Pienille tytöille

Ei niin kauniina kesäpäivänä vietimme sukujuhlia mökillä ja siellä olikin paikalla koko suku. Yksi serkuistani oli nähnyt alkukesästä virkkaamani Änkyrä-lippiksen ja pyysi samanlaista tyttärelleen, joka on kuulemma armoton Änkyrä-fani. Sukujuhlien alkaessa myssy oli tietysti vielä kesken ja muutkin suvun pienet tytöt halusivat myssyä kokeilla. Kun kerran yhdelle pienelle tuli myssy tehtyä, niin tuntui hassulta jättää muut ilman. Isommat tytöt ja pojat tosin jäivät tällä kertaa myssyä vaille.

Vanhin pienten tyttöjen sarjassa sai omakseen KYHäilyihin virkkaamani kukkahatun. Sen ohje on venäläiseltä keskustelupalstalta. Hatun peruskuvion malli oli kaaviokuvana ja loput sovelsin valokuvan ja Google translatorin avulla. Kukkasen virkkasin oman mallin mukaan, kun en jaksanut alkaa selvitellä, miten ohjeen kukka oli tehty. Lanka on varastosta löytynyttää Tennesseetä, jota kului melkein koko kerä (92 g).

Eikä voinut edellisen pikkusiskoakaan jättää myssyä vaille. Änkyräpiposta jäi jäljelle punaista lankaa, mutta en ollut ihan varma riittääkö pelkällään Lippamyssyyn, joten päätin virkata valkoisia raitoja. Niihinkin löytyi lanka jämäpussukasta ja kukkasen virkkasin koristeeksi (kun nyt kerran tytölle menee). Lankavarasto hupeni 45 grammalla.

Punaraidallista myssyä viimeistellessäni nuorin veljentytöistäni oli koko ajan laittamassa sitä päähänsä. Suuttui, kun kerroin, ettei ole tulossa hänelle. Eikä siinä sitten auttanut muu kuin virkata hänellekin vielä omansa. Mummon lankavarastoista kävimme valitsemassa yhdessä värit. Hetken mietin, ymmärtääkö juuri kaksi vuotta täyttänyt, mitä ollaan tekemässä, mutta värivalinnan nähtyäni tiesin, että tyttö on ihan kartalla. Tähän Lippamyssyyn kului n. 50 g Novitan virkkauslankaa.

Kuvien ottaminen näistä pienistä vahtihirmuista oli aika haasteellista :-)

Olen virkannut monen monta Lippamyssyä ja muutakin myssyä sytomyssyiksi. Niiden virkkaaminen on helppoa, kun  ei tarvitse yhtään murehtia saajan päänympärystä. Oli aika vaikeaa saada tilausmyssyistä sopivan kokoisia. Välillä jouduin purkamaan melkein valmiin myssyn, kun se mahtui omaan päähäni ja myssyn oli tarkoitus tulla kaksivuotiaalle. Seuraavat myssyt virkkaan kyllä ilman tarkkoja kokovaatimuksia :-)

Eilinen sää antoi jo ymmärtää, että kesä on ohi. Hyvää syksyn alkua siis kaikille!

Huivitusta

Eipä ole vieläkään laatunut viimevuotinen huivitus. Tällä hetkellä neulon kaikkein mieluiten huiveja. Ongelmana kuitenkin on se, mitä niillä kaikilla huiveilla tekisi. Siksi olikin ilahduttavaa, että äitini ystävä pyysi minua neulomaan itselleen huivin. Tai itseasiassa kaulurin, mutta minä ehdotin huivia ja lopulta päädyin neulomaan molemmat.

Ehdotin lankojen hankitapaikaksi Villavyyhtiä ja valikoimasta hän valitsi yhtä lempilangoistani eli Pohjan Akkaa ja toiseksi Väinämöistä. Pitkään pyörittelin vyyhtejä ja päädyin tekemään Väinämöisestä Weeble Wobble cowlin, johon tilaaja oli alunperinkin ihastunut. Toisella kerralla ohje oli jo tuttu ja vältin ensimmäisen neulontakierroksen ongelmat. Kauluri valmistuikin aika nopeasti, kun se neulotaan pelkkää oikeaa. taitaa kuitenkin jäädä viimeiseksi lajiaan. seuraavaksi pitää saada jo jotain uutta ajateltavaa. Neuloin vyyhdin käytännöllisesti katsoen loppuun, muutama gramma lankaa taisi jäädä.

