Likoille

Veljeni tytöillä eli likoilla on kaikilla syntymäpäivät kesällä. Täti yrittää aina keksiä jotain ainakin omasta mielestään kivaa neulottavaa lahjaksi. Mielikuvitus on välillä koetuksella, kun yksi on kuumakalle, toinen kutiaa ja kolmannen mielenliikkeistä on vielä vaikea saada selkoa.

Ensimmäisenä syntymäpäiviään viettää nuorin tytöistä. Hän tätinsä tyttö ja pitää sateenkaarista. Siksipä sai lahjaksi puuvillaisen sateenkaarimekon. Malli on Ava-tunic (ravel-link) ja lankana on lankakoriin joskus kanssaneulojalta ostettu vyötteetön puuvillalanka. Valitsin joukosta parhaiten toisiinsa sointuvat värit ja onnekseni niitä oli oranssia lukuunottamatta pari kerää. Mekko vei kuitenkin vain 130 grammaa lankaa ja jäljelle jäi sen verran, että niistä tulisi toinenkin mekko. Taidan kuitenkin tyytyä virkkaamaan langoista patalappuja.

Malli oli ihan kiva neuloa, vaikka en ihan heti ymmärtänyt, miten lisäykset tehdään. Valmista työtä katsellessani tosin huomasin muutamassa kohdassa virheen ja kävin itseni kanssa pitkällistä keskustelua siitä puranko vai en. Tällä kertaa laiskuus (tai oikeastaan muut neulomattomat KYH-työt) vei voiton perfektionismista ja päätin olla purkamatta. Äiti tuumasi vieressä, että hullu ei huomaa ja viisas ei virka mitään.

Mökillä ollessamme kävin sitten vanhimman tytön kimppuun kysymyksineni. Aikani jututettuani hän sanoi, että voisi pitää lörppöä pipoa. Mieleeni tuli heti itsekehräämäni lanka, jota oli juuri sopivasti pipoon. Näytin kuvan langasta ja tyttö kelpuutti sen. Lanka oli lankanakin kaunista, mutta pääsee vielä paremmin oikeuksiinsa neulottuna. Olen moneen kertaan kuullut sanottavan, että itsekehrätty lanka on riittoisaa. Aloitin kavennukset, kun kuvittelin, että lankaa on juuri niihin, mutta sitä jäi kuitenkin nöttönen yli. Pitihän tähänkin myssyyn sitten virkata nappikukka. Se on kuitenkin hakaneulalla kiinni, jos vaikka ei olekaan nuoren naisen mielestä kiva.

Kolmas pipo menee keskimmäiselle eli sille kutiavalle. Pitäähän hänenkin saada pipo, ettei pää talvella palele. Valitsin langaksi Fashion Julian eli blingbling-puuvillaa. Mallina on Wurm (ravel-link) omilla silmukkamäärillä. Lankaa jäi tästäkin kukkasen verran yli ja sain koko 100 grammaa käytettyä. Äitin nappivarastoista löytyi juuri väreihin sopiva nappikin koristeeksi. Tosin tämäkin on alunperin omista varastoistani.

Pipojen neulominen oli todella mukavaa ja nopeaa. Täytyy myöntää, että vähän on ollut neuleähky KYHäilyjen jälkeen. Tuntuu kovin vaikealta keksiä mitään kivaa neulottavaa. Onneksi voi aina virkata patalappuja.

Hullun hommaa

Kesäyön Hullutus tuli ja meni. Tavoilleni uskollisena ahkeroin viime minuuteille asti ja sain kuin sainkin urakkani päätökseen. Melkein meinasin luovuttaa, mutta onneksi en. Olisi jäänyt puserokin varmaan odottamaan ensi kesää tai seuraavaa, sillä viime vuoden kesken jääneet ovat yhä samassa pisteessä. Pitäisi varmaan urakoida ne valmiiksi tässä samassa innossa.

Olen reissannut koko kesän pitkin ja poikin Suomen maata. Olen kuljettanut mukanani kyhäilyjäni ja rukkiani. Osa töistä jäi matkallekin, kun valmistuivat juuri sopivasti. Komea Tyyne-kasanikin katosi melkein olemattomiin reissun aikana. Nyt on hyvä syy tehdä lisää.

Osasta töitä on enemmänkin kerrottavaa, mutta esittelen tässä pikaisesti nämä vanhan toistot.

Ystävän tytär sai syntymäpäivälahjaksi Kukka-baskerin. Lanka on tuttu Juliaa ja sitä kului 81 grammaa. Nyt on harmaa bling bling -lanka käytetty kokonaan, joten on turha enää odottaa sitä Elvis-pukua. Slubilangasta valmistui Lippamyssy, joka jäi ilahduttamaan pientä miestä Ouluun. Lankaa kului n. 90 grammaa ja loputkin ovat kateissa.

Alkukesästä olin reissussa mieheni ja ystäväni kanssa. Ongelmaksi muodostui se, että majapaikassa oli kaikille valkoiset pyyhkeet. Piti siis keksiä, miten ne erottaisi toisistaan. Omat massiviset materiaalivarastot eivät olleet käden ulottuvilla, joten piti käyttää sitä, mitä löytyi. Hiusnipsuja löytyi lähikaupasta ja patalapuista jää aina vähän lankaa yli. Voitte arvata, mikä noista on minun.

Lopuksi vielä lista kaikista KYH-projekteista. Yhtään lankaa en näihin ostanut. Tuoreimmat olen hankkinut joskus keväällä. Pakko tosin on myöntää, että reissussa tarttui ja toista mukaan.

KYH 2013
Aloitetut 22/22, valmiit 22/22

KYH#1 Tyynen patalaput 7.6. / valmis 15.6.
KYH#2 Tyynen patalaput 8.6. / valmis 15.6.
KYH#3 Tyynen patalaput 10.6./ valmis 15.6.
KYH#4 Välttämättömat 11.6. / valmis 11.6.
KYH#5 Tyynen patalaput 12.6. / valmis 15.6.
KYH#6 Pikkukokki-patalappu 9.6. / valmis 25.7.
KYH#7 Virkattu kesäkassi 13.6. / valmis 25.7.
KYH#8 Tyynen patalaput 15.6. /valmis 16.6.
KYH#9 Nanook-villatakki 19.6. / valmis 28.7.
KYH#10 Rusted root -pusero 19.6. / valmis 31.7.
KYH#11 On the hill -huivi 19.6. / valmis 31.7.
KYH#12 Lippamyssy 20.6. / valmis 2.7.
KYH#13 Kukka-baskeri 20.6. / valmis 7.7.
KYH#14 Tiskikukka 20.6. / valmis 21.6.
KYH#15 Huussin verho 20.6. / valmis 6.7.
KYH#16 Ava-tunic 20.6. / valmis 24.7.
KYH#17 Huivi itsekehrätystä langasta 21.6. / valmis 31.7.
KYH#18 Tyynen patalappu 7.6. / valmis 15.6.
KYH#19 Tyynen patalappu 8.6. / valmis 15.6.
KYH#20 Tyynen patalappu 10.6. / valmis 15.6.
KYH#21 Tyynen patalappu 12.6. / valmis 15.6.
KYH#22 Tyynen patalappu 15.6. / valmis 16.6.

Kimalletta kevääseen

Voitin retriitin lankalotossa vaalean harmaata Julia-nimistä bling-puuvillalankaa. Aikani pyörittelin keriä ja mietin, mitä niistä tekisin. Onneksi ne pyörivät vielä sohvalla, kun ystäväni tuli käymään ja hän kertoi oitis, että ne varmasti kelpaisivat neuleeksi hänen tyttärelleen. Puuvilla on mukavaa keväällä, kun on jo vähän lämmintä, mutta kuitenkin kaipaa jotain päähänsä ja kaulaansa.

Olen jo jonkin aikaa katsellut Bandana cowlia (ravel-link) sillä silmällä ja päätin kokeilla, miten se istuisi tälle langalle. Hyvin istui ja oli kiva neuloakin. Juliakin on kivaa neuloa ja on blingistä huolimatta mukavan pehmeää.

Hetken etsiskelin langan tiheyteen sopivaa lörtsäpipon mallia ja viimein löytyi All Day Beret (ravel-link). Taas kerran luin ohjetta vähän huolimattomasti, mutta tällä kertaa se ei haitannut. En usko, että kukaan käy viivottimen kanssa mittailemaan eri osien pituuksia. Jos et ole vielä Ravelryyn liittynyt, kannattaa se tehdä nyt. Sieltä löytyy ohjeita enemmän kuin kukaan ehtii neuloa. Minut löydät sieltä nimellä TinttiH.

Muistattehan sen työkaverini, jonka tyttärelle lupasin pipon? Hänkin sai tästä samasta langasta neulotun Kukka-myssyn (ravel-link). Tämä ohje löytyi yllättäen omasta kirjahyllystä, Pitsit puikoilla -kirjasta. Tämän ohjeen lukemisen kanssa olikin sitten hieman ongelmia. Kummasti auttoi, kun luki kaikki rivit, eikä vaan joka toista.

Lankaa jäi vielä reilut puolikerää ja kävinkin hakemassa sille kaveriksi vielä täyden kerän. Niistä olisi tarkoitus neuloa toinenkin Kukka (nyt, kun kerran sen ohjeenkin ymmärsin). Villavyyhdissä tosin epäilevät, että, mä teen teen itselleni sopivaa Elvis-pukua ja vain hämäyksen vuoksi ostan lankaa pienissä erissä. Ehkei kuitenkaan kannata hengitystään pidättää sitä odotellessa.:-).

Unohtuneita

Lankataseeni alkoi taas näyttää vähän huonolta ja ihmettelinkin, miksi ei kulutus näy, vaikka neulon täällä koko ajan ihan hulluna. Koska lankataseeni on blogin sivupalkissa ja merkkaan siihen kulutuksen vasta, kun olen kyseisestä työstä täällä huudellut, niin se laahaa kovasti perässä.

Ja nyt huomasin, että tämä talvinen setti on jäänyt kokonaan esittelemättä. Aloitin homman lenkkikaulurista ja sen neuloin jo pitkälti viime vuoden puolella. Mitään ohjetta milnulla ei ollut, enkä enää muista silmukkamäärääkään. Lanka on ihanaa Elsbeth Lavoldin SilkyWoolia. Ihanan pehmeää ja joutuisaa neulottavaa. Kunnolista kuvaakaan en ole näemmä saanut siitä otettua.

Koska tavoilleni uskollisena olin ostanut varmasti tarpeeksi lankaa, sitä jäi sen verran, että päätin neuloa myös kämmekkäät. Nämäkin tein ihan omalla mallilla, mukaillen pienten lasten makkaralapasia. Onneksi saajalla on yhtä pieni käsi kuin minullakin ja sain soviteltua oikeaa kokoa ja muotoa matkan varrella.

Ja kun lankaa oli yhä vain, neuloin siitä Star Crossed Slouchy Beret - myssyn (ravel-link). Pitkästä nimestään huolimatta myssy oli mukava ja joutuisa neuloa. Vuoden vaihteessa sain vihdoin viimein pääteltyä kaulurista langanpäät, neulottua kämmekkäisiin peukalot ja viimeisteltyä myssyn. Muistin myös antaa nämä ystävälleni, joka pääsi nauttimaan näiden lämmöntä kuluneena talvena. Koko settiin kului n. 340 g lankaa.


Lankaa on tosiaan tullut ostettua, mutta kuitenkin melko järkevästi . Suurin osa on jo kovaa vauhtia menossa puikoille. Kaikille on ainakin vahva suunnitelma tässä vaiheessa :-).

Mummon silmukanjäljissä

Tällä kertaa ei tosin oman mummon vaan kaverin. Hän tuli yksi päivä myssy kourassa ja kyseli vienosti, voisiko mummonsa neulomaa pipoa mitenkään jatkaa. Olisi niin kiva pitää mummon rakkaudella neulomaa pipoa, mutta sen malli oli aivan väärä. Voisinko mitenkään auttaa ja neuvoa, mitä pitää tehdä.

Hetken tutkailin pipoa ja totesin, ettei modaaminen kovin vaikeaa ole. Seuraavaksi kävimme keskustelun siitä, kuka sen modauksen tekisi. Lupasin neuvoa, jos hän haluaa itse sen neuloa, mutta tarjouduin myös neulomaan sen. Viimein päädyimme siihen lopputulokseen, että homma todennäköisesti tulee helpommin ja nopeammin hoidettua, jos minä sen teen.

Ryhdyin siis tuumasta toimeen. Ei ollut selvyyttä siitä, mitä lankaa pipo oli, mutta Vuorelman Veto tuntui sopivan paksuiselta ja väriseltä. Purin pipon päälaen parin kerroksen päähän kirjoneuleesti ja neuloin sille reilusti pituutta lisää. Lankaa tähän meni kuitenkin vain vaivaiset 20 grammaa.

Olin saanut mittatikuksi kaverin toisen pipon, joka rehellisesti sanottuna oli parhaat päivänsä nähnyt. Päätin siis palauttaa hänelle kaksi pipoa ja neuloin ylijäämälangasta Wurmin (ravel-link). Vähän jouduin kikkailemaan kavennusten kanssa, mutta se ei onneksi tässä mallissa ole kovin vaarallista. Musta pipo tuntui jotenkin ankealta ja päätinkin ommella siihen muutaman napin koristeeksi. Olen kovin ylpeä itsestäni, kun olen vihdoin raaskinut alkaa käyttää nappivarastoni ihanuuksia.

Kaveri oli hyvin ilahtunut uudesta pipostaan. Ainoa ongelma on se, että hänen tyttärensäkin pitää piposta kovasti. Sain vienon pyynnön neuloa tyttärelle oman. Joku keväinen olisi kiva... Pyyntöä ryhditti nippu suklaapatukoita ja hierontalahjakortti. Toiset ovat taitavia neulomaan ja toiset hieromaan. Kaikki ovat tyytyväisiä.

Ja tyttärenkin kevätmyssy on jo valmiina :-)

Ruusa

Olen täällä blogissakin useaan kertaan todennut, että suurin osa pipoista ja päähineistä on vallan sopimattomia. Ainakin minun päähäni. Joulun jälkeen aloin pyöritellä ihanaa vyyhtiä Hopeasäikeen Aadaa ja aloin taas etsiä sopivaa päähineohjetta. Ei lieni suurikaan yllätys, ettei sellaista löytynyt. Ohjeita selatessani alkoi kuitenkin jossain aivojen perukoilla hahmottua kuva täydellisestä päähineestä. Ei auttanut muu kuin ottaa puikot ja lanka käteen ja ryhtyä hommiin.

Syksyllä jo pohdiskelin pipoa, jossa olisi kaksinkertainen reuna. Se jäi toteuttamatta, muuta ajatus palasi mieleeni. Ohjeita selatessani syntyi ajatus lierihatusta, jossa on kaksinkertainen lieri. Sitä sitten lähdin neulomaan. Ensimmäisestä lieristä tuli liian pieni, mutta toisella yrittämällä näytti jo paremmalta. Vähän lisäyksiä ja kavennuksia ja minulla oli hattu valmiina. Innoissani virkkasin loppulangasta kukkasen ja ompelin siihen rakastamiani nappeja.

Epätoivo meinasi iskeä, kun aloin mallailla hattua päähäni. Lieri oli liian pieni ja muutenkin hattu näytti tyhmältä. Onneksi en ole kovin nopea liikkeissäni, muuten olisin purkanut koko hökötyksen. Äiti tuli seuraavana päivänä kylään ja jatkoimme yhdessä mallailua. Sitten yhtäkkiä ja yllättäen sain lierin käännettyä juuri sopivaan asentoon ja hattu sujahti päähäni oikein päin.

Olin niin innoissani aikaansaannoksestani, että kirjoitin tästäkin ohjeen uusimpaan Ullaan. Hattuni ohje löytyy sieltä nimellä Ruusa. Nimeen ei liity sen kummempaa tarinaa, kunhan piti keksiä r-kirjaimella alkava nimi. Aakkoshaaste lähenee loppuaan ja ohjeiden löytäminen on koko ajan haasteellisempaa.

Nyt odottelen, innostuuko kukaan Ruusastani ja saako sitä ohjeellani edes neulottua.

Mutta mulla on ihana ja lämmin itseneulottu hattu. Vihdoinkin!

Sitä ei saa, mitä tilaa

  

Työkaverini pyysi minua neulomaan itselleen lapaset. Siitä on jo yli puolitoista vuotta. Hövelisti toki lupasin ja vähän väliä olen lupaukseni jopa muistanutkin. Viime syksynä sain langatkin ostettua. Mutta ei, ei vaan synny lapasia tästä tehtaasta. Kaikkea muuta sitten putkahtelee. Pääasiassa huiveja ja pipoja.

Työkaveri ei siis saanut lapasia, mutta kelpuutti kyllä tämän setin. Huivi on Veera Välimäen Simple Sprinkle (ravel-link). Varastoista löytyi kudotusta huovasta yli jäänyttä Esiton huopalankaa valkoisena ja harmaana. Huiviin meni 154 grammaa.

Kun olin kerran päässyt raitojen makuun ja lankaakin oli vielä, niin neuloin kaupan päälle piponkin. Malliksi valitsin ihan vain nimen perusteella (tarvitsin aakkoshaasteeseen t-kirjaimen) Tychus-pipon (ravel-link). Pidän kovasti tästä mallista ja sen pystyraidoista. Se on myös todella nopea neuloa. Lankaa meni huimat 39 grammaa.

Pipo ja kauluri kelpasivat hyvin ja olemme yhä puheväleissä, vaikka työkaveri on yhä tumputon. Ehkä ensi talveksi.

Alkuvuoden hyvin sujunut langanhallinta hieman horjui viime viikolla, kun retriitin mainingeissa tulin kotiuttaneeksi 400 g kashmir-sukkista, 100 g blingbling-sukkista, 1000 g ColourMartin silkki-villaa, 100 g muuten vaan ihanaa sukkalankaa ja kaupan päälle lykättiin vielä 700 g puuvillalankaa ja 110 g kashmir-merino kuitua. Eikä kyllä harmita yhtään.

Sain onneksi poistojakin tehtyä ja talosta pois on muuttanut 1250 grammaa lankaa ja keskeneräinen neule. Huh helpotusta.

Blogi on yhä jäljessä neulottujen osalta. Päivitin tabletin selaimen toiseksi ja näyttää siltä, että tällä blogaaminen onnistuu joten kuten. Toivossa on hyvä elää!

Jäät Helsingin edustalla

Ihastuin kovasti FALLen LEAVES -malliin (ravel-link) ja niin ovat ihastuneet ystävänikin. Yksi toi vyyhdillisen Cascaden 220-lankaa ja siitä neuloin tämän pipon. Silmukoita minulla oli 100 kappaletta ja tein kaksi täyttä mallikertaa. Resorin tein tarkoituksella tiukaksi 2,5 mm:n puikoilla, sillä omassa pipossani reuna on löystynyt vähän liikaa. Muuten neuloin pipon 4,5 mm:n pukoilla. En huomannut punnita pipoa enen kuin palautin sen ja jäljelle jääneen langan, mutta vyyhdistä jäi 15 - 20 grammaa. Malli sopii mielestäni oikein hyvin myös paksummallekin langalle.

Ilta ehti melkein tulla ennen kuin pääsin kuvaushommiin. Auringonlasku Katajanokan rannassa oli kuitenkin huikaisevan kaunis. En koskaan saa tallennettua valokuviin todellista tunnelmaa, mutta ehkä tämä antaa jonkinlaisen käsityksen tilanteen kauneudesta.

Pääkallokeli

Ainakin täällä etelässä on tällä hetkellä hyvin liukasta. On todellinen pääkallokeli. Ulkona saa liikkua todella varovaisesti, ettei käy huonosti.

Sain viimein valmiiksi myös Pojan pipon ja kaulurin. Kaulaliinaa tuo ei ole koskaan suostunut pitämään. Huitelisi vain takki auki ja kaula paljaana koko talven. Pakkasilla olen pakottanut pukemaan päähän kypärämyssyn, kun siinä tulee kauluri samassa. Kun alkuvuodesta neuloin Miehelle kaulurin, alkoi Poikakin lämmetä sille ajatukselle. Toiveissa oli saada musta kauluri, jossa on paljon pääkalloja.

Sain kaulurin neulottua ja siihen yhden pääkallonkin kirjottua. Pipokin valmistui aika nopeasti odottelemaan pääkalloaan. Yritin tarjota pojalle yksikalloista kauluria, mutta ei se kelvannut. Olisi pitänyt olla monta erikokoista kalloa pitkin ja poikin. Kauluri ja pipo hautautuivat käsityökorin pohjalle.

Jossain vaiheessa sain neuvoteltua pääkallojen lukumäärän minimiin, mutta silti projektin loppuun saattaminen antoi odottaa itseään. Tänä aamuna heräsin auringonpaisteeseen. Kevät tulee ja kohta ei enää tarvita pipoa ja kauluria. Ensi talvena saattavat jo olla liian pienet. Auringonpaisteessa onnistui myös pipon pääkallon silmukoiminen. Oli meinaan aika tuskaa nähdä mustia silmukoita talvivalossa.

Kauluri on miehelle neulomani Hugon pienoismalli ja pipon aloitin päälaelta, kun optimistina ajattelin lankani riittävän. Malli pääkalloihin löytyi kuvahausta hakusanalla knitted skulls. Kaikkea muutakin kivaa meni tästä hausta odottamaan inspiraatiota. Lankana on Dropsin Merino Extra Fine, joka on oikein mukavaa ja pehmeää lankaa. Sain kanssaneulojalta kaksi kerää kauluria varten ja yhden kerän ostin lisää, kun pipoinspiraatio iski. Viimeisen kerän jämät (n. puolet) lykkäsin Anulle raitalangaksi, kun hän on paljon neulonut tuota lankaa.

Huomenaamulla nähdää, lähtevätkö kallot kouluun vai jäävätkö kotiin häpeämään. Pitäkää peukkuja, etteivät hautaudu eteisen lipaston laatikkoon, kuten niin monet muut Pojalle neulomani jutut.

Pipoja, pipoja, pipoja

Tässä nätä lupaamiani pipoja. Ihastuin Ravleryssä Pelagian Corrugate-pipoihin ja pitihän sitä yrittää itsekin.Pohjalanka on luonnonvalkoista seiskaveikkaa ja tehosteväriksi valikoitui KoolAideilla värjäämäni seiskaveikan jämät. Ei tullut piposta yhtä hieno kuin esikuvansa ja neulominenkin oli hitaampaa kuin olisin kuvitellut. Vaikka vaihdoin puikkoja muutaman kerran suurempiin (päätyen 5,0 mm:n puikkoihin) ei tullut piposta letkeän laskeutuvaa. Ehkä tässäkin asiassa pätee vanhaa viisaus: harjoitus tekee mestarin. Nyt just tosin tuntuu siltä, että tämä oli tässä.

Kardemumma lähetti minulle yllätyksenä ihanan punaisen kauppaassin ja kaksi kerää Novitan Puroa. Purot pääsivätkin melkein heti puikoille ja ajattelin, että niistä tulisi Capucine. Yhteen ei kuitenkaan mennyt kuin yksi kerä, joten tein samoin tein toisenkin. Lanka oli pehmeämpää kuin muistinkaan ja pipoista tuli juuri lapsen päähän sopivat. Nämäkin pipot menevät aiemmin mainitsemaani pipokeräykseen.

Pojalle on vielä pipo tulossa, mutta sitten saa tämä pipotus riittää!

Hauskaa alkavaa viikkoa!

PS: Muistathan osallistua arvontaan.

Melkein

Neuloin Miehelle pari vuotta sitten kaulurin hänen toiveidensa mukaan. Minua hieman epäilytti hänen suunnitelmansa, mutta tein sen niin kuin pyydettiin. Kuten arvelinkin, alkoi Miehen niskaa jossain vaiheessa paleltaa. Hän kysyi, voisinko neuloa kauluriin jatkoa, mutta totesin olevan helpompaa tehdä kokonaan uusi.

Langaksi valitsin taas Cascaden 220 superwash sportia. Ullaneuleen arkistosta löytyi Hugo-kaulurin ohje ja sillä aloitin. Mieheni villakangastakki on kuitenkin aika avokaulainen. Olkapäät oivat jo peittymässä, mutta etuosa ei vielä riittänyt kauluksen alareunaan asti. Jatkoin etulärpäkettä lyhennetyin kerroksin ja sainkin näin lisää pituutta kaulurin etuosaan. Lopuksi neuloin joustinneuletta reunoihin. En viitsinyt miettiä enää lisäyksiä ja reuna menikin jonkin verran kippuraan. Kunnon höyrytys sai sen kuitenkin asettumaan. Korjaan sen myöhemmin, jos aiheuttaa ongelmia. Tästä tuli siis melkein Hugo.

Pitihän tämänkin kaveriksi saada pipo ja aloitin sen Cousteau-pipon ohjeella. Kavennuset tein kuitenkin eri tavalla, joten tämä on melkein Cousteau. Lankaa kului yhteensä 200g, joista 62 grammaa pipoon. Pidän todella paljon tästä langasta. Se on pehmeää ja mukavaa neuloa. Katsotaan, miten hyvin kestää käyttöä.

Vihdoin ja viimein olen saanut luvan neuloa myös Pojalle kaulurin ja se on jo työn alla. Ja pipoja on tulossa vielä lisää. Pitäisiköhän tehdä välillä jotain muuta?

Mistä näitä pipoja oikein tulee?

Tammikuu on pipokuu - ainakin minulla. Tällä kertaa vuorossa oli kertakaikkisen ihana FALLenLEAVES-pipo (ravel-link). Suomenkielisen ohjeen saa Joensuun Käsityövakasta, kun ostaa langat hattuun. Suosittelen tätä ohjetta lämpimästi.

Omista varastoista ei löytynyt sopivaa lankaa ja halusin tällä kertaa tehdä mahdollisimman tarkasti ohjeen mukaan. Läksin etsimään ohjeen lankaa eli Rowanin Felted tweediä (175 m / 50 g). Tikatan Rowan-valikoimista ei sitä löytynyt, enkä viitsinyt lähteä kaupungille. Siispä ryhdyin miettimään muita vaihtoehtoja. Tikatassa ainoa jokseenkin samaan metrimäärään yltävä lanka oli Sandnesgarnin Sisu (160 m / 50 g). Tulipa sitäkin kokeiltua. Ihan mukava peruslanka, mutta ei herättänyt suuria tunteita. Ohjeen tiheydellä sain omaan päähäni sopivan pipon 56 cm -ohjeella. Neuloin puoli mallikertaa lisää pituutta, sillä halusin käyttää langan mahdollisimman tarkkaan (jäljelle jäi 3 g).

Katsastin myös Villavyyhdin valikoiman ja sieltä löytyi täsmälleen oikean vahvuista lankaa - Elsebeth Lavoldin Silky wool. Lanka on ylellinen yhdistelmä villaa (65%) ja silkkiä (35%). Lanka on myös tweedmäistä ja sopii malliin paremmin kuin sileä Sisu. Hankalin vaihe koko prosessissa oli saada lanka kerittyä. En tiedä, miten onnistuinkaan sotkemaan vyyhdin ja kerimiseen menikin tuplasti aikaa normaaliin verrattuna. Aluksi minua myös häiritsi silkin haju, mutta siihenkin tottui vähitellen. Lanka oli nahkeampaa neulottavaa kuin Sisu, mutta pidän tästä versiosta itse enemmän. Uskalsin osta vain yhden vyyhdin ja siitä jäi samaiset 3 grammaa jäljelle.

Pitsikuvio on kaunis ja helposti muistettava. Muistin toista pipoa tehdessäni kuvion ulkoa ja neulominen onnistui neuletapaamisessakin. Malli on nerokkaan kaunis. Pidän erityisesti siitä, että lehtiruodit alkavat jo joustinreunassa ja jatkuvat keskikavennuksiin asti. Pipo on erityisen kaunis ylhäältä katsottuna. Onneksi olen lyhyt, joten joku saattaa jossain tilanteesta päästä nauttimaan tästä näkymästä. Eiköhän näitä lehtiä tipu täällä myöhemminkin :-)

Ja arvatkaa, mitä on tälläkin hetkellä kesken?

Pipo, jos toinenkin

Kaveri kysyi viime vuoden lopulla, voisinko neuloa muutaman pipon hyväntekeväisyyteen. Ennen joulua oli muita kiireitä, mutta päätin ryhtyä hommiin heti vuoden alusta. Olisin saanut projektia varten lankaakin, mutta Aloitin kuitenkin oman lankavaraston "aarteilla".

Ensimmäisenä puikoille pääsi jo poistopussissa ollut Novitan Aino.Siitä valmistui ensimmäisenä Mario-myssy (ravel-link). En ollutkaan vielä tätä mallia kokeillut. Neuloin niin innokkaasti, että korkeutta tuli hieman liikaa, mutta en kuitenkaan lähtenyt purkamaan vaan annoin olla. Lapset ja teinit pitävät isoista pipoista, eikö vain?

Seuraavaksi Ainosta valmistui Jacques Cousteau -pipo ja perusribbipipo vähän erilaisella kavennuksella. Jälkimmäiseen piti hakea jatkoa Isovelilangasta. Onneksi oli juuri värimaailmaan sopivaa lankaa varastossa.

Mario-myssyn ohjeissa mainittii Novitan Mambo ja muistinkin, että minulla on jossain korin pohjalla yksi kerä sitäkin. Tämä Mario jäi puolestaan hieman lyhyeksi. Lanka olisi riittänyt pariin lisäkerrokseen, mutta en viitsinyt purkaa, joten tein loppulangasta tupsun. Tämä myssy tuo mieleeni Where's Wally -kirjat, joten nimesin sen Wallyksi. Tosin huomasin juuri, että Wallyn pipossa on valkoistakin.

Anu löysi jostain Capucine-myssyn mallin ja niin minäkin siitä innostuin. Nyt pääsi puikoille hyvin marinoitunut Gjestalin Cortina-lanka (Lankamaailman aloittaessa tuli ostettua yhtä ja toista, kun kerran halvalla sai). Ihan eivät ole mittasuhteet kohdallaan, mutta piposta tuli kuitenkin kouluikäisen päähän sopiva, joten saa lähteä myös tällaisenaan matkaan.

Cortinaa oli myös valkoisena, mutta en viitsinyt tehdä toista Capucinea. Enkä jaksanut kaivella pipomallejakaan, joten päätin tehdä omasta päästä. Olen joskus jossain nähnyt tällaisen päälaelta kurotun pipon jossain ja päätin kokeilla. Olisi ehkä sievempi ohuemmasta langasta, mutta omasta mielestäni tästä tuli ihan hauska. Anu ja Poika eivät ole asiasta samaa mieltä, mutta saapi tämäkin Jauhosäkki-pipo lähteä maailmalle.

Nyt meni päällimmäinen pipotus ohi, mutta saatan vielä palata aiheeseen, kunhan saan palautetta siitä, millaiset pipot parhaiten tekevät kauppansa (toim. huom. menevät hyväntekeväisyyteen, vaikka kauppa-ilmaisua käytänkin). Lankaa näihin pipoihin kului aika lailla puoli kiloa. Tämän projektin suurn nautinto oli saada pitkään nurkissa pyörineitä ei niin ihania lankoja liikenteeseen.

Nyt voin hyvällä omallatunnolla jatkaa virkkausprojektiani.

Nautinnollisia talvipäiviä!

Miehelle

Kävi taas klassisesti ja Miehelle suunnitteilla ja tekeillä ollut neulelahja jäi kesken eikä ehtinyt pukinkonttiin. Onneksi oli muita lahjuksia varattuna, joten ei tuo joutunut tyhjin käsin aattoiltana istumaan. Miehelläni on nimipäivä heti näin vuoden alussa, joten otin itseäni niskasta kiinni ja tein lahjan valmiiksi nimipäivälahjaksi.

(Picasa ei nyt syystä tai toisesta suostu kääntämään kuvaa, enkä jaksa vääntää.)

Pipo on vanha tuttu Cousteau-pipo. Muutin hieman kavennuksia. Jätin ehjäksi kolmen oikean silmukan ryhmän ja kavensin ihan tavallisessa kaksi oikein yhteen -kavennuksella. Mielestäni kavennuksesta tuli näin kauniimpi kuin ohjeen mukaisella kavennuksella. Siitä en tahdo oikein saada siistiä. Lanka on uutta lempilankaani - Cascade 220 superwash sportia (100% merinovillaa). On meinaan todella pehmeää lankaa, jota on ihana neuloa. Koska minulla on tiukka käsiala, tikuttelin lankaa 4,5 mm puikoilla.

Alkuperäinen suunnitelma oli neuloa kaulaliina (pipo tuli vähän niin kuin siinä sivussa). Aloin neulomaan Cerus-kaulahuivia (ravel-link), mutta se ei vain istunut tälle langalle tai käsialalleni. Se vaatisi ehkä vähän paksumman langan toimiakseen. Linen stitch jäi kuitenkin vaivaamaan mieltä ja sitä täytyy kokeilla uudestaan myöhemmin.

Jotain jujua piti kaulahuiviin kuitenkin keksiä ja inspiraation sain Hitchhiker-huivista. Tämä kaulaliina vaati hieman enemmän viimeistelyä kuin esikuvansa, mutta olen tyytyväinen lopputulokseen. Huivi sai nimekseen Corona, kun värinsäkin puolesta tuli aurinko mieleen. Miehen yksinkertaistettu fysikaalinen selitys: corona on jotain esinettä ympäröivä hohde. Kruunukin on samaa alkuperää ja reunan muotoa voisi sanoa myös kruunumaiseksi (suureelliset selitykset täällä tällä kertaa).

Pipo painaa 66 grammaa ja huivi 114 grammaa. Jäljelle jäänyt nöttönen painaa 20 grammaa, joten kerrankin olen saanut vyötteen lupaaman määrän lankaa. Suunnitelmien muuttuessa ja laajentuessa kävin hakemassa lisää lankaa kahtenkin otteeseen (kun nyt yritän olla ostamatta varmuuden vuoksi -lankaa).

Kaikkein oleellisinta on kuitenkin se, että myös Mies on tyytyväinen kaulahuiviinsa ja pipoonsa. Ovat kuulemma lämpimät ja huivi on pehmeämpi kuin vanha kaulahuivi. Josko tänä vuonna pääsisi tekemään lisää neuleita hänelle.

Villaintoleranteille

Tällä kertaa hullun käsitöillälahjojan viattomiksi uhreiksi päätyivät pojan kummisetä puolisoineen. Olen moneen kertaan yrittänyt kummisedältä kysellä, tarvisiko hän pipoa, tumppuja, kaulaliinaa, sukkia tai jotain muuta. Hän on luvannut miettiä asiaa ja kertoa myöhemmin. En ole kuitenkaan selkeää toivetta missään vaiheessa saanut.

Alkukesästä kävivät kylässä ja hyökkäsin tällä kertaa puolison kimppuun. Hän kertoi tarvitsevansa sukat, mutta ongelmana on se, että villa kutittaa. Teräosa voisi vielä olla ihan villaa, mutta varren pitäisi olla jotain ihan muuta. Voisinko siis tehdä sukat, joissa olisi villainen terä ja puuvillainen varsi? Koska kokemukseni mukaan aika monet villan kutittavuudesta valittavat eivät ole missään vaiheessa päässeet kokeilemaan pehmeämpiä sukkalankalaatuja, vein puolison silittelemään sukkalankojani. Aikansa pyöriteltyään vaihtoehtoja hän päätyi siihen, että Kauhavan Kangasaitan Sukkis tuntui kaikkein vähiten kutittavalta. Lupasin tehdä siitä sukat (KYH#11).

Kannoin sukantekelettä uskollisesti ympäri Suomea, mutta en saanut neulottua muutamaa kerrosta enempää. Viime viikolla sitten neuloin sisulla sukat valmiiksi. Pahoin pelkään, että sukista tuli liian isot, kun en osannut osuttaa kantapäätä oikeaan kohtaan (en ole vielä tehnyt riittävän monia sukkia kärjestä aloittaen). Sukkiin meni vain 53 grammaa ja olisin voinut sittenkin aloittaa ne varresta. En tiedä, olisiko sekään lisännyt intoa, sillä lanka ei ollut mielestäni kovin kivaa neulottavaa. Lopputulos on kuitenkin pehmoinen ja viileä. Sukissa väritkin asettuvat nätimmin kuin samasta kerästä aiemmin virkatussa pipossa. Toivottavasti eivät kutita saajaansa. 

Kummisetä mainitsi josssain vaiheessa, ettei tykkää villaisista pipoista. Sainpahan siitä päähäni neuloa hänelle puuvillaisen pipon varastosta löytyvästä Tennesseestä. Malliksi seikkailuhenkiselle miehelle valikoitui Jacques Costeau -pipo (KYH#22). Lankaa kului 94 g. Tämä pipo on jo  käynyt sovituksessa ja on hyväksi todettu. Kummisetä vaikutti jopa yllättyneeltä, miten hyvin se istuu päähän. Päätään hän ei kuitenkaan kuvaaan lainannut, mutta onneksi minulla on tämä varapää, joka suostuu mukisematta jos minkälaisiin kuvauksiin.

Olen vähitellen päässyt sinuiksi suuren KYH- epäonnistumiseni kanssa :-). Virkkuukoukkukotelo on tosin samassa tilassa kuin oli KYHin päättyessäkin, mutta muita käsitöitä olen tehnyt. Tänään aloitin uuden KyJy-työnkin. Niitä aloituksia puuttuu kuitenkin vielä kymmenen ja kuumeisesti mietin, aloitanko väenvängällä kymmenen työtä lisää (lankaa ja suunnitelmia on) vai aloitanko vaan muutaman ja teen keskeneräiset nopeasti pois. On tämä elämä vaikeata välillä :-D

Querido Guimarães

A semana passada tive o privilégio de ter o meu querido senhor Guimarães e e seus meninos aqui em Helsinki. Eles vieram participar da HelsinkiCup que é um campeonato de futebol juvenil. Os Pequeninos do Jockey jogaram bem e chegaram em segundo e terceiro lugar. Parabens!

Um dia Seu Guima me disse que precisava de uma toca especialmente para o fim da viagem. Ele disse que na Noruega normalmente é muito frio no começo de agosto e chove muito. É, eles continuam a viagem por mais quatro semanas e voltam a São Paulo no meio de agosto. O modelo que escolhi é Jacques Costeau. Já fiz este modelo antes e gosto dele. O nome do modelo tambem combina muito bem com o Seu Guima.


Boa viagem Pequeninos!

******************************

Viime viikolla pelattiin taas HesaCup ja sain vieraakseni ihanat brasilialaiset ystäväni. Herra Guimarães matkustaa yhdessä pelaajiensa kansaa ja he kiertävät viisi pohjoismaista turnausta ja palaavat kotiin elokuun puolessa välissä. Eräänä päivänä Guimarães sanoi, että olisipa hänellä pipo, kun varsinkin Norjassa on usein kylmää ja sateista, kun ovat siellä. Ei kun tuumasta toimeen ja Jacques Costeau -pipoa tikuttelemaan. Malli on minulle entuudestaan tuttu ja riittävän helppo, että sen pystyi tekemään hieman väsyneenä ja muuta ajatellen. Lauantaiaamuna sain pipon viimeisteltyä ja satamassa muistin jopa antaa sen hänelle mukaan. Viime vuonna aloitettu kaulahuivi ei tosin ehtinyt vielä tähän lähtöön, mutta jos vaikka sitten ensi vuonna :-)

Lanka on lankalaatikon pohjalta löytynyttä Floricaa ja sitä kului 54 g. Tämä on KyJy#7. 

Viime viikko on mennyt jalkapallom merkeissä, enkä ole pahemmin ehtinyt koneella istua. Toivottavasti ehdin tällä viikolla käydä taas katsomassa, mitä kaikkea ihanaa te muut olette saaneet aikaan.

Hauskaa kesän jatkoa kaikille!

Pienokaiselle

Lähipiiriin on syntymässä useita vauvoja ja vauvaneuleiden tekeminen on sen verran mukavaa ja nopeaa, että niihin tulee helposti tartuttua.

Langan väri ei ole lainkaan minua, mutta kun näin sen, tuli heti kaveri ja hänen vielä syntymätön lapsensa mieleen. Lanka on Regia Extra Twist Merino, jossa on 75% merinovillaa ja 25% nailonia. Lanka on kutenkin ihanan pehmeää ja konepestävää, joten ajattelin sen sopivan hyvin vauvalle.

Myssy on tehty Norwegian Sweet baby cap -ohjeella ja sukat ovat perinteiset Tuulan junasukat. Neuloin ensin myssyn ilman nauhoja, sitten sukat ja jäljelle jääneen langan solmiamisnauhoiksi. Näin sain käytettyä koko 50 gramman kerän, eikä jäänyt mitään jäljelle (myssyyn 24 g ja sukkiin 26 g). Molemmat mallit ovat helppoja ja nopeita tehdä ja ovat osoittautuneet käytössä hyvin toimiviksi.

Päähän pantavaa

Hamsterikuun loppumetreillä sain aikaiseksi kasan päähän pantavaa. Suurin osa näitä on menossa sytomyssykampanjaan ja tämä ihana turkoosi menee purkuun.

Pidän väristä, pidän kuviosta, pidän langasta, mutta en pidä siitä, miltä se näyttää päässäni. Enkä edes tehnyt pipoa vaan baskeria... Lanka on ihanaa LayLayYarnsin SilkWoolia eli samaa, josta tein itselleni Sudenkorento-kämmekkäät ja lisänä TeeTeen Primaveraa (yht. 47 g). Tarkoitus oli tehdä kämmekkäisiin (ja päähäni) sopiva päähine, mutta jälkimmäinen tavoite jäi saavuttamatta. Jos kyse olisi jostain ihan peruslangasta, laittaisin tuonkin sytomyssykeräykseen, mutta nyt en taida raaskia. Viime viikolla koin iloisen jälleennäkemisen iäksi kadonneeksi luulemani lippikseni kanssa, joten akuutti hatun tarve poistui. Lippis mokoma oli luurannut pari kuukautta veljeni eteisen kaapissa. Tällä hetkellä suunnittelen tekeväni langasta kaulurin, mutta katsotaan nyt mitä siitä tulee.

Nämä lippamyssyt on virkattu Rozetti Naturel cotton -langasta 4,0 mm:n koukulla (yht. 131 g). Mustan virkkasin ohjeen mukaisilla kerroksilla ja siitä tuli reilun kokoinen. Vihreä-mustaan tein yhden lisäyskerroksen vähemmän ja se on lapsen päähän sopivan kokoinen. Lanka on ihanan pehmeää ja tuntuu jännän villaiselta, vaikka onkin täyttä puuvillaa.

Tähän lippamyssyyn käytin Punto color -langan loput (kirjavaa lankaa jäi n. 1,5 m) ja 3,5, mm koukkua. Lankaa kului 64 grammaa.

Silopipo on neulottu Kauhavan Kangasaitan ohjeella Silo-langasta (41 grammaa). Sain myös pääteltyä syksyllä tekemäni valkoisen pipon, joka ei nyt kuviin halunnut tulla.

Arpaonni suosi minua Lankahamsteriarvonnassa ja luvassa on lisää Laylay-lankaa. Ihanaa :-D.