Purkutuomio

Ostin loppukesästä FiinaNeuleessä käydessäni Rowanin Purelife Revivea. Olin stä jo pitkään katsellut sillä silmällä ja tartuinkin kesätarjoukseen hetken mietittyäni. Sain mukaani myös kopion suomenkielisestä ohjeesta Shallot-jakkuun ja se olikin yksi viimeisistä KyJy-aloituksistani.  Tikuttelilin ensin helmat  taakappaleeseen sekä molempiin etukappaleisiin ja jatkoin takakappaleessa kuvioneuletta (tämä oli se neule, joka katkaisi puikonkärjen ja joka jäi sohvalle tallottavaksi, eli kalliihkon langan lisäksi kustannuksiin voidaan lisätä kahdet vaihtopäät).

Neulottuani viitisentoista senttiä pitsineuletta alkoi koko homma tökkiä. Ei enää huvittanut ja epäilin, etten saa hihapyöriöistä siistejä ja muutekaan ei mallikuvio innostanut. Tungin koko höskän käsityöpussiin hautumaan. Sunnuntai-iltana selailin taas Ravelryn loputonta mallivalikoimaa ja löysin uuden mallin. Siispä uusi aloitus puikoille. Nyt olen jo päässyt kainaloiden alle (tämä jakku tehdäänkin ylhäätä alaspäin) ja malli ja koko näyttävät hyvältä. Hyvästi siis Shallot!

Eikä harmita yhtään :-)

Minä olen nyt ihan onnen Tintti, kun sain Kristiinalta tällaisen ihanan onnen fantin. Todellisuudessa se on kauniin vaaleanturkoosi eikä vaaleansininen kuten kuvassa (voi tätä marraskuun valottomuutta).

Minulla on ollut tänään hyvä päivä. Toivottavasti sinullakin. Jos ei, olkoon huominen parempi.

Hyvää Isäinpäivää!

Tällaisia käsitöitä olen täällä tänä aamuna tehnyt. Sekä oma isäni että lapseni isä ovat aina pitäneet korvpuusteista. Nämä puustit sai tällä kertaa lapseni isä. Postissa pullia ei voi oikein lähettää, joten laitoin isälleni lahjaksi tagua-helmestä tehdyn avaimenperän. Vieläköhän tavaroita voi lähettää bussikyydillä niin, että veisi itse bussille ja sopisi vastaanottajan paikalle, kun bussi tulee perille? Pitääkin selvittää ensi vuotta ajatellen.

Hauskaa isäinpäivää kaikille isille!

(Oletan kuitenkin, että suurin osa lukijoistani on naisia, joten välittäkääpä viestiä kaikille oman elämänne isille.)

A A A

Ravelryn Kahelit-ryhmässä on meneillään aakkoshaaste. Tarkoituksena on neuloa ohjeita aakkosjärjestyksessä. En ajatellut ensin osallistua ollenkaan, mutta yhtäkkiä huomasin, että minulla on ihana Arroyo-huivi puikoilla. Lanka on Villavyyhdistä ostamaani Louhittaren luolan Pohjan Akka -lankaa. Ihastuin tähän ensimmäisellä käynnilläni ja seuraavalla kerralla ostin vyyhdin lisää.Väri on nimensä veroinen eli Aurinko. Siksipä tämä on aakkoshaasteen tripla A: Arroyo, Pohjan Akka ja Aurinko.

Malli oli helppo ja nopea neuloa ja lanka oli pehmeää ja mukavaa. Onneksi ostin lankaa lisää, sillä yksi vyyhti ei olisi tähän hiviin riittänyt. Huivi valmistuikin muutamassa päivässä. Neuloin huivin 5,0 mm pitsi-Addeilla ja olisin voinut neuloa hieman suuremmillakin. Huivi aloitetaan pitsireunasta ja keskiosa tehdään llyhennetyin kerroksin. Ihastuin tuohon pitsin ja keskiosan väliseen reikäriviin. Se on jotenkin niin soma :-)

 Lankaa jäi kuitenkin 35 g ja päätin tehdä siitä kämmekäsparin huivin seuraksi. Kämmekkäissä on kaksi kokonaista mallikertaa ja reunat ohjeen mukaan. ranteeseen neuloin neljä reikäriviä eli kunnes lanka loppui. JOuduin tosin purkamaan päättelykerroksen ja sitä edellisen, että sain riittävän pitkän langanpään sivusaumojen ompeluun. Jätin peukalolle aukon, joten kädenkin saa tarvittaessa lämpöiseen.