Huiviksi valikoitui Ka'ana shawlette. Ihastuin malliin ja tiheyskin oli juuri sopiva Pohjan Akalle. Jossain vaiheessa vain taisin ahnehtia liikaa, sillä jälleen kerran lanka loppui kesken ennen pääättelykerrosta. Tässä tapauksessa olisin saanut huivin muokattua niin, että lanka riittäisi. Onnekseni kuitenkin kanssaneulojalta löytyi omasta työstä ylijäänyttä lankaa ja sain tehdä huivin loppuun asti ohjeen mukaan.  Huiville kertyi siis painoa reilut 200 g. Täytyy nyt toivoa, että seuraaviin huiveihin riittää lanka ihan omista varastoista.

Nämä molemmat työt neuloin jo ennen juhannusta, mutta viimeistely ja kuvaaminen antoivat odottaa itseään. Mutta hyvissä ajoinhan nämä talvea ajatellen valmistuivat ja ovat jo toivottavasti omistajansa tavoittaneet.

Niin tämä kesä tai ainakin sen lomaosuus ovat vaan hujahtaneet. Blogaaminen on jäänyt vähän vähemmälle, mutta senkin ajan olen käyttänyt käsitöiden tekemiseen. Saatte vielä muutaman postauksen verran lukea kesäkäsitöistäni. Vielä on kesää jäljellä, ainakin muistoissa.

Salarakas

Ystävälläni on viiksifiksaatio. Hän tuli heti välittömästi mieleen, kun törmäsin tähän Incognito-kauluriin Ravelryssä. Sattuipa vielä niin sopivasti, että hänellä on syntymäpäivä kesällä, joten kauluri hyppäsi puikoille synttärilahjaksi.

Mallissa oli valittavana kolme erilaista viiksivaihtoehtoa ja niistä valitsin nämä muhkeimmat. Projekteja selatessani törmäsin myös ihaniin pusuhuuliin ja siitä sitten lähti ajatus kääntökaulurista.

Loin silmukat kaapelille, jotta saisin ne silmukoitua lopuksi. Ohjeessa oli tehty taitteet ylä- ja alareunaan, mutta minä neuloin "nurjan" puolen yhtä pitkäksi kuin etupuolenkin ja yhdisten aloituksen ja lopetuksen. Sen verran kiire taas (!) tuli, että en ehtinyt nysvätä saumasta täydellistä. Onneksi siitä tuli kuitenkin riittävän hyvä.

Ennen sauman ompelua silmukoin viikset kaulurin paraatipuolelle ja pusuhuulet nurjalle. Jouduin pitämään projektin salassa ja siksi työstä tuli Salarakas. Lankana on ihanan pehmeä ja mukavasti neuloutuva Cascade superwash sport.Tämä lanka on suosikkilankojeni kärkikolmikossa ja on erityisen sopiva pipoihin ja kaulureihin pehmeytensä vuoksi.

Pitäisiköhän tehdä itselle samanlainen? Tosin omaani laittaisin kunnon kikkuraiset Poirot-viikset.

Elämää KYHin jälkeen

KYHäilyt ovat ohi ja tämän vuoden saldo oli 23 aloitettua ja 20 valmista. Alan olla entistä vakuuttuneempi, että tämä ei sitten kuitenkaan ole mun hommaani. Mulla ei muutenkaan ole vaikeuksia aloittaa innostavia töitä, enkä varsinaisesti kärsi keskeneräisistäkään. KYHäilyihin joutuu aina muutaman täytetyön ymppäämään ja ne on kaikkein vaikeinta saada valmiiksi. Kaksi viimeistä valmiiksi tullutta KYH-työtä olivat Tyynen patalaput ja Tiskikukka. Käytännössä tekemättä jäivät Palmikkokämmekkäät (ovat olleet todo-listalla jo jonkin aikaa, mutta ei vaan irronnut) ja toiset vauvan koristossut (en sitten kuitenkaan käynyt tervehtimässä kaverin uutta vauvaa, joten jäivät tekemättä). Prinsessakakku jäi viimeistelyä vaille valmiiksi.

