroksella. Korin mittasuhteet muuttuivat huovutuksessa, sillä se kutistui enemmän leveydestä kuin korkeudesta.

Kori oli vähän tylsän oloinen, joten ompelin siihen helmilaatikosta löytyneitä puuhelmiä piristykseksi. Korillista pääsiäsimunia minulla ei tähän aikaan vuodesta ollut, mutta ajattelin, että kananmunat menisivät Mignon-munista.

Osallistun tällä työllä myös MaMa-haasteeseen nro 2, jonka teemana on villa.

Huovutusopissa

Pääsin viikonloppuna osallistumaan Elina Saaren huovutuskurssille. Vesi, saippua, hiki ja melkein kyyneleetkin lensivät kaaressa, kun pistimme tuulemaan. Työ toteutettiin Elinan kehittämällä nuno-tekniikalla, joka osoittautui teknisesti yllättävän helpoksi. Vaikeampaa oli saada kuviot osumaan oikeisiin kohtiin. Elina kuitenkin auttoi välillä hyvinkin radikaalilla tavalla ja uskoisin, että kaikki muutkin kurssilaiset lähtivät kotiin tyytyväisinä ja onnistunut työ mukanaan.

Lähtökohtana työlle oli Elinan käsin värjäämä esihuopa, jonka päälle laitettiin kuvioita teollisesta huovasta ja kaikesta muusta kivasta. Päälle silkkisifonki ja vähän merinosilkkiä kiiltoa antamaan. Ja eikun huovuttamaan, rullaamaan ja heittelemään.

Epäusko meinasi iskeä, kun sain kankaani huovutettua ja se näytti liian pieneltä. Venytyksen ja muokkaamisen jälkeen siitä tuli kuin tulikin juuri sopiva. En aloittaessani osannut ajatella, että siitä tulisi niin tyköistuva ja lyhyt.

Tällainen siitä sitten tuli. Sivusaumat ja kädentiet ovat tosin vielä ompelematta. Sunnuntaina en saanut liivin muokkaamisen lisäksi aikaan muuta kuin tuon kukkasen. Olen kuitenkin kurssin antiin ja aikaansaannoksiini todella tyytyväinen. Elina itse on aikamoinen elämys ja hänestä joko pitää tai ei. Minä pidin ja voisin osallistua hänen kurssilleen toistekin.

Ei tullut kassia vaan...

Niinpä niin. Pesukonehuovutus on jännittävä laji ja välillä lopputulokset ovat aika yllättäviä. Yllätyksellisyyttä toki vähentäisi se, että tekisi huolellisesti mallitilkun ja kunnon laskelmat, mutta sehän vaan tekisi koko hommasta ihan tylsää :-).

Ostin viime kevään Kööpenhaminan reissulta kaksi kerää Kauni-villalankaa ja sain kaupanpäällisenä kassin ohjeen. Päätin kuitenkin käyttää kassiin hieman pidempään kaapissa marinoitunutta Vironvillaa, kun ajattelin, että se on jokseenkin samaa lankaa.

Mallissa minua viehättivät nuo reunan lerpakkeet. Ne tehdään poimimalla nurjan kerroksen silmukoita yksitellen puikolle ja neulomalla yhteen. Se kerros oli hidas, vaikka muuten työ etenikin mukavasti. Yhtä lerpaketta (12 krs) kohti tuli kassille korkeutta neljä kerrosta, joten neulottavaa riitti. Intoa kuitenkin piisasi, sillä pidän todella paljon sateenkaarilangasta ja sen väreistä.

(Ennen: korkeus 22 cm ilman kahvoja ja ympärys 91 cm)

Olin tarkoituksella säästellyt pyyhepyykkiä, että sain kassin heitettyä koneeseen pyyhkeiden kanssa. Lämpötila oli 40 astetta ja normaali pesuohjelma. Ooisi pitänyt aloittaa varovaisemmin...

(Jälkeen: korkeus 14,5 cm ja ympärys 63 cm)

Koneesta tuli pihalle todella pieni ja tiivis "astia". Ensimmäinen ajatukseni oli, missä on pikakelaus taakse päin. Eihän tästä tällaista pitänyt tulla. Mutta hetken asiaa tuumittuani totesin, että ehkä korille on enemmän käyttöä kuin kasssille (joita kaapeissa on jo monen monta). Poika oli ihan innoissaan ja ilmoitti, että se on oikein sopiva hänen pääsiäismunilleen.

Nyt meillä on ihanan värikäs pääsiäsimunakori!

Tämä oli ensimmäinen Lankahamsterityöni ja lankaa kului 210 g.