Tämä oli todellinen hyvän mielen projekti.upea väri, kaunis malli, ihana lanka ja valmistui nopeasti. En osaa itse pitää keltaista ja huomaan, että varsinkin tähän aikaan vuodesta minulla on suuri keltaisen nälkä. Sitä on ihanaa neuloa, mutta en tiedä mihin niitä neulomuksia sitten laittaisin. Tämä ei tosin kauaa etsinyt omaa paikkaansa. En itse keksinyt, kenelle se olisi menossa. Hyvä ystäväni kuitenkin näki sen pingotusvaiheessa ja ihastui siihen. Hänen tyttärensä saa sen kuulemma joululahjaksi.

Tämä on 18. huivini tälle vuodelle ja eiköhän niitä muutama vielä valmistu ennen joulua. Kauniita huivimalleja on ihan liikaa :-). Mammutin blogissa on esitelty muutkin huivihulluttelun tulokset.

Tintti-tonttu on ryhtynyt jo tonttupuuhiinsa ja ensimmäinen pukinkonttiin menevä neulomus on päättelyä vaille valmiina ja toinenkin jo hyvällä mallilla valmistumassa. Mielestäni olen oikein hyvällä mallilla, kun ollaan kuitenkin vasta marraskuun alkupuolella. Useimmiten havahdun vasta joulukuun alussa miettimään näitä asioita.

Vuoden viimeiset

(Entinen naapuri sanoisi tässä kohtaa: Lupaat vaan...)

Kävin viimein lunastamssa helmikuussa ystäviltäni saamani lahjakortin (joka siis saapui vasta toukokuussa) muutamaa päivää ennen sen vanhentumista. Olen aina kuvitellut, että kunnon lahjakortti olisi unelmien täyttymys vaan kuinkas kävikään. Menin lankakauppaan, enkä löytänyt sieltä mitään ostettavaa. Kiersin ja kaarsin, kunnes päädyin Malabrigo hyllyn ääreen ja päätin tehdä ostokseni siinä. Pyöriteltyäni vyyhtiä jos toista, päädyin ostamaan 600 grammaa punasävyistä Silky merino -lankaa. Näistä olisi tarkoitus neuloa itselle neuletakki. Taidan kuitenkin suosiolla jättää aloituksen joulun jälkeiseen elämään.

Ihana Kristiina toi minulle Tallinnasta kirkkaanvärisiä Camilla-puuvillalankoja erästä tilausprojektia varten. Näistä toivottavasti ainakin osa hupenee vielä tässä ennen joulua. Sain häneltä myös yhden kerän kauniin vaaleanturkoosia Tintti Rocca -lankaa, jota oli jo itsellenikin tarttunut viimeisimmältä reissulta mukaan. Kristiina olisi vienyt kerän pois, jos en olisi sitä halunnut, mutta pistin sen heti visusti samaan pussiin muiden Tintti-lankojen kanssa, ettei edes kuva ehtinyt ottaa. Kiitos taas!

Nämä langat ovat odottannet tunnustamista jo jonkin aikaa. Anu löysi turkkilaisen nettikaupan ja intoutui tilaamaan sieltä lankoja. Pitihän mun sitten saada jotain samaan pakettiin ja kirjavaa Ice-puuvillalankaa napsahti varastoon 800 g. Eikä näillekään mitään suunnitelmaa ole... Laitanpa tähän linkin ko. nettikauppaan, jos joku haluaa käydä kurkkaamassa (Yarn paradise). En kuitenkaan ota vastuuta hallitsemattomista lankaostoksista Sulo Vilenin iskiessä.

Loppuvuoden aion yrittää olla ostamatta lankaa. Ihan ehdotonta kieltoa en kuitenkaan itselleni aseta, sillä viime kevään hamsterikuun jälkeen homma karkasi lapasesta aika vauhdikkaasti. Yritän kuitenkin ensisijaisesti käyttää varastolankoja ja tehdä keskeneräisiä projekteja loppuun (niitä on muuten koko ajan vähemmän ja vähemmän). Muutakin käsityö- ja askartelumateriaalivarastoa pitäisi saada vähennettyä. Lankaa sentään kuluu tällä hetkellä.

