Marras-joulukuun yhteenvetoa

Eipä ole aikaa ja energiaa riittänyt blogille. Mutta käsitöille olen kuitenkin yrittänyt pihistää muutaman hetken sieltä toisen täältä. Enemmänkin oli tarkoitus ehtiä, mutta tällaisia sain aikaan.

Helmitöitä pitkästä aikaa. Pikkuriipuksia, pari pitkää kaulakorua, muutama rannekoru ja enkeliriipus.


Heijastinruusukkeita tein heijastinnauhasta ja napeista. Näitä meni ystäville joululahjaksi ja muutama meni kaupaksi joulumyyjäisissä.


Heijastinkukkia tuli virkattua kolmisenkymmentä ja kaikki ovat maailmalla. Ei ollut kameraa ja valoa samaan aikaan saatavilla, joten kaikista kukista ei ole kuvaa. Tässä vielä viimeiset. Näistäkin osa teki kauppansa joulumyyjäisissä ja loput annoin joululahjaksi.

Aiemmin syksyllä kutomani kaulaliinatkin sain viimeisteltyä ja kaksi niistä lähti maailmalle ennen kuin sain kuvaa otettua. Tää pimeys on latistanut mun kuvausintoni kokonaan (seliseli)

Aatonaatonaattona sain viimeinkin valmiiksi kummitytölle jo marraskuun alussa aloittamani nutun. Sain idean täältä ja päätin muokata oman version. Vasta myöhemmin huomasin surffaillessani, että Dropsilla on hyvin samanlainen malli. Yrityksen ja erehdyksen ja purkamisen kautta sain nutun valmiiksi ihan omalla päättelyllä ja siitä tuli oikein soma. Työtä olisi ehkä nopeuttanut, jos ohjeen olisi löytänyt ensin. Kuvaa en ehtinyt ottaa, mutta sellainen luvattiin toimittaa myöhemmin. Ja nuttu on kuulemma juuri sopivan väljä (jännitin viime hetkille asti, onko se likimainkaan sopiva).

Isälle sain neulottua Jacques Costeau- pipon aatonaattona, mutta se oli liian pieni hänen tämänhetkisiin tarpeisiinsa. Käy kuulemma oikein hyvin syksyllä, kun ei ole niin kylmää. Tällä hetkellä kaipaa vuorillista pipoa, joka on oikein lämmin. Aloitin tapaninpäivänä sitten isomman ja sain sen melkein valmiiksi ennen kuin lanka loppui. Pyysin miestä eilen tuomaan lisää mustaa SeiskaVeikkaa, mutta se oli kaupasta loppunut. Oli kuulemma hyllyt ihan tyhjinä ja vain muutama lankakerä enää jäljellä. Pipo valmistuu siis ensi vuonna. Kunhan vielä keksisin, millä sen saisi vuoritettua.

Kesken jäivät veljentytöille tarkoitetut pinkit tumput ja kokonaan aloittamatta miehen kauluri.

Mutta onneksi on koko uusi vuosi aikaa :-)

Onnelista ja tuotteliasta vuotta kaikille!

Isäinpäivänä

Aloitin päivän kunnon käsityöllä ja leivoin miehelleni hänen toivomiaan korvapuusteja. Niitä sitten mussutettiin kylmän maidon kera aamupalaksi.

Alkuillasta kuulin saunan oven aukeavan ja sulkeutuvan nopeasti. Kysyin, josko mies haluaisi juhlan kunniaksi päästä saunaan (joka on viime aikoina toiminut erinäisten käsityötarvikkeitteni lisävarastona). Siinä siten pakattiin tavaroita isoihin ruotsalaisen huonekaluliikkeen kasseihin (ajatuksella, että niissä ne on helppo nostaa takaisin saunan lauteille, kun löylyt on otettu) ja kysyin, missä vaiheessa hänellä menee hermo kaikkien mun tarvikkeitteni kanssa. Kuulemma muutettaessa. Onneksi meillä ei ole muuttosuunnitelmia, eikä siihen tarvettakaan, jos ei ihan jonnekin muualle lähdetä.

Mutta saunan lauteilta löytyi sitten tämä vessan matto, jonka olen kutonut jo aikaa sitten (ainakin puolitoista vuotta) ja siitä puuttui vain hapsujen solmiminen. Tää on jo noloa. Hapsujen solmimiseen, leikkaamiseen ja maton prässäämiseen meni 43 minuuttia. Tää on jo tosi noloa.
Mutta nyt se on vessan lattialla :-) (eikä tarvitse pitää sanomalehteä jalkojen alla pytyllä istuessa).

Lankapöhkö ja muistokömpelö

Tällaiset määritteet antoi viisivuotias Poika eilen ennen Kädentaitomessuille lähtöä. Hieman myöhemmin selvisi, että ensimmäinen määritelmä oli isänsä suusta. Toisen keksi itse: "Äiti sä olet ihan muistokömpelö, kun et ole vieläkään tehnyt mulle sitä inkkaripäähinettä." Että näin. Erilaisia pyyntöjä tulee niin paljon ja tiuhaan tahtiin, että odottelen, mikä niistä on pysyvä toive ja siksi toteuttamisen arvoinen. Täytyy siis ryhtyä inkkaripäähineen tekoon.

(Selvisin muuten messuista ilman yhtäkän lankakerää.)

Tässä ensimmäinen Baktukseni. En ollut suunnitellut neulovani sellaista, mutta Maria sai minut ympäripuhuttua lankakaupassa. Ihastuin Araucanian Ranco-lankaan ja pyörittelin sitä ja mietin ääneen, mitä siitä voisi tehdä (ihminen ei tarvitse kymmentä paria villasukkia). Maria ehdotti Baktusta ja erityisesti Lacy versiota. Olin viime viikolla kolmipäiväisessä koulutuksessa ja sain kaulaliinan neulottua sinä aikana. Malli oli helppo ja nopea, mutta jouduin kuitenkin muutaman kerran purkamaan jokusen kerroksen, kun menin kavennuksissa sekaisin. Huivi ei ole kovin pitkä, mutta ehkä kaikkien ei tarvitse mennä kymmentä kertaa kaulan ympäri. Kunhan saisin vielä koruneulan kiinnitettyä hopeasavikoruuni, niin voisin käyttää sitä Baktuksen kiinnitteämiseen.

Viimeiset potut

Sukkasato sitten loppui ja Lapaskuu alkoi.

Viimeisenä rutistuksena sain neulottua itselleni itsekoolatusta seiskaveikasta säärystimet. Eivät ole kovin pitkät tai leveät, kun ajattelin, että ne menevät puntin alle nilkkoja lämmittämään. Mallin nappasin Jepyn Polvekeraitaisista sukista. Vähän arvelutti tuo värjäykseni, mutta tuohon malliin raidatkin asettuivat aika kivasti. Olin iloisesti yllättynyt. Aloitin innoissani neulomaan loppukeristä junasukkia, mutta totesin, ettei lanka enää riitä edes varsiin ja päätin purkaa alun ja laittaa nöttöset jemmaan.

Kuvassa alimpana ovat ne koulutuspäivän aikana puoleen väliin neulotut pesukoneessa huovutettavat tossut. Kuvaa otettaessa olivat vielä pesua vailla, mutta nyt nekin on jo huovutettu. Lankana oli Naturgarn ja näihin meni n. 200 g. Ohje on Käspaikasta.


Tänään sain vihdoin kuvaan jo pari viikkoa käytössä olleet myssyn ja kaulaliina. Maria heti ne mun päälläni nähdessään, että on jäänyt blogiin laittamatta. Tämä vuodenaika ei vaan ole valokuvaamiseen otollista aikaa. Lankana on Puro Tundra. Myssyyn meni vajaat kaksi kerää ja kaulaliinaan neljä kerää ja myssystä jäänyt lanka. Puikot muistaakseni nro 6. Malli on syksyn Novita-lehdestä. Myssy on vähän liian iso ja kaulaliina liian pitkä, mutta lämmittävät ihan mukavasti ja värikin on mulle sopiva.

Hopeasavi

Eilen pääsin ilokseni kokeilemaan hopeasavea ensimmäistä kertaa. Aluksi vähän jännitti, sillä en ole koskaan ollut kovinkaan taitava savenpyörittelijä (ne vähäiset työt, joita olen tehnyt ovat olleet jokseenkin kömpelöitä). Hopeasaven perusideanahan on muovata sitä samoin kuin savea ja sitten polttaa uunissa sideaineet pois ja jäljelle jää vain hopea. Lisätietoja hopeasavesta ja sen käytöstä saa Hopeasavi-sivuilta. Hopeasaven käsittelystä ehkä parhaiten jäi mieleen se, että joka vaiheessa pitää muistaa käsitellä kädet ja tarvittavat välineet Badgerillä eli vaseliinilla.

Puolivahingossa sain mielestäni ihan tyylikkään lätkän aikaiseksi. Mietin pitkään tuleeko siihen reikää vai ei, mutta päädyin pitämään sen ehjänä. Pitää vielä hankkia hopeinen rintaneulapohja ja liimata tuo siihen. Korun fiilis on aika seitkytlukulainen ja siksi niin nostalgisen ihana. Mukava materiaalihan hopeasavi on, mutta on aika tyyristä. Pitäisi saada joku kimppatilaus aikaan, niin hintakin tulisi edullisemmaksi.

Kamerakin oli matkassa mukana, mutta, kun työn touhuun päästiin, se unohtui sivupöydälle moneksi tunniksi. Kuvaaminen on muutenkin tällä hetkellä tämän blogaamisen haasteellisin osuus. En koskaan muista ottaa kuvia lyhyenä valoisana aikana ja illalla lamppujen valossa väreistä tulee vähän mitä sattuu.

Sain tänään myös selätettyä kaulaliinaloimeni. Sinnillä meni loppuun, mutta ihan kivoja kaulaliinoja niistä tuli. Sain samalla tuhottua muutaman nurkissa pyörineen lankakeränkin (tosin piti vähän käydä ostamassa välikudetta). Tarkemmat yksityiskohdat kertoilen sitten, kun saan liinat irit toisistaan ja viimeisteltyä.

Kaulaliinaa pukkaa

(punainen sohva ei ole paras tausta kuville, mutta...)

Täällä putkahtelee puikoilta vaan kaulaliinoja, vaikka sukkasatoa pitäisi kerätä.

Neuloin Snyltä saamani Puro-langat Novita-lehden (3/2009) ohjeiden mukaan kaulaliinaksi. Tämä menee lahjaksi, sillä Jäätyneen karpalon värisuora ei sittenkään ollut minun. Vaikka kuinka yritän avartaa katsantokantaani, niin tuo rusehtavan vihertävä raita ei vaan miellytä silmää. Mutta lähipiirissä on onneksi vähemmän rajoittuneita yksilöitä ja kohta on joulu. Huivi oli mukava neuloa ja lanka tuntui pehmeältä. Purosta tuskin tulee suurta suosikkiani, mutta asusteisiin se on ihan kiva lanka.


Tykkäsin lehtimallista ja sitä oli helppo neuloa, joten tein itselleni kaulaliinan fufo-projekissa viimeistellyn baskerin kaveriksi. Lankana on lankakorin pohjalta kaivettu turkoosi Jenga. Olen tehnyt siitä ponchon pari vuotta sitten ja tavoilleni uskollisena olen ostanut lankaa varmuuden vuoksi riittävästi. Jenga on paksumpaa kuin Puro, joten tein vain kaksi mallikertaa (27 s.). Vähän tuo lanka nitisi ja natisi neuloessa, eikä sekään pääse suosikkilistalle. Koska halusin eroon koko lankasatsista, neuloin vielä lopuista pojalle kaulaliinan. Pitäisi vaan keksiä jokin jippo tuohon ihan perusliinan piristykseksi.

(tämä meni purkuun)

Vihdoin ja viimein keksin, miten saan tuhottua jo luvattoman kauan seisseen kaulaliinaloimeni. Ensimmäinen kokeilu ei innostanut, mutta värien karsiminen kahteen auttoi tilannetta. Samalla saan tuhottua mys nurkkiin kertyneitä Tango ja Tango-fani keriä. Näistä enemmän, kun saan ne pois puista.

Ekosilkkilanka potkii yhä vastaan. Yritin neuloa sitä tänään, mutta sekään ei onnistunut. Kohta laitan tuon kerän takaisin vyyhdille ja laitan lasiastiaan ja olohuoneen koristukseksi. Lanka on yhä kauneinta vyyhdillä.

Nyt pitäisi keksiä joku sopivan helppo ja yksinkertainen työ huomisen koulutuspäivän piristykseksi. Jos vaikka niitä sukkia sitten.

Sukkia sukkia

Sukkasatoon vielä putkahtelee sukkia. Kyllästyin neulomaan ihan perussukkia, joten täytyy tehdä jotain muuta.

En ottanut uutta mallia heti kokeiluun vaan uuden langan. Tämä on M&K:n Clown (45% puuvilla, 40% villa, 15% nylon). En oikein pitänyt langan tuntumasta. Sitä ei saanut pidettyä riittävän tiukasti näpeissä. Se tuntui välillä karkaavan omille teilleen ja osa silmukoista jäi löysiksi. Olin myös pettynyt värien kulkuun sukassa. Olisin toivonut, että kirkkaamman sinistä olisi ollut enemmän. Onneksi satuin löytämään saman aloituskohdan helposti kahdesta kerästä. Kolmas oli ihan omassa maailmassaan. Koska en muutenkaan pidä "eriparisista" sukista, olisi tämän langan väritys vielä korostanut eriparisuutta. Lanka tuntui myös aika karhealta neuloessa, mutta jalassa tuntuu ihan mukavalta. Pitää tarkkailla käytössä sopiiko tämä lanka paremmin kuin villalanka tällaiselle hikikoivelle. Mallina oma Aaltopahvisukka, tällä kertaa nauhakärkikavennuksella.

Lankaa jäi jäljelle kokonaisen kerän lisäksi kaksi nöttöstä, joiden arvelin riittävän vauvan sukkiin. Koska olen päättänyt kokeilla uusia malleja, päätin neuloa kuuluisat Tuulan junasukat ja hauskathan noista tuli. Kokemus olisi varmaan ollut mukavampi jostakin toisesta langasta, mutta nuokin varmasti täyttävät tarkoituksensa jonkun pienen jaloissa. Varsi vaan näyttää suhteettoman pitkältä terään verrattuna. Olenkohan jossain kohtaa lukenut ohjetta väärin?

Aaltopahvisukat tosin ovat olleet valmiina jo pari viikkoa, mutta olen päättänyt, että mitään päättelemätöntä ei hyväksytä valmistuneiden listalle (muuten jäävät kaikki päättelemättä ikuisiskai ajoiksi). Olenkin täällä välillä neulonut kaulaliinoja, mutta kuvat ovat vielä ottamatta.

Talvi saapuu eteläänkin

Miehen sukat, koko 42 - 43.
Lanka Hjertegarn Bamboo Strömpegarn, 60% villaa, 25% bambua, 15% polyamidia
Pyöröpuikot nro 3, 72 silmukkaa

Tänä aamuna oli ensimmäsitä kertaa sellainen olo, että pipo ja kaulaliina ovat kohta tarpeen. Vähän kipristeli myös sormenpäitä.

Viime aikoina en ole saanut aikaan kuin ison kasan keskeneräisiä töitä. Työvoittona voin pitää miehelle Hjertegarnin Bamboo-langasta nelottuja sukkia. Aloitin ne Sukkasadon alkaessa ja olen tikuttanut niitä hitaasti, mutta varmasti lyhyillä työmatkoilla, harvoissa kokouksissa ja muissa sopivissa (tai sopimattomissa) tilanteissa. Tämä on ollut minun Hesarissakin mainittu matkakäsityöni. Lanka itsessään on ihanan pehmeää ja mukavaa neuloa. Mutta koska olen jo neulonut yhdet samanlaiset sukat samasta langasta, oli neulominen vähän tylsää. Ensimmäiset sukat päätyivät kesällä lahjaksi, joten piti tehdä uudet tilalle. Täytyy seuraavaksi valita joku haastavampi malli. Mutta mies on tyytyväinen ja sukat ovat kuulemma juuri sopivat.

Olen täysin hurahtanut sukkien neulomiseen rinnakkain pyöröpuikoilla. Välillä menevät langat solmuun (varsinkin, kun pyörivät kassin pohjalla), Mutta etuja on enemmän kuin haittoja:

1. Molemmat sukat valmistuvat samaan aikaan
2. Molempiin sukkiin tulee lisäykset/kavennukset samaan kohtaan, vaikka kohta olisikin väärä
3. Ei tarvitse etsiä kadonnutta puikkoa sohvan alta, bussin lattialta jne...
   

Kaksi aivan loistotyyppiä viettää huomenna syntymäpäiväänsä ja savat tällaiset lahjakortit. Kukat on virkattu pellavalangasta, tärkätty sokeriliemessä ja varustettu hakaneulalla. ONNEA KAMUT!

Keltainen nuttu ja silkkilankaongelma

Löytyihän se nappipussi vihdoinkin. Oli piiloutunut lankakorien taakse mokoma. Nuttu on neulottu Suuren Käsityölehden 5/2009 mallia mukaillen. Lankana on Novitan Luxus Cotton, joka oli tarjouksessa lähi-Prismassa. Lanka on pehmeää, mutta löyhäkierteisenä oli jokseenkin hankalaa neuloa. Ohuita säikeitä jäi helposti höröttämään. Ei siis mikään täysin aivoton telkkarineule. Kuvio muodostuu yksittäisitä nurjista silmukoista oikeiden keskellä. Malli on erittäin helppo, mutta elävöittää pintaa kummasti (ja vähän peittää epätasaista käsialaa). Koko on reilu 80 cm ja lankaa meni nuttuun ja myssyyn yhteensä aika tarkalleen 200 g.

Kävin koeponnistamassa toistamiseen ekosilkkikaulaliinaani, eikä vieläkään oikein napannut. Nyt oli kamerakin mukana ja alla vaihtoehdot. Voit auttaa, kertomalla mielipiteesi. Mitä mä teen?

1. Kuteena vain ekosilkkilankaa. Tulee aika tiivistä ja lopputulos räsymattomainen.

2. Kuteena ekosilkkilangan lisäksi loimen puuvillalankaa. Vaikutelma on yhä aika mattomainen.

3. Tässä näkyy sukkulalla ekosilkin upeus. Pitäisikö sittenkin neuloa?

Jätäthän kommentin!

Jotain valmistakin välillä

Kaikkien keskeneräisten töiden sekasorrosta putkahtaa välillä jotain valmistakin.

Tällainen pussukka tuli epätoivoisesta akvarellityöstä. Pussukan malli on siitä mukava, että sen voi tehdä minkäkokoisesta palasta tahansa. (Täytyy yrittää kaivaa ohje jostain. Oma pää ei saa aikaiseksi ymmärrettävää ohjetta ainakaan tällä hetkellä.)

Himmakot innostaneet työkavereitakin ja yhden pariskunnan olen jo tehnytkin. Täytyy jossain välissä yrittää ommella ne valmiiksi asetellut raadot valmiiksi.

Työn alla on vauvan nuttu ja läppärin suojus, mutta niistä enemmän kuin valmistuvat. Muista keskeneräisyyksistä ei kannata edes puhua.

Salaisen neuleystävän ensimmäinen paketti alkaa olla suunniteltuna, mutta siitähän ei voi täällä sen enempää kertoilla.

Eli kovin on salaista tämä touhu tällä hetkellä.

Kesäistä hiljaiseloa

Kesä tuli ja meni. Valmista ei ole juurikaan tullut eikä muutenkaan ole ollut aikaa ja energiaa käsitöiden tekemiselle. Jonkun verran on tullut matkustettua ja otettua ideakuvia. Tämä auringonkukka on yksi kesän suosikeistani.


Jotain pientä on tullut välillä väkerrettyä. Olen taas innostunut virkkaamaan koreja matonkuteesta. Veljentyttö sai synttärilahjaksi tussikorin ja työkaveri tuliaisiksi vaaleasta matonkuteesta virkatun korin, joka ilmeisesti päätyi saunaosatolle harjakoriksi (siitä en ehtinyt kuvaa ottaa, kun valmistui viime tipassa eli perillä).

(Malli on iankaikkisen vanhasta Askarrellaan kankaasta -kirjasta)

Kaappeja penkoessani löysin muutaman Himmakon raadon. Näitä on jossain vaiheessa elämää tullut tehtyä useampia ja vasta sadannen jälkeen keksin (vai oliko se sittenkin äiti), ettei kannata yrittää sovittaa kahta hankalanmuotoista pientä palaa yhteen. Kun toinen puolisko on isompi kangaspala ei tarvitse olla niin tarkkana ommellessa ja homma sujuu nopeammin ja helpommin. Ompelun jälkeen voi sitten leikata palat muotoonsa. Mutta tämäkin ahaa-elämäys vaati monen monta tuskan hetkeä kirkastuakseen. Mutta nyt on pitkästä aikaa syntynyt kaksi uutta himmakkoa ja ne pääsevät työmaalle lapsukaisten iloksi.

Olen innoissani taas aloittanut muutaman uuden projektin vaikka kaapit pursuilee keskeneräisyyksiä ja toteutumattomia suunnitelmia. Neulontaosastolla taas on puutetta keskeneräisistä töistä kiitos Fufoilun. Kädet kyllä tekisivät telkkaria katsellessa, mutta pää ei jaksa miettiä ja suunnitella uusia töitä. Ja mä en just nyt jaksa neuloa sukkia, vaikka se käykin aika aivottomasti.

Aurinkoisia päiviä torilla

(Myyntipöytä perjantaina)

Olemme äitini kanssa jo pitkään miettineet, että pitäisi joskus kokeilla käsitöiden myymistä torilla. Päätimme aloittaa Kauppatorista. Haimme keväällä torikortit Tilakeskuksen Ulko- ja hallimyyntitoimistosta. Sinne pitää ottaa mukaan näytteet myytävistä tuotteista ja todistaa, että ne on itse tehty. Korttiin merkitään hyvin yksityiskohtaisesti myyntiartikkelit. Palvelu oli erittäin ystävällistä ja asiantuntevaa. Tarvittaessa korttiin voi lisätä uusia tuotteita (mikä on tällaiselle spontaanille sekatyöläiselle erittäin hyvä asia).

(Myyntipöytä torstaina)

Kiireinen kesäaikataulu vaikeutti sopivan toripäivän löytämistä. Mutta onneksi löytyi molemmille sopiva päivä miehen viimeisellä lomaviikolla.

Keskiviikkona Äiti ajeli Helsinkiin ja minä väänsin hikihatussa keskeneräisiä kukkaroita valmiiksi. Pakkasimme tavaramme autoon ja mietimme, pitääkö paikalla olla jo aamulla anivarhain. Onneksi hoksasin soittaa torivalvojalle, joka ystävällisesti kertoi, että pöytiä on ollut vapaana vielä myöhemminkin päivällä, joten mitään kiirettä ei ole.

Olimme torilla kahdeksan maissa ja soitin uudestaan torivalvojalle, joka tuli neuvomaan, mistä pöydät otetaan ja vähän antoi vinkkiä siitä, mihin ne laitetaan. Torille oli jo saapunut muitakin myyjiä, jotka myös ystävällisesti neuvoivat, mihin pöytä laitetaan (tosin en tiedä oliko neuvottu paikka hyvä vai huono ;-).


Emme oikein tienneet, mitä odottaa, mutta kyllä meillä jonkinlaisia toiveita myyntituloista oli. Ensimmäiset tunnit hihittelimme keskenämme ja nautimme tunnelmasta. Jututimme tuttuja ja tuntemattomia ja niitä, jotka kuvittelivat olevansa tuttuja. Teimme tuttavuutta myös muiden torimummojen kanssa. Kaikki olivat mukavia ja ystävällisiä ja auliisti neuvoivat meitä ensikertalaisia.

Ihmisiä kulki ohi tasaisena virtana, mutta hyvin harva jäi edes katsomaan pöytäämme ja vielä harvemmat ostivat yhtään mitään. Onneksi pöytäpaikka oli kohtuuhintainen ( 5 euroa per nenä), joten senkään takia ei tarvinnut stressata. Välillä joimme termarista kahvia ja kuvittelimme olevamme terassikahveilla ja nautimme ihmisten katselemisesta ja auringonpaisteesta.

(Äitin nukenvaatteita)

Päivä oli mukava, vaikka ainoa mikä karttui oli kokemus. Muut myyjät lohduttivat, että päivät ovat erilaisia, eikä kannata heti lannistua, vaikkei kauppa kävisikään. Lohduttavaa oli se, ettei näyttänyt muilla menevän yhtään sen paremmin. Päätimme tulla perjantaina uudestaan.

(Äitin kirjotut puserot)

Tänään lähdimme hieman pienemmällä tavaramäärällä liikkeelle ja julkisilla liikennevälineillä. Päivä oli jokseenkin samanlainen kuin edellinen. Juuri ja juuri saimme pöytävuokran tienattua. Mutta torilla oli taas mukavaa. Saatan joku päivä uskaltautua pienen kassin kanssa yksinkin jonkun pöydänpuolikkalle. Lähinnä seurustelemaan ja nauttimaan tunnelmasta.

Kiitokset kaikille muille torimyyjille, jotka ottivat ensikertalaiset hyvin vastaan ja joukkoonsa. Vaikutuksen tekivät myös torivalvojat, jotka olivat ystävällisiä ja auttavaisia. Erityisesti torimaksuja perinyt nuori mies oli aivan hurmaavan huumorintajuinen (äänestän sinua varmasti, kun asetut ehdolle pressanvaaleissa).

Anopin Meripäiväkassi

Tämä kassi tuli valmiiksi jo keväällä, mutta unohdin ottaa siitä kuvan ennen kuin se lähti anopin matkaan. Ilokseni huomasin kassin olevan käytössä ja anoppi naureskelikin, että se on aina hänellä mukana, kun hän käy Kotkassa. Sanoi sen olevan hänen Meripäiväkassinsa.

Viikonloppureissulla on ollut mukana helmilaatikon lisäksi tiskirättilankoja ja tiskirättejä onkin syntynyt juttelun lomassa jo useampi. Osa räteistä taitaakin jäädä matkan varrelle, mutta kaksi niistä päätyy omaan keittiöömme miehen vastusteluista huolimatta. Kassista löytyy vielä musta pikkulaukku, jonka olkahihna on vielä liian lyhyt. Se on tosin tähän mennessä saanut olla ihan rauhassa.

Tälle reissulle lähdimme vuokra-autolla, joten en ole voinut käyttää matka-aikoja hyväkseni, kun en vielä ole oppinut neulomaan ajaessani. Ehkä se on sellainen taito, jota en aio edes opetellakaan. Löytyi taas yksi syy suosia julkista liikennettä. Lyhyilläkin matkoilla saa aina mutaman rivin tehtyä ja työt valmistuvat kuin varkain.

Söpöä Söpöliinille

Pitäisi jossain vaiheessa toteuttaa pitkäaikainen suunnitelmani pitää varastossa vähintään yksi tytölle ja yksi pojalle sopiva nuttu yllätysvierailuja silmällä pitäen.

Tämän nutun aikataulu ei ollut ihan yhtä kiireinen, kuin Yhden yön nutun, mutta tiukille meni kuitenkin. Takakappale ja toisen etukappaleen alkukerrokset tulivat tehdyiksi autossa matkalla Porvooseen ja takaisin. Lopun tikuttelin illalla ja yöllä. Viimeiset päättelyt jouduin taas tekemään kahvipöydässä. Ja kuten kuvasta näkyy, nuttu oli päättelyrajoittuneen painajainen (kotiin tultuani laskin langanpäät ja niitä oli 42 kappaletta). Mutta tähän täytyy taas todeta, että deadlinet ovat iloinen asia.Nuttu on neulottu luonnonvalkoisesta ja lilasävyisestä pätkävärjätystä Nallesta puikoilla 3,5. Ohje on aika suoraan Suuren Käsityölehden huhtikuun numerosta. Koko on n. 62 cm (tähtäsin 68:iin, mutta käsialani oli taas mallitilkkua tiukempaa). Reunoihin virkkasin nirkkoja lehmuksenvihreällä Nallella.

Nuttu on tällä hetkellä juuri sopiva omistajalleen. Toivottavasti on sitä vielä syksyllä ilmojen viilettyä.
Kaikilla töilläni on viime aikoina ollut nimi. Se vaan jotenkin pulpahtaa jostain tehdessäni. Tämä on Minttu-mustikkajäätelö.

Uudet ufot uuvutettu

On tämä fufo-tempaus vain niin hyvä!

Viime viikolla sai huutia Linie Solo -langasta neulottu huivi. Tein sen valmiiksi ihan vain silkalla sisulla. Muistin heti jatkaessani, miksi se oli jäänyt kesken. Nauhalanka meni koko ajan kippuralle, enkä saanut neulomista sujuvaksi, vaan koko ajan piti asetella ja järjestellä. Eihän siinä sitten lopulta kauaa mennyt, mutta viimeistely antoi taas odottaa itseään. Väri on kiva ja huvi tuntuu mukavalta kaulalla. Ja onhan tuo ihan hauska. Laitan kaappiin odottamaan syksyä.Vaikka ompelutyöt eivät varsinaisesti kuulukaan fufo-tempaukseen, niin olen kuitenkin saanut vihdoin ommeltua viime kesänä kudottujen pyyhkeiden päät. Loimi on monivärinen ja puuvillaa, kude on 1/4-osa valkaistua pellavaa. Sidoksena on vohveli. Kudoin kolme isoa pyyhettä ja kaksi pientä (joista toisen viimeistelin jo aikoja sitten ja olen jemmannut niin hyvin, ettei löytynyt tähän hätään).

Pojalle pipo ja hämähäkki

Keväänvihreää pukkaa puissa ja puikoilla.

Törmäsin Äidin ja tyttären blogissa Tychus-pipoon ja sitä oli heti pakko kokeilla. Ostin langat torstai-iltana ja neuloin iltayöhön. Aamulla harsin reunan ja sovitin pipoa Pojan päähän. Se oli juuri sopiva. Lanka ei ollut ihan samanpaksuista kuin ohjeessa. Seuraavaan pipoon täytyy laittaa muutama silmukka lisää, niin pipon reunaa riittää käännettäväksi. Aikuisen kokoon tulee neuloa viisi "sektoria", lapsen pipoon riitti neljä vallan hyvin.

Tychus-pipo, lanka Gjestal Fön (70% bambua, 30% puuvillaa), menekki 65 g, värit musta ja keväänvihreä, puikot nro 5. Lanka on ihanan pehmeää. Neulomista hieman haittaa se, että lanka on hyvin löyhäkierteistä, joten välillä jäi muutama säie puikolta pois. Mutta alkuhankaluuksien jälkeen, pipo valmistui paksuhkosta langasta nopeasti.

Lankaa jäi kaksi pientä nykyä enkän viitsinyt niitä alkaa säilöä, joten päätin tehdä niistä Pojalle jonkun ötökän. Toissa iltana mietin vaihtoehtona hämähäkkiä ja aamulla kysyin pojalta, minkä ötökän hän haluaa ja yllätyksekseni hän valitsi hämähäkin. Tällainen siitä sitten tuli. Söpö eikö vain :-)

Ja täällä pitäisi keskittyä ufojen tuhoamiseen....

Ensimmäiset ufot selätetty

Olen saanut pääteltyä kaikki päättelemättömät työni. Pienet kirjavat tumput menivät purkuun. Niitä pyöritellessäni muistin, miksi olivat jääneet kesken. Ne oli tarkoitettu todella pieneen käteen ja sellaisissa ei ole virkaa peukulle. Ohjeen mukaan tehty peukku vaikutti sen lisäksi liian kapealta ja oli väärässä paikassa.

Pariton huovutettava tossu on saanut parinsa ja molemmat ovat tulleet kootuiksi. Ovat käyneet jo kolme kertaa pesukoneessa, mutta en ole vieläkään tyytyväinen kokoon ja huopumiseen. Odottavat siis seuraavaa sopivaa koneellista.Villapaitaan suunnitelluista tilkuista tuli vauvan peitto (toistaiseksi ykkösosoitteeton). Keväänvihreä pitsireunus raikasti kokonaisuuden ja virkkasin muutaman kukkasen sitomaan reunan ja keskuksen yhteen. Pitsin kanssa meinasi tulla ongelmia, kun en omista kirjoistani ja lehdistäni löytänyt sopivaa kulmallista pitsimallia. Kävin kuitenkin kirpparilla ja sattumalta ainoa käsityöaiheinen kirja oli virkkauksesta ja siitä löytyi useampi reunapitsi, jossa oli ohje myös kulmaan. Peittoon tuli yksi kirjan malleista hieman sovellettuna.

Pellavaista valmiiksi

Fufo-projektin myötä olen kaivellut esille myös keskeneräisiä ompelutöitä.
Ensimmäisenä valmistuivat pellavaiset pyyhkeet, jotka olen kutonut parisen vuotta sitten ja jotka ovat siitä lähtien odottaneet viimeistelyä. Työn alla ovat myös viime kesänä kudotut vohvelipyyhkeet, mutta ne ovat vielä hieman kesken.
Malli on Mallikerta-lehdestä muutaman vuoden takaa.
Sekä loimi että kude ovat pellavaa. Loimi on 1/4-valkaistua märkäkehrättyä pellavaa Kauhavan Kangasaitasta. Kuteet ovat sekalaisia pellavalankoja, jotka ostin joskus Käsityönystävien poistomyynnistä.
Kankaan leveys n. 90 cm ja pyyhkeen pituus n. 180 cm. Saas nähdä, miten paljon kutistuvat ensimmäisessä pesussa.

Ensimmäistä kertaa

Tässä neuleessa ja kuvassa on paljon asioita, jotka tein ensimmäistä kertaa:

• raglapuseron
• neuloin englanniksi
• päätelin puseron melkein heti sen valmistuttua (meni seuraavalle päivälle)
• myös lapsi on ihka ensimmäiseni

Lanka on varastoissa parikymmentä vuotta odotellutta Cotton Light -lankaa (Lammy, 50% puuvillaa 50% akryyliä). Muistikuvissani lanka oli paljon ärtsymmän vihreää, mutta kun kaivoin ne esille niin totesin värin olevan ihan kiva. Pojalla on tällä hetkellä vihreä kausi meneillään, joten lanka sopi senkin puolesta kuin nenä päähän.

Sain Marialta lainaksi The Knitter's Handy Book of Sweater Patterns -kirjan ja sen ohjeilla neuloin puseron. Muutamassa kohdassa meinasi mennä sormi suuhun, mutta niistäkin selvittiin. Vaikka teinkin mallitilkun ja laskin sen avulla tiheyden, oli käsialani varsinaista työtä tehdessä tiukentunut. Jouduin siis purkamaan ensimmäisen version, kun totesin, ettei se mahdu lapselle päälle. Lopullinen versio on vielä aika reilu, mutta mielummin niin päin. Lankaa kului 303 grammaa. Samasta pussista löytyi ko. lankaa myös valkoisena ja ajattelin siitä neuloa pitsisen neuletakin. Onneksi lähipiirissä on myös tyttöjä.