Niin lähellä, mutta niin kaukana

On KYH-loppuraportin aika.

Yksi projekti jäi kesken ja se harmittaa.

Yliarvioin taas viimeistelynopetuteni ja aliarvioin hommaan kuluvan ajan.  Pakko on myös myöntää, että ikä tekee tepposensa, enkä näe ihan kaikkea tehdä puolipimeässä keskellä yötä. Olisi myös pitänyt jättää KyJy väliin tai ainakin aloittaa se vasta KYHäilyjen valmistuttua. Olisi pitänyt myös määritellä projektit eri tavalla, sillä valmiiksi asti sain 43 erillista työtä. Vaikka yhä laskisin lasimerkit yhdeksi työksi niitä on 32. Seliseli...

Mutta näin tänä vuonna. Ensi vuonna voi sitten lähteä leikkiin mukaan hieman viisaampana tai sitten ei :-).

Jossain keskustelussa oli maininta siitä, ettei blogissa koskaan saa esitellä keskeneräistä työtä. Työhön tulee kirous, eikä se valmistu koskaan. Otan kuitenkin riskin ja esittelen teillä tämän keskeneräisen työn. Voinpahan sitten syyttää kammottavaa blogikirousta, jos se jää ikuisiksi ajoiksi tekemättä.

KesäYön Hullutus 2011

Tilanne 1.8.: aloitetut 25/25, valmiit 24/25

1. Pesuhanskoja 2.6./ valmis 2.6.
2. Tiskikukka 2.6./Valmis 5.6.
3. Lasimerkkejä 3.6./Valmis 31.7.
4. Tyyne patalappu x 2 3.6./valmis 10.6.
5. Huivihattu 5.6. /valmis 5.6.
6. Saroyan 6.6. / valmis 11.6.
7. Huivihattu 7.6. /valmis 7.6.
8. Kauluri 8.6. / valmis 15.6.
9. Abyssal 8.6. / valmis 14.6.
10. Virkkuukoukkukotelo 10.6.
11. Sukat kärjestä aloittaen 11.6./Valmis 29.7.
12. Jack Sparrow - tukka 11.6. / valmis 12.6.
13. Bam May 12” - I love the V-Stitch 11.6. / valmis 15.6.
14. Huivihattu vol. 3 12.6. / valmis 12.6.
15. BAM June 12” - The Efflorescent Window 13.6. / valmis 15.6.
16. Shell Brimmed Cloche soveltaen 14.6. / valmis 14.6.
17. Cachecolar 15.6. / valmis 21.6.
18. Huovutetut tossut 16.6./valmiit 29.7.
19. Apinan housut ja liivi 18.6. / valmis 21.6.
20. Willow Cowl 18.6. /valmis 23.6.
21. Celtic cowl 21.6./ valmis 31.7.
22. Jacques Costeau pipo 21.6./ valmis 25.6.
23. Kärpässuoja 21.6./  valmis 24.6.
24. Matonkuteesta virkatut korit 3 kpl 22.6. / valmis 22.6.
25. Koristekukkaset edellisiin (4 kpl) 22.6. / valmis 22.6.

 Muutama KYH-työ on vielä esittelemättä ja palaan niihin tässä lähiaikoina.

Mut hei! Liinavaatekaappi ei ole aikoihin ollut näin tyhjä ja hyvässä järjestyksessä :-).

Kiitokset onnitteluista! Vaikka hieman haikein mielin seuraan tuota pienen kasvamista, kun se tapahtuu niin hirvittävällä vauhdilla...

Perussukat

Onpa muuten hassua, miten vaalituloksen jälkeen, etuliite perus on saanut ihan uuden lisävivahteen. Mutta enpä mene tähän aihepiiriin sen enempää, kun tämä on kuitenkin käsityöblogi ja sellaisena pysyy.

Neuloin miespuoliselle työkaverille villasukat. Ihan tavalliset, samanlaisia olen neulonut jo monen monta paria. Kolmen kerroksen raidat, mummon opettaman kantapää. Eipä tarvinnut ihan hirveästi miettiä tehdessä. Laittoi vaan automaattiohjauksen päälle.

Ainoa uusi asia oli, se että neuloin SeiskaVeikkaa 3,5 mm puikoilla. Olen havinnut, että aika monet neulovat SeiskaVeikkaa tämän paksuisilla puikoilla, jotkut jopa 3,0 mm puikoilla. Itse olen neulonut 4,0 mm puikoilla, joskus puikkojen koko on ollut jopa 4,5 mm. Olen jo jonkin aikaa pohtinut, ovatko sukkani olleet liian löpsöjä, vaikka olen itse ollut iihin oikein tyytyväinen. Pitihän sitä siis kokeilla.

Sukat tuntuivat aika napakoilta ja olettamukseni siitä, että pidän löpsöistä sukista sai vahvistusta. Päätin kuitenkin kysyä muiltakin neulojilta, kun sukat sattuivat olemaan mukana Menitan neuletapaamisessa. Kaikki olivat sitä mieltä, että sukat eivät ainakaan ole liian löpsöt, enemminkin liian napakat. Voin siis jatkossa kaikessa rauhassa neuloa Seiskaveikkasukkani nelosen puikoilla.

Kerroksen vaihtumiskohdasta käytiin kiivasta keskustelua. Minulla se sattui olemaan pohjassa, mikä oli oman pöytäkuntani mielestä ihan hassua. Viereisestä pöydästä onneksi huudeltiin minulle vahvistusta. Lopputulema oli se, että kaipa nämä sukat jollekulle kelpaavat.

Ja hyvinpä kelpasivat. Olisitte nähneet työkaverin onnellisen ilmeen, kun vein hänelle sukat sovitettavaksi. Hän ihasteli kantapäätä: "Tää on kuin mummon tekemä" ja joustinta jalkapöydällä: "Nää sopivat niin hyvin, kun tässä on tällainen hieno." Onnellisena pakkasi sukat reppuunsa eikä yhtään valittanut jalan alla olevasta kerroksen vaihtumiskohdasta. (Myöhemmin tosin kaivoimme ne uudelleen esille, että sain kuvat otettua.)

Ja kyllä tulin minäkin iloiseksi, kun tavallistakin tavallisemmat perussukat saivat jonkun hymyilemään kuin Naantalin aurinko. Toisinaan yksinkertaiset asiat ovat kaikkein parhaimpia.

Tallinnasta tarttunutta

Onneksi ei ole kuitenkaan kyse mistään ikävästä taudista tai loisesta :-)

En ole Tallinnassa käynytkään sitten viime kesän, joten muutamia tarpeita oli jo ehtinyt tulla mieleen. Ostokset olivat pääsääntöisesti suunniteltuja ja heräteostoksetkin olivat hyvin perusteltuja. Muutamia juttuja tuli ostettua ihan sen takia, kun kaveritkin osti. Aika maltillinen olin kuitenkin tällä kertaa ja jätin esimierkiksi Karnaluksin nappiputkilot ja nauharullat ihan rauhaan.
 

Lankojakin toki ostin, vaikka niitä kotona pursuilee joka nurkasta. Turkoosista Brilliantista on tulossa neuletakki ihan itselleni (sitä on enemmän kuin tuo kuvan neljä kerää). Aloitin jo kertaalleen BomUllista Joustineuletakkia (Suuri Käsityö), mutta jouduin purkamaan sen, kun lanka olisi todennäköisesti loppunut kesken ja oli muutenkin ko. malliin liian painavaa. Voi olla, että malli ei sovi tällekään langalle, mutta jotain sen tyylistä ajattelin kuitenkin tehdä. Vaaleanpunaisesta Katian Candysta olisi tarkoitus neuloa ystävälle kesähuivi. Turkoosi versio samasta langasta huuteli niin kovasti, että oli pakko ottaa sekin mukaan. Mukaan tarttui myös kaksi pötkylää Latvian villaa. Ryppyhuivilangaksi ajattelin, mutta ulkona väri ei ollutkaan ihan sellainen kuin miltä sisällä näytti. Eiköhän niillekin joku suunnitelma löydy.

Minulla oli matkaneuleena mukana edellä mainitusta BomUllista kesken oleva Lady February sweater. Oli hyvä tilaisuus sovittaa tekelettä, kun oli useampi asiantunteva silmä tarkistamassa, että koko on oikea. Harmi vaan, että olin lukenut ohjetta huonosti. Nyt joudun purkamaan taas muutaman kerroksen ja aloittamaan pitsineuleen alusta. Onkohan tässä langassa jokin kirous, kun ei ainakaan helposti suostu muotoutumaan miksikään käyttökelpoiseksi.

Parasta koko reissussa oli hauka seura. Kiitokset Kristiina, Maria ja Anu! Eivätpä loppuneet puheenaiheet kesken ja taisipa jokainen meistä oppia jotain uuttakin. Ihana Kristiina vielä kaiken muun hyvän lisäksi lahjoi meitä näillä ihanilla pääsiäiskukoilla. Äiti-kukot oli hän tehnyt jokaiselle ihan ajatuksella, mutta loppuperheen saimme itse valita *. Kiitos, kiitos, kiitos!

* Kuten huomaatte värivalintani on hyvin yllätyksetön. Tosin ajattelin, että näiden avulla voisi lapselle opettaa genetiikkaa. "Kun äiti-kukko on turkoosi ja isi-kukko on valkoinen, tulee lapsi-kukoista turkoosi-valkoraidallisia..."

Postin tuomaa

Poika on jo ihan kateellinen, kun minulle tulee nykyään postista aina jotain kivaa. Pitää varmaan ruveta lähettelemään hänellekin postia.

Eilen hain postista SNY:n maaliskuun paketin. Sieltä löytyi kaksi kerää Aino-lankaa, kynsikkäät, lautasliinoja, Omar-karkkeja ja aurinkoinen kirje. Kynsikkäät sain, kun mies omi edellisen paketin lapaset :-). Aino-lanka ei olekaan minulle tuttua ja Ravelrystä löysin muutaman ohjeen, johon sitä voisin käyttää. Kiitos Sny!

Koska minulla ei ole vielä juuri lainkaan lankaa (eikö?), päätin helpottaa kanssaneulojan lanka-ahdistusta ja kotitutin muutaman kerän alpakkalankaa ja kaksi vyyhtiä TeeTeen Kamenaa. Kamenat ajattelin käyttää kangaspuissa sopivan tilaisuuden tullen ja alpakkalankoja minulla ei juuri olekaan. Nyt on!

Olen kauhulla seurannut hankittujen lankojen määrää. Maaliskuussa olen ostanut kaksi kiloa lankaa. Nyt täytyy kyllä pistää taas stoppi tälle ostamiselle. Tosin Tallinnan reissu saa tehdä poikkeuksen, jos sieltä jotain kivaa löytyy. Vai pitäisikö sanoa kun... Pitää myös pistää puikot suihkimaan, että tuo kulutettujen lankojen määrä pysyy suurempanan kuin hankittujen.

Lankaa, lankaa - lisää lankaa

Ihan ensimmäiseksi perheemme kiittää kaikista hauskoista kommenteista edelliseen postaukseeni. Mieskin luki kaikki kommenttinne tyytyväisenä myhäillen ja välillä ääneen nauraen. Länsi-Savon nettilehdestä löytyy merisiilin kuva, joka muistuttaa kovin tuota meillä valmistunutta. Pitäisi kuulemma hankkia värillisiä puikkoja... Mieheni suhtautuu käsityöharrastukseeni erittäin kannustavasti; muistaa aina kehua aikaansaannoksia (ja ihan vilpittömästi) eikä koskaan sano, etten saisi ostaa lisää lankaa tms (joskus voisi...).

Joten voin siis aivan surutta täyttää kotiamme erilaisilla ja erivärisillä langoilla :-) Viikonlopun hulinoissa tarttui mukaan vielä kaksi kerää Rowanin Limaa. Halusin kokeilla jotain Rowanin lankaa ja tämä miellytti sekä silmää poskea.

Tänään poikkesin pitkästä aikaa Itäkeskuksen LankaVakassa. Koko Hansa-silta puretaan, joten kauppakin lopettaa toimitansa jossain vaiheessa kevättä. Alekorista löysin lippamyssyihin hyvin sopivaa Punto-lankaa ja päivän ulkoiltuani en voinut vastustaa auringonkeltaisia värejä. Näistä arvelen saavani kolme myssyä tehtyä.

Ei niin salainen neuleystäväni Maria yllätti minut jokunen päivä sitten yllätyspaketilla suoraan työpaikalle, Sain kesken päivää käsiini ruskeaan paperiin käärityn paketin, jossa oli pelkkä nimi päällä. Laatikosta ei löytynytkään hapankorppuja tai suklaata vaan KnitPron 2,5 mm sukkapuikot ja kaksi kerää turkoosia Maijaa. Nämä olivat kuulemmat ainoat Tintin väriset langat Marian varastossa ja nappiin meni.

Värikseni on tämän talven aikana voimallisesti leimautunut tuo turkoosi (mistäköhän johtuu?). Pidän kuitenkin monista punaisen sävyistä ja niitä on vaatekaapistani löytynyt paljon vuosien saatossa. Siksi olikin niin yllättävää, kun maanantaina kuulin useampaan kertaan olevani väärän värinen punaisissa vaatteissani. Kuulin sen työpaikalla pariin ottteeseen ja vielä illalla tilkkukurssilla. Ei ole kuulemma ole ollut punaista päällä :-) Pitkäaikaisempi ystävä luuli minun pukeutuneen beigeen, mutta ihan niin sekaisin en vielä ole. Ajatuskin puistattaa :-)

Salaisia viestejä?

Tällainen löytyi olohuoneen pöydältä eilen illalla. Mietin sisältyyköhän tähän jotain salaisia viestejä vai oliko puhdas aggressioiden purkaus. Ensin ajattelin, etten kysy keneltäkään yhtään mitään, mutta pakkohan se oli.

Poika satui leikkimään vieressä ja aloitin hänestä. Ei kuulemma ollut hänen tekosiaan. Isi oli askarrellut. Hetken mietin, viitsinkö mieheltä mitään kysyä. Kysyin kuitenkin. Sisältyyköhän tilataideteokseen jotain salattuja tai vähemmän salattuja ajatuksia? Mies katsoi minua pitkään ja ilmoitti sen olevan merisiili. Jos olisi enemmän puikkoja ja isompi lankakerä, voisi tehdä suuremman merisiilin.

Pitää varmaan levittää nuo loputkin käsityötarvikkeet pitkin olohuonetta, ettei muilla(kaan) käy aika pitkäksi :-D.

Kirppuilua ja messuilua

Ihan ensimmäiseksi on kerrottava, että taloudestamme poistui perjantaina 750 grammaa ällön puhuttelematonta Novitan Sissyä. Vieläkin ihmettelen, mikä kohtaus iski, kun ostin sitä kilon ja kuvittelin tekeväni siitä jotain itselleni. Mutta nyt on siitä kurimuksesta päästy eroon. Onneksi!

Kävimme Äitin kanssa eilen pitkästä aikaa Valtterin kirppiksellä. Eipä tarvitse taas vähään aikaan käydä. Jotenkin tuntui, että tavara oli huonompaa kuin ennen ja useat myyntipöydät olivat niin sekaisia, ettei tehnyt mieli edes mitään tarkemmin tutkia. Lempihatuntekijämme oli kuitenkin paikalla. Muutama vuosi sitten ostimme Äitin kanssa hyvinkin samanlaiset mustat huopahatut häneltä. Äitille löytyi tälläkin kertaa heti kaunis viininpunainen hattu ja ajattelin, että minä jään tällä kertaa ilman. Mutta hatuntekijä halusi ehdottomasti, että kokeilisin siniharmaata hattua, joka sointuisi hyvin kaulassani olevaan huiviin. Ja totta tosiaa, hattu oli kuin minulle tehty. Näin taas poistuimme pöydän luota kahden hatun kera. Akuutti hattuongelma on siis ratkaistu :-)

Mukaan tarttui myös jokunen nappi. Nuo tummanturkoosit napit ovat metallia ja niitä oli laatikossa ihan reilusti. Pienet napit ostin toisesta pöydästä ja maksoin koko satsista 1 e. Yhden hauskan ideankin nappasin, mutta siitä sitten enemmän, kun saan sen toteutettua. Kirpparikierros osoittautui lopulta mukavammaksi kuin miltä alussa vaikutti.

Kirpparilta suuntasimme Vanhaan Satamaan Kädentaitojen messuille. Tässä kohdassa pitää taas muistuttaa, että taloudestamme on poistunut 750 grammaa lankaa. Menestyksekkään hamsteroinnin lopettamisen kunniaksi päätin jo etukäteen, että saan ostaa lankaa, jos jotain ihanaa tulee vastaan. Ensimmäisen kerran sormia alkoi todenteolla syyhyttää Kujeen kojulla. Turkoosi Shibui sock -lanka sieltä minulle huuteli. Äiti kysyi, mitä sillä tekisin ja tuumasin, että ensi alkuun voisin silitellä. Yhdestä vyyhdistä saa reilut kämmekkäät, joten tyydyin siihen. Cascade 220:a oli kaikissa mahdollisissa väreissä ja ylättäen mukaan tarttuivat nämä kaksi vyyhtiä. En ole ehtinyt kokeilla Taikapallovaihdossa saamaani lankaa, mutta näistä saa sille kaveria. Ehdin jotenkin jo unohtaa, että akuutti hattuongelma on ratkaistu ja ajattelin, että näistä saisi kivan pipon...

Kujeelta tarttui mukaan myös vyyhdillinen sateenkaaren väristä vironvillaa, kun kotona olevat tarvitsevat itselleen kaveria muotoutuakseen vaatteeksi. Tälle langallekin on siis olemassa suunnitelma.

Varsinainen lankeemus tapahtui sitten Villakiven kojulla. Siellä oli toinen toistaan ihanampia Punta yarnsin lankoja. Ihanat villalangat eivät aiheuttaneet normaalia vakavampaa ihastumista, mutta tämä pellavalanka (Rope light Hand painted)vei mennessään. Messutarjouksena sain kolme vyyhtiä kahden hinnalla, mutta en kuitenkaan raaskinut ostaa kuin kolme vyyhtiä. Kojun seinällä roikkui reilulta näyttävä isoilla puikoilla neulottu lyhythihainen pusero, johon oli mennyt kolme vyyhtiä lankaa. Ajattelin tehdä ylhäältä alkavan kaarrokepuseron, josta tulee niin pitkä kuin lankaa riittää. Toivottavasti lopputuloksena eivät kuitenkaan ole hyvin tuulettuvat rintaliivit. huomaattehan, että osaan ostaa muutakin kuin turkoosia :-).

Ostin syksyn messuilta Saaga Designin mustan tunikamekon unikonkukilla. En tälläkään kertaa voinut kävellä kojun ohi, kun tangolta huusi kevään uutusväri - yllätys yllätys. Mallikin oli hieman muuttunut syksyisestä ja istui jos mahdollista vieläkin paremmin. Käsinmaalattu lintu kruunaa mekon. Täytyisi vaan raaskia käyttää näitä muulloinkin kuin juhlapäivinä, kun ovat niin kauniita ja mukavia päällä.

Toivottavasti kukaan ei ole lukenut tätä postausta eurolaskuri kädessä, sillä minä en ainaaan kulkenut sellaisen kanssa eilen. Tosin sen ihanan monen sadan euron kääntötakin jätin vielä tällä kertaa tilaamatta :-)

Päähän pantavaa

Hamsterikuun loppumetreillä sain aikaiseksi kasan päähän pantavaa. Suurin osa näitä on menossa sytomyssykampanjaan ja tämä ihana turkoosi menee purkuun.

Pidän väristä, pidän kuviosta, pidän langasta, mutta en pidä siitä, miltä se näyttää päässäni. Enkä edes tehnyt pipoa vaan baskeria... Lanka on ihanaa LayLayYarnsin SilkWoolia eli samaa, josta tein itselleni Sudenkorento-kämmekkäät ja lisänä TeeTeen Primaveraa (yht. 47 g). Tarkoitus oli tehdä kämmekkäisiin (ja päähäni) sopiva päähine, mutta jälkimmäinen tavoite jäi saavuttamatta. Jos kyse olisi jostain ihan peruslangasta, laittaisin tuonkin sytomyssykeräykseen, mutta nyt en taida raaskia. Viime viikolla koin iloisen jälleennäkemisen iäksi kadonneeksi luulemani lippikseni kanssa, joten akuutti hatun tarve poistui. Lippis mokoma oli luurannut pari kuukautta veljeni eteisen kaapissa. Tällä hetkellä suunnittelen tekeväni langasta kaulurin, mutta katsotaan nyt mitä siitä tulee.

Nämä lippamyssyt on virkattu Rozetti Naturel cotton -langasta 4,0 mm:n koukulla (yht. 131 g). Mustan virkkasin ohjeen mukaisilla kerroksilla ja siitä tuli reilun kokoinen. Vihreä-mustaan tein yhden lisäyskerroksen vähemmän ja se on lapsen päähän sopivan kokoinen. Lanka on ihanan pehmeää ja tuntuu jännän villaiselta, vaikka onkin täyttä puuvillaa.

Tähän lippamyssyyn käytin Punto color -langan loput (kirjavaa lankaa jäi n. 1,5 m) ja 3,5, mm koukkua. Lankaa kului 64 grammaa.

Silopipo on neulottu Kauhavan Kangasaitan ohjeella Silo-langasta (41 grammaa). Sain myös pääteltyä syksyllä tekemäni valkoisen pipon, joka ei nyt kuviin halunnut tulla.

Arpaonni suosi minua Lankahamsteriarvonnassa ja luvassa on lisää Laylay-lankaa. Ihanaa :-D.

Ystävyydestä

(kuva on taas luvattoman huono, mutta tossut ovat ihanat)

Tällaisen kirjeen sain ja haluan jakaa sen teidän kanssanne, kun se on mielestäni niin ihana. Se kertoo, ystävyydestä, langoista, väreistä ja ennen kaikkea ystävyydestä :-) Kiitos Anu!

E Ká! Não vale a pena tentar traduzir isso, que não vai entender nada :-) É uma carta que eu recebi de uma amiga e está escrito na "lingua" da parte oeste da Finlândia.

Paljo onnee siulle Tintti ko tuut aikuisee ikkää…

tai pitäskö sannoo jot määt, ko mie jään viel nuoreks

Mie mietin ja mietin, jot mitä siulle vois ostaa synttärlahjaks. Sit miulle tul jotenkii mieleen, jot sie suorastaa rakastat erlaisii lankoi ja muit tilpehöörilöitä.

Sen tähe mie mäninkii lankakauppaa (Riimaa), jos siel sit vaik tulis jokkuu "idea" niiku hienommat ihmist sannoot. No sielhä ol hyllyt väärällää erlaisii lankakerrii ja vyyhtilöitä…

ol ruskiita, no tiiähä mie mitä sie tykkäät ruskiist,... siks mie en sit sitä ottantkaa… En ottant vihreetä enkä keltasta enkä oranssii… En ottant mittää mist mie ihe oisin tykänt. Enkä mie sit osant ostaa sinist, punast tai turkoosii ko en taas ihe niist tykänt. Ol siel nappejakkii vaik mitä värrii, mut en mie uskaltant niitäkää ottaa ko meijä maut ei läheskää ain iha kohtaa . Oisiha mie tietyst voint ostaa riskipelillä niit mitkä miust ois olleet kaupan rumimpii… Miun ruma ku on siun kaunis ja toisin perin, siis ko puhutaa värilöist.. Silleehä myö ollaa ostettu ennekii. Muute myö tykätää monestkii samast assiist… Emmie kuitekaa pääst puust pitkäle siin miettiissäin ja alko kuumakii tulla…

No pää kumaras pit männä kysymää kassaneitilt appuu… Hää sano jot lahjakortti vois olla miun pelastuksein. No siihehä mie sit sorruin…, sil sie Tintti voisit hakkii mitä halluut, vaik sit ruskiita tai oksennukse värist lankaa jos halluisit. Et varmaa kuitekaa halluu, tai sit sie oot mänt sekasii. Miu täytyy varmastkii soittaa viel sinne Riimaa ja sannoo, jot jos se ottaa sitä tai tätä tai tuota, nii soittakaa pirssi ja viekää lähimpää lääkärii. Tai sit miun pittää tälläytyy mukkaa ihe huolehtimmaa…

Kaupas vaa ei olt yhtää lahjakorttii ja niit tulis kuulemma vast viiko pääst lissää. Nii-i, vast viiko pääst. Mitä mie nyt teen… Sit kassaneit sano jot edellinekii asiakas ol saant vaa Riiman nimkortil summan mil lahja saaja vois sit käyä ostamas lankaa tai muuta rekvisiittaa. Mie sit vitsailin jot kuha ei ois mänt samalle kutomishöperölle. No, olha se… Tintti joku oli kuulemma lahja saaja. No nii, siin män miun "ideain"… Aattelin sit kuitekii, jot en lähe mittää muutakaa lahjaa keksimää ko kuttoo se kuitekii moninkertasest sen raha eest vuuen mittaa. Neitikii ol sitä mielt, et lahja o iha varmast mieleine. No, postis kuulemma männöö se kortti ja myö meinattii neitin kans, jot mahtuutha ne kaks korttii sammaa kuoreekii, tuski ne toisiiaa pureksiit siin männessää (ko enhä mie muistant ees osotetta), säästetää siin kohtaa Riiman rahhaa. Mitä tätä kahta kirjettä sammaa aikaa sammaa paikkaa laittamaa. Toivottavast myö tehtii oikiinlaine ratkasu. Sitä mie vaa pelkään jot mite kamalast se edellise korti ostaja suuttuup ko kuuloo… Täytyy hyvi varovast kahella kuka se toise korti ostaja ol ja männä sama tie karkuu jos kovi vihaset näyttää…

Koita sie pittää neuloosii kuosis enis meijä kahe korttiloilla ja piä langat tiukast omis käsissäis sillo ko oot ihe puikois!

Miun "rakas" anoppi (jonka siekii hyvi tunnet) ain sannoo jot:

" vähäs on vanhan ilot, leiväs ja lämpimäs".

Mie aattelin jot en tuo siule leipää ko et oo ihan nii vanha viel (ko anoppi), mut lämmintä kylläkii. Paa tossut jalkaa ja ala hiihellä (sisäl kylläkii) tai saattaat varpaat kastuu ko nois ei oo minkää vertaa koreteksii.

Niitä lahjakortteja odotellessa, varpaat lämpiminä :-)

Inspiraatio

Mitä tekee käsityöaddikti kaksi tuntia ennen vieraiden saapumista, kun pöytä on vielä kattamatta? Päättelee lankoja. Mitä tekee blogiaddikti tuntia ennen vieraiden saapumista, kun pöytä on yhä kattamatta? Valokuvaa aikaansaannoksiaan.

Edellisessä postauksessani (joka tosin oli edellisenä iltana ajastettu ilmestymään juuri tuolla kellonlyömällä) valittelin, että alkavat vieroitusoireet vaivata, kun en ole ehtinyt käsitöitä tekemään viime päivinä. Juhlapäivän aamuna sittten iski neronleimaus ja inspiraatio, osittain juhlajärjestelyihin liittyen. Muistin, että työmaalla on viiinilaseja, joita ehkä saattaisi saada lainaksi. Seuraava ajatus olikin sitten, että ne pitää jotenkin erottaa toisistaan eli tarvitaan lasimerkkejä.

Hetken mietin, miten ne teen; helmistä ja vaijerista, virkkaamalla vai jotenkin muuten. Aika pian päädyin virkkaamiseen, kun siitä tiedän saavani helposti sitä mitä haluan. Ja kun satun pitämään kukista, niin niitä sitten syntyi. Lankakorista löytyi valikoima Hjertegarnin Diamond Cotton 8/4 -lankaa. (tähänkin lankaan liittyy oma tarinansa, mutta siitä ehkä lisää myöhemmin) Ihan 24 väriä minulla ei ollut, joten osaan kukista tuli nappi keskelle, jotta sain jokaisesta erilaisen. Lankaa kului huimat 26 grammaa.

Olisi pitänyt taannoiseen tunnustus-postaukseen muistaa lisätä, että yksi suurimmista ongelmistani on se, että saan parhaat ideani aina viime tipassa ja teen niitä sitten kauheessa kiireessä :-) Pöytäkin tuli jossain välissä katettua, vieraat viihtyivät ja juhlat juhlittiin. Kiitos kaikille!

Kiitos kaikille ihanista kommenteistanne edelliseen postaukseeni, jossa on yhä arvonta käynnissä :-)

Juhlapäivä ja arvonta sen kunniaksi

Viime päivinä en ole ehtinyt käsitöitä tehdä muuta kuin keittiön puolella. Alkaa jo melkein olla vieroitusoireita :-)

Blogin perustin elokuussa 1998, edith korjaa: eiku 2008, mutta aktiivisen blogaamisen aloitin aika tarkalleen kaksi vuotta sitten. Tästä voikin sitten laskea, että blogiäidin kantoaika on noin puoli vuotta.

Olen tavannut kertakaikkisen ihania ihmisiä Blogistaniassa ja osaa heistä myös todellisessa elämässä. Innostavia, kauniita, inspiroivia, ihania blogeja on netti pullollaan ja olen onnekseni saanut nauttia monien annista. Blogiini jätetyt kommentit ovat ilahduttaneet ja innostaneet todella paljon näiden parin vuoden aikana.

Juhlan kunniaksi pistetään pystyyn arpajaiset. Palkinto on yllätys (itsellenikin vielä), mutta pitänee sisällään jotain neulontaan/virkkaukseen liittyvää ja jotain itse tekemääni.

Osallistut arvontaan kommentoimalla tähän viestiin. Olisi myös mukava kuulla, mistä olet blogissani pitänyt. Tämä ei tokikaan ole edellytys arvontaa osallistumiselle. Ja kun Sude kuitenkin voittaa, niin lupaan arpoa toisenkin palkinnon kaikkien muiden osallistuneiden kesken :-)

Onni arpoo voittajan Onnin päivänä eli 28.2.2011.

Aurinkoista viikonloppua kaikille ja KIITOS!

Ensimmäiset silmukat

Nyt on taas iskenyt ihan hillitön käsityökärpänen ja olen aloittanut tänä vuonna jo neljä uutta käsityötä. Muutama työ olisi viime vuodestakin kesken. Mutta yksi aloitetuista on jo valmiina.

Anoppi oli jo viime kesänä esittänyt miehen kautta toiveen uudesta pesuhanskasta. Ensin ajattelin tehdä neulotun pesimen, mutta mies alkoi puhua lenkeistä ja verkosta, enkä hahmottanut millainen pesimestä olisi pitänyt tulla. Vihdoin anopin luona kyläillessä näin vanhan pesimen ja sain tehtyä sen perusteella uuden. Lankana on BlendBamboo, joka tuntui ehkä liiankin pehmeältä pesimeen. Anoppi ehti kuitenkin testata pesuhanskan ja oli siihen erittäin tyytyväinen. Poikakin ihastui pesimeen ja pyysi itselleen omaa. Lankaa jäi sen verran, että siitä varmaankin riittää pienen ihmisen käteen sopivaan hanskaan. Anopin pesuhanskaan meni 32 g lankaa ja malli on sovellettu vanhasta hanskasta.

Olen viime vuoden aikana hävittänyt 11,5 kg lankaa. Suurin osa siitä on neuloutunut ja virkkautunut, osan olen antanut pois ja menipä yksi epäonnistunut huovutuskokeilu ihan roskikseenkin. Määrä tuntuu yllättävän suurelta ja lankavarastossani on tapahtunut innostavaa muutosta. Muutamia riippakiviä lankakorista vielä löytyy, mutta toivottavasti pääsen niistä eroon tavalla tai toisella tämän vuoden aikana.

So you think you can knit

Tälläiseenkin tempaukseen oli pakko lähteä mukaan. Innolla odotan omaa haastettani. Omaa lajia oli aluksi vaikea löytää, mutta luettuani kaikki kategoriat läpi päädyin kuitenkin Streetiin.

Tämän mytyn sain aamulla valmiiksi. Joku ehkä arvaakin, mitä siitä on tulossa. Palaan asiaan pingotuksen jälkeen. Pian on luvassa pitkästä aikaa myös kudontatyö. Olen jo saanut lengat puolattua ja ensimmäiset viisi senttiä kudottua. Sukkasatoonkin on jo yksi tilaustyö suunniteltu ja ihan just hyppäämässä puikoille. Muutkin suunnitelmat alkavat hahmottua.

Kiitokset taas kaikille mukavista kommenteista! Pahoittelen, etten ole ehtinyt kirjoitella tänne mitään - työ haittaa tällä hetkellä elämässä tärkeämpiä asioita :-).

Pakolliset kuviot

(Maailma on erilainen lankakerästä katsottuna)

Neulon parhaillaan isälle joululahjaksi suunnittelemaani Jacques Costeau -pipoa valmiiksi. Etsin ohjeen taas netistä ja huomasin jälleen kerran, miten suosittu malli se on. Kiitos Typy!
Kotiin jäi pingotusta odottamaan Revontuli-huivi, joka on myös ollut hyvin suosittu neuleblogaajien joukossa.

Siksi mieleeni tulikin kerätä listaa ns. pakollisista töistä eli niistä, jotka jokaisen tulisi jossain vaiheessa kokeilla. Täysin leikkimielellä siis.

Oma listani voisi tässä vaiheessa olla (täydennän, kun tulee joku hittimalli vastaan):

• Revontuli-huivi
• Kerttu-sukat
• Tuulan junasukat
• Baktus-huivi
• Jacques Costeau-pipo
• Matleenan tuplalapaset
• Sytomyssy
• Mario-myssy
• Minttumaari-huivi
• Fifi-huivi
• Rinsessa-asusteet

Mitä sinä haluaisit lisätä listaan?