Ja taas kuulen Laurin äänen: Lupaat vaan...

Tagua

Viime maanantaina kävin pitkästä aikaa Hakaniemen hallin yläkerrassa. Päätin tehdä kierroksen yläkerrassa ennen Vihreän Vyyhdin valikoimien ihailemista. Liukuportaissa muistin myös pienen helmikaupan matonkuteita vastapäätä. Pettymys olikin suuri, kun en löytänytkään helmikauppaa siitä, missä se oli ollut. Onneksi Figulus oli vain muuttanut ismpaan tilaan lelukaupan viereen.

Meninpä sitten ottamaan tällaisen tagua-palmun siemenestä tehdyn helmen käteeni. En voinut enää laittaa sitä pois, kun tuntui niin ihanalta:, sileältä ja lämpimältä. Tagua on kuulemma kasvikunnan vastine norsunluulle ja sitä kasvaa Etelä-Amerikan länsirannikolla. Lisätietoja löytyy Acaibeadsin etusivun alaosasta. Kun pitelin helmeä kädessäni, syntyi ajatus tehdä siitä avaimenperä, niin olisi sopivasti käden ulottuvilla.  Näistä tuli aikas kivoja ja Poikakin kävi omimassa omansa (en tullut häntä ajatelleeksi, kun helmiää ostin). Taidanpa käydä hakemassa lisää helmiä tässä joku päivä.

Ompeluinnostus antaa yhä vain odottaa itseään. Ärsyttää, kun olisi muutama juttu, jotka olisi pakko saada tehtyä. Olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten. Lämmittelymielessä olen ommellut muutamia imetystyynyjä. Hyvä ystäväni mummoutui juuri ja hänen tyttärensä sai tämän räväkän tyynyn. Hieman mietin, onko liian raju, mutta en halunnut tehdä mitään lällyä nuorelle parille. Nappiin kuitenkin  meni ja tuore äiti on ihan innoissaan. Järkyttävintä tässä jutussa on kuitenkin se, että olen joskus ostanut tuon kankaan sillä ajatuksella, että siitä tulee minulle pusero. Parempi näin.... :-)

Hauskaa alkavaa viikkoa kaikille!

Näin se menee

Olin lukiossa pitkän matematiikan luokalla ja luokanvalvojamme opetti meille matematiikkaa. Laskimme kukin vuorollamme kotitehtävät taululle ja hän kävi korjaamassa ne. Joskus joutui tekemään koko laskun uudestaan ja laskettuaan sen loppuun tuumasi vain "Näin se menee!". Me oppilaat istuimme pulpeteissamme pihalla kuin lumiukot. Mutta näin se siis menee.

Tällaisiin projekteihin  pyrin:

1. Saadaan kutsu kummitytön syntymäpäiville sunnuntaina.
2. Otetaan kutsu vastaan ja samalla tiedustellaan kummityön vaatekokoa.
3. Maanantaina käydään norkoilemassa Vihreässä vyyhdissä ja ostetaan kerä Be sweet Bambino Taffyä (50 g)ja toinen kerä Abuelita organic cottonia (100g). (Kiitos Lea hyvistä vinkeistä!)
4. Mennään kotiin ja ryhdyään etsimään sopivaa mallia omassa päässä olevan idean tueksi.
5. Valitaan malliksi Ravelryn suosikeissa oleva Little sister's dress (Ravel-link).
6. Kypsytellään ideaa muutama päivä (ja tehdään pari muuta juttua valmiiksi)
7. Keskiviikkona aloitetaan neulominen.
8. Torstaina jatketaan.
9. Perjantainakin vielä neulotaan. Josssain välissä virkataan huolittelut kädenteihin ja napituslista, jotta saadaan lanka käytettyä mahdollisimman loppuun. Neulotaan mekko valmiiksi.
10. Lauantaina pyöritellään helmaa ja puretaan viisitoista kerrosta ja neulotaan ne uudestaan. Päätellään neule ja päätellään loput langat. Höyrytetään työ.
11. Sunnuntaiaamuna (monta tuntia ennen juhlia) ommellaan napit kiinni ja otetaan valokuvat.
12. Mennään juhliin rauhallisin mielin.

Ainoa, minkä haluaisin muuttaa, on se, että menisin lankakauppaan vasta päätettyäni mallin. Tavoitteena olis tehdä yksi projekti kerrallaan valmiiksi asti ja pitää kotona vain pienen pientä lankavarastoa. Olen yrittänyt tolkutta itselleni, että kahdenkymmenen minuutin ajomatkan päässä on kuusi lankakauppaa. Valikoimaa on peruslangoista luksukseen. Mun ei siis tarvitse jemmata kaikkea kotiini. 

Ei tarvitse....

Auringonpilkut

Jossain neuletapaamisessa selailin Knitscene-lehden kesän 2011 numeroa ja ihastuin tähän pieneen huiviin. Siinä vaiheessa, kun muistin mallin ja ajattelin ryhtyä sitä tekemään, oli lehti tietysti jo loppuunmyyty. Onneksi ihana kanssaneuloja lainasi minulle lehteä ja sain huivin työn alle yhtenä viimeisistä KyJyistäni.

Huivi valmistui aika nopsasti. Viimeistety antoi jälleen kerran odottaa itseään. Lanka on Tynn Alpaka, joka osoittautui erittäin riittoisaksi. Lankaa jäi aika paljon jäljelle ja päätinkin tehdä huiville kaveriksi kämmekkäät. Huivissa oli ainaoikein-neuletta ja sitä halusin myös kämmekkäisiin. Kämmekkään palaset tulivat myös nopsasti valmiiksi, mutta sivusauman ompelu olikin haasteellisempi juttu. Muutaman yrityksen jälkeen sain saumasta riittävän siistin.

Lankaa oli yhä vain jäljellä. Ensin ajattelin virkata kämmekkäisiin koristeelliset reunukset. Päädyin kuitenkin näihin tuttuihin ja turvallisiin kukkasiin. Päätin jo kukkia virkatessani, että ne saavat nappikoristeet, kun huiviinkin tuli nappikiinnitys. Nämäkin ovat odottaneet jo pari viikkoa nappien ompelua ja langanpäiden päättelyä. Iltapäivällä sain mieluisia vieraita ja yhtäkkisen viimeistelypuuskan. Hoksasin käyttää iltapäivän viimeiset auringonsätteet kuvien ottamiseen. Kristiina toimi ystävällisesti makutuomarina nappien valinnassa ja kuvausapuna. Nämä pienet auringonpilkut miellyttivät meidän molempien silmää ja pääsivät koristamaan näitä kämmekkäitä. Lankaa jäi lopulta vain pari pientä nöttöstä jäljelle.

Tämä on siis KyJy #19 ja osallistuu myös HulluunHuiviVuoteen numerolla 17.  Jämäkämmekkäistä tuli mielestäni oikein somat  ja ne melkein peittoavat varsinaisen työn :-)

Aurinkoista viikonloppua kaikille!

Löpöt

Ei mennyt hyvin tämä sukkasato. Tosin ilmoittatuessani jo asetin tavoitteeksi neuloa edes yhden sukkaparin. Tuplasin tavoitteeni, kun neuloin kaksi paria sukkia. Mutta ei tullut helpolla tämä saavutus. Pienet junasukat valmistuivat aika nopsasti, mutta näitä toisia onkin sitten tikutettu uskollisesti melkein koko satokausi. Välillä on toki tullut tehtyä yhtä ja toista muuta.

Pakotin itseni tekemään sukat valmiiksi viimeisenä iltana, sillä muuten olisivat lentäneet ufokoriin ja jääneet sinne ikuisiksi ajoiksi. Onnistuin valitsemaan huonon mallin ja neulominen oli tuskallisen hidasta, vaikka mallikuvio ei monimutkainen olekaan. Päätin kerrankin myös kastella ja muotoilla sukat ennen kuvaamista ja pettymykseni oli todella suurin, kun huomasin niiden löpsähätneen tämän käsittelyn seurauksena. Meinasin lennättää sukat saman tien parvekkeelta alas. Mokomat.

