Pen-penaali

 

Saanko esitellä teille Pen-penaalin. Pen valmistui jämäkuun innoittama siitä hamahelmipussukasta yli jääneestä kalalangasta ja äitin palauttamasta vihreästä muovilangasta. Vihreä lanka tuntuukin samalta kuin muovinen pyykkinaru, on vain reilusti ohuempaa. Väri on mielestäni vaan niin ihana ja siksi kai pakotin äitin sen kerran kirpparilta ostamaan. Hän tekikin siitä mutaman nukenvaatteen, mutta toi sen sitten minulle. Ilmeisesti väri ei miellytä äitin silmää yhtä paljon kuin tyttären.

 

Jämäblogissa joku mainitsi, että josssain on meneillään penaalikeräys ja siitä sain sitten idean lähteä tekemään penaalia. Aloitin pohjasta ja virkkasin reilun pituisen putken. Sitten virkkasin kannen ja ompelin vetoketjun väliin. Raidotus jo sai mielikuvitukseni liikkeelle ja mietin millaisen ötökän tästä saisi. Jossain välissä harkitsin jonkinlaisen harjan virkkaamista kerroksen vaihtumiskohtaa peittämään, ulokkeita päähän ja jalkoja. Vetoketjun hammastus toi vaan niin kovasti hirviön hampaat mieleen, että vähintään silmät oli saatava. Onneksi löysin ommeltavat silmät helposti ja sain ötökälle veikeän ilmeen. Eikä se sitten muuta enää tarvinnutkaan.

Kiinnitin penaalin taakse D-renkaan ja virkkasin kantolenkin, johon kiinnitin suurehkon papukaijalukon. Itseasiassa virkkasin kantohihnan lenkkinä ja lukko pyöri koko matkan mukana, niin ei tarvinnut sitten lenkkiä läheä erikseen ompelemaan yhteen. Musta lanka on siis 18-säikeistä kalalankaa ja vihreä tuntematonta muovilankaa kaksinkertaisena ja yhteensä niitä kului 76 grammaa. Tähänkin työhön kaikki materiaalit löytyivät omista varastoista.

Pen-penaalista tuli kyllä niin söpö, etten raaski siitä luopua. Eiköhän sille jotain käyttööä löydy täällä meilläkin, Pitää kuitenkin muistaa sen keräys ja tehdä sinne jotain muuta.

Hauskaa alkavaa viikkoa kaikille!

Vapputukka

Jämäkuun, MaMa 8 - Kevään juhlat -haasteen ja vapun innoittamana esittelen teille vapputukan.

1. Valitaan jämälankakorin kaikkein kamalimmat langat: Palmaa, Hippya, Valo-Villeä ja Valo-Annia. (Tässä kohtaa ihan nolottaa tunnustaa, että tällaisiakin on joskus tullut hankittua).

2. Neulotaan paksuilla puikoilla aina oikein neuleella pään ympäri menevä panta (aluksi kannattaa pannan kiristää, kun ainakin tuosta Palmasta tehty löpsähti vähitellen). Ommellaan renkaaksi.

3 Virkataan renkaan reunaan kaksinkertaisella langalla sopivan pituisia lettejä sopiva määrä.

(Puolessa välissä lettien virkkaamista Poika lähti ulos leikkimään ja ilmoitti hyvin pontevasti, ettei missään nimessä halua vapputukkaa.)

4. Asetellaan tukka päähän parhaaksi katsomallaan tavalla. Jokin vappuinen päähine täydentää kokonaisuuden.

5. Ryhdytään vapun viettoon.

Tukka tosin oli päässäni sen kaksi minuuttia, kun vieraat tulivat ovesta sisälle. Sitten otin tukan hetkeksi pois ja Poika löysi sen illalla sohvatyynyn välistä. Tässä vaiheessa se muotoutui vappukauluriksi, joka olikin sitten oikein kiva ja vapputukka vaihtoi omistajaa.

Jämälankakorista katosi 94 grammaa hankalimmin käytettäviä lankoja ja tukan voi vaikka lahjoittaa koulun tai päiväkodin roolivaatevarastoon. Osallistun tällä myös MaMa 8 - Kevään juhla -haasteeseen. Olin suunnitellut tekeväni jotain hienostuneempaa, mutta tartuin Leenan kehotukseen alentaa rimaa :-)

Iloista vappua kaikille!