Saas nähdä, miten Prinsessakakun käy. En ehtinyt tehdä sitä siksi, kuin ajatus oli ja siksi se jäi viimeisten joukkoon. Yllätysmomentti on jo menetetty, mutta jospa kuitenkin yrittäisin pusertaa sen valmiiksi. Viime vuoden KYHäilyistä kesken jäänyt virkkuukoukkukotelo on yhä edelleen samassa pisteessa. Suunnitelmia sen valmiiksi saattamiseksi on tehyt jo monta kertaa, mutta siellä se vaan möllöttää - keskeneräisenä.

Jotain haastetta piti kehitellä näihin tuttuihinkin malleihin. Pippe on Ravelryssä esitellyt muunnoksensa Tiskikukasta ja päätin kokeilla, miten se onnistuu. Vähän hitaammin sujui kuin yleensä, mutta kivaa vaihtelua on. Lankaa olisi ollut useampaankaan kukkaseen, mutta sainpahan edes tämän yhden tehtyä.

Ehkä suurin syy KYHäilyjen kesken jäämiselle on kuitenkin kehruukärpäsen purema. Olen kehrännyt niin innokkaasti, ettei aikaa ola jäänyt muuhun (ainakaan yhtä paljon). Muutenkin kesä on mennyt kuin siivillä ja huomaan nyt, että monet valmiitkin KYHäilyt ovat vielä esittelemättä. Niistä lisää myöhemmin.

KesäYönHullutus 2012
Valmiit/Aloitetut: 20/23

KYH#1 Tytön bolero 1.6. / 9.6
KYH#2 Tyynen patalaput 2.6. / 31.7.
KYH#3 Shell Brimmed Cloche taaperolle 4.6. / 5.6.
KYH#4 Kukkahattu 4.6. / 23.7.
KYH#5 Koristossut vauvalle 5.6. / 6.6.
KYH#6 Millan mato 7.6. / 30.7.
LYH#7 Kukkakoristeita 9.6. / 18.6.
KYH#8 Kaa'na shawlette 10.6. / 3.7.
KYH#9 Shell Brimmed Cloche tytölle 11.6. / 18.6.
KYH#10 Prinsessakakku 11.6.
KYH#11 Webble wobble cowl 12.6. / 24.6.
KYH#12 Änkyrä-lippis 14.6. / 18.6.
KYH#13 Holden 16.6. / 1.7.
KYH#14 Lohtupeittopaloja 19.6. / 5.7.
KYH#15 Salarakas 20.6. / 17.7.
KYH#16 Tiskikukka 21.6./ 30.7.
KYH#17 Ruokakori 21.6. / 28.6.
KYH#18 Viinilasimerkkejä 21.6. / 26.6.
KYH#19 Koristossut vol. 2 22.6. /
KYH#20 Myrskylintu 22.6. / 28.7.
KYH#21 Kukkakoristeet kenkiin 22.6. / 22.6.
KYH#22 Palmikkokämmekkäät 23.6 /
KYH#23 Leikkiruokaa 23.6. / 28.6.

Myrskylintu

Ihastuin tähän Myrskylintu-huiviin heti, kun näin sen uusimmassa Ullassa. Malli pääsikin KYH-listalleni ja aloitin huivin ennen juhannusta ajatuksenani antaa se ystävälle syntymäpäivälahjaksi.  Langaksi valikoitui lankakorissa odotellut Pata-Noidan kokenillilla värjäämä huivilanka. Kerrankin olin ajoissa liikkeellä.

Mutta kuinkas sitten kävikään? Keskeneräisiä KYH-töitä tuli useampia. Suvun nuorimmile piti virkata myssyjä KYHäilyjen ulkopuolelta, Tour de Fleece sai inut innostumaan kehräämisestä, niin etten osannut lopettaa ennen kuin lanka on valmis.

Kaksi päivää ennen juhlia heräsin todellisuuteen. Jouduin purkamaan aloitukseni, kun en muistanut, millä rivillä olin ( se oli 13 tai 15, joten purkuhomma ei ollut suuri). Aluksi piti laskea ja miettiä koko ajan, mutta vähitellen neulominen alkoi sujua. Lanka oli vain niin kovin ohutta ja silmukoita oli koko ajan enemmän ja enemmän.

Sain huivin mallikerrat neulottua ja huivi näytti vielä kovin pieneltä. Lankaa oli vielä, mutta aikaa kovin vähän. Yltiöpäisenä päätin kuitenkin tehdä vielä yhden mallikerran lisää. Ilta ja yö ehtivät tulla ja päättelykerroksella meinasivat voimat loppua kesken. Sain kuitenkin huivin pingotettua yötä vasten ja aamuksi huivi oli kuiva.

