Olen joskus kuullut, että kyllä hullu saa olla, muttei yllytyshullu. Taidan kuitenkin kuulua viimeksi mainittuun ryhmään. Päätin ex tempore neuloa lapsuudenystävän vauvalle nutun tuliaisiksi. Harmikseni kutsu vierailulle kuului odotettua aikaisemmin ja sain pistää puikot todellakin viuhumaan. Illalla kahdeksalta aloitin ja aamulla kymmenen jälkeen piti olla jo liikenteessä. Äitini tuumasi jossain vaiheessa iltaa, ettei usko nutun valmistuvan ajoissa ja siitäkös sain lisäpontta yritykselleni.
Vauhtia hieman hidasti se, että valmista mallia ei ollut saatavilla ja jouduin soveltamaan viimeisimmän Suuren Käsityö lehden ohjeita. Muutamassa kohdassa jouduin purkamaan muutaman rivin, mutta kaikkinensa työ sujui sutjakkaasti. Kolmen aikoihin yöllä alkoi silmiä jo hieman painaa ja oli pakko jättää hihan pyöriöt odottamaan aamua. Sain palaset valmiiksi ennen lähtöä ja kasasin nutun kahvin juonnin ja seurustelun lomassa. Vähemmällä vauhdilla viimeistely olisi ollut hieman parempi, mutta kaikkinensa lopputulos oli oikein kelpo. Nutun saajan äitikin oli tyytyväinen siihen, että se ei ollut vaaleanpunainen.
Neuloin kaikki kappaleet perinteisesti erikseen ja huomasin, että näin pienessä vaatteessa saumat tuntuvat helposti kovin paksuilta. Seuraavan nutun (jos sellaiselle joskus tarvetta tulee) aion neuloa mahdollisimman pitkälle ilman saumoja. Tällä kertaa oli pakko mennä totuttujen kaavojen mukaisesti. Nuttu on n. kokoa 68 ja siihen meni 67 grammaa Circulo Classic -lankaa (merseroitu puuvillalanka), puikot 3,5.
Mutta sainpahan tehtyä. Lälllälää, Äiti!
2 kommenttia:
Hui!! Melkoista vauhtia olet pitänyt. Toisaalta, muistuupa mieleeni eräskin heinäkuinen yö ja yksi Jussi-slipari... :/ (lisää voi lukea blogistani viime heinäkuulta)
Nätin näköinen lopputulos kuitenkin!
yllyttämällä saa näköjään paljon aikaan!
Lähetä kommentti