Hauskaa Tyynen päivää

Aamulla Pikkukakkosta katsellessa huomasin, että tänään on Tyynen nimipäivä. Pitäähän tällaista päivää juhlistaa ihan omalla postauksella ja esitellä uusimmat Tyynet. Ensin tosin piti viimeinen näistä neljästä virkata loppuun ja päätellä kahdesta langat (toinen pari on ollut jo jonkin aikaa valmiina odottamassa sopivaa postaushetkeä).

Malli siis tutuista tutuin Tyynen patalaput (Tyyne potholder). Lankana on Karnaluksista ostettu puuvillalankaa, jonka nimi on yksiselitteisesti Cotton. Tehtaan nimeä ei vyötteessä mainita, enkä ole logoakaan saanut vielä tulkittua. Lanka on merseroimatonta ja 50 grammassa on 165m . Kaksi 50 g:n kerää ei ihan riitä patalappupariin, joten olen päättänyt seuraavat tehdä yhtä mallikertaa pienempinä. Vaaka näytti molempien parien kohdalla 95 g, mutta kirjaan kuitenkin 100 grammaa parille, kun tunnetusti kerät ovat vajaita eikä niistä jäänyt lankaa yli.

Tämä on KyJy#20. Silläkin saralla alan olla voiton puolella, vaikka yksi suuritöinen projekti on vielä ihan alkutekijöissään ja monta pienempää enemmän tai vähemmän kesken.

Hauskaa sunnuntain jatkoa kaikille!

Ruusuja

Onneksi ei risuja :-)

Sain tämän ihanan tunnustuksen Eevamummolta. Kiitos! Nämä lämmittävät aina.

1. Lempiruoka: lihapullat

2. Lempimakeiseni: lakritsi

3. Lempiluettavani: dekkarit

4. Mieluisin tapa tehdä käsitöitä: fiiliksen mukaan sitä ja tätä ihan missä vain.

5. Lempielokuva: M. Night Shyamalanin elokuvat (Kuudes aisti, Unbreakable, The Village)

Annan tämän tunnustuksen kaikille blogini seuraajille ja satunnaisille matkailijoille. Ota mukaasi, jos sinulla ei tätä vielä ole.

Lisäänpä tähän vielä yhden paljastuksen: Heräsin aamulla ihan paniikissa, että olin  unohtanut mennä tämän päivän neuletapaamiseen. Kovasti ihmetelin, Kun Anukaan ei ollut hätyytellyt, vaikka yhdessä yleensä mennään. Onneksi se oli vain unta ja vielä on koko päivä edessä.

Valmistakin on täällä tullut ja päivä näyttää suosiolliselta valokuvaamiselle. Luvassa siis sellaisiakin postauksia,  jossa on uusia käsitöitä :-)

Aurinkoista viikonloppua!

Tiskikukka in English

I got my first dish cloth from an american lady who visited me. She refused to tell me how it was made and told me to figure it out. The dish cloth waited for a while, but one sunday morning in 2009 I finally decided to take the challenge. After some ravelling and unravelling I got it done and wrote down the pattern. I have to say I´m quite pleased that so many others have been inspired of it and knitted it.

A few weeks ago I got two messages in Ravelry asking for the Tiskikukka pattern in English. I was certain that there should be a similar pattern in English, as my original sample was American. I searched the Ravelry database and didn´t find a pattern just like this. Thank you Rachael and Jamie! Jamie also kindly helped me with the translation.

 Tiskikukka (Dish Flower) in English

CO 20 sts
Row1: Knit all stitches
Row2: K5, YO, K13, (2 sts left), turn
Row3: K19
Row4: K5, YO, K12, (4 sts left) , turn
Row5: K18
Row6: K5, YO, K11, (6 sts left), turn
Row7: K17
Row8: K5, YO, K10, (8 sts left), turn
Row9: K16
Row10: K5, YO, K9 (10 sts left), turn
Row11: K15
Row12: BO 5 sts, Knit all remining 20 stitches

Repeat rows 1 - 12 fourteen more times to get fifteen petals in total. In the last petals final row (row 12) BO all stitches. Cut the yarn leaving about 40 cm to sew the seams. Start by sewing through all fifteen starting stitches and tighten the center circle. Continue then by sewing together the first and last petals. Weave in ends. I didn´t use the wrap and turn technique mainly because I hadn´t heard of it whem I wrote the pattern. I still don´t wrap when I turn, because I don´t think it is necessary. You can do so if you want to :-).