Tulipahan onneksi opittua jotain uuttakin. Nämä sukat on neulottu kärjestä aloittaen ja tällaista kantapäätä en ole aikaisemmin tehnyt. Ohjeessa ei kuitenkaan ollut tälle katapäälle nimeä, joten en tiedä, mitä olen oppinut. Kuten kaikissa kärjestä aloitetuissa sukissa, oli nytkin kantapään saaminen oikeaan paikkaan vaikeeta. Niin vaikeeta, että sukista tuli minulle aivan liian suuret. Englanninkielinen ohjekaan ei kaikilta osin ollut yksiselitteinen, joten jouduin ensimmäisen kantapään tekemään kolmeen kertaan ennen kuin siitä tuli kantapään näköinen. Mut ihan kivat kantapäämalli ja lopulta aika helpot tehdä.

Lanka (Regia Silk Colour) oli liukasta, malli (Summer socks 2008) oli tylsä tehdä, väri ei ollutkaan niin kiva kuin kerällä näytti ja löpsähtänyt lopputulos - siinä projekti pähkinänkuoressa. Tulipahan nämäkin sitten kokeiltua ja lankaa kulutettua 86 grammaa. Olen ostanut nämä kerät ensimmäiseltä Kanranlauksin käynniltä ja olikin jo korkea aika saada ne käytettyä. Onneksi ei ole pakko kutoa sukkia.

Ja tämä marraskuu voisi loppua jo!

Kallon kutistusta

Jospa kuvat kertoisivat tällä kertaa enemmän kuin sanat. Pääkallo on tehty  tämän ohjeen  mukaan. Siitä intoutuneena kokeilin tehdä ihan omaa kuviota. Onneksi ei ole piirrettyä mallia, johon verrata, sillä lopputulos on jotain ihan muuta kuin ajattelin. Olen kuitenkin ihan tyytyväinen aikaansaannokseeni. Vieläkin tuntuu ihmeelliseltä, miten se kuvio siellä säilyy kaikesta pyörittelemisestä huolimatta.

Mitäköhän mä teen näillä kaikilla?

Väärä vastaus

Adamsin Linnunradan käsikirja liftareille -kirjassa vastaus elämään, maailmankaikkeuteen ja kaikkeen muuhun sellaiseen on 42. Minä sain vataukseksi 39 eli vähän vajaaksi jäi. Osasin tosin jotain tällaista odottaa jo aloittaessani, mutta en antanut sen häiritä.

Kyse on siis Martina Behmin Hitchhiker-huivista (ravel-link). Monet ovat tämän neuloneet, mutta minulla se on antanut odottaa itseään. Syyskuussa ostamani Jitterbug alkoi vaan lankakorista huudella haluavansa Liftariksi. Pakkohan sen vaatimuksiin oli suostua :-)

Viime viikolla sain viimein hommattua itselleni PayPal-tilin ja laitettua sinne rahaakin. Ensimmäisenä ostin ohjeen tähän huiviin (ja samalla kolmeen muuhunkin, kun tulivat samassa paketissa edullisemmin). Tämä on oikea pikamalli. Aloitin torstaina päivällä ja päättelin viimeisen silmukan viime yönä puolen yön jälkeen.  Ihanan helppo, mutta samalla koukuttava malli. Olisin voinut neuloa pidemmänkin huivin, mutta lanka riitti tähän. Lankaa jäin jäljelle huimat 35 cm ja päättelykerroksella jännitin, riittääkö lanka. Huiviin tuli 39 hammasta (ohjeessa 42) ja lankaa meni 100 grammaa. Neuloin huivin 3,5 mm:n puikoilla ja huivista tuli mukavan napakka.

Malli sopii erittäin hyvin kirjaville sukkalangoille ja tuo ainakin tämän Jitterbugin parhaat puolet esiin. En tiedä, miksi olen vuosikausia hyljeksinyt aina oikein -neulepintaa. Olikohan nuorempana tarve osoittaa osaavansa muutakin kuin pelkän oikean silmukan. Nyt tuo aina  oikein -pinta näyttää niin kauniilta ja mielenkiintoiselta. Kaiken lisäksi se on hyvin käytännöllinen, kun huivin voi heittää kaulaansa ihan kummin päin vaan.

Pitkästä aikaa saan jotain valmista Hulluun HuiviVuoteen ja tämä on HHV #16. Nyt huivituttaa ihan hirvittävästi, joten huiveja tulee varmaan lisää.

Kiitokset kaikista ihanista kommenteistanne Helmikuun Ladylleni!