Huhtikuun paketti

Snyn paketista kuoriutui tällä kertaa Lahjoja rakkaudella -kirja. Siinä esitellään helppoja ja nopeita itsetehtyjä lahjoja, jotka ovat pelastaneet kirjan tekijän pulasta kerran jos toisenkin. Sny on ilmeisesti huomannut, että usein viime tipassa lahjojenikin kanssa :-).

Sny tuumasi kortissaan, että minulla on paljon uusia ihania lankoja ja siksi hän lahjoi minua kirjalla.  Alankin epäillä, että mieheni on ollut salaisesti yhteydessä salaiseeni ja kehottanut häntä olemaan lähettämättä kotiimme enempää lankaa. Ja juuri tänään menin lankakauppaan ostaakseni sukkalankaa ja muistin lankakaupan ovella (onneksi jo sisään mennessäni), että kotoa löytyy projektiin oikein sopivaa lankaa. Enkä siis ostanut yhtään mitään :-)

Kiitos Sny!

Itsekin laitoin tänään yhden omista vaihtopaketeistani postin vietäväksi. Olen nyt viritellyt ompelukonettani ja harjoitellut ompelemalla projektipussukoita. Täytyy vaan todeta, että ruostuu tämäkin taito, jos ei harjoittele. Aikamoista räpeltämistä oli, mutta onneksi vuori peittää suurimmat kuprut. Mutta eikös olekin ihanaa kangasta?

Toivottavasti saan viikonlopun aikana kuvattua muitakin postin tuomia. On ollut posteljoonilla hommaa, kun on tunkenut postiluukustamme milloin minkäkinlaista pakettia.

Iloista vapun odotusta kaikille!

Palapeliä

Nämä palat ovat menossa useamman ihmisen yhteisprojektiin. Varmuuden vuoksi en kerro asiasta vielä yhtään enempää :-) Haasteellisinta koko hommassa oli saada tilkuista edes sinne päin oikean kokoisia (15 cm X 15 cm).Ehdoton lempparini on tuo hirsimökki, kun tuota tilkkuiluakin ainakin teoriassa harrastan. Tällä tekniikalla saisi aika kivat sohvatyynytkin aikaan. Lankana on SeiskaVeikan jämiä 63 gramman edestä.

Suurin työ oli taas päättelemisessä. Vinkkaapa, jos tiedät jotain hyviä sivustoja tai muita ohjeita, joissa kerrotaan, miten päättelyt tehdään a) siististi, b) helposti ja c) nopeasti.

Osallistun myös Ravelryssä koko vuoden kestävään peittoblokkien yhteisvirkkaukseen. Uusi blokki ilmestyy aina jokaisen kuun alussa ja yllätys on, millainen peitosta sitten lopulta tulee. Olen valinnut paloihin muutaman värin, joilla sitten yritän saada koko peiton tehtyä. Nämä palat olen myös virkannutSeiskaVeikan jämistä.

Maaliskuun blokki oli SmoothFox's Starburst Flower Square. Kiva malli, jota oli kiva virkata. Lopputulokseenkin olen erittäin tyytyväinen. Tällä mallilla voisi virkata vaikka kokoainen peiton. Lankaa kului 48 grammaa.

Huhtikuun blokki oli Lace Petals Square. Tämä puolestaan aiheutti hieman päänvaivaa lähinnä sen takia, etten ole tottunut kirjoitettuihin ohjeisiin varsinkaan englanniksi. Ravelryssä on onneksi tälle peittoprojketille oma ryhmänsä, josta siten löytyi apua kuvallisessa muodossa. Lankaa kului 53 grammaa.

Olen onnistunut piilottamaan tammikuun ja helmikuun blokit, niin en pääse vertailemaan näiden kokoja keskenään. Toivottavasti saan nämä joulukuussa sovitettua kaikki yhteen. Onneksi neliöitä on helppo suurentaa. Lopullinen peiton sijoituskohdekin on vielä mietinnässä. Olen pohtinut, että tämä voisi olla kiva autopeittona. Ajatuksissa on kuitenkin, että tämä jäisi itselle tai ainakin tähän talouteen (Pojalla on taipumus omia kaikenlaisia asioita).

Pylly vasten pyllyä pum pum!