Please tell me, if you have problems with the pattern, so I can fix it.

Pattern in Finnish

Hope you enjoy this pattern as much as I do. You can find more pictures of Tiskikukka here. Have fun!

Keittiönperäyrittäjiltä hankittua

Silmä, pisto, tikki, takki -käsityömarkkinat järjestetään tänä viikonloppuna Tieteiden talolla Helsingissä. Sunnuntainakin ehdit vielä ostoksille klo 10 - 17. Piipahdimme Anun kanssa markkinoilla Soukan Menitan neuletapaamisen jälkeen. Mieli sanoo, että kannatti mennä, kukkaro voi olla toista mieltä. Onneksi kaikilla tuntui olevan reilut markkinalaennukset käytössä, joten rahalleen sai vastinetta ihan reilusti.

Ensimmäisenä iskin silmäni tähän ihanaan väriin. Kun sain sen käteni, en irrottanut enää. Kyseessä on ihanista ihanin alpakka (80%) - silkki (20%) -sekoite. Ilun sanojen mukaan se on kissanpentu ja täytyy tunnustaa, että hän on aivan oikeassa. Tätä ei voi olla silittelemättä ja jos oikein tarkkaan kuuntelee, niin se kehrää (ehkä se olen kuitenkin minä). Huomasin vasta kotona lankoja ihaillessani, että langassahan on täsmälleen samat sävyt kuin kynsissäni tällä hetkellä. Pitää siis neuloa tämä pois ennen seuraavaa kynsihuoltoa.

Seuraavaksi jäin silittelemään Malabrigon Lacea Liilan pöydän ääreen. En kuitenkaan napannut sitä mukaani, vaan kaksi 50 g:n vyyhtiä kokenillilla värjättyä merino lacea. Väri on kauniin syvän punainen ja  lanka ihanan pehmeää. Hinta oli tässäkin kohdillaan ihan ilman alennuksiakin. Ilse totesi, ettei kukaan ole valitellut, että langat ovat liian kalliita. Kotikulmilla ihmiset pitävät hänen kasviväreillä käsinvärjäämiään lankoja kalliina. Minä pidin lankoja jopa edullisina (yht 12 e, norm 13,50e). Liila on vaihtamssa nimeään ja uusi nimi tulee olemaan Pata-noita. Mitä osuvin nimi, kun noita kauniita kasvivärjättyjä lankoja katseli.

Vasta tässä vaiheessa huomasin, että Succaplokkikin oli paikalla. Meinasi iskeä hätä, kun kuvittelin käyttäneeni jo kaikki rahani. Kävin kukkaron sisällön kuitenkin huolellisesti läpi ja löysin kuittien lomasta riittävästi rahaa kaikkiin haluamiini tavaroihin. Hauskaa oli, että olin Anulle juuri autossa sanonut, että aion ostaa itselleni Succaplokin sukkablokit lahjakortillani Priimasta ja sitten ne ovat siinä ihan nenän edessä. Kaikkein ihaninta oli saada ostaa nämä suoraan  sympaattiselta tekijältä jahänen viehättävältä vaimoltaan. Paavo-puiccomitta oli niin söpö ja vieläpä ihanan värinen, että oli pakko saada se mukaan. Toivottavasti mallitilkkujen mittaaminen sujuu jatkossa paremmin tämän Silmuccaruudun avulla (ostin sen pienemmän version,kun en viitsi tehdä isoa mallitilkkua). "Knitting is not a crime" -nappi piti myös saada matkaan mukaan.

Monia ihania juttuja jäi vielä ostamatta (mm. nyörihaarukka). Toivottavasti tällaisia markkinoita järjestetään uudestaan. Kaikki mukana olevat keittiönperäyrittäjät ansaitsevat päästä esille.

