Välillä mietin itsekin, missä sitä on tullut oltua ja mentyä. Siellä, täällä ja tuollakin. Kuntoa on rempattu, Tallinnassa rampattu ja töitäkin on tehty.

Olen käsitöitäkin tehnyt, vaikka jokseenkin hiljakseen. Neuleinto ei ole ollut parhaimmillaan ja tuntuu, että samoja neuleita on joutunut neulomaan moneen kertaan ennen kuin niistä on tullut sopivia. Kehruuintoa ei ole näkynyt tänä vuonna ollenkaan. Muutaman kuituletin olen saanut hankittua, samoin kuin uuden nyörin katkenneen tilalle.

Yltiöpäisenä yllytyshulluna olen asettanut itselleni tavoitteeksi neuloa ja virkata 14 kg lankaa tämän vuoden aikana. Saldo on toistaiseksi vähän reilut kaksi kiloa, joten kiire taitaa tässä tulla. Huivit yhä edelleen innostavat eniten ja niitä onkin tullut jo neulottua jo yhdeksän kappaletta. Ajatuksissa oli myös neuloa huivi tai muu kaula-asia per viikko, mutta se taitaa jäädä vain haaveeksi.

Mutta tämän vuoden sukat olen saanut neulottua. Sain joululahjaksi kaksi vyyhtiä ihanaista Väinämöinen sportia ihanilta ystäviltä. Se oli kavala suunnitelma saada minut neulomaan sukkia ja suunnitelma tuotti kuin tuottikin tulosta. Ja kun kerran sukkia ryhdyin tekemään, niin tein sitten polvisukat. Sukat on neulottu ystävien neuvojen avulla, kuka nyt milloinkin sattui lähietäisyydellä olemaan. Lankaa näihin meni huimat 165 grammaa.

Josko tämä kirjoittaminen tästä taas alkaisi. 

Hauskaa alkavaa kevättä!

Roskia ja aarteita

Olin reilu viikko sitten neulomassa Kristiinan pyöreän pöydän ääressä. Koska en ollut aiemmin hänen uudessa kodissaan käynyt, niin pitihän jotain tupaantuliaisia keksiä. Keksimisestä piti tällä kertaa tosin huolen Anu, joka kaivoi asukastalon "Saa ottaa"-laaristä tämän ihanan tiikerikankaan. Minun huima käsityöllinen osuuteni oli ommella tiikerikangas ja pohjakangas tyynyksi. Operaatio tapahtui tavoilleni uskollisesti juuri ennen vierailua. Tyynykin oli siinä vaiheessa vielä ostamatta, joten jouduin ompeluhommiin ennen kuin pääsin neulomaan. Mutta mukavaa oli ja katti pääsi arvoiseensa kotiin.

Olen täällä yrittänyt hiljakseen myös saada keskeneräisiä ja tekemättömiä töitä pois. Kävin yli vuosi sitten kerätyn Puolen vuoden -laatikon kimppuun (tarkoitus oli silloin tehdä laatikkoon laitetut valmiiksi tai hävittää puolen vuoden sisällä, mutta kuka näitä niin tarkkaan laskee). Apua koetokseen sain hyviltä ystäviltäni ja laatikosta katosi jokunen kangaspala sekä valmistui kahdeksan kestohedelmäpussia ja kaksi huovutettua pikkulaukkua.

Toinen laukuista sopi täydellisesti ystäväni Virpin asustukseen ja hän sai sen omakseen. Taru sai omakseen sinisen laukun, joka jäi siinä hötäkässä kuvaamatta. Anu sai tällä kertaa tyytyä kahteen hedelmäpussiin. Samalla kerroimme Anun kanssa tyynynompeluksestamme ja näytimme Kristiinan blogissa ollutta kuvaa. Virpi huudahti yllättyneenä "Toi on mun yksi kymmenestä!". Hän on päättänyt luopua joka päivä kymmenestä itselleen tarpeettomasta tavarasta ja oli laittanut tiikerikankaan Saa ottaa -laatikkoon. Samanlainen päätös ei olisi ollenkaan huono täällä meilläkään. Paljon tosin on erilaista tavaraa lähtenyt, vaikkei ihan päivittäin kuitenkaan.

Tämän vuoden tavoitteena onkin päästä eroon tarpeettomista tavaroista, jotka vain vievät fyysistä ja henkistä tilaa. Tervetuloa taltuttamaan tavarakaaosta kanssani!

Ystävyyttä ja avunantoa

Ovikello soi tamperelaisessa lähiössä.
"Moi! Mä oon Tintti. Olinko tänne tulossa?"
"Joo, Kiva tavata. Mä oon K. Käy peremmälle."
"Kiitos."
"Mun mieheni on kerinyt sulle kerän jo valmiiksi. Ajateltiin, että tuo nojatuoli voisi olla sopiva paikka."
"Joo. Kiitos. Hei!"
Istun nojatuoliin ja ryhdyn neulomaan. Siinä sitten jutellaan niitä näitä enimmäkseen neulomisesta ja lankavaraston koosta, vähän kesälomasta ja elämästä. Puolen tunnin kuluttua homma on valmis, kiitän ja lähden jatkamaan matkaani.

Mitä tapahtui?

Neulojamme Tintti (jossa on 12,5 % laihialaista) yritti neuloa oman vyyhdillisensä Lai-la-lai Yarnzin lankaa ihan loppuun asti. "Saan tästä vielä yhden mallikerran", ajattelin ja pistelin menemään. Päättelykerroksen langankulutus vaan pääsi yllättäämään Enkä millään viitisnyt purkaakaan, joten lähdin selvittämään, löytyisikö samaa lankaa keneltäkään.

