Sukkaa pukkaa

Kaiken muun ohella, olen mukana myös Sukkasadossa. Hiljakseen on valmistunut Pojalle perussukkapari. Lankana on Hjertegarn Bamboo Strömpegarn, 60% villaa, 25% bambua, 15% polyamidia. Sitä kului 52 grammaa, joten saan vielä toisen samanlaisen parin jäljelle jääneistä langoista. Nämä syntyivät kolmosen pyöröpuikoilla.

SYTYCK:ssä olen päätymässä perinteisiin kuvioneulemalleihin ja harjoitustahan tuo kirjoneule vaatii. Pienenä harjoituspalana neuloin Pojalle unisukat SeiskaVeikasta (63 g). Pääkallokuvioihin sain innoituksen Harras harrastus -blogista. Joustinneule nilkassa tuntui hyvältä ajatukselta, mutta ei sitten käytännössä ollutkaan. Kirjoneuleosuus vaati pientä vetämistä ja kiskomista ennen kuin asettui paikoilleen mutta täytyy sanoa, että olen iloisesti yllättynyt siitä, millaista siitä tuli. Harjoittelua tämä tanssityyli kuitenkin vaati vielä ja paljon.

SYTYCK ideat alkavat vähitellen hahmottua, mutta niistä saatte oman postauksen jossain vaiheessa alkavaa viikkoa.

Sitten onnistuin jossain mielenhäiriössä saamaan aikaan tällaisen päättelyrajoitteisen painajaisen. Nämä esittelen oikein päin, kunhan saan kaikki 88 langanpäätä pääteltyä seuraavien FUFO-tempausten aikana.

Kompurointia Hollywoodissa

Eivät ole ihan putkeen menneet SYTYCK:n Hollywood-viikot omalta osaltani. En ole oikein päässyt sinuiksi oman haasteeni kanssa ja muutenkin ovat käsityöt jääneet vähille parin viime viikon aikana.

Aloitin teemaan valmistautumisen tutustumalla neulonnan historiaan. Jos kerran lähdetään etsimään sitä perinteisimmistä perinteisintä mallia, niin pitäähän mennä niin pitkälle kuin pääsee. Ensimmäiset varsinaisesti neulomalla tehdyt säilyneet esineet ovat ns. koptilaiset sukat, jotka ovat n. vuodelta 1000 aaj. Ensimmäinen ajatukseni oli lähteä tekemään kopiota noista sukista. Haluan kuitenkin tehdä jotain sellaista, jota myös käyttäisin muualla kuin kotona, joten luovuin ajatuksesta. Hetken aikaa harkitsin ryhtymistä muotoonneulottujen ylipolvensukkien tekemiseen ohuesta puuvilla- tai silkkilangasta, mutta luovuin tästäkin ajatuksesta.

Seuraavaksi siirryin lähemmäksi nykyaikaa ja tutustuin suomalaisiin perinneneuleisiin. Villapaita on hieman liian suuri työ tähän vuodenaikaan, mutta kirjoneulelapaset alkoivat kiehtoa. Omasta kirjahyllystäni löytyi latvialaisia lapasmalleja esittelevä kirja ja ystävältä sain lainaksi myös Eeva Haaviston Sata kansanomaista kuviokudinmallia. Nyt yritän epätoivoisiesti keksiä, miten näitä kuvioita jalostaisin, lapasten neulominen ohjeen mukaan tuntuu hirvittävän mielikuvituksettomalta ja vaatimattomalta (onhan oma lajini Freestyle). Mutta ainakin yhdet kirjoneulelapaset lupaan neuloa tämän haasteen aikana, ihan ohjeen mukaan :-).

Neulonnan historiaa:
Suomeksi: Käspaikka
Englanniksi: Knitty, Dar Anahita: Medieval Egyptian Knitting 1

Lippiksiä ja myssyjä

Taisinkin mainita aiemmin, että sain Kristiinalta tunikan helman tuunattavaksi. Koska tapasimme sytomyssytapahtumassa, hän ehdotti, että tekisin siitä myssyn. Innokkaana aloitin saman tien, enkä hoksannut ottaa kuvaa lähtötilanteesta. Valmiina oli vihreä-valkoinen soiro, jonka yhdistin lieriöksi, virkkasin päälaen ja huolittelin reunan. Siinä vaiheessa myssy näytti vielä hieman epämääräiseltä, mutta kastelin sen huuhteluainevedessä ja vedin päätukin päälle kuivumaan. Myssyhän siitä tuli kuin tulikin.