Siinä sitä jotakin on! Ja niin on näissä Pyllykukissakin. Bongasin ensin kuvan ja sitten onnekseni myös ohjeen Neulovan nartun blogista ja pakko oli kokeilla. Enkä voinut laskea koukkua kädestäni ennen kuin sain pannunalusellisen valmiiksi. Ensiksi en malttanut lukea ohjetta kunnolla ja ensimmäiseen kukkaan tuli erilainen keskusta. Luettuani ohjeen uudestaan ja ajatuksella, sain oikean näköisiä kukkia aikaan. Aika koukuttavaa puuhaan on ja hyvin taas kului SeiskaVeikka (40 g).

Nyt sain euroviisun korvamadoksi, mutta tämä on aina ollut yksi ehdottomista suosikeistani. Tulen aina hyvälle tuulelle, kun kuulen sen. Toivottavasti sinäkin :-) Vaihtoehtoinen otsikko olisi ollut Pyllykukkia pöydälle. Niin kun ajattelin, että tämä voisi olla pannunalunen, kun ainakin minun pyllyni on sen päälle liian iso.

Jämälangoista eroon

 Kiitokset kaikille mukavista kommenteistanne! On niin kiva kirjoitella näitä juttuja, kun niitä käy joku lukemassakin. Olen löytänyt myös monia uusia kivoja tuttavuuksia.

Olen täällä tämän kuun aikana yrittänyt saada jämälankavarastoani hieman pienemmäksi. Tässä muutamia pieniä töisä, jotka ovat valmistuneet kuluneen viikon aikana.

Tiskikukkkaset neuloin vaaalituloksia jännittäessäni. Piti olla käsille jotain riittävän yksinkertaista tekemistä, kun ei jouten voinut olla. Lankana on Novitan Bambu, joka alkaa onneksi olla aikalailla käytetty. Onneksi! Ei ole minun lankaani tämä. Kukkaset painavat yhteensä 36 grammaa. Tein ihan ohjeen mukaisilla silmukoilla, joten näistä tuli aika pienet. Pitää sotkea siis vain vähän.

Olen jo pitkään ihaillut African Flower -mallia ja suunnitellut tekeväni siitä yhtä ja toista. Päätin kokeilla mallia näihin patalappusiin. Malli on aika helppo ja nopea ja mielestäni erittäin kaunis. Patalaput eivät tosin pärjää tositoimissa ja varmaan päätyvät veljentyttöjen leikkimökkiin. Lankana on tiskikukista jäänyttä Järbon Soft cottonia ja valkoiset ovat jotain puuvillalankaa. Paino sama kuin kukkasilla eli 36 grammaa.

Sitten vielä pari sytomyssyä. Nämäkin ovat sopivan aivotonta tekemistä niihin hetkiin, kun ei jaksa miettiä yhtään mitään. Sininen lanka on Schachenmayrin Micro Bamboo Sprayta, jota ostin viime keväänä Tallinnasta ihan sytomyssyja varten. Valkoinen lanka on oletettavasti Novita Alabamaa, jota sitäkin vielä löytyi varastosta. Nyt harmittelenkin, etten ole aiemmin yhdistänyt tuota sinistä valkoisen kanssa, kun yhdistelmä on ihanan raikas. Onneksi tässä viimeisessä sitten. Painoa myssyllä on 42 grammaa.

Punainen lanka on samaista Schachenmayrin Micro Bamboo Sprayta samaiselta Tallinnan reissulta. Tämäkin sai seurakseen luonnonvalkoista Alabamaa ja leikitelin raidoissa kohopylväillä. Pitää vähän olla vaihtelua välillä, ettei ihan tylsisty. Lankaa kului yhteensä 53 grammaa.

Valmiina on myös muutama peittopala, josta kuulette myöhemmin lisää. Keskeneräisiäkin jämätöitä on ainakin kaksi (onko niitä todellakin vain kaksi??). Nyt täytyy siirtyä välillä ompelukoneen ja kangaspuiden ääreen. Kunhan vain saisin päätettyä kummasta aloitan.

Aurinkoista alkavaa viikkoa kaikille!

Lankalauantaina

  Hauskaa lankalauantaita 

ja iloista pääsiäistä kaikille!

Meillä on tänään kovasti mietittyänyt tuo lankalauantain nimi. Marjut ystävällisesti kertoi, ettei nimellä ole mitään tekemistä langan kanssa, vaikka minä täällä jo mietin pellavan tekovaiheita. Joulun aikaan toivotaan, että olisi joulu ikuinen. Meillä täällä kotona on miehen mukaan ikuinen lankalauantai, kun lankakeriä on siellä, täälä ja tuollakin.