Onneksi sää oli suosiollinen kuvia varten ja juhlat olivat mitä onnistuneimmat. Kiitokset niistä.

Välillä vaan mietin, onko näissä mun touhuissa järjen häivääkään.

Kukkia, kukkia, kukkia

Olette ehkä jo huomanneet, että pidän kovasti virkatuista kukista. Pidän erityisesti niiden tekemisestä ja jokunen vuosi sitten virkkasin ison kasan kukkia ihan vain virkkaamisen ilosta ja rentoutuakseni. Askarteluhuoneen ikkunalaudalla onkin kukkapurkki täynnä virkattuja kukkia odottamassa sopivaa käyttöä.

Siksi olikin helppoa laittaa yhdeksi KYH-työksi virkattuja kukkia. Virkkasin muutaman tähän jämälangasta virkkaamaani Kukkis-myssyyn. Tämä on se minun  perusmallini, jonka osaa vaikka unissani.

Jämälankaa jäi Kukkiksesta vielä, joten virkkasin lapsen päähän sopivan raitabaskerin. Jonkun kerran jouduin purkamaan ja virkkaamaan uudestaan, että sain langan riittämään ja koon jokseenkin sopivaksi. Tälle myssylle ei ollut saajaa tiedossa tehdessä, niin ei ollut niin tarkkaa koon kanssa. Laitoin sen samaan matkaan Kesähattujen ja Änkyrä-lippiksen kanssa ja sieltä kuulemma löytyi käyttäjä tällekin. Hyvä niin.

Tämä Ninuskan blogista löytynyt malli on kutkutellut minua jo kauan ja kerran sainkin virkattua kukkasen raadon. Kokoaminen jäi kuitenkin tekemättä, kun tarvitsin sen keltaisen langan patalapun reunaan. Tämä kukka pääsi koristamaan jo aiemmin esittelemääni tytön boleroa.

Eikä kahta ilman kolmatta. Ystäväni Anu on ostanut itselleen KnitPron virkkuukoukkuja ja niitä piti päästä testaamaan. Mitäs muuta sitä virkkaisi kuin kukan, En tiedä, olenko vain niin tottunut noihin Cloverin Soft Touch -koukkuihin, mutta KnitPron koukku tuntui liian paksulta käteen. Mutta parempia nekin ovat kuin perinteiset koukut.

Mukavaa kesän jatkoa!

Ystävyyttä ja avunantoa

Ovikello soi tamperelaisessa lähiössä.
"Moi! Mä oon Tintti. Olinko tänne tulossa?"
"Joo, Kiva tavata. Mä oon K. Käy peremmälle."
"Kiitos."
"Mun mieheni on kerinyt sulle kerän jo valmiiksi. Ajateltiin, että tuo nojatuoli voisi olla sopiva paikka."
"Joo. Kiitos. Hei!"
Istun nojatuoliin ja ryhdyn neulomaan. Siinä sitten jutellaan niitä näitä enimmäkseen neulomisesta ja lankavaraston koosta, vähän kesälomasta ja elämästä. Puolen tunnin kuluttua homma on valmis, kiitän ja lähden jatkamaan matkaani.

Mitä tapahtui?

Neulojamme Tintti (jossa on 12,5 % laihialaista) yritti neuloa oman vyyhdillisensä Lai-la-lai Yarnzin lankaa ihan loppuun asti. "Saan tästä vielä yhden mallikerran", ajattelin ja pistelin menemään. Päättelykerroksen langankulutus vaan pääsi yllättäämään Enkä millään viitisnyt purkaakaan, joten lähdin selvittämään, löytyisikö samaa lankaa keneltäkään.

Lanka oli kerholankaa eikä sitä ollut värjätty kuin kolme vyyhtiä. Yksi löytyisi Oulusta ja toinen Tampereelta. Parhaaksi onneksi olin juuri mökkeilemässä Tampereen lähistöllä, joten otin reippaasti yhteyttä vyyhdin omistajaan.