Poika pyysi virkkaamaan lippiksen turkoosista langasta. Lankakorista löytyikin sopivan väristä Blend Bamboo -lankaa ja virkkasin lippiksen omasta päästäni Flapper hat:n hengessä. Käytin kaksinkertaista lankaa, jotta sain lippiksesta riittävän tukevan. Lankaa kului yhteensä 68 grammaa. Kuva on vauhdikas, kun kuvauskohde ei ollut kovinkaan suotuisalla tuulella.

Hiljakseen olen virkkaillut myös muutaman myssyn ja lippiksen sytomyssykeräykseen. Osa langoista on kevään sytomyssytapahtuman lahjoituslankoja, osa on omista varastoista. Suurin osa Novitan tehtäänmyymälän muuttomyynnistä ostamistani Bambu-langoista on nyt käytetty. Eikä yhtään harmita, ettei tullut ostettua enempää. En yhtään tykännyt langan tunnusta, se oli jotenkin lötköä. Kaksinkertaisena siitä sai kivoja lippiksiä, mutta simpukkamalli on liian tönkkö.

Flunssa on tällä viikolla vienyt voimat ihan täysin. En ole muutamaa sukkakerrosta lukuun ottamatta tehnyt yhtään mitään käsitöihin liittyvää. En ole myöskään yhtään jaksanut käydä lueskelemassa muiden blogeja ja pahoittelenkin, etten ole jättänyt komentteja yhtään mihinkään. Toivottavasti tämä jo vähitellen antaa periksi.

SNY ja SYTYCK

Aikamoista salakieltä alkaa olla tämä käsityöharrastus nykyään :-)

Sain tiistaina vihdoin kauan odottamani Salainen NeuleYstävä-pakettini. Sieltä löytyi neljä kerää Sirdarin Just Soya -lankaa, joka on minulle aivan uusi tuttavuus. Se alkoi huudella pääsyä unisukiksi, mutta aika näyttää, mitä siitä tulee. Lankojen lisäksi paketissa oli ihania turkoosin sävyisiä nauhoja, kurkkupastilleja ja sny:n itse (?) piirtämä ihastuttava norsu-kortti. Pienessä paperilaatikossa on jalkasuolaa. Kiitos Sny!

Kuten jo aiemmin kerroinkin olen ilmoittautunut myös So You Think You Can Knit -tempaukseen. Tällaisen haasteen sain emolta: Haasteesi on VALSSI ja FOXTROT. Haasta itsesi tutustumaan neuleiden historiaan! Ehkä olet ennenkin tehnyt jonkin perinneneuleen? Mutta onko sinulla haisuakaan tekniikan tai mallin alkuperästä?! Tai hoida homma toisin päin: inspiroidu toteuttamaan jokin työ sen taustatarinan pohjalta!

Ensin oli vähän, että höh ja pöh, mutta sitten muistin, että koko homman ideahan oli itsensä haastaminen ja oman mukavuusalueen ulkopuolelle meneminen. Tämä haaste vaatii netin ja kirjojen selaamista ja aion nyt aluksi keskittyä siihen. Yksi ajatus on jo syntynyt, mutta pidän sen toistaiseksi vielä itselläni.

Huovutusopissa

Pääsin viikonloppuna osallistumaan Elina Saaren huovutuskurssille. Vesi, saippua, hiki ja melkein kyyneleetkin lensivät kaaressa, kun pistimme tuulemaan. Työ toteutettiin Elinan kehittämällä nuno-tekniikalla, joka osoittautui teknisesti yllättävän helpoksi. Vaikeampaa oli saada kuviot osumaan oikeisiin kohtiin. Elina kuitenkin auttoi välillä hyvinkin radikaalilla tavalla ja uskoisin, että kaikki muutkin kurssilaiset lähtivät kotiin tyytyväisinä ja onnistunut työ mukanaan.

Lähtökohtana työlle oli Elinan käsin värjäämä esihuopa, jonka päälle laitettiin kuvioita teollisesta huovasta ja kaikesta muusta kivasta. Päälle silkkisifonki ja vähän merinosilkkiä kiiltoa antamaan. Ja eikun huovuttamaan, rullaamaan ja heittelemään.

Epäusko meinasi iskeä, kun sain kankaani huovutettua ja se näytti liian pieneltä. Venytyksen ja muokkaamisen jälkeen siitä tuli kuin tulikin juuri sopiva. En aloittaessani osannut ajatella, että siitä tulisi niin tyköistuva ja lyhyt.