Täytyy tunnustaa, että Menitastakin tarttui mukaan moneen kertan pyörittelemääni Colinetten Jitterburgia. Kolmesta vyyhdistä kaksi oli samaa värjäyserää ja tämä kolmas poikkesi niistä edukseen (oli selkesäti sinisempi kuin ne muut). En tiedä raaskiiko tästä sukkia neuloa, huviksi taitaa päätyä. Nyt pitäisi vaan saada noita keskeneräisiä KyJyjä valmiiksi, että saa aloittaa taas uusia töitä.

Tänä aamuna sain onneksi yhden pitkällisen projektin valmiiksi. Tämän nimi on Valtion leipä. Ihan vain siksi, että se on pitkä ja kapea. Tämä on kesällä neulomani pipon pari, jonka aloitin jo toissa kesänä. Työ ei vaan edennyt, vaikka malli on yksinkertaisemmista yksinkertaisin. Neulominen tuntui vaan niin nihkeältä ja nahkealta. Viimein tajusin vaihtaa  vanhan pyöröpuikon KnitProhon ja johan alkoi homma luistaa. Kyllä tämä neulominenkin on välineurheilua ja, kun paljon tekee, pitää olla kunnon vehkeet. Pakotin itseni päättelemään huimat kahdeksan langanpäätä heti työn valmistuttua. Ihan oikesti jouduin taistelemaan itseni kanssa. Olisin niin mielelläni heittänyt kaulahuivin vaan sohvan nurkkaan odottamaan aikaa tulevaa. Tuntui melkein siltä, että olisi vatsalihasliikkeitä yrittänyt tehdä. Mutta tulihan se pääteltyä ja kuitattua 128 grammaa kulutettua lankaa. Tavoite olisi jossain vaiheessa saada kulutettujen lankojen määrä suuremmaksi kuin hankittujen. Tämän päivän jälkeen se on taas hieman haasteellisempaa.

Toivotan lämpimästi tervetulleiksi kaikki uudet lukijat. Toivottavasti viihdytte :-)

Neulokasta sunnuntaita kaikille!

Pari rättiä

Kesällä iski jossain vaiheessa hillitön tiskikukkahimo. Ei niinkään, että tarvisin niitä poikkeuksellisen paljon, vaan teki vaan mieli niitä neuloa. Se on niin ihanan aivotonta puuhaa. Ostin heinäkuun Tallinnan reissulta puli kiloa lankaa ihan vain tätä tarkoitusta varten.

Näitä on neulottu anoppilassa, metrossa, kummitytön pihapenkillä, mökillä, bussissa, Puuhamaassa, neuletapaamisessa, autossa, telkkarin ääressä, ulkona, koulutuksessa... Loppukesästä sain itseni kiinni siitä, että potkin Pojan kanssa palloa ulkona ja tiskirätin tekele oli toisessa kädessä ja lankakerä taskusssa. Huolestuttavaa... Pariin kukkaan tuli yksi terälehti liikaa, kun en huomannut lopettaa ajoissa.

Kuten alkuperäisen ohjeen yhdeydessä kerroinkin, olen saanut tiskikukan amerikkalaiselta tuttavalta. Siksi olinkin yllättynyt siitä, että loppukesästä sain kaksi yhteydenottoa Ravelryn kautta, jossa ehdotettiin englanninkielisen ohjeen julkaisemista. Olin aivan vakuuttunut, että samanlaisia ohjeita on olemassa pilvin pimein, mutta ihan samalla (yksinkertaisella) tavalla tehtyä rättiä ei Ravelryn tietokannasta löytynyt. Englanninkielinen ohje onkin tulossa lähiaikoina.

