tintinluomukset (a) gmail.com

Kommentti olisi iloinen yllätys :-)
You can also leave comments in English :-)
Pode deixar comentários em português tambem :-)

lauantai 12. maaliskuuta 2011

Mo

Saanko esitellä teille Mon. Syntyi 12.3.2011, paino 123 grammaa ja pituus 32 cm jalkapohjasta hiustupsun kärkeen. Hän on pehmoluurankorobotti, joka syntyi äidin ja Pojan yhteistyönä.

Ostin viime viikonlopun messuilta myös Cloverin kaksipäisen virkkuukoukun
(pelottavia nimiä näillä välineillä, heti tuli joku kaksipäinen hirviö mieleen). Sillä pystyy koukkuamaan putkea, kun tavallisella koukkuamiskoukulla saa tehtyä vain tasoa. Satuin Kauhavan Kangasaitan kojulle sopivasti näkemään, miten koukkua käytetään.

Sunnuntaiaamuna oli sitten pakko itse alkaa kokeilla. Mitään varsinaista suunnitelmaa minulla ei tietystikään ollut. Nappasin vain ensimmäiset käteen sattuneet kivan väriset langat ja virkkasin 40 ketjusilmukkaa. Tekniikka itsessään on helppo (esittelyvideo). Maailmalla tämä kulkee nimellä tunisialainen virkkaus, mutta aion käyttää kotoista termiä koukkuaminen.

Alunperin minulla oli ajatus purkaa kokeilu, mutta vauhtiin päästyäni en malttanut lopettaa. Mietin tulisiko siitä minulle lapanen - se oli hieman liian pieni. Kamerapussi - sellainen on jo, kännykkäpussi myös.


Siinä tehdessäni aloin nähdä kerroksissa hampaanvälejä (pitäisiköhän tutkituttaa pää) ja oli pakko kokeilla onnistuisikohan langanvaihto kesken kerroksen. Onnistuihan se, tosin seuraavalla kerroksella langanpäät ovat kuvion väärässä reunassa. Olin tähän mennessä jo päättänyt tehdä jonkun täytettävän jutun, joten totesin, että lankalenkit sisäpuolella eivät haitta mitään. Käsissäni oli muotoutumassa jonkinlainen pehmohirviö. Suun tehtyäni jatkoin muutaman kerroksen koukkuamista, virkkasin irralliset pyörylät silmiksi ja ompelin ne kiinni. Tein jonkinlaisen sädekavennuksen ötökän päähän ja päättelin langat.

Tässä vaiheessa Poika näki keskeneräisen työn ja innostui suunnattomasti. "Äiti sä teet pehmoluurankorobottia!" Ymmärrän kyllä pehmon, ja robotin, mutta luuranko????
"Sille pitää tehdä töppökädet ja töppöjalat ja kolme paksua hiusta päähän." Tein siis työtä käskettyä. Pohjan tein nurinperin ympyrän ulkoreunasta aloittaen ja kaventaen kohti keskustaa. Täytin pehmon ennen viimeisiä silmukoita lankakorin pohjalta löytyvällä kammolangalla ja kuroin pohjareiän umpeen. Jos joskus teen toisen vastaavanlaisen, aloitan pohjaympyrästä ja poimin sen ulkoreunasta silmukat koukkuamiseen.

Luurankoasiakin selvisi eilen. Naapurintyttökin näki keskeneräisessä työssä luurangon. Kun sitä ääneen ihmettelin, kaksi lasta alkoi esitellä minulle hampaitaan ja samasta suusta kertoa, miten pehmolla on luurankohampaat, kun luurangoila on aina tuollaiset hampaat. Asia selvä.

Sain pehmon valmiiksi tänä aamuna ja Poika antoi sille nimeksi Mo (ensin se oli mopo, mutta muuttui samantien erikoisemmaksi). Molla on selvästi liikettä lanteessa ja jotenkin näen sen tanssivan. Pitäisiköhän ihan oikeasti tutkituttaa tämä pää?

Edit: Onnistuin jotenkin saamaan nämä fonttikoot ihan sekaisin. Korjaan myöhemmin jos osaan. Tai viitsin.

15 kommenttia:

Sude kirjoitti...

Hyvä idea ja hienosti toteutettu. Luurankorobotti onkin tarpeeksi raju kelvatakseen pojillekin pehmoleluksi. Puput ja nallet jääköön tytöille :) Nyt vaan tekemään lisää koko armeija luurankorobotteja :)

Maikki kirjoitti...

:D Aivan mahtava! Ja tuo koukkuamismetodi on mulle ihan uusi juttu, kiva tekniikka!

PikkuUnelmia kirjoitti...

Päheä! Ja vaikka on luuranko, ei ole ollenkaan pelottava!

-maria- kirjoitti...

Mainio harjoittelutyö, saa opetella uutta tekniikkaa ja lopputuloskin on käyttökelpoinen :)

Auli kirjoitti...

Aikas hieno. Tuo värien sekoittuminen on tässä koukutussa pinnassa tosi hienoon näköistä. Itse en ole koskaan kokeillut kaksipäisä virkkuukoukkua. Pitää paremmalla ajalla tutustua asiaan. Se on muuten ihme miksi robotit on jotenkin niin hellyyttäviä.

Anonyymi kirjoitti...

Wau, tää on hieno. Mielikuvitusta pitää olla, ei siihen pään tarkistuttaminen auta;)
Tuolleen ihan vaan tekemällä ja antamalla välineen viedä, syntyy vissiin ne parhaimmat teokset.

KristiinaS kirjoitti...

No just näin, puhuttiin neuletapaamisessa kommentoimisesta ja mä sitt lähetin ilman nimeä. En halua olla Anonyymi vaan olen KristiinaS

Anneli kirjoitti...

Onpas hän aika jänskän näköinen. Kaikkea hauskaa sitä yhteistyöllä syntyykin :D

Kiitos Sinulle nätistä kommentistasi , taaskin :D

Anonyymi kirjoitti...

Hmm... toi vois olla ku mä - terkuin hoomoilainen sny

Auli kirjoitti...

Morjesta vaan! Koska nyt rohkeana vastasit haasteeseeni blogissani lähetä osoitteesi osoitteeseen virveriikka@gmail.com, niin katsotaan mitä postipoika sinulle tuo ja milloin... Tämä haaste koetaan varmaan vähän turhan haasteelliseksi, siksi siihen ei helposti tartuta. Mutta sinä rohkea saat palkinnon! Hyvää suunnuntaita ja ensi viikkoa!

Aava kirjoitti...

Mainio Mo! :D

Anonyymi kirjoitti...

Vauhdikkaan näköinen Mopo Mo! :)
Välillä tekee niin hyvää antaa vaan langan ja koukun viedä, miettimättä itse turhia mitä siitä syntyy.
Kauniita "hampaanvälejä" syntyy tuolla tekniikalla (siis minunkin pääni näkee siinä ihan selviä hampaita ;)

enkulin käsityöt kirjoitti...

IHANA MON

kirjoitti...

Ficou muito, muito legal!!Adorei essa idéia; conseguiu transformar um desenho em realidade!!

Eu ainda não fiz nada em croche tunisiano...tenho até uma agulha enorme;mas cadê tempo?

Ficou muito lindo seu monstrinho rss

bjinhos

yanmaneee kirjoitti...

yeezy 350
lebron james shoes
yeezy
yeezy
bape
golden goose
kd13
curry 8 shoes
yeezy boost 350 v2
yeezy boost