tintinluomukset (a) gmail.com

Kommentti olisi iloinen yllätys :-)
You can also leave comments in English :-)
Pode deixar comentários em português tambem :-)

torstai 20. tammikuuta 2011

Ryppyilyä

Onneksi ihan tarkoituksella ja hyvässä hengessä.

Asukastalollamme on syksystä lähtien kokoontunut kudontaryhmä ja päätimme yhteistoimin laittaa ryppyhuivi-loimen. Ohje on Kauhavan Kangasaitan sivuilta. Loimi-lankana on Esiton kampavilla, väreinä aniliinin ja syklaamin punainen. Kudoin kaulaliinani kaapista löytyneellä marjapuuronvärisellä villalangalla (saattaa jopa olla samaista kampalankaa vyyhdillä kartion sijasta). Huivi painaa 240 g ja arvioisin kuuteen osuudeksi n. 100 g (en hoksannut punnita vyyhtiäni ennen kutomista). Sidoksena on palttina, johon neljän senttimetrin välein kudottaan rypytyslanka kalalangalla.

Kutominen itsessään oli nopeaa, jännitystä matkaan toi vain tuo rypytyslangan paikan mittaileminen ja laskeminen (yritin saada kuteen tiheyden samaksi kuin loimen eli 24 lankaa 4 cm:llä). Hapsujen pyörittelyynkin taisi mennä enemmän aikaa kuin kutomiseen.

Sitten pääsinkin hauskimpaan vaiheeseen. Kuroin rypytysnarut yhteen ja solmin ne mahdollisimman tiukasti. Upotin huivin kuumaan veteen vettymään kunnolla, käärin sen lakanakankaaseen ja laitoin mehumaijaan (sinne mihin marjatkin). Huivin sai höyrystyä tunnin verran ja jäi kattilaan jäähtymään. Huuhteluainekylvyn jälkeen leikkasin rypytyslangat pois ja levitin huivin n. 17 cm levyiseksi kylpyhuoneen lattialle. Kuivuminen kesti melkein vuorokauden.

Lointa on vielä jäljellä ja ajattelin tehdä itsellenikin huvin eri värillä. Tämä huivi menee äitylille myöhästyneenä syntymäpäivälahjana.

9 kommenttia:

- H - kirjoitti...

Onpa jännän näköinen. En olekaan ennen moisesta tekniikasta kuullut.

Mervi kirjoitti...

Hieno on edellee, mulla tuli vähempi ryppyjä, ehkä. En kyllä laittanut lakanakangasta no kiva on sekin.

kirjoitti...

Que peça interessante! Gostei muito do resultado:)

bjinhos

Anonyymi kirjoitti...

siitähän tuli hieno!
totesi äitimuori

KristiinaS kirjoitti...

Oho, kaikkea sitä näkee ku elää, eli "maailma on kiva kun koko ajan tapahtuu" (viittaan blogini kommenttiisi).
Knagaspuilla olis niiiin ihana kutoa, ja vois vaikka ryijynkin tehdä.
Tommosessa asukasjutussa voikin hyvin keskenään sopia mitä tehdään, yleisissä kutomispaikoissa on vaikea saada muuta kuin mattoa tai poppanaa.

-maria- kirjoitti...

Hauska! Kudontaa olisi tosiaan kiva opetella.

Tintin kirjoitti...

Kiitokset kaikille kommneteista!
Tämä työ on sopiva ihan aloittelevalle kutojallekin ja onnistuu myös pienillä pöytäpuilla.

Leena kirjoitti...

Olenhan minä noitta nähnyt, ainakin huivisi ohjeen, mutta en ole koskaan syventynyt siihen miten se tehdään. Taidanpa ottaa vihjeestäsi vaarin ja esittää kudontapiirilleni tuon tekemistä tai laitan sen sitten pieniin tyttäreni pöytäkangaspuihin, jotka joutilaana lorvailevat portaitteni alla.
Tuo höyrytys toi mieleeni luonnonväreillä painamani villaverhot, joissa vain värin piti kiinnittyä mehumaijassa , mutta verot saivatkin siellä ikuiset rypyt.

Hilkka kirjoitti...

Tämä on minullekin ihan uusi juttu. Mehumaijan käyttöä en ole kyllä koskaan tullut ajatelleeksikaan käsitöiden yhteydessä.