Ja kyllähän neuloja neulojaa ymmärtää. Onneksi auttaa myös hädässä. Koska en mitenkään osannut arvioida tarvitsemaani lankamäärää, ehdotin, että tapaisimme ja neuloisin hänen vyyhdistään huivin loppuun. Monia mutkien ja mietintöjen jälkeen, neulojaystävä kutsui minut kotiinsa neulomaan. eikä edes halunnut mitään korvausta käyttämästäni langasta. Jäin vain palveluksen velkaa. Nyt vain odotan, milloin pääsen tekemään vastapalveluksen.

Huivi on siis Holden shawlette (ravel-link) ja lanka Lai-la-lai yarnzin  SuperSock. Kahdeksan grammaa käytin kaverin vyyhdistä eli huivilla on painoa 108 grammaa. Päättelykserrosta lukuun ottamatta huivi on nopea tehdä. Tämä on KYH#13 ja sekin urakka alkaa olla voiton puolella.

Huivin sai syntymäpäivälahjaksi ystäväni tytär, joka on Pojan kanssa saman ikäinen (joskus puhun tyttöystävästä, mutta en Pojan kuullen. Muuten saan kestää pahimmanlaatuisen kiukkukohtauksen). Hän on kovasti ihaillut äidillensä tekemiäni huiveja ja kämmekkäitä. Joskus on jotain salaa käyttänytkin.

Kaikki tämä vaiva kannatti ehdottomasti nähdä, kun katseli, miten tyttö istui koko illan huivi tiukasti harteillaan, huokaili ja silitteli. Värikin oli täydellisen ihana.

Kiitos K Tampereelta!

Pala kakkua

Eli Peace of cake, eli ihan helppo homma piti tämän olla. Kyselin kummitytön äidiltä, mitä voisin syntymäpäivälahjaksi laittaa ja hän ehdotti leikkiruokien tekemistä, kun "sä kuitenkin haluat tehdä jotain itse".

Rohkeana tartuin haasteeseen ja ryhdyin virkkaamaan. Katselin tietysti Ravelryn leikkiruokaohjeet läpi ideoita ja ohjeita tutkaillen. Appelsiinin ja sitruunan puolikkaat tein ohjeen mukaan. Muut tein enemmän ja vähemmän soveltaen. Ensimmäiset kuppikakut tosin muistuttivat Pojan mielestä hillopurkkeja, kananmunista loppui keltuiaislanka kesken ja sitruunasta tuli liian väritön. Moneen kertaan mietin, että samassa ajassa olisin ehtinyt neuloa vaikka minkälaisen neuletakin.


Sain kuin sainkin korillisen leikkiruokia valmiiksi määräaikaan mennessä. Kori on virkattu hupparinnarusta ja se onkin todella hyvä ja tukeva materiaali virkattuihin koreihin. On vaan aika raskasta vääntää. Suurin osa materiaaleista on äidin ja tädin varastoista. En kuitenkaan ihan heti ole lisää tekemässä. Vaikka nuo prinssinakit ovatkin aika söpöjä. Tässä kuitenkin ovat KYH#17 ja KYH#23. Yli puolet on siitäkin projektista jo valmiina!

Näin velmun ilmeen päivänsankari meille soi. Isosiskonsa keksi vielä velmumpia käyttötapoja korin sisällölle, mutta tarkemmat yksityiskohdat jääköön kertomatta...

Änkyrä lippis

Eipä lopu täällä tekeminen. Siitä pitävät ystävät huolen ja esittävät toiveita ja ideoita toteutettavaksi. Työkaveri ilmeisesti totesi, että olin virkannut jo riittävän monta patalappua ja ehdotti kesähattujen virkkaamista kummilapsilleen. Tai ehdotti ensin yhden hatun virkkaamista ja sen nähtyään halusi niitä lisää.

Tämä Vihainen lintu -Lippamyssy on itseasiassa viimeisin tästä sarjasta. Poika on kuulemma todellinen pelin fani ja haluaa kaiken mahdollisen lintukrääsän, mitä näköpiirissä on. En ollut ihan hirvittävän innostunut tästä toiveesta ja taisin ensin jopa kieltäytyä. Haaste jäi kuitenkin muhimaan päähän ja päätin siihen tarttua. Aluksi suunnittelin virkkaavani ihan suoran perusmyssyn, mutta työn  edetessä hoksasin, että lippa olisi kiva ja siitä tulikin Lippamyssy. Lankana tässä on Muskat, joka oli vähän tylsää virkattavaa, kun säikeistyy niin helposti. Lippamyssy täytyy vieläpä virkata hieman liian pienellä koukulla, että siitä tulee riittävän napakka ja lippa pysyy kuosissa.