Itselleni niin tyypillisesti vetkuttelin jälleen kerran viimeistelyn kanssa. Mutta, kun vauhtiin pääsin viimeistelin koko läjän kerralla. Neljä rättiä tosin viimeistelin elokuun alussa, kun niiden piti päästä Kittilään (nekin tulivat valmiiksi vain muutamaa hetkeä ennen kuin tapasin niiden tulevan omistajan). Tiskikukan haasteellisin osa on sauman ompelu. Ompelenn ensin keskustan umpeen ja aloitan sauman ompelun keskeltä. Kiinnitän silmukkamerkin sauman päättymiskohttan, niin on helpompi saada puolet menemään tasan. Tämän läjän ompelin luotospistoin oikealta puolelta ja sain mielestäni aika näkymättömän sauman.

Lankana on heinäkuussa Karnaluksista ostamani Denim (100 % puuvilla) ja puikkoina 4,0 mm:n ebenpuidet sukkapuikot. Puolesta kilosta lankaa tuli seitsemäntoista Tiskikukkaa. Lankaa jäi reilut 30 grammaa, joiden käyttökohde selviää lähiaikoina. Nämä ovat nyt KyJy#9, KyJy#11 ja KyJy#17 (en uskaltanut laittaa koko läjää yhdeksi, ettei käy yhtä onnettomasti kuin KYHien kanssa).

Näitä voisi tehdä vaikka kuinka ja paljon lisää, mutta tämäkin läjä on vielä kotia vailla. Täytyy siis hillitä itsensä ja yrittää keksiä muuta yhtä helppoa neulottavaa. Työpäivän jälkeen ei niin hirveästi jaksa ajatella ja kädet kuitenkin kaipaavat tekemistä. Sillä, jos kädet eivät käy, kuuluu kuorsausta :-)

Briossi

Tässä lisää viime viikonlopun päättelyiden tuloksia. Tämä on Baby Brioche -nuttu (Ravelry), joka on neulottu kauttaaltaan patenttineuleena. Brioche stitch onkin suomeksi patenttineule. Hetken aikaa meni sen hahmottamiseen, kun englanninkieliset sanalliset ohjeet olivat niin monimutkaiset. Kyllä tämä meidän neulomistapamme on vaan niin kätevä. Onneksi YouTubesta löytyy video tekniikkaan kuin tekniikkaan. En olisi koskaan uskonutkaan, miten kätevää sen avulla on opetella milloin mitäkin. Kiitokset kaikille ahkerille videontekijöille!

Kaikenlaista muutakin uutta sain opetella tätä nuttu neuloessani. Ensimmäinen oli ihan aloituksessa. Olen melkein kaikki neuleeni aloittanut luomalla silmukat ristikkäin. Tässä aloitin Channel Island cast on -luomisella (video YouTubessa). Kuten ohjeessa luvattiin, tuli patenttineuleeseen hyvin istuva ja kaunis aloitus. Kiva on välillä ehdä asioita eri tavalla kun yleensä.

Nuttu oli helppo ja nopea neuloa. Lisäyskerrokset toivat neulomiseen rytmiä ja vaihtelua. Samaan silmukkaan lisättiin aina kaksi silmukkaa, jotta patenttiketjut jatkuivat kauniisti. Tulipahan opittua sekin. Suorat osuudet olivat vähän tylsiä ja patenttineule tuntui etenevän hitaamminen kuin monet muut mallineuleet. Lankana oli ihanan pehmeä Flox magic -lanka, joka on täyttä puuvilla. Sitä kului 169 grammaa.

Aloitin tämän nutun (KyJy#2) jo heti juhannuksen aikoihin ja tarkoitukseni oli antaa se kummitytölle yksivuotislahjaksi heinäkuun alussa. Sain nutun aika hyvälle mallille, mutta se osoittautui hieman liian lyhyeksi ja palautui pidennystä varten. Nuttu oli mukana elokuun alussa, kun vietimme kummitytön isosiskojen synttäreitä, mutta jäi silloin tekemättä, kun tikuttelin valmiiksi isompien hihattimia.