Kokeilinpa minäkin tätä Lucyn tipu-ohjetta. Nyt voi sanoa, että tulipahan tehtyä. Alunperin ajattelin, että olisin virkannut niitä enemmänkin, mutta aikamoiseksi näpertelyksi tuo viimeistely osoittautui. Ei synny näitä täällä enempää. On liian aikaaviepää jämlankojen tuhoamista, kun tuntivauhti on mitään sanomaton. Lankaa tipusiin kului 19 grammaa :-).

Harjoitussukat

Jokunen aika sitten, saattaa olla yli vuosikin, törmäsin käsitteeseen helical knitting. Suomeksi se tarkoittaa suljetun neuleen tai neuloksen spiraalimaista rakennetta; kerrokset jatkuvat spiraalimaisina toistensa päälle ilman tarkaa saumakohtaa.

Tätä rakennetta voi käyttää hyödykseen raidallisia tuotteita tehdessä. Grumperinan sivuilta löytyy hyvä tietopaketti tekniikasta, englanniksi tosin. Kuvat ovat kuitenkin hyvät ja niiden avulla aika hyvin pääsee perille siitä, mitä pitää tehdä.

Olen viime aikoina neulonut pääasiassa pyöröpuikoilla, joten sukkapuikot tuntuivat aluksi ihan ihmeellisiltä kapistusksilta. Tallinnasta ostamani 15 cm:n bambupuikot osoittautuivat kuitenkin oikein käteviksi sukkien neulontaan. Alussa meinasin mennä langanvaihtokohdan yli huomaamattani, mutta vähitellen homma lakoi sujua. Minulla vielä näkyy tuossa langanvaihtumiskohdassa muutaman silmukan tiukempi osuus. Siitä pääsee varmaan vähitellen eroon, jos jatkaa harjotuksia.

Harjoittelin samalla myös tiimalasikantapääntekoa. Seuraaviin sukkiin tosin kokeilen ihan perinteistä, kun uskoisin senkin toimivan. Sukan ohjeessa neuvottiin käyttämään short-row heel -kntapäätä ja näillä hakusanoilla sain eteeni monia tiimalasikantapään teko-ohjeita. Vihreä-valkosiin sukkiin tein katapään Ullan hyvän ohjeen mukaan. Ongelmaksi osoittautui vain katapään keskellä neulottava kokonainen kierros. Sen aikana jouduin neulomaan lankojen vaihtumiskohdan yli ja se aiheitti ongelmia kantapään jälkeen: vihreä ja valkoinen lanka olivat väärässä järjestyksessä puikoilla ja langan vaihtumiskohtaan tuli lankalenkki. Neuloin kantapään muuten ohjeen mukaan, mtta jätin välikierroksen pois. Ensimmäisen kantapään tein kolme kertaa ennen kuin olin edes jokseenkin tyytyväinen. Suosittelen Ullan ohjetta. Se selkeä ja havainnollinen ja sillä saa tehtyä kauniin kantapään.

Puna-valkosiin sukkiin kokeilin sitten tällaista ohjetta. Vähän jouduin vääntämään ja kääntämään noiden yhteenneulomisten ja silmukoikden nostamisen kanssa, mutta tuli se kantapää kuitenkin valmiiksi. Kärjessä en sitten enää jaksanut kokeilla mitään uutta vaan tein useimmiten käyttämäni sädekavennuksen.

Kriittinen silmäni ei tosin ollut kovinkaan tyytyväinen kumpaankaan sukkaan niiden päästyä puikoilta. Näyttivät niin epätasaisilta ja ruttuisilta. Laitoin ne likoamaan hetkeksi huuhteluaineveteen ja levittelin kylppärin lattialle kuivumaan yön yli. Ja kas kummaa aamulla sukat näyttivät paljon paremmilta, Kyllä nämä kehtaa laittaa Ilmastosukkakeräykseen ja ehkä ne päätyvät lämmittämään jonkun kansanedustajan jalkoja.

Langat löytyivät jämälankakorista. Valkoinen on Nallea, punainen on oletettavasti Nallea ja vihreän nimeä en muista. Siitä olen neulonut itselleni musta-vihreän raitapuseron joskus 80-luvun lopulla. Jo oli sen aikakin päästä käyttöön. Vihreäraisalliset sukat painavat 65g ja punaraidalliset 69 g. Sukat ovat n. kokoa 39, kun ovat minulle hieman reilut.