Myssyn virkkaaminen oli helppo nakki. Varsinainen pohtiminen alkoi, kun mietin, miten saan kuvan toteutettua. Jämälankapussista löytyi sopivia jämälankoja palasten virkkaamiseen ja mallia piti katsoa vähän väliä. Ei siitä ihan täydellinen tullut (tästä kertoo myös se, että Poika ei alkanut vaatia itselleen samalaista). Saajansa on kuitenkin hyvin tyytyväinen ja pitää lippiksestänsä todella paljon. Tavoite saavutettu!

Kaikki kuitenkin alkoi tästä valkoisesta myssystä. Pienelle tytölle piti saada klassinen kesähattu ja tämä Shell Brimmed Cloche täyttää vaatimukset. Tähän löytyi lanka ja sopiva koristenauhakin omista varastoista. Hattuun meni kerä Tallinnasta ostettua Cotton-lankaa. Kuvaustaustaksi sain Aranda-tutkimusaluksen, johon kävimme kesäkuun alussa tutustumassa Pojan ja hatun tilanneen ystäväni kanssa.

Koska valkoinen hattu oli niin soma, pyysi ystäväni virkkaamaan toisenkin. Tämän saaja on jo sen verran iso, että haluaa ihan itse päättää, mitä päällensä laittaa. Toiveena oli vaaleanpinnki hattu tummansinisellä nauhalla. Ainoa lankavaihtoehto, mikä tähän hätään löytyi oli Cotton Bamboo, joka oli tällaiseen hattuun vähän turhan löperöä lankaa. Tämäkin säikeistyi helposti, mutta soma hattu tästä kuitenkin tuli. Nyt voi neitokainen hienostella kesäreissuillansa.

Nyt alkaa ranne vähitellen huutaa apua, kun olen virkannut niin paljon. Nämäkin hatut ovat KYHäilyjä #3, #9 ja #12. Laskin, että yli puolet kyhäilyistäni on virkkauksia. Vielä saa ranne hetken kestää. Kunhan saan nää KYHit pois, niin sitten neulon ihan rauhassa jotain isompaa.

Kesäkukkia

Osallistun nyt jo kolmatta kertaa KYHäilyihin ja vuosien saatossa olen oppinut, että joukkoon täytyy laittaa muutamia pienen pieniä töitä. Muuten voi tulla tuska ja ahdistus kaikkien aloitettujen loppuun saattamisessa. Kun ei kuitenkaan mitään ihan turhanaikaista viitsi kuitenkaan tehdä, niin pitää miettiä sellaisia töitä, joille löytyy loppusijoituskohde melko varmasti.

Päätin siis virkata tänäkin vuonna setin Lasikukkia. Äiti on jo pitkään toivonut itselleen settiä, mutta on toistaiseksi jäänyt ilman. Lupasin tämänvuotisen KYHäilyni jo hänelle (tarjosin toista vielä keskeneräistä työtä, mutta sille hän ei ainakaan vielä lämmennyt).

Mutta meinasi äiti taas jäädä näppejään nuolemaan, kun sain sovittua tapaamisen mökkipaikkakunnalla asuvan hyvän ystävän kanssa. En ehtinyt tehdä hänelle mitään muuta tuliaista valmiiksi, joten nappasin viinilasimerkkisatsin ja sidoin sen kukkakimpuksi. En ihan heti kertonut hänelle, mitä ne ovat. Viisaana naisena hän kuitenkin aika pian keksi, mikä on kukkien käyttötarkoitus ja sen lisäksi muutaman muunkin. Kukkasetistä löytyy jokaiseen asuun sopivan värinen kukka sormukseksi.

Eikä äitiäkään voinut osattomaksi jättää, joten virkkasin hänellekin oman satsin. Muutama pitää vielä virkata, että saan täyteen kaksi tusinaa kukkia. Sopivat eriväriset langat vain loppuivat kesken. Painoakin yritin arvioida, mutta se tuntuu aika mahdottomalta. Pitää varmaan ottaa merkit kauppareissulle mukaan ja punnita hedelmävaa'alla. Tämä on n yt KYH#18 ja tilanne on tällä hetkellä 23 aloitettua ja 9 valmista. Muutama työ on viittä vaille valmis ja muutamalle on deadline. Jospa tänä vuonna saisin urakan loppuun kunnialla.