Lanka oli kerholankaa eikä sitä ollut värjätty kuin kolme vyyhtiä. Yksi löytyisi Oulusta ja toinen Tampereelta. Parhaaksi onneksi olin juuri mökkeilemässä Tampereen lähistöllä, joten otin reippaasti yhteyttä vyyhdin omistajaan.

Ja kyllähän neuloja neulojaa ymmärtää. Onneksi auttaa myös hädässä. Koska en mitenkään osannut arvioida tarvitsemaani lankamäärää, ehdotin, että tapaisimme ja neuloisin hänen vyyhdistään huivin loppuun. Monia mutkien ja mietintöjen jälkeen, neulojaystävä kutsui minut kotiinsa neulomaan. eikä edes halunnut mitään korvausta käyttämästäni langasta. Jäin vain palveluksen velkaa. Nyt vain odotan, milloin pääsen tekemään vastapalveluksen.

Huivi on siis Holden shawlette (ravel-link) ja lanka Lai-la-lai yarnzin  SuperSock. Kahdeksan grammaa käytin kaverin vyyhdistä eli huivilla on painoa 108 grammaa. Päättelykserrosta lukuun ottamatta huivi on nopea tehdä. Tämä on KYH#13 ja sekin urakka alkaa olla voiton puolella.

Huivin sai syntymäpäivälahjaksi ystäväni tytär, joka on Pojan kanssa saman ikäinen (joskus puhun tyttöystävästä, mutta en Pojan kuullen. Muuten saan kestää pahimmanlaatuisen kiukkukohtauksen). Hän on kovasti ihaillut äidillensä tekemiäni huiveja ja kämmekkäitä. Joskus on jotain salaa käyttänytkin.

Kaikki tämä vaiva kannatti ehdottomasti nähdä, kun katseli, miten tyttö istui koko illan huivi tiukasti harteillaan, huokaili ja silitteli. Värikin oli täydellisen ihana.

Kiitos K Tampereelta!

Leirillä

Onnistuneen viikonlopun ainekset:

* kaunis paikka

 * riittävästi ruokaa

* muutama rukki

* värjäyskattilan porinaa

* makkaraa nuotiolla

* käen kukuntaa

* liikaa herkkuja

* jokunen värttinä

* auringon paistetta

* hirveesti kuituja

* sauna

* tarpeeksi puikkoja

* runsaasti lankaa

* tuvallinen ihania naisia

 

Ainoa viikonlopun aikana valmistunut työn on tämä Fishy Tawashi. Tämä hankauskala on neulottu akryylilangasta ja on siksi erityisen hyvä keittiön kuuraukseen. Värit sai jokainen valita itse ja minä tein taas yllättävän valinnan. Malli on ihan hauska, mutta en ole ollenkaan varma, tuleeko näitä lisää. Yhteen kalaan meni 8 grammaa, joten tuosta langasta saisi vielä viisi...

Nyt täytyisi irtautua ja laskeutua arkeen. Hauskaa alkavaa viikkoa!

Talviarvonta

Talvi on saapunut Helsinkin. Kylmä ja kalpea, muta ah niin kaunis on ollut tämä aamu!

Helmikuun 7. vuonna 2009 kirjoitin näin:

Yhteisöllisyyttä 

Olen siinä onnellisessa asemassa, että saan välillä tehdä käsitöitä yhdessä muiden kanssa. Jotenkin yhdessä tehdessä kokee vuosituhantista naisvoimaa: näinhän näitä on tehty jo aikojen alusta. Yksi ompelee, toinen laittaa loimia, yksi laitttaa kahvia ja toinen seurustelee. Siinä samalla huomaa, että äitin matonpäät solmiutuvat melkein kuin itsestään (homma on tosin vielä valitettavasti kesken).

Mikä onni onkaan saada käsityöystäviä!

Enpä tuolloin vielä tiennyt, miten paljon oli vielä edessä. Olen nyt blogannut kolme vuotta ja tänä aikana olen saanut paljon uusia käsityöystäviä. Osaa teistä en ole koskaan tavannut, mutta silti tunnutte todella tutuilta. Ilahduttavan monia olen saanut tavata myös todellisessa elämässä. Olen oppinut paljon, saanut ja antanut. Minulle on avautunut uusi maailma ihanien lamkojen ja toinen toistaan upeampien neulemallien parissa. Parasta koko hommassa on ollut se, ettei ole tarvinnut kulkea tällä matkalla yksin. Enkä enää tunne itseäni ihan niin hörhöksi, kun tiedän, että yhtälailla hörhöjä on pitkin ja poikin Suomea.

Kiitos, kun olette!

Tähän kohtaan on hyvä pistää pieni arvonta pystyyn. Viime vuodesta viisastuneena en arvo ylläyksiä vaan virkkaamani Tyynen patalaput. Lohdutuspalkintona arvon kaksi Tiskikukkaa. Voittajat pääsevät valitsemaan suosikkinsa jo valmiina olevista, jotta saavat voittonsa ennen vuoden loppua :-)

Arvontaan pääset mukaan kommentoimalla tätä viestiä. Saat linkittää arvonnan omaan blogiisi, jos haluat. Voit liittyä lukijaksi, jos pidät näkemästäsi. Kaikilla on kuitenkin arvonnassa yksi arpalipuke.