Kanaemon kukot

Monissa blogeissa ylpeät äidit esittelevät lastensa aikaansaannoksia, mutta minäpä esillen äitini tekeleitä. Äiti vietti viime viikon meillä ja tullessaan mietti, mitä seuraavaksi virkkaisi. Olivat omat ideat vähän hakusessa. Olin paria viikkoa aikaisemmin saanut Krisiinalta ihanat pääsiäiskukot ja ohjeenkin niihin. Siispä lykkäsin äitille ohjeen ja jämäpuuvillalankapussini.

Äiti sitten virkkasi yhden jos toisenkin kukon sillä aikaa, kun me Pojan kanssa olimme poissa (ja vähän toki silloinkin, kun olimme paikalla). Vajaassa viikossa valmistui 17 kukkoa, joista kaksi hän otti mukaansa. Lopuista osa menee ystävän perheeseen, mutta aikamoinen parvi jää meidänkin pääsiäistä värittämään. Lankaakin kului pari sataa grammaa :-). Kiitos Äiti!

Postiluukusta on tullut kaikkea kivaa viime viikkojen aikana. En vain saanut valokuvia otettua. Toistaiseksi ei vielä riitä valo enää siihen aikaan illasta, kun olisi aikaa näitä juttuja miettiä ja kirjoitella. Olen toki kaikenlaista täällä itsekin väkerrellyt, mutta ihan valmiiksi asti en ole saanut. On jotenkin niin levoton olo, että tekee vähän sitä stten vähän tätä ja lopulta innostun aloittamaan taas jotain ihan uutta...

Kiitos kaikille ihanista kommenteistanne tuparilahjasta ja saksikotelosta.

Tuparilahja

Ystäväni uudisti keittiönsä ja vietti eilen illalla uuden keittiön avajaisia. Täytyy sanoa, että muutos vanhasta on hyvin suuri ja erittäin onnistunut.

Tein lahjaksi keittiön tummiin sävyihin sopivat patalaput, tiskirätin ja hankaimen. Viimeksi mainittu on englanniksi scrub, mutta en ole ihan varma siitä, mikä olisi paras nimitys suomeksi. Paketiksi virkkasin pienen korin, jossa voi säilyttää keittiön tasoilla pyöriviä kodittomia tavaroita.

Patalaput virkkasin Tyyne-mummon mallilla. Langat kaivoin jämälankakorista. Musta on Kotiväkeä, valkoinen on jotain tuntematonta merseroimatonta lankaa. Painoa lapuilla on yhteensä 89 grammaa. Virkkuukoukku oli 2,5 mm.

Tiskikukka on neulottu samaisesta valkoisesta mysteeripuuvillasta, joka sai seurakseen yhtä salaperäistä mustaa lankaa. Molemmat ovat merseroimatonta puuvillaa.  Neuloin kukan 3,5 mm puikoilla ja siitä tuli mukavan ohut ja imukykyisen tuntuinen. Painoa tiskikukalla on 26 grammaa.

Olen monessa blogissa lukenut hyvistä kokemuksista akryylisistä hankaimista ja päätin sellaisenkin lahjaan lisätä. Halusin pitäytyä mustavalkoisissa väreissä ja neuloin kahta eri akryylilankaa yhdessä. Ensin minulla oli 3,5 mm puikot, mutta vaihdoin ne pian 4,0 mm. Jos en olisi ollut niin laiska, olisin vaihtanut vielä isompiin. Lankaa tähän meni 18 grammaa. Lanka ja puikot nitisivät ja natisivat ja päätinkin, että akryyliä ei tähän taloon enää tule. Katsotaan saanko noitakaan järkevästi tuhottua vai pistänkö poistoon. Jos jotain neulontarangaistusta joskus tarvitsen, niin olkoon se akryylilangan neulominen liian pienillä puikoilla.

Korin virkkasin matonkuteesta ja koristeeksi virkkasin kukan pellavalangasta. Tämä lanka on äitini jämiä ja on vanhempaa kuin minä. Todellista vintage-lankaa siis :-). Matonkudetta meni 144 grammaa ja kukka painaa 5 grammaa. Lopuksi pujotin vielä matonkuteesta kantokahvat, jotka voi halutessaan helposti ottaa pois. Tosin voihan tuon korin laittaa vaikka roikkumaan jostain.

Äiti oli taas huolissaan lahjan valmistumisesta, mutta tällä kertaa se ehti ihan ajoissa valmiiksi ja mukaan erittäin hauskoihin juhliin.