Sitä ei saa, mitä tilaa

  

Työkaverini pyysi minua neulomaan itselleen lapaset. Siitä on jo yli puolitoista vuotta. Hövelisti toki lupasin ja vähän väliä olen lupaukseni jopa muistanutkin. Viime syksynä sain langatkin ostettua. Mutta ei, ei vaan synny lapasia tästä tehtaasta. Kaikkea muuta sitten putkahtelee. Pääasiassa huiveja ja pipoja.

Työkaveri ei siis saanut lapasia, mutta kelpuutti kyllä tämän setin. Huivi on Veera Välimäen Simple Sprinkle (ravel-link). Varastoista löytyi kudotusta huovasta yli jäänyttä Esiton huopalankaa valkoisena ja harmaana. Huiviin meni 154 grammaa.

Kun olin kerran päässyt raitojen makuun ja lankaakin oli vielä, niin neuloin kaupan päälle piponkin. Malliksi valitsin ihan vain nimen perusteella (tarvitsin aakkoshaasteeseen t-kirjaimen) Tychus-pipon (ravel-link). Pidän kovasti tästä mallista ja sen pystyraidoista. Se on myös todella nopea neuloa. Lankaa meni huimat 39 grammaa.

Pipo ja kauluri kelpasivat hyvin ja olemme yhä puheväleissä, vaikka työkaveri on yhä tumputon. Ehkä ensi talveksi.

Alkuvuoden hyvin sujunut langanhallinta hieman horjui viime viikolla, kun retriitin mainingeissa tulin kotiuttaneeksi 400 g kashmir-sukkista, 100 g blingbling-sukkista, 1000 g ColourMartin silkki-villaa, 100 g muuten vaan ihanaa sukkalankaa ja kaupan päälle lykättiin vielä 700 g puuvillalankaa ja 110 g kashmir-merino kuitua. Eikä kyllä harmita yhtään.

Sain onneksi poistojakin tehtyä ja talosta pois on muuttanut 1250 grammaa lankaa ja keskeneräinen neule. Huh helpotusta.

Blogi on yhä jäljessä neulottujen osalta. Päivitin tabletin selaimen toiseksi ja näyttää siltä, että tällä blogaaminen onnistuu joten kuten. Toivossa on hyvä elää!

Pinkki pilvi

Alkuvuoden kokous- ja miittineuleena on kulkenut Nuvem (ravel-link). Mallia enemmän ihastuin nimeen, joka on portugalia ja tarkoittaa pilveä. Malli itsessään on aika yksinkertainen ja alun kahdella pyöröpuikolla sohimisen jälkeen jopa hieman tylsä. Siksi se onkin mitä mainioin reissuneule, kun sen voi jättää kesken ihan milloin vain eikä tarvitse pelätä, ettei osaisi jatkaa oikeasta kohdasta. Huivi alkaa keskeltä ja kasvaa kasvamistaan.

Malli on suunniteltu Wollmeisen lace - langalle ja tähän meni kokonaan viime syksyn Päivölän reissulta mukaan tarttunut vyyhti. Itseasiassa ostin kyseisen vyyhdin tämä huivi mielessä ja onkin yllättävää, että se valmistui näinkin pian ja siitä tuli sitä, mitä pitikin.

Ajatuksenani oli neuloa heti perään toinen samanlainen, mutta viimeisten kerrosten miljoonat silmukat saivat luopumaan ajtuksesta. Neulon välillä jotain muuta ja palaan sitten ehkä tämän pariin. Uusia kivoja ohjeita tosin pulpahtelee päivittäin, joten voi olla, että ne vievät mukanaan.

Kävin viikonloppuna käsityömessuilla ja TikkiTäkki-markkinoilla. Aika maltillisin ostoksin selvisin ja lankaakin ostin vain 100 grammaa Ilun kashmirsukkista. Saisinkohan siitä itselleni sukat neulottua?

Tänään ei tosin ole neulotuttanut yhtään eikä trukkikaan ole surissut. Mutta eikös urheilijoidenkin käsketä pitää lepopäiviä välillä, etteivät ylikuntoon joudu. Jospa se sama sääntö pätee meihin käsityöläisiinkin.

Surrurrur

Olen saanut myös rukin polkaistua liikkeelle. Ensimmäisenä valmistui TipuTipusen värjäämästä Superwash merinosta navajokerrattu lanka. Navajokertauksen juju on siinä, että raidalliseksi värjätty kuitu myös pysyy raidallisena. Olen vielä hieman arka kokeilemaan sellaisia kehruutapoja, joissa värit sekoittuvat enemmän keskenään. Tämä vyyhti on alkanut huudella, että haluaisi päästä kauluriksi ystävälle. katsotaan, miten kauan tämän suunnitelman toteutumiseen menee. Metrenä on 275 m / 96 g.

Seuraavaksi rukille kiertyi Louhittaren luolan Cheviot. Cheviot on kuituna karkeampaa kuin aiemmin kehräämäni kuidut (kuka käski aloittaa silkkisekoitteilla...) ja langastakin tuli karkeampaa. Tämäkin lanka on navajokerrattu, mutta koska värialueet olivat pienempiä ja epämääräisempiä kuin edellisessä sekoittuivat värit keskenään paljon enemmän. En olisi mitenkään voinut kuvitella, että alemman kuvan letistä olisi tullut ylemmän kuvan kaltaista lankaa. Letissä ollut valkoinen meleerasi koko langan pastellisemmaksi ja siniset ja vihreät alueet korostuivat punaisia ja keltaisia enemmän. Langan valmistuttua oli hieman plääh-olo, kun siitä ei tullutkaan sellaista kuin ajattelin. Vähitellen lanka on alkanut näyttää ihan kivalta ja luulen, että neulon siitä itselleni sukat. Metrejä tähän lankaan tuli 208 m / 96 g.