Tällainen siitä sitten tuli. Sivusaumat ja kädentiet ovat tosin vielä ompelematta. Sunnuntaina en saanut liivin muokkaamisen lisäksi aikaan muuta kuin tuon kukkasen. Olen kuitenkin kurssin antiin ja aikaansaannoksiini todella tyytyväinen. Elina itse on aikamoinen elämys ja hänestä joko pitää tai ei. Minä pidin ja voisin osallistua hänen kurssilleen toistekin.

Yllätetty

Tapasin Kristiinan pitkästä aikaa lauantaina. Hän oli kertonut etukäteen, että hänellä on jotain minulle ja kovasti mietin, mitä se voisi olla. Sain tuunattavakseni virkatun tunikan helman ja sen lisäksi vielä kauniin lahjapussin. Olin aivan ihmeissäni ja odotinkin jonkin aikaa ennen kuin avasin paketin. Ja mitä sieltä löytyikään - aivan ihana huivi kerrassaan upean värisenä. Kiitos Kristiina. Vieläkin kuplin ilosta, kun huivin nään. Kuten huomaatte väri on mulle aivan täydellinen.

Poika sai kunniatehtävän kuvata äitin ja huivin koulun pihassa. En yhtään ehtinyt valita paikka ja valon suuntaa, joten kuvassa näkyy myös kuvaajan varjo. Poika ottaa todella hyviä kuvia, kun vaan kuvaa eikä mieti yhtään. On saanut minustakin otettua sellaisia kuvia, joita itsekin mielelläni katselen.

Pehmeitä paketteja

Menin viime viikon neuletapaamisessa tunnustamaan, etten ole koskaan omistanut saati sitten neulonut Wollmeise-lankaa. Maailmassa tosin on paljon muitakin ihania lankoja kokeilematta. Neuleystävä pohjoisesta päätti kuitenkin, että minunkin täytyy Wollmeiseni saada ja "pakkomyi" (kaikella ystävyydellä) minulle vyyhdillisen tuota ihanuutta. Värinä on tuntuvan pinkki, joka ei ihan äkkiseltään istu omaan värimaailmaani. Onneksi veljentyttöjä ja kummityttöjä on, joten lanka päätynee jollekulle heistä jalostetussa muodossa. Väri ei ole oikea kuvassa, mutta lanka on kunnon tuntuvaa pinkkiä ei mitään lällyn vaaleanpunaista.

Ihanainen Snynikin on kuistanut minua postikortilla (anteeksi, etten ole siitä vielä saanut aikaiseksi postausta). Nyt just ei tule mitää erityisiä toiveita mieleen, varmasti pidän kaikesta (no ehken ruskeasta tekokuitulangasta, mutta luotan sinuun :-) ) ja maltan tuskin odottaa, että saan paketin. Oma pakettinikin lähti matkaan tällä viikolla ja innolla odotan, mitä siitä pidetään. On aina jännittävää kuulla, miten hyvin on onnistunut tulkitsemaan toisen toiveita :-)

Pinkkiä puskee nyt ovista ja ikkunoista. Viime lauantain kirpparikierrokselta tarttui muutama pinkki/vaaleanpunainen minikerä villalankaa (voisi jopa olla BambinoUllia) ja Novitan loppuunmyynnistä pussillinen pinkkiä ja marjapuuronväristä Bambua, josta enemmän seuraavassa postauksessa. Tällä hetkellä puoleensa vetää fuksia/anilliininpunainen ja huomaan hipelöiväni sen värisiä lankoja ja vaatteita. En ole kuitenkaan vielä uskaltautunut ostamaan muuta kuin kukkia.

Huomenna (18.9.) on Sytomyssytapahtuma Helsingin Kalliossa, Siltasaarenkatu 28 klo 11 - 17.30. Tervetuloa mukaan!

Pitsikästä

Tässä on nyt tämä sininen mytty vähemmän myttyisenä. On se vaan niin ihmeellistä, mitä pingotus saa aikaan. Malli on suosittu Haruni sileällä keskustalla. Tein viimeiset kerrokset vauhdin hurmassa ja huomasin vasta parin päivän päästä, että olin jättänyt keskikohdan lenkit neulomatta. Perfektionismi iski ja purin viimeiset kymmenkunta kerrosta. Kannatti purkaa, uusintakierroskin meni aika vauhdikkaasti. Malli näyttää hankalammalta kuin on ja näitä saatan tehdä lisääkin.

Lanka on upean taivaansinistä ja ihanan pehmeää alpakkalankaa, joka löytyi lankalaatiko pohjalta. Olen muutama vuosi sitten vaihtanut tämän kartion harmaaseen Virtain villan villalankaan. Olen yhä edelleen sitä, mieltä, etten ainakaan hävinnyt vaihtokaupassa. Huiviin meni 119 grammaa lankaa ja sitä on jäljellä velä ainakin kolmeen huiviin. Huivi on toistaiseksi vielä ykkösosoitteeton, mutta kuvittelisin anopin voivan pitää tästä.

Kummitytön isosisko toivoi syntymäpäivälahjaki säärystimiä. Langaksi valitsin Tallinnan reissulta mukaan tarttuneen Any sukkalangan. Lanka on aika karheaa ja takertuvasita ja sitä on hieman hankala neuloa. Yritin ensin tehdä viuhkakuviota, mutta eivät lanka, puikot tahi sormet taipuneet neljä oikein yhteen -kuvioon. Välillä puikoilla oli liikaa ja välillä liian vähän silmukoita, joten luovutin suosiolla. Helpommalla pitsikuviolla säärystimet valmistuivat ajallaan. Hieman ne olivat kosteat, kun laitoin pakettiin, mutta tämä lanka on ehdottomasti uitettava huuhteluainevedessä, että siitä tulee käyttökelpoinen.

Lahjan saaja (jä hänen äitinsä) oli tyytyväinen lanhjaansa. Pojan kommentti tosin oli: "Miks sä aina annat kaikile lankaa layhjaksi. Ei ne kuitenkaan tykkään siitä." Lankaa kului 55 grammaa ja säärystimet vopivat 12-vuotiaalle säihkysäärelle.

Mallin mukaan

Lauantaiaamuna Poika pyöri ympyrää, eikä keksinyt mitään tekemistä. Ehdottelin kaikki mahdolliset legon rakentamiset, dinosaurusleikit, piirtämiset, mutta mikään ei innostanut. Itse korjailin sinisen huivini viimeisiä kerroksia (huomasin edellisen postauksen jälkeen, että olin lukenut ohjetta huonosti ja tehnyt pahan virheen). Heitin sitten enemmän vitsinä, että suunnittele äitille huivi. No Poikahan teki työtä käskettyä.

Huivin värit olivat sen verran hauskat ja tuo poikittaisuus myös, joten oli pakko toteuttaa suunnitelma. Lankakorista sattui vieläpä löytymään kaikkia tarvittavia värejä ja pääsin samalla eroon muutamasta SeiskaVeikan jämänöttösestä. Silmukoita 300, nelosen puikot, pituus 160 cm, leveys 14 cm ja lankaa meni 171 g.

Neuloessani Poika oli vielä sitä mieltä, että huivi oli minulle. Valmis työ vaihtoi kuitenkin omistajaa heti välittömästi ja Poika hoputti lankojen päättelyn kanssa. Oli ihanan aivotonta puuhaa ja valmistui nopeasti. Ja olen tyytyväinen lopputulokseenkin :-).

Viikonloppuna oli tosin tarkoitus neuloa kummitytön isosiskolle säärystimiä ja kangaspuutkin huhuilivat kutojan perään... Tästä tuli kuitenkin hyvä mieli.

So you think you can knit

Tälläiseenkin tempaukseen oli pakko lähteä mukaan. Innolla odotan omaa haastettani. Omaa lajia oli aluksi vaikea löytää, mutta luettuani kaikki kategoriat läpi päädyin kuitenkin Streetiin.

Tämän mytyn sain aamulla valmiiksi. Joku ehkä arvaakin, mitä siitä on tulossa. Palaan asiaan pingotuksen jälkeen. Pian on luvassa pitkästä aikaa myös kudontatyö. Olen jo saanut lengat puolattua ja ensimmäiset viisi senttiä kudottua. Sukkasatoonkin on jo yksi tilaustyö suunniteltu ja ihan just hyppäämässä puikoille. Muutkin suunnitelmat alkavat hahmottua.

Kiitokset taas kaikille mukavista kommenteista! Pahoittelen, etten ole ehtinyt kirjoitella tänne mitään - työ haittaa tällä hetkellä elämässä tärkeämpiä asioita :-).