Tämäkin työ odotti tovin jos toisenkin viimeistelyä, vaikkei siinä ollut kuin pari pientä reikää ommeltavana kainaloissa ja muutama lanka pääteltävänä näpinläpien lisäksi. Vaikka muuten  noudatinkin ohjetta aikalailla uskollisesti, napinlävet tein yksinkertaisesti virkkaamalla (ohjeessa oli virkkaamista ja i-cordia). Nuttuua varten Tallinnasta ostamani napit olivat pienempiä kuin ohjeessä käytetyt, joten i-cord tuntui liian järeältä. Ketjusilmukkaketjusta tuli juuri sopivan kokoiset reiät ja laitoin napit koko pituudelle. En tiedä johtuiko pehmoisesta langasta, mutta etureuna jäi hieman lörpöttämään ja sain sen napakammaksi virkkaamalla piilosilmukoita näpinläpien väliin. Ompelin napit reilusti toisen kappaleen puolelle ja napit eivät sen vuoksi ole ihan keskellä.

Äiti otti tämän sunnuntaina mukaansa ja tänään se pääsi vihdoin kummitytölle. Pituutta on kuulemma reilusti, mutta nuttu on muuten oikein sopiva ja mahtuu vielä hetken aikaa. Ei onneksi tarvitse tähän hätään ryhtyä uutta nuttua neulomaan.

Päättelykeijun vierailu

Kuten olen monen monta kertaa täällä blogissakin tuskastellut, töiden viimeistely ei ole vahvin lajini. Saatan siis makuuttaa muuten valmiita töitä kuukausitolkulla (joku työ on odottanut vuosiakin) ennen kuin saan ne pääteltyä ja muuten viimeisteltyä.

Tästä asiasta puuskahdin tuskastuneena työkaverillekin, joka ihmetteli, että miten niin olen muka saamaton. Totesin vain, että hänellekin lupaamani viinilasimerkit ovat odottaneet päättelyinspistä ties kunka ja kauan. Siinä samassa hän päättikin antaa minulle potkun takamuksille ja ilmoitti tarvitsevansa yhden 24:n merkin setin seuraavaksi päiväksi syntymäpäivälahjaksi. Sanoi tarvitsevansa yhden setin myös itselleen ja illalla soittaessaan ilmoitti äitinsäkin merkkejä toivovan. Eipä siitä auttanut muu kuin laittaa puikko suihkimaan puuttuvat kukkaset ja neula laulamaan lankoja piiloon. Onneksi äitikin oli henkisenä tukena ja varmistamassa, etten kellahda sohvalle kesken kaiken.

En viitsinyt tunkea valmiita viinilasimerkkejä vain muovipussiin ja monenlaisia pakkausvaihtoehtoja pohdittuani päädyin tähän tuttuun ja turvalliseen. Pienet matonkudekorit valmistuivat aika nopeasti ja kahden tusinan setti viinilasimerkkejä mahtui niihin juuri sopivasti. Koristeeksi virkkasin tietysti kukan. Tämä on KyJy #3 ja painoa näillä on 224 grammaa.

Kun kerran vauhtiin pääsin, tuli pääteltyä ja viimeisteltyä yhtä ja toista. Yksi valmistunut työ pääsi äitin matkaan kummitytölle toimitettavaksi ja muutama muu odottaa valokuvaamista. Kävin taas kerran läpi projektilaatikkoni, selvittelin keskeneräiset työt omiin pussukoihinsa ja siirsin toteutumattomien suunnitelmien lankoja pois. Seuraavaksi aion siirtää laatikkoon sukkalankoja, jos vaikka tulisi jokunen sukkakin tässä syys-lokakuun sukkasadon aikana neulottua.

Ihanaa, kun innostuttaa taas! Kiitokset tukijoukoille ja potkijoille!

Kolme sisarta

Tämä Tsehovin näytelmän nimi on pyörinyt mielessäni näitä ryppyhuiveja kutoessani. Täytyy tosin tunnustaa, että en ole kyseistä näytelmää koskaan nähnyt tai lukenut. Nimi on vain tarttunut jossain koulutuksen vaiheessa mieleen.

Sisariahan nämä huivit ovat, kun ovat kerran samaan loimeen kudotut. Kuten sisarukset yleensäkin, ovat nämä kaikki erilaisia samasta pohjasta huolimatta. On aina mielenkiintoista huomata, miten suuri merkitys kuteen värillä on lopulliseen tuotteeseen. Loimi, vaikka olisi kuinka värikäs, jää taustalle ja sävyttää kokonaisuutta (ellei ole loimivaltaisesta sidoksesta kyse, mutta ei siitä sen enempää tässä yhteydessä).