Näin ihanan langan sain Ultimecialta lahjaksi. Tämänkin kohdalla letti näytti tyystin erilaiselta kuin valmis lanka, mutta tässä tapauksessa lanka on paljon kivempaa. Vaikka lettikin oli todella kaunis ei sen puolen.

Väriharjoitukset siis jatkuvat. Olen myös päättänyt kirjata taloon tulleet kuidut heti niiden tullessa, niin ei tarvitse erikseen miettiä, missä vaiheessa itsekehrätyt langat lisätään varastoon. Trukkikin on päässyt jo ulkoilemaan ja se vilahtaa muutaman ystävän blogeissa (Kristiina, Katju, Lea, Anitta, Kio). Vaikka tuo omani ei olekaan mikään matkamalli, saa sen hvyin kulkemaan paikasta toiseen, kun autolla on liikkeellä. Viikon päästä se pääsee maakuntamatkalle Päivölään.

Kävin lisäämässä lankojen metrimääriä juuri julkaisemisen jälkeen ja täytyy kyllä sanoa, ettei tuo tabletti ole blogaamista varten suunniteltu. Sen vuoksi näitä päivityksiä tulee tällä hetkellä aika harvakseltaan. Mutta nyt ovat kuvat ja metrit paikallaan.

Purkkalankaa

Vähän ovat jääneet työt täällä blogissa esittelemättä. Sain joulun aikaan viimein puikot taas käsiini ja intouduin neulomaan Äitin varastoista löytyineistä langoista hänelle erilaisia asusteita. Olen tuonut tämän ihanan merinolangan (Lane Cervinia Le Fibre Nobili Merino Superfine) joltain Karnaluksin reissulta. Siitä oli alunperin tarkoitus tulla jotain muuta, mutta se suunnitelma jäi toteutumatta. Tällä kertaa tosin Äitiltä, ei minulta. Lankaa oli 200 grammaa, joten siitä varmasti saisi aikaan jotain kivaa.

Ensimmmäisenä neuloin äidille baskerin. Ravelrystä löytyi kaunis Ume hat (ravel-link), jonka  kuviot vaativat juuri sopivasti keskittymistä. Baskeri valmistui ihan parissa päivässä, kun lanka oli niin mukavaa neuloa. Lankaa jäi vielä, joten päätin seuraavaksi neuloa kaulurin. Malliksi valikoitui Eleanor cowl (ravel-link). Sekin tuli neulotuksi aika nopeasti, mutta jäi odottelemaan viimeistelyä hieman pidemmäksi ajaksi. Tässä vaiheessa alkoi tuntua, että neulon jotain purkkalankaa, kun lankaa oli vieläkin reilusti jäljellä. Baskeriin oli mennyt reilu kerä ja kauluriin kerän verran. Melkein kaksi täyttä kerää oli vielä jäljellä.

Päätin sitten neuloa vielä kämmekkäät kaupan päälle. Äiti tykkää käyttää nahkahanskoja ja kaipaili jotain kaunistusta mustien nahkahansikkaidensa päälle. Yksi neuleystävä oli neulonut useammat kämmekkäät Veyla-mallilla (ravel-link) ja ne ovat mielestäni kauniit. Sellaiset siis. Tämä malli aloitetaan neulomalla ranneke poikittain ja poimimalla sen jälkeen silmukat kämmenosaa varten. seuraavista kämmekkäistä jätän tosin kämmenosa pitsikoristeen pois, kun se oli jotenkin hassussa paikassa. Ja purkkalanka sen kuin venyi ja venyi, kun sitä oli kämmekkäiden jälkeenkin melkein kerä jäljellä. Siinä vaiheessa onneksi Anu tuli hätiin ja vei loput 39 grammaa mennessään.

Mutta ihana lanka oli neuloa ja Äitikin vaikuttaa tyytyväiseltä uusiin asusteisiinsa. Nyt niitä kuitenkin on kuulemma tarpeeksi ja minulla on kohta ongelma siitä, kenelle saan ainakin huomattavan osan neulomuksistani lykättyä :-)

Raggegarnin tuho osa 2

Kuten olette ehkä huomanneet, olen ostanut aika paljon lankaa menneiden vuosien aikana. Eräässä lankakaupassa saa vielä kaupan päälle lisää lankaa, kun ostaa riittävästi lankaa. Joku sitten tuli hamstranneeksi näitä kylkiäislankoja ihan olan takaa ja kaveritkin ystävällisesti luopuivat omistaan. Sanovat tätä sukkalangaksi ja yritinkin neuloa sukkia. Muutaman kerroksen sain tehtyä ennen kuin oli pakko lopettaa. Mutta aina vaan tuli sitä kaupanpäälliskoria verotettua.

Aika tarkalleen kaksi vuotta sitten viimein keksin, että lanka sopisi hyvin pieneksi peitoksi. Yksi neuleystävä kaipaili pohjoiseen mummoille lämmikettä pyörätuolissa istumiseen. Ajattelin, että vaatteitten läpi lanka ei tuntuisi niin kovin ikävältä ja vain lämmittäisi mukavasti. Raggegarnin tuho osa 1 lähti lämmittämään mummoja pohjoiseen. Mutta, kun sitä lankaa oli tullut hamstrattua enemmänkin. Päätin jo puolitoista vuotta sitten tehdä toisenkin peiton tästä ihanasta langasta. En vain saanut itseäni oikein ryhtymään hommaan. Just ja just sain aloitettua ja sitten peiton tekele hautautui kaappiin.

Vuodenvaihteessa taas kaivelin kaappejani ja törmäsin keskeneräiseen peittoon ja päätin neