Hys hys

Tämä joulunalusaika on vähän huonoa tämän blogin pitämisen kannalta, kun on niin paljon kaikkea, mitä ei halua esitellä :-) Radiohiljaisuus tosin johtuu enemmän siitä, etten ole vain ehtinyt kuvata ja kirjoitella. Jotain pientä olen kuitenkin saanut valmiiksikin asti - uusi satsi tagua-avaimenperiä. Näitä on vaan niin mukava tehdä ja siemenet tuntuvat yhä vain niin hyvältä kädessä.

 

Maanantaina käytiin äitin kanssa Naisten joulumessuilla. Olikin hyvä messuilupäivä, kun ihmisiä oli aika vähän ja liikkuminen ja katseleminen kävi helposti. Oli myös kiva tavata kavereita, naapureita ja nettituttuja. Kaikkein hauskinta oli saada kasvot  heles inki -blogin ja Nauravan lampaan Juulille. Tulipahan pieni nöttönen villaakin ostettua, jos vaikka jossain vaiheessa saisi jatkettua kehräysharrastusta.

Löysin myös (ainakin omasta mielestäni) kivoja lahjoja elämäni miehille, mutta niitä ei parane täällä vielä estellä, ettei vaan mene yllätys pilalle.

Tänään käytiin Pojan kanssa viemässä pari lahjaa lähikirkolle annettavaksi vähävaraisten perheiden lapsille. Oli jotenkin niin sydäntäsärkevää ajatella, että jonkun pienen ihmisen joululahjatoive on lelu TAI kirja. Tämän kaiken jouluhäsellyksen ja tavararunsauden keskellä välillä unohtuu se, että kaikilla eivät ole asiat yhtä hyvin. Onneksi on lähipiirissä ihania ihmisiä, jotka muistuttelevat ja herättelevät auttamaan.

Tunnelmallista loppuviikkoa!

Keittiönperäyrittäjiltä hankittua

Silmä, pisto, tikki, takki -käsityömarkkinat järjestetään tänä viikonloppuna Tieteiden talolla Helsingissä. Sunnuntainakin ehdit vielä ostoksille klo 10 - 17. Piipahdimme Anun kanssa markkinoilla Soukan Menitan neuletapaamisen jälkeen. Mieli sanoo, että kannatti mennä, kukkaro voi olla toista mieltä. Onneksi kaikilla tuntui olevan reilut markkinalaennukset käytössä, joten rahalleen sai vastinetta ihan reilusti.

Ensimmäisenä iskin silmäni tähän ihanaan väriin. Kun sain sen käteni, en irrottanut enää. Kyseessä on ihanista ihanin alpakka (80%) - silkki (20%) -sekoite. Ilun sanojen mukaan se on kissanpentu ja täytyy tunnustaa, että hän on aivan oikeassa. Tätä ei voi olla silittelemättä ja jos oikein tarkkaan kuuntelee, niin se kehrää (ehkä se olen kuitenkin minä). Huomasin vasta kotona lankoja ihaillessani, että langassahan on täsmälleen samat sävyt kuin kynsissäni tällä hetkellä. Pitää siis neuloa tämä pois ennen seuraavaa kynsihuoltoa.

Seuraavaksi jäin silittelemään Malabrigon Lacea Liilan pöydän ääreen. En kuitenkaan napannut sitä mukaani, vaan kaksi 50 g:n vyyhtiä kokenillilla värjättyä merino lacea. Väri on kauniin syvän punainen ja  lanka ihanan pehmeää. Hinta oli tässäkin kohdillaan ihan ilman alennuksiakin. Ilse totesi, ettei kukaan ole valitellut, että langat ovat liian kalliita. Kotikulmilla ihmiset pitävät hänen kasviväreillä käsinvärjäämiään lankoja kalliina. Minä pidin lankoja jopa edullisina (yht 12 e, norm 13,50e). Liila on vaihtamssa nimeään ja uusi nimi tulee olemaan Pata-noita. Mitä osuvin nimi, kun noita kauniita kasvivärjättyjä lankoja katseli.

Vasta tässä vaiheessa huomasin, että Succaplokkikin oli paikalla. Meinasi iskeä hätä, kun kuvittelin käyttäneeni jo kaikki rahani. Kävin kukkaron sisällön kuitenkin huolellisesti läpi ja löysin kuittien lomasta riittävästi rahaa kaikkiin haluamiini tavaroihin. Hauskaa oli, että olin Anulle juuri autossa sanonut, että aion ostaa itselleni Succaplokin sukkablokit lahjakortillani Priimasta ja sitten ne ovat siinä ihan nenän edessä. Kaikkein ihaninta oli saada ostaa nämä suoraan  sympaattiselta tekijältä jahänen viehättävältä vaimoltaan. Paavo-puiccomitta oli niin söpö ja vieläpä ihanan värinen, että oli pakko saada se mukaan. Toivottavasti mallitilkkujen mittaaminen sujuu jatkossa paremmin tämän Silmuccaruudun avulla (ostin sen pienemmän version,kun en viitsi tehdä isoa mallitilkkua). "Knitting is not a crime" -nappi piti myös saada matkaan mukaan.

Monia ihania juttuja jäi vielä ostamatta (mm. nyörihaarukka). Toivottavasti tällaisia markkinoita järjestetään uudestaan. Kaikki mukana olevat keittiönperäyrittäjät ansaitsevat päästä esille.

Täytyy tunnustaa, että Menitastakin tarttui mukaan moneen kertan pyörittelemääni Colinetten Jitterburgia. Kolmesta vyyhdistä kaksi oli samaa värjäyserää ja tämä kolmas poikkesi niistä edukseen (oli selkesäti sinisempi kuin ne muut). En tiedä raaskiiko tästä sukkia neuloa, huviksi taitaa päätyä. Nyt pitäisi vaan saada noita keskeneräisiä KyJyjä valmiiksi, että saa aloittaa taas uusia töitä.

Tänä aamuna sain onneksi yhden pitkällisen projektin valmiiksi. Tämän nimi on Valtion leipä. Ihan vain siksi, että se on pitkä ja kapea. Tämä on kesällä neulomani pipon pari, jonka aloitin jo toissa kesänä. Työ ei vaan edennyt, vaikka malli on yksinkertaisemmista yksinkertaisin. Neulominen tuntui vaan niin nihkeältä ja nahkealta. Viimein tajusin vaihtaa  vanhan pyöröpuikon KnitProhon ja johan alkoi homma luistaa. Kyllä tämä neulominenkin on välineurheilua ja, kun paljon tekee, pitää olla kunnon vehkeet. Pakotin itseni päättelemään huimat kahdeksan langanpäätä heti työn valmistuttua. Ihan oikesti jouduin taistelemaan itseni kanssa. Olisin niin mielelläni heittänyt kaulahuivin vaan sohvan nurkkaan odottamaan aikaa tulevaa. Tuntui melkein siltä, että olisi vatsalihasliikkeitä yrittänyt tehdä. Mutta tulihan se pääteltyä ja kuitattua 128 grammaa kulutettua lankaa. Tavoite olisi jossain vaiheessa saada kulutettujen lankojen määrä suuremmaksi kuin hankittujen. Tämän päivän jälkeen se on taas hieman haasteellisempaa.

Toivotan lämpimästi tervetulleiksi kaikki uudet lukijat. Toivottavasti viihdytte :-)

Neulokasta sunnuntaita kaikille!

Kirppuilua ja messuilua

Ihan ensimmäiseksi on kerrottava, että taloudestamme poistui perjantaina 750 grammaa ällön puhuttelematonta Novitan Sissyä. Vieläkin ihmettelen, mikä kohtaus iski, kun ostin sitä kilon ja kuvittelin tekeväni siitä jotain itselleni. Mutta nyt on siitä kurimuksesta päästy eroon. Onneksi!

Kävimme Äitin kanssa eilen pitkästä aikaa Valtterin kirppiksellä. Eipä tarvitse taas vähään aikaan käydä. Jotenkin tuntui, että tavara oli huonompaa kuin ennen ja useat myyntipöydät olivat niin sekaisia, ettei tehnyt mieli edes mitään tarkemmin tutkia. Lempihatuntekijämme oli kuitenkin paikalla. Muutama vuosi sitten ostimme Äitin kanssa hyvinkin samanlaiset mustat huopahatut häneltä. Äitille löytyi tälläkin kertaa heti kaunis viininpunainen hattu ja ajattelin, että minä jään tällä kertaa ilman. Mutta hatuntekijä halusi ehdottomasti, että kokeilisin siniharmaata hattua, joka sointuisi hyvin kaulassani olevaan huiviin. Ja totta tosiaa, hattu oli kuin minulle tehty. Näin taas poistuimme pöydän luota kahden hatun kera. Akuutti hattuongelma on siis ratkaistu :-)

Mukaan tarttui myös jokunen nappi. Nuo tummanturkoosit napit ovat metallia ja niitä oli laatikossa ihan reilusti. Pienet napit ostin toisesta pöydästä ja maksoin koko satsista 1 e. Yhden hauskan ideankin nappasin, mutta siitä sitten enemmän, kun saan sen toteutettua. Kirpparikierros osoittautui lopulta mukavammaksi kuin miltä alussa vaikutti.

Kirpparilta suuntasimme Vanhaan Satamaan Kädentaitojen messuille. Tässä kohdassa pitää taas muistuttaa, että taloudestamme on poistunut 750 grammaa lankaa. Menestyksekkään hamsteroinnin lopettamisen kunniaksi päätin jo etukäteen, että saan ostaa lankaa, jos jotain ihanaa tulee vastaan. Ensimmäisen kerran sormia alkoi todenteolla syyhyttää Kujeen kojulla. Turkoosi Shibui sock -lanka sieltä minulle huuteli. Äiti kysyi, mitä sillä tekisin ja tuumasin, että ensi alkuun voisin silitellä. Yhdestä vyyhdistä saa reilut kämmekkäät, joten tyydyin siihen. Cascade 220:a oli kaikissa mahdollisissa väreissä ja ylättäen mukaan tarttuivat nämä kaksi vyyhtiä. En ole ehtinyt kokeilla Taikapallovaihdossa saamaani lankaa, mutta näistä saa sille kaveria. Ehdin jotenkin jo unohtaa, että akuutti hattuongelma on ratkaistu ja ajattelin, että näistä saisi kivan pipon...

Kujeelta tarttui mukaan myös vyyhdillinen sateenkaaren väristä vironvillaa, kun kotona olevat tarvitsevat itselleen kaveria muotoutuakseen vaatteeksi. Tälle langallekin on siis olemassa suunnitelma.

Varsinainen lankeemus tapahtui sitten Villakiven kojulla. Siellä oli toinen toistaan ihanampia Punta yarnsin lankoja. Ihanat villalangat eivät aiheuttaneet normaalia vakavampaa ihastumista, mutta tämä pellavalanka (Rope light Hand painted)vei mennessään. Messutarjouksena sain kolme vyyhtiä kahden hinnalla, mutta en kuitenkaan raaskinut ostaa kuin kolme vyyhtiä. Kojun seinällä roikkui reilulta näyttävä isoilla puikoilla neulottu lyhythihainen pusero, johon oli mennyt kolme vyyhtiä lankaa. Ajattelin tehdä ylhäältä alkavan kaarrokepuseron, josta tulee niin pitkä kuin lankaa riittää. Toivottavasti lopputuloksena eivät kuitenkaan ole hyvin tuulettuvat rintaliivit. huomaattehan, että osaan ostaa muutakin kuin turkoosia :-).

Ostin syksyn messuilta Saaga Designin mustan tunikamekon unikonkukilla. En tälläkään kertaa voinut kävellä kojun ohi, kun tangolta huusi kevään uutusväri - yllätys yllätys. Mallikin oli hieman muuttunut syksyisestä ja istui jos mahdollista vieläkin paremmin. Käsinmaalattu lintu kruunaa mekon. Täytyisi vaan raaskia käyttää näitä muulloinkin kuin juhlapäivinä, kun ovat niin kauniita ja mukavia päällä.

Toivottavasti kukaan ei ole lukenut tätä postausta eurolaskuri kädessä, sillä minä en ainaaan kulkenut sellaisen kanssa eilen. Tosin sen ihanan monen sadan euron kääntötakin jätin vielä tällä kertaa tilaamatta :-)

Viivästynyt messuraportti

"Jokaine tietää jotakii, mut mie tiiän kaikest kaiken."

Viime viikon lauantaina kävin Vanhan Sataman käsityömessuilla.
Näytteilleasettajia tuntui olevan vähemmän kuin aiemmin tai sitten sekoitan Naisten Joulumessuihin. Mitään en varsinaisesti olisi tarvinnut, mutta iso kasa tavaraa tarttui mukaan.

Olen pitkään ihastellut Virkkuukoukkusen ihanan iloisia laukkuja, mutta en ole aikaisemmin raaskinut ostaa. Tämän laukun teksti kuitenkin sain aikaan röhönaurahduksen, joten päätin ottaa sen mukaan. Se sopii myös täydellisesti värimaailmaani. Voisin hyvinkin kuvitella liihottavani ympäriinsä tuollaisessa kuosissa.


Järkyttävin ahaa-elämys olivat Kool-Aidit. Olen monesta blogista lukenut niillä värjäämisestä ja koolauksesta, mutta en ole aiemmin tajunnut, että kyseessä ovat lapsille tarkoitetut mehupulverit. Tulevaisuuden kannalta lienee parasta käyttää nuo aineet visusti värjäämiseen. Ostin lajitelman värejä (makuja) ja pitää lähitulevaisuudessa kokeilla värjäämistä. Mutta vieläkin puistattaa ajatus pienistä ihmisistä juomassa tuota litkua.


Ei liene myöskään suuri yllätys, että mukaan tarttui taas pari nappia. Hieman lohdutan itseäni sillä, että suurin osa napeista menee Äitille nukenvaatteisiin. Mutta on niitä aina vaan niin kiva penkoa. Ostin myös muutaman kukkarolukon, magneettilukon ja helmipussin.

Löysin pari joululahjaakin, mutta niistä en viitsi laittaa kuvaa, kun saajat kyllä tunnistaisivat omansa :-).