Rentouttavaa kesää kaikille!

Tunnista omasi

Kuten varmaan monella muullakin mökillä Suomenmaalla, on meidän mökin oven pielessä monen monta eriväristä ja erikokoista muovikenkää. Vaikkeivat ne olekaan kovin esteettisiä, ovat käyttökelpoisimpia mökkikenkiä ikinä. Pahaksi onneksi olemme isäni kanssa onnistuneet valitsemaan itsellemme samanväriset kengät. Kokoero ei ole suuri, mutta ainakin isäni mielestä tuntuva. Vähän väliä yritämme lähteä liikkeelle väärissä kengissä.

Helpottaakseni eloamme päätin virkata omiin kenkiini kukkakoristeet, jotta ne erottaisi heti kättelyssä. Virkkasin kukkien taakse ketjusilmukkaketjut, jotka pujotin kenkien reikien läpi ja ujutin kukan lenkistä. Saas nähdä, kuinka pitkään ne pysyvät nätteinä tässä Suomen suvessa. Olen eilisestä jo muuttanut KYH-listaani moneen otteeseen ja nämä ovat nyt KYH#21. Arvioisin näihin kuluneen jämälankaa noin 20 grammaa.

Erittäin runsasta hyttyskantaa lukuun ottamatta juhannussää on ainakin täällä Hämeessä ollut mitä mainioin. Toivottavasti muualla Suomessa sää on hellinyt yhtä lailla.

Aurinkoista juhannuksen jatkoa kaikille!

Juhannuseväät

Toiset pakkaavat juhannuksen viettoon makkaraa, uusia perunoita, juomia ja herkkuja. KYHäilijä pakkaa mukaan riittävästi lankaa, koukkuja ja puikkoja. Vähän olen myöhässä aloitusteni kanssa, mutta suunnitelmia ja vaihtoehtoja on enemmän kuin allelistatut. Katsotaan, kuinka monta kertaa mieli vaihtuu seuraavan kolmen päivän aikana...

Onneksi ainakin valoa riittää tähän touhuiluun!

KesäYönHullutus 2012
Valmiit/Aloitetut: 6/15

KYH#1 Tytön bolero 1.6. / 9.6
KYH#2 Tyynen patalaput 2.6.
KYH#3 Shell Brimmed Cloche taaperolle 4.6. / 5.6.
KYH#4 Kukkahattu 4.6. /
KYH#5 Koristossut vauvalle 5.6. / 6.6.
KYH#6 Millan mato 7.6. /
LYH#7 Kukkakoristeita 9.6. / 18.6.
KYH#8 Kaa'na shawlette 10.6. /
KYH#9 Shell Brimmed Cloche tytölle 11.6. / 18.6.
KYH#10 Prinsessakakku 11.6.
KYH#11 Webble wobble cowl 12.6. /
KYH#12 Änkyrä-lippis 14.6. / 18.6.
KYH#13 Holden 16.6. /
KYH#14 Lohtupeittopaloja 19.6.
KYH#15 Salarakas 20.6. /
KYH#16 Ruokakori
KYH#17 Tiskikukkia
KYH#18 Huussin verho
KYH#19 Viinilasimerkkejä
KYH#20 Leikkiruokaa
KYH#21Tyynen patalaput
KYH#22 Palmikkokämmekkäät

KYH#23 Koristossut vol. 2

Kesän juhlavaatteet

Neuloin viime vuoden lopulla kummitytölle mekon ja ystäväni Anu pyysi neulomaan omalle tyttärelleen samanlaisen. Lykkäsi kassillisen lankojakin käteen. Tämä projekti ei mennytkään yhtä jouhevasti kuin tuo edellinen.

Malli on samainen Litlle Sister's Dress (ravel-link). Lankakassista löytyi sekalainen valikoima yksivärisiä puuvillalankoja, joista tein yläosan ja kirjavaa turkkilaista puuvillalankaa, josta tuli mekon helma (tätä lankaa löytyi onneksi omistakin varastoista). Ohjeesta poiketen tein helmaan käänteen enkä makkaroita. Mekosta tuli aika reilun kokoinen ja ensimmäisen sovituskerran jälkeen päätin tehdä helmaa vielä pidemmäksi, jotta mekko olisi käyttökelpoinen myös vuoden päästä. Saattaa mennä senkin jälkeen tunikana.

Ainoa pienoinen miinus tulee siitä, että kädentiet ovat aika reilun kokoiset. Pienellä tytöllä ei onneksi ole paljoakaan vilauteltavaa, mutta silti ne ovat vähän hassun näköiset. Omistajaansa eivät tuntuneet hihat häiritsevän ja vauhdissa oli todella vaikeaa kameran kanssa pysyä.

Seurakseen mekko sai boleron hieman vahingossa. Olen luvannut neuloa myös toisen ystävän tyttärelle boleron samaisesta turkkilaisesta langasta (en oikein osannut nähdä itseäni näin pastellisissa sävyissä). Aloitinkin taikaboleron neulomista yksissä illanistujaisissa. Hetken neulottuani alkoi aloitus näyttää liian isolta. Purin sen ja aloitin uudelleen pienemmällä silmukkamäärällä. Käsiala taas tiukentui jossain vaiheessa ja bolero olikin liian pieni. Onneksi sattui olemaan samaa lankaa kuin mekossa, joten käyttäjä löytyi eikä tarvinnut toistamiseen purkaa.

Piti sitten neuloa toinen täsmälleen samanlainen bolero ja tämä onkin tämän vuoden KYH#1. Valitettavasti en saanut kaikkea kirjavaa lankaa käytettyä, joten siitä täytyy vielä jotain keksiä. Tällä hetkellä suunnitelmissa on neuloa siitä tiskirättejä, mutta ei ihan nyt heti. Mekko painaa 286 g, pieni bolero 114 g ja isompi bolero 148 g.

Kiitokset kommenteistanne Ree-vitamiiniini. En ole vieläkään saanut pöljää ilmettä pois kasvoiltani.

Kadonneet viikot

Huomasin juuri, että on melkein kolme viikkoa edellisestä postauksesta. Elämä on ollut kovin kiireistä viime aikoina, eikä aikaa ja energiaa ole tänne asti riittänyt. Nyt on kuitenkin alkanut loma ja aikaakin toivottavasti riittää käsitöiden tekemiseen ja niistä kertomiseen.

Kaikesta kiireestä huolimatta tai ehkä siitä johtuen, olen kuitenkin saanut yhtä ja toista tehtyä ja osan jopa valmiiksi. Jokunen aika sitten esittelemäni vauvan koristossut herättivät lähipiirissä ihastusta ja niitä piti sitten tehdä lisää. Pinkit tossut menivät työkaverin sukulaisvauvalle. Hän kysyi, virkkaisinko sellaiset ja lupasin, jos hän ostaisi langat. Seuraavana päivänä tuli lankojen kanssa töihin ja toi tullessaan pari ylimääräistä kerää vaivanpalkaksi. Olipas mukavaa, kun ei tarvinnut käydä ainaista keskustelua sopivasta korvauksesta. Tossut olivat kuulemma ihastuttaneet saajansa lähipiiriä, mikä ilahduttaa kaikkein eniten.

Jämäkuu meni omalta osaltani aika harakoille, kun en saanut juuri mitään valmiiksi. Pari keskeneräistä työtä jäi laatikon pohjalle pyörimään. Pelastavana enkelinä toimi kuitenkin äitini, joka vei mennessään 900 grammaa jämälankoja. Pelottavaa kuitenkin on se, että siinä eivät ole likimainkaan kaikki jämälankani.

Tänäkin vuonna olen ilmoittautunut mukaan KesäYönHullutukseen. Turkoosit tennarit ovat KYH#4. Niiden kanssa otin aikaa, kuinka kauna yhden parin tekemiseen menee. Siihen menee vähän yli kolme tuntia (viimeistely vie yllättävän kauan), ainakin keskellä yötä. Taas touhotin kaikkea epäoleellista, kun tossuilla oli deadline. Lankana molemmissa tossuissa on Catania ja yhdestä valkoisesta kerästä saa kahdet tossut. Värillistä lankaa kului yhteen pariin 20 grammaa (ohje).

Tänään alkoi maailmanlaajuinen Knit In Public -viikko, joka päätty ensi viikon sunnuntaina.  Itse otin varaslähdön eilen ja virkkailin Linnanmäellä. Mikä on erikoisin paikka, jossa sinä olet neulonut tai virkannut?