Loimessa on pinkkiä ja violettia vuorotellen ja keskimmäinen huivi on kudottu loimen pinkillä. Lopptulos on tasainen ja  rypyttyi kauniisti. Väri on kirkkaan pinkki, jota loimessa oleva violetti hieman rauhoittaa. Tätä kutoessa ei tarvinnut jännittää lopputulosta, sillä kude oli juuri ohjeen mukainen.

Violetilta näyttävä huivi on kudottu petrollin värisellä langalla. Langan tarkkaa koostumusta en tiedä, mutta oletettavasti se on ainakin suurelta osin ellei täysin villaa. Kude oli hieman loimilankaa ohuempaa, mutta se ei haitannut menoa. Helpotuksekseni huivi rypyttyi toidella hyvin ja lopputuloksesta tuli kaunis. Lopullinen väri on yhdistelmä loimen ja kuteen väreistä. Äiti on jossain vaiheessa siirtänyt koneneulontalankavarastonsa minun ristikseni ja sieltä löytyi tämäkin lanka, jota kului huiviin reilu vyyhdillinen eli n. 120 grammaa.

Alimmaisen huivin tarina onkin sitten vähän monimutkaisempi. Huivilointa katsellessani sain päähäni, etttä haluan kutoa siihen vaaleanturkoosilla kuteella. Tilasin netistä kuvasssa vaaleanturkoosilta näyttävää lankaa, joka osoittautui liian vihreäksi. Ostin huhtikuiselta Tallinnan reissulta pari vyyhdillistä vironvillaa, jotka osoittautuivat liian sinisiksi. Kristiina yställisesti toi minulle seuraavalta Tallinnan reissulta lisää vironvillaa, joka oli taas liian vihreää. Värjäsin netistä ostamani langan ja siitä tuli liian tummaa.

Meinasin jo luopua toivosta, kunnes kurkistin uudestaan äitin koneneulontalankalaatikkoon. Eikös sieltä löytynytkin aivan täydellisen värinen lanka (tässä vaiheessa hieman nolotti muille aihauttamani vaiva). Ainoa ongelma oli se, että kaikki langat ovat vyötteettömiä eikä äitikään voinut varmaksi luvat, että lanka olisi villaa. Päätin kuitenkin ottaa riskin ja kokeilla, miten kävisi. Turkoosi lanka oli huomattavasti ohuempaa kuin loimilanka, joten kudoin sen kaksinkertaisena kaksoissukkulaa käyttäen. Miten nautinkaan kutomisesta. Välillä piti oikein pysähtyä silittelemään ja tarkastelemaan kauniisti toisiinsa sointuvia värejä. Ei olisi sen kudontasession jälkeen yhtään harmittanut vaikka rypytys ei olisikaan onnistunut. Lankaa kului ehkä hieman yllättäenkin suunnilleen saman verran kuin edelliseen huiviin eli n. 120 grammaa.

Odottavin mielin höyrytin huivin ja laitoin sen kuivumaan. Ilokseni se rypyttyi myös (ehkei yhtä hyvin kuin edelliset) ja rypyt pysyivät myös kuivassa huivissa. Huivista tuli myös ohuempi ja kapeampi kuin kahdesta muusta eikä se tunnu yhtä kuumalta kaulalla, mikä on minunlaiselleni kuumakallelle oikein hyvä juttu. Ja väriyhdistelmä on aivan täydellinen. Nyt voin laittaa poistoon mustan talvitakin kanssa käyttämäni kaupan huivin ja kietoa tämän kaunottaren ylpeänä kaulaani.

Olen kutonut yhden huivin jo aikaisemmin tähän loimeen. Tammikuisessa postauksessani kerron tarkemmin, miten huivi on kudottu ja käsitelty.  Siellä näkyy myös yksi väriversio samasta loimesta.

Nämä huivit menevät Hulluun HuiviVuoteen, mutta numeroista en osaa sanoa. Yritän saada huivilistani ajantasalle mahdollisimman pian :-)

Kesätunnelmia

Helleviikonloppuna palaa mieli vielä keskikesän tunnelmiin ja mökkimaisemiin. Lukiokaverini ja hyvä ystäväni asuu aika lähellä mökkiämme ja tapaamme perinteisesti vähintäänkin kerran kesässä. Niin tänäkin vuonna.

Yhteisiin perinteisiimme kuuluu myös käynti Kangasalan kädentaitajien puodissa Lepolassa. Paljon on aina vanhoja tuttuja tekijöitä ja heidän kauniita töitään, mutta joka vuosi on jotain uuttakin joukossa. Ystäväni ostaa usein syntymäpäivälahjoja ja jotain itselleen. Minulle tarttuu helposti mukaan keramiikkaa, kun en sitä itse tee, mutta tunnustan, että olen vähän huono asiakas :-).

Tänä vuonna ystäväni ihastui matonkuteesta virkattuihin koreihin. Kysyi minulta, osaanko moisia tehdä ja osaanhan minä. Tapasimme toistamiseen reilun viikon kuluttua ja olin juuri saanut purettua ja korjattua sen onnettoman kanin syömän maton. Matonkuteita pyöri siinä pitkin ja poikin ja kysyin, virkataanko niistä hänelle kori. Uhkarohkeana heitin, että ystäväni voisi itse virkata itselleen korin (hän aina muistaa muistuttaa, ettei ole mikään käsityöihminen). Suureksi hämmästyksekseni hän tarttui haasteeseen ja ryhdyimme hommiin.

Pariin kertaan näytin, miten kiinteäsilmukka tehdään ja autoin laskemaan pohjan lisäyksiä, mutta aika kivuttomasti valmistui hänen ensimmäinen korinsa. Mukaansa hän sai itse tekemänsä vaalean korin ja minun tekemäni punaisen sekä kasan matonkuteiden jämiä ja virkkuukoukun. Pitäisikin soitella ja kysyä, onko koreja syntynyt lisää.

Ystävälleni on aina ollut kiva viedä itse tehtyjä tuliaisia, kun hän osaa niitä arvostaa ja niistä iloita. Tämä yhteinen käsityöhetkemme ilahdutti minua vieläkin enemmän. Oli ihanaa saada jakaa itselle tärkeä asia ja saada toinenkin edes hetkeksi siitä innostumaan ja iloitsemaan.

Kiirettä pitää

On tämä lukuvuoden alku aina niin kiireistä aikaa. Omien kiireiden lisäksi meillä on ollut totuttelemista myös siihen, että kotona on yksi koululainenkin. Vaikka Poika kävi eskarin jo koulun puolella, on tämä ekaluokkalaisen äidin elämä paljon vaativampaa.

Käsitöitä olen närpinyt vähän sieltä ja vähän täältä. Ravelryyn listasin ison liudan keskeneräisiä töitä ja melkein alkoi päätä huimata. Aika moni työ odottaa vain sitä viimeistelyä ja onpa muutama valmiskin odottamassa valokuvaamista. Jotenkin ei ole vain jaksanut ja ehtinyt. Mitään työtäkään en saa aikaiseksi tehdä loppuun asti. Kaikki etenevät tasaiseen tahtiin :-)

Pelottaa ihan ajatella, miten sekopäinen olen muutaman viikon päästä. Tänään jo onnistuin ajamaan töistä kotiparkkipaikalle ennen kuin huomasin, että käsilaukku on yhä edelleen työpaikan kaapissa lukkojen takana. Pojalle oli parturi varattuna ja moottoritielläkin piti ajella, joten oli pakko lähteä laukkua hakemaan. Onneksi ei ole pitkä matka. Työkaverit tosin ihmettelivät, kun olin jo kertaalleen toivotellut hyviä päivän jatkoja ja taas olin paikalla.

Kesällä otetuista kuvista on jokunen esittelemättä ja tällä ihanan vihreällä kuvalla toivotan itselleni ja kaikille teille rauhallista ja seesteistä syksyä.