Arvonta suoritetaan Onnin-päivänä 28.2. 

Onnea arvontaan!

Omituisia ompeluksia

 Muistan lapsuudestani erittäin elävästi naisen logiikkaa parjaavan sketsisarjan. Ilmeisesti naisen logiikasta johtuuu se, etten ihan aina ymmärrä miehen logiikkaa. Ainakaan tuon omani.

Hänellä tuntuu välillä olevan (liiankin) suuri luottamus ompelutaitoihini ja olenkin muutamaan kertaan joutunut tuottamaan pettymyksen. Tällä kertaa hän sanoi tarvitsevansa uimahousuihinsa riputuslenkin, johon voisi ripustaa silmälasikotelon uinnin ajaksi. Tapani mukaan yritin kiemurrella tehtävästä eroon ja ehdotin, että hän ripustaisi silmälasikotelon uimahousujen kiristysnaruun. Solmu on keskellä edessä, joten asiaa kokeiltuamme päätimme luopua ajatuksesta.

Niinpä hän sitten kävi kaivelemassa solkilaatikkoani ja valitsi sieltä karabiinilukon ja avainrenkaan. Lukon ompelin uimahousuihin ja avainlenkki kiinnitettiin silmälasikoteloon. Ihan hyvin kuulemma toimi. Tosin yhä edelleen mietin, etteikö niillä vahvuuksin olevilla uimalaseilla pärjäisi pelkältään siellä altaan puolella...

Herkkupurkki

Ostin itselleni ennen joulua tälläisen herkkupurkin. Laittaisinko siihen pipareita? Vai kenties suklaata? Hedelmätkin voisivat näyttää oikein kauniilta.

Täytin sen kuitenkin toisenlaisilla herkuilla.

Ensimmäiseksi silmäniloksi pääsivät ihana Handu-lanka, suloinen Hopeasäie ja muistutukseksi vyyhti Tindeä. Viimeksi mainitusta olisi tarkoitus neuloa äitille Lady February sweater.

Äitin kanssa lankojani järjestellessä tuli mieleen, miksi niitä kauniita lankoja tunkee sinne kaappiin piiloon. Monet ovat niin kauniita, että ansaitsevat päästä näytille. Vaikkei tämä mitään uusi idea olekaan olen iloinen, että sain sen aikaan.

Tarkkaavaisimmat lukijani ovat ehkä huomanneet, että olen aloittanut uuden vuoden lankakaupoilla. Kävin hakemassa lankaa jo mainittuun FLS:ään ja samalla täydensin joululahjaksi saamaani Brisiä (500 g ei ihan riitä neuleeseen minulle). Kaupanpäällisinä sain sitten ihanaista Raggegarnia (ja kaverin kaupanpäälliset myös). Siitäkin on peitto tekeillä ja päätin, että kunhan saan sen valmiiksi saavat tällaiset ilmaislangat jäädä kauppaan.

On täällä saatu valmistakin aikaan, mutta päivät ovat ehtineet mennä ohi ennen kuin olen saanut kuvia otettua. Jos vaikka huomenna.

Uusi vuosi, mitkä kujeet

Uusi vuosi - uudet kujeet? uusi vuosi -vanhat kujeet?

Monissa blogeissa esitellään nyt viime vuoden saavutuksia, inventoidaan lankavaraston kokoa, kartoitetaan keskeneräisiä töitä, tehdään lupauksia ja suunnitelmia.

Viime vuonna tuli neulottua paljon. Lankaakin tuli ostettua enemmän kuin olisi ollut tarpeen. Keskenerisiäkin töitä on muutama. Tuli opittua monta uutta tekniikka ja kokeiltua monta uutta lankaa. Olen saanut uusia neulojaystäviä niin virtuaalimaailmassa kuin sen ulkopuolella. Olen saanut nauttia myös vanhojen ystävien hyvästä seurasta.

Olen tässä pari päivää miettinyt, minkälaisia käsitöihin liittyviä uudenvuoden lupauksia voisin tehdä (ostaisin lankaa vain tarpeeseen ja neuloisin vanhoja pois, pitäisi askarteluhuoneeni ja harrastusvälineeni kurissa ja järjestyksessä, kokeilisin sitä ja tätä ja tota uutta,  jne...)
.
Aikani mietittyäni päädyin seuraavaan lupaukseen: Aion nauttia täsät harrastuksestani täysin rinnoin ja kaikin mahdollisin tavoin. Joskus se tarkoittaa grammojen laskemista ja lankavaraston tuhoamista. Toisinaan istumista iloisessa ja nauravassa neulojaseurassa milloin missäkin. Se voi tarkoittaa uusiin lankoihin tutustumista ja vanhojen tuttujen ihanien uudelleen kohtaamista. Enimmäkseen varmaan tulee kuitenkin olemaan hiljaisia rauhallisia hetkeä sohvan nurkassa tehden sitä, mikä kulloinkin tuntuu kaikkein mukavimmalta.

Ja kaikissa mahdollisissa tilanteissa aion nauttia kupposen hyvää kahvia.

Nautinnollista neulevuotta kaikille!

Kiitokset kaikille ihanille ystäville kuluneesta vuodesta!

On täällä käsitöiden blogistaniassa niin mukava olla.

Oikein hyvää ja neulokasta vuotta 2012!

t. Tintti

Pukinkontista

Joulupukki on ollut antelias myös minulle. Yllättäen aika monet lahjat liittyvät tavalla tai toisella käsityöharrastukseeni. Sain pari kaunista muistikirjaa, joista toisessa oli kannessa neulepintaa, lahjakortin lankakauppaan ja varmuuden vuoksi ostin itse itselleni vaihtopäiden säilytyspussukan. Ihanaa on saada myös muiden tekemiä käsitöitä. Tänä vuonna sain villasukat, itsetehtyä kuorintavoidetta, nappeja ja ihanan kirjaillun puseron. Viimeksi mainittu on äitini käsialaa ja minulla on useampi kirjottu paita ollut ahkerassa käytössä vuosien ajan.

Napit sain Anulta. Miten yllättävä värivalinta :-)

Pukinkontista löytyi myös lankaa, ettei vaan loppuisi kesken. Molempia olen pyöritellyt, mutta en ole tullut ostaneeksi. Tinde päätynee kauluriksi uuden talvitakkini kaveriksi (tulis vaan se talvi) ja Brisistä teen varmaan jonkun neuletakin. Malli on vielä hakusessa.

Kävin viimein tutustumassa Tampereella Lankaideaan, eikä sieltä voinut tyhjin käsin lähteä. Tämän ihanan langan valmistus on kuulemma lopetettu, joten enempää ei ole saatavilla. Arvelin kuitenkin saavani huivin neulottua yhdestä vyyhdistä.

Hopeasäikeen Pirre toi viimeisiin Viltamiin puodin pitäjille aivan ihanan väristä lankaa ja kysyin, olisiko sitä olemassa lisää. No olihan sitä ja sain vyyhdillisen eilen. Sukkalankaahaan tämä Hopeasäie Basic on, mutta en tiedä raaskinko siitä sukkia neuloa.

Yltiöpäisesti uhkasin lopettaa langan ostamisen jo marraskuun puolessa välissä. Sen jälkeen taloon on tullut lankaa 1,5 kg. Niinpä.... Ensi vuonna olisi tarkoitus pienentää varastoa vähän reilummin. Tänä vuonna se on kutistunut reilun kilon verran (tarkat lukemat tulevat heti alkuvuodesta, sillä täällä on vielä muutama melkein valmis työ, joka saattaa ehtiä tämän vuoden kirjanpitoon).

Kaikille oikein mukavaa äitini syntymäpäivää!

Näy pimeässä!

Tämä syksy ja talvi (?) on ainakin täällä etelässä ollut hyvin pimeä. Tällä hetkellä tuntuu, ettei päivänvaloa juurikaan näe. Maanantai-aamuna istuttiin Pojan kanssa aamupalapöydässä kahdeksan maissa ja hän kysyi, miksi piti herätä keskellä yötä. Yöeläimeksi tässä itsensä tuntee. Olisi paljon mielummin karhu ja talviunilla. Tosin mahtavatkohan karhutkaan saada kunnolla unen päästä kiinni näillä keleillä?

Autolla ajaessani olen monta kertaa säikähtänyt yllättäen eteen tullutta jalankulkijaa. Tien pinnan kimallellessa sateen jäljiltä ja vastaantulijoiden valojen häikäistessä ei ole helppoa nähdä pimeinä kulkevia jalkamiehiä. Olenkin sitä mieltä, että kaikkien pitäisi kulkea heijastinliiveissä, niin että näkyisivät kunnolla. Koirilla ja lapsilla on usein heijastin tai heijastava puku päällä, mutta liian monet aikuiset unohtavat suojata itsensä. Autoilija ei näe sinua, vaikka sinä näkisitkin auton.

Siksi pyörittelinkin heijastinruusukkeita loistamaan pimeydessä. Nämä kaikki ovat lähteneet maailmalle ja toivottavasti ilahduttavat saajiaan. Olen jossain vaiheessa ostanut Prymin rosee-pitsin kudontakehyksen ja pääsin viimein sitä käyttämään. Heijastinnauhaa löytyy omista varastoista ja villalankaakin on muutama nöttönen. Kukkien pyöritteleminen sujui aika nopeasti. Työläin vaihe taisi olla hakaneulan ompeleminen. En ehtinyt punnita kukkia, mutta arvioisin niiden painoksi n. 10 grammaa. Taidan itse kuitenkin pitää enemmän virkatuista heijastinkukista.

Kiitokset mukavista kommenteistanne edelliseen postaukseen. Toivottavasti Blogger pian taas asettuu aloillen ja näyttää blogini kaikille kiltisti. Kertokaa, jos näin ei käy, niin alan kiusata ylläpitoa.

Viikon päästä päivä alkaa jo pidentyä!

Hys hys

Tämä joulunalusaika on vähän huonoa tämän blogin pitämisen kannalta, kun on niin paljon kaikkea, mitä ei halua esitellä :-) Radiohiljaisuus tosin johtuu enemmän siitä, etten ole vain ehtinyt kuvata ja kirjoitella. Jotain pientä olen kuitenkin saanut valmiiksikin asti - uusi satsi tagua-avaimenperiä. Näitä on vaan niin mukava tehdä ja siemenet tuntuvat yhä vain niin hyvältä kädessä.

 

Maanantaina käytiin äitin kanssa Naisten joulumessuilla. Olikin hyvä messuilupäivä, kun ihmisiä oli aika vähän ja liikkuminen ja katseleminen kävi helposti. Oli myös kiva tavata kavereita, naapureita ja nettituttuja. Kaikkein hauskinta oli saada kasvot  heles inki -blogin ja Nauravan lampaan Juulille. Tulipahan pieni nöttönen villaakin ostettua, jos vaikka jossain vaiheessa saisi jatkettua kehräysharrastusta.

Löysin myös (ainakin omasta mielestäni) kivoja lahjoja elämäni miehille, mutta niitä ei parane täällä vielä estellä, ettei vaan mene yllätys pilalle.

Tänään käytiin Pojan kanssa viemässä pari lahjaa lähikirkolle annettavaksi vähävaraisten perheiden lapsille. Oli jotenkin niin sydäntäsärkevää ajatella, että jonkun pienen ihmisen joululahjatoive on lelu TAI kirja. Tämän kaiken jouluhäsellyksen ja tavararunsauden keskellä välillä unohtuu se, että kaikilla eivät ole asiat yhtä hyvin. Onneksi on lähipiirissä ihania ihmisiä, jotka muistuttelevat ja herättelevät auttamaan.

Tunnelmallista loppuviikkoa!

Punaista ja turkoosia

Kaikenlaista olen täällä tällä viikolla tohotellut, mutta mitään valmista ei ole tullut. Muutamat napit sain pitkästä aikaa pyöräytettyä, kun halusin antaa niitä pikkujoululahjaksi. Tein aiemmin millefioripötköt, joissa on pääkallo ja örkki, ja niistä riittää vielä nappiin jos toiseenkin - onneksi. On niiden pötköjen vääntäminen sen verran työlästä hommaa.

Poika teki jossain välissä tällaisen ihanan Marion. Kuvassa ei valitettavasti näy hieno M-kirjain lippiksessa. Lippiksen lipalle kävi huonosti, kun taittui ja murtui ja hukkui vieläpä päälle päätteeksi. Täytyy toivoa, että se löytyy vielä jostain sohvan alta. Eiköhän sen saisi liimattua niin, että pysyisi taas jonkin aikaa. Kateellisena aina seuraan Pojan tekemisen ennakkoluulottomuutta ja rohkeutta. Hän vaan ryhtyy toteuttamaan ideoitaan ja on lopputulokseen aina tyytyväinen. Täytyy taas hankkia lisää massaa :-).

Jonkinasteisesta langanostamattomuuspäätöksestä huolimatta olen ostanut lankaa. Villavyyhdistä kävin hakemassa ihan varta vasten lankaa Miehen joululahjaa varten.  Vieläkin tuntuu oudolta ostaa lankaa jotain tiettyä käyttötarkoitusta varten. Ehdin aloittaa työn ennen kuin sain langoista kuvia otettua. Cascade 220 Superwash Sport on aivan ihanan tuntuista ja mukavasti neuloutuvaa lankaa. Mutta tästä lisää myöhemmin.

Eilen oli taas Silmä, pisto, tikki, takki -markkinat Tieteiden talossa. Annoin itselleni jo etukäteen luvan ostaa lakaa, jos sopivaa tulee vastaan. Ilun hyllyistä pisti heti silmää ihana turkoosi-punainen merino-kashmir-sukkalanka ja se oli pakko saada. Tästä tulee varmaan huivi jossain välissä. Oli vaan niin mun värinen (en ole siis ihan kokonaan muuttanut ostoskäyttäytymistäni).

Mutta jo toistamiseen tämän viikonlopun aikana ostin lankaa tiettyä ohjetta ja projektia varten. Järjestelin perjantai-iltana Ravelry-jonoani ja muistin taas ihanat Double Heelix -sukat. Omasta varastosta ei löytynyt sopivaa lankaparia ja tartuinkin heti Ilun HanDuo-tarjoukseen, kun sen huomasin. Kaikista vaihtoehdoista sai itse valita mieluisimmat kaksi ja päädyin tuttuun ja turvalliseen turkoosin ja petrollin yhdstelmään.

Neulomiset eivät ole oikein menneet putkeen. Molemmat työn alla olevat huivit ovat aiheuttaneet harmaita hiuksia ja päänvaivaa. Suurimmat ongelmat ovat toivottavasti jo takana päin.

Mukavaa sunnuntaita!

Aamupuuhia

"Äiti, gorillalla on päässä reikä!"

Näihin sanoihin heräsin tänä aamuna. Tarkastin gorillan vammat ja totesin ne vaarattomiksi ja korjattaviksi. Puolitokkurassa kävin vessassa ja kun tulin takaisin, Poika istui sohvalla virkkaamassa. "Ei ollut muutakaan tekemistä, niin ajattelin virkata vähän."

Ekaluokkalaiset ovat koulussa opetelleet virkkaamista ja hyvin on tuo oma lapsikin oppinut. Poika tuli perjantaina aivan innoissaan koulusta kotiin ja halusi vielä isälleenkin näyttää taitonsa juuri ennen nukkumaan menoa. "Ensin tehdään aloitussilmukka. Sitten työnnetään koukku silmukan läpi ja otetaan kynäote. Käden puolelta otetaan lanka koukulle ja vedetäään silmukan läpi. Jos tuntuu hankalalta saada koukkua silmukasta, voi kääntää koukkua alaspäin." Hyvin on oppi mennyt perille.

Siinä me sitten istuttiin sunnuntaiaamuna vierekkäin sohvalla. Minä neuloin sukkaa ja Poika virkkasi ketjusilmukoita. Hän valitsi jämälankalaatikosta kaikkein hienoimman jämälankani; Laikan käsinvärjäämän ihanan vihreän villalangan. Hetken jo harkitsin pelastavani langan parempaa tarkoitusta odottamaan, mutta en sitten tehnytkään niin. Ei ole parempaa tarkoitusta kuin lapsen ensimmäiset ketjusilmukkakokeilut.

Purkutuomio

Ostin loppukesästä FiinaNeuleessä käydessäni Rowanin Purelife Revivea. Olin stä jo pitkään katsellut sillä silmällä ja tartuinkin kesätarjoukseen hetken mietittyäni. Sain mukaani myös kopion suomenkielisestä ohjeesta Shallot-jakkuun ja se olikin yksi viimeisistä KyJy-aloituksistani.  Tikuttelilin ensin helmat  taakappaleeseen sekä molempiin etukappaleisiin ja jatkoin takakappaleessa kuvioneuletta (tämä oli se neule, joka katkaisi puikonkärjen ja joka jäi sohvalle tallottavaksi, eli kalliihkon langan lisäksi kustannuksiin voidaan lisätä kahdet vaihtopäät).

Neulottuani viitisentoista senttiä pitsineuletta alkoi koko homma tökkiä. Ei enää huvittanut ja epäilin, etten saa hihapyöriöistä siistejä ja muutekaan ei mallikuvio innostanut. Tungin koko höskän käsityöpussiin hautumaan. Sunnuntai-iltana selailin taas Ravelryn loputonta mallivalikoimaa ja löysin uuden mallin. Siispä uusi aloitus puikoille. Nyt olen jo päässyt kainaloiden alle (tämä jakku tehdäänkin ylhäätä alaspäin) ja malli ja koko näyttävät hyvältä. Hyvästi siis Shallot!

Eikä harmita yhtään :-)

Minä olen nyt ihan onnen Tintti, kun sain Kristiinalta tällaisen ihanan onnen fantin. Todellisuudessa se on kauniin vaaleanturkoosi eikä vaaleansininen kuten kuvassa (voi tätä marraskuun valottomuutta).

Minulla on ollut tänään hyvä päivä. Toivottavasti sinullakin. Jos ei, olkoon huominen parempi.

Hyvää Isäinpäivää!

Tällaisia käsitöitä olen täällä tänä aamuna tehnyt. Sekä oma isäni että lapseni isä ovat aina pitäneet korvpuusteista. Nämä puustit sai tällä kertaa lapseni isä. Postissa pullia ei voi oikein lähettää, joten laitoin isälleni lahjaksi tagua-helmestä tehdyn avaimenperän. Vieläköhän tavaroita voi lähettää bussikyydillä niin, että veisi itse bussille ja sopisi vastaanottajan paikalle, kun bussi tulee perille? Pitääkin selvittää ensi vuotta ajatellen.

Hauskaa isäinpäivää kaikille isille!

(Oletan kuitenkin, että suurin osa lukijoistani on naisia, joten välittäkääpä viestiä kaikille oman elämänne isille.)

Vuoden viimeiset

(Entinen naapuri sanoisi tässä kohtaa: Lupaat vaan...)

Kävin viimein lunastamssa helmikuussa ystäviltäni saamani lahjakortin (joka siis saapui vasta toukokuussa) muutamaa päivää ennen sen vanhentumista. Olen aina kuvitellut, että kunnon lahjakortti olisi unelmien täyttymys vaan kuinkas kävikään. Menin lankakauppaan, enkä löytänyt sieltä mitään ostettavaa. Kiersin ja kaarsin, kunnes päädyin Malabrigo hyllyn ääreen ja päätin tehdä ostokseni siinä. Pyöriteltyäni vyyhtiä jos toista, päädyin ostamaan 600 grammaa punasävyistä Silky merino -lankaa. Näistä olisi tarkoitus neuloa itselle neuletakki. Taidan kuitenkin suosiolla jättää aloituksen joulun jälkeiseen elämään.

Ihana Kristiina toi minulle Tallinnasta kirkkaanvärisiä Camilla-puuvillalankoja erästä tilausprojektia varten. Näistä toivottavasti ainakin osa hupenee vielä tässä ennen joulua. Sain häneltä myös yhden kerän kauniin vaaleanturkoosia Tintti Rocca -lankaa, jota oli jo itsellenikin tarttunut viimeisimmältä reissulta mukaan. Kristiina olisi vienyt kerän pois, jos en olisi sitä halunnut, mutta pistin sen heti visusti samaan pussiin muiden Tintti-lankojen kanssa, ettei edes kuva ehtinyt ottaa. Kiitos taas!

Nämä langat ovat odottannet tunnustamista jo jonkin aikaa. Anu löysi turkkilaisen nettikaupan ja intoutui tilaamaan sieltä lankoja. Pitihän mun sitten saada jotain samaan pakettiin ja kirjavaa Ice-puuvillalankaa napsahti varastoon 800 g. Eikä näillekään mitään suunnitelmaa ole... Laitanpa tähän linkin ko. nettikauppaan, jos joku haluaa käydä kurkkaamassa (Yarn paradise). En kuitenkaan ota vastuuta hallitsemattomista lankaostoksista Sulo Vilenin iskiessä.

Loppuvuoden aion yrittää olla ostamatta lankaa. Ihan ehdotonta kieltoa en kuitenkaan itselleni aseta, sillä viime kevään hamsterikuun jälkeen homma karkasi lapasesta aika vauhdikkaasti. Yritän kuitenkin ensisijaisesti käyttää varastolankoja ja tehdä keskeneräisiä projekteja loppuun (niitä on muuten koko ajan vähemmän ja vähemmän). Muutakin käsityö- ja askartelumateriaalivarastoa pitäisi saada vähennettyä. Lankaa sentään kuluu tällä hetkellä.

Ja taas kuulen Laurin äänen: Lupaat vaan...

Tunnustuksia

Whiteandblue antoi minulle tämän tunnustuksen jo jokunen aika sitten. Kiitos! Tunnustukset lämmittävät aina mieltä. Haasteeseen kuuluu kertoa kymmenen asiaa itsestään. Tuntuu kuitenkin, että olen jo yhtä ja toista itsestäni kertonut, eikä juuri nyt tule mieleen mitään kovinkaan mielenkiintoista. Samaisessa omassa postauksessaan hän haastoi kaikki esittelemään omat keskeneräiset työnsä ja päätin tarttua siihen haasteeseen. Esittelen teille nyt kymmenen keskeneräistä työtäni.

1. February Lady Sweater marjapuuronpunaisesta BomUllista on ollut kesken jo maaliskuusta. Vain toinen hiha puuttuu.
2. Kaksi virkkuukoukkukoteloa odottaa valmistumistaan. Toisen aloitin jo toukokuussa ja toinen onneton oli se ainoa työ, joka jäi KYHeistä kesken.
3. Käsilaukussa on kulkenut reilun kuukauden sukantekele Regia Silk colourista.
4. KyJyjä on kesken useampia, mutta vain vähän kesken olisi valkoinen Just Soya -langasta neulottu Illyria-hihatin.
5. Figurehead shawl odottaa nappia ja sen kaveriksi neulomani kämmekkäät ompelua ja reunan viimeistelyä (KyJy tämäkin).
6. Kesken on myös Ilun ihanasta alpakka-silkki-langasta aloittamni huivi. Alkaa epäilyttää, toimiiko oma ajatukseni vai ei...
7. Shallot-jakku Rowanin Purevivesta. Mallikuvio ei ollutkaan niin kiva kuin, miltä kuvissa näytti (KyJy).
8. Villatakki kaverin tyttärelle on ollut sen verran pitkään kesken, että epäilen joutuvani tekemään hänelle uuden. Onneksi lähipiirissä on vielä pienempiäkin tyttöjä.
9. Afrikan Flower -paloista virkattu kassi ei ole päässyt vielä alkua pidemmälle (KyJy)
10. Kuten ei myöskään huussin virkattu ikkunaverhokaan (KyJy tämäkin)

Sitten olisi vielä lyhythihainen jakku itselle, virkattu kassi Pojan kummitädille, Dominopeitto, virkattu peitto... Puhumattakaan kaikista niistä projekteista, jotka ovat vielä aloittamatta. Yritän vain pitää startiittini hallinnassa, kunnes on tuolla keskeneräiseten korissa enemmän tilaa.

Tarkoitus oli ottaa kuva keskeneräisistä töistä, mutta ne ovat kaikki niin sikinsokin sekaisin, etten saanut kivaa kuvaa helposti otettua. Päätinpä sitten esitellä teille uuden käsilaukkuni. Eikös olekin ihana? Haaveeni on DesIgualin takki, mutta sopivan kokoista ei ole vielä tullut vastaan. Tämä käsilaukku on juuri oikein kokoinen ja aivan minun väriseni, vaikkei olekaan turkoosi (on siinä päädyissä turkooseja kukkia mustallla pohjalla). Onneksi ostin tämän, kun reissussa tuli vastaan ja vielä alennusmyynnissä. Olisi harmittanut, jos laihialiaisuus olisi sillä hetkellä puskenut pintaan.

Haaste tulisi laittaa eteen päin kymmenelle blogille. Tunnustan, että olen viime aikoina ehtinyt viettää niin vähän aikaa Blogistaniassa, etten ole yhtään perillä kuinka moni on tämän tunnustuksen jo saanut. Jos sinulla ei sitä vielä ole, ota mukaasi ja kerro itsestäsi. Haastan kuitenkin teidät kaikki esittelemään lempikäsilaukkunne!

Menenpähän tästä sitten neulomaan ja virkkaamaan....

Hauskaa viikonloppua kaikille!

Lanka tulee langan luo

Eipä hyvin suju tämä minun muka langanoston hillitsemisprojekti :-). Kesällä innostuin Lai-La-Lai-Yarnsin 4H -klubista ja tilasin ylläripaketin. Paketti oli tullut lomareissun aikana ja eilen kävin hakemassa sen postista. Hieman jännitti paketin avaaminen, kun tarkkoja väritietoja ei ollut etukäteen saatavilla. Jotain toiveita sai kyllä esittää. Ensimmäisenä paketista kurkisti tuo pinkki lanka, seuraavana sieltä kuoriutui oranssi ja viimeisenä ruskea-turkoosi. Hieman tuo ruskea pisti nikottelemaan, mutta se on luonnossa todella kaunis (laittakaa rasrti seinään!). En tosin osaa ajatella, että tekisin siitä itselleni mitään, mutta ihanan kirkasta turkoosi on riittävästi, jotta saan sen neulottua. Kovasti se alkoi huhuilla haluavansa pieneksi nutuksi ystävän tyttären kohta syntyvälle vauvalle. Voiko pienelle vauvalle laittaa ruskeaa?

Reissussa ollessa tutkailin kirjakauppojen käsityöhyllyt ja lehtipisteiden valikoiman tarkkaan. Kirjoja ei kannattanut lähteä raahaamaan, kun tulevat edullisemmin suoraan kotiin kannettuna. Muutamia lehtiä ostin, kun niiden hinta kotimaassa on paljon korkeampi. Quilting Arts -lehti on aina inspiroinut  minua, vaikken ole tainnut yhtään sen ohjetta toteuttaa. Siinä esiteltävät työs ovat vaan niin kauniita ja hieman erikoisempia.

Mollie makes -lehti oli minulle uusi tuttavuus ja ihastuin sen ulkoasuun. Sen mukana tuli pieni materiaalipaketti kehyskyukkaron tekemiseen. Useimmissa lehdissä oli mukana jonkinlainen kylkiäinen, mutta useimmat niistä olivat sellaisia, etten niitä halunnut :-)

Myös Crochet Gift List oli minulle uusi tuttavuus. Siinä oli paljon erilaisia virkattuja leluja ja maskotteja. Pienen merentutkijan äitiä viehättivät erityisesti virkattu mustekala ja taskurapumatto. Harvoin näistä lehdistä tulee oikeasti mitään tehtyä, mutta niitä on aina mukana matkoilta ostaa ja sellailla. Voihan käsitöistä nauttia ihan vain kuvinakin.

Maailmalla

Olen saanut viettää syyslomaa ihanissa Bergeracin maisemissa Jerseyn saarella. Täytyy tosin tunnustaa, että en tuosta sarjasta kauheasti nimeä ja pääosan esittäjää enempää muista. Avoimin mielin ja aikalailla valmistautumattomana matkaan lähdin. Olemme saaneet kokea vuoroveden vaihtelua, historian siipien havinaa ja tavata ihka elävän gorillan. Mutta, koska tämä ei ole matkablogi, keskityn olennaiseen eli käsitöihin.

Muutama päivä meni nähtävyyksiä katsellessa, mutta sitten piti päästä kaupungille shoppailemaan. Ensimmäisenä piti toki yrittää löytää paikallinen lankakauppa. Ravelryn tietokanta ei löytänyt saarelta yhtään lankakuppaa, mutta paikallisopas osasi kertoa, että sellainen löytyisi kauppahallista. Sinne siis. Löysin pienen kaupan, jossa myytiin kaikkia mahdollisia ompelutarvikkeita ja jonka nurkassa oli muutama lankakerä. Suurin osa niistä näyttikin akryylilangalta. Yhdessä langassa oli peräti 40% villaa ja sitä siinä hetken pyörittelin, mutta päätin laittaa takaisin. Hinnatkin ovat aika korkeita kotimaan hintoihin verrattuna.

Pettyneenä jatkoin matkaani ja ajattelin säälien kaikkia paikallisia neulojia. Löysin kuitenkin kauppahallista toisenkin lankakaupan, jonka valikoima oli hieman laadukkaampi. Sieltä löytyi tuttuja merkkejä kuten Sirdaria ja Regiaa. Kyselin omistajalta paikallista lankaa, mutta sellaista ei kuulemma ole. Jollain maalaismarkkinoilla saatetaan joskus näytösmielessä vähän kehrätä, mutta ei sen enempää. Ostin häneltä kuitenkin kaksi kerää Sirdarin Smiley Stripes -lankaa (80% bambuviskoosia, 20% villaa). Eipä kannata tänne asti tulla lankoja ostelemaan.

Merimuseossa opin, että merimiesten yhtenä puhdetyönä oli kehrääminen ja että "Jersey fishermen are allways knitting", mutta todisteita asiasta ei näkynyt missään. Tällainen pieni tuttuakin tutumpi merimies tosin tuli vastaan. Avaimenperän korkeus on n. 6 cm. Vainnanvaraa olisi ollut Yodasta Frankesteinin hirviöön, mutta poika valitsi tämän kaverin.

Löytyipä Merimuseosta tällainen neulottu laivakin :-)

Suurimman vaikutuksen minuun teki Occupation Tapestry Gallery. Saksa miehitti Kanaalin saaret Jersey mukaan lukien Toisen maailmansodan aikana. Vapautumisen 50-vuotisjuhliin haluttiin jotain aivan erityistä ja niinpä päätettiin tehdä kaksitoista kanavatyötaulua, jotka kuvaavat ihmisten elämää miehitetyllä saarella eri näkökulmista. Saarella on kaksitoista hallintokuntaa, joista jokainen sai yhden taulun tehdäkseen. Vain taitavimmat pistelijät pääsivät töihin.  Osa heistä oli itse elänyt saarella miehityksen aikaan ja saanut kertoa oman tarinansa tauluihin. 

Tauluja kuvatessa oli helpompaa keskittyä kauniisiin ja taitavasti toteutettuihin yksityiskohtiin ja yrittää unohtaa kokonaisuus. Kyyneleet nousivat silmiini, kun katselin töiden tekemisestä ja niiden taustasta kertovan filminpätkän. Saaren kantaväestö tuntuu jossain määrin jopa olevan ylpeä selviytymisestään ja osaavat rahastaa turisteja karulla menneisyydellään. Historia on kaikkialla läsnä niin paikkojen nimissä kuin osana maisemaa. Mielenkiintoinen ja tutustumisen arvoinen paikka!

Olihan minulla toki lankaa, pari keskeneräistä ja yksi aloittamaton työ mukana. silmukan silmukkaa en matkan aikana kuitenkaan tehnyt. Mutta olisihan se ollut kamalaa, jos olisi inspis iskenyt, eikä olisi ollut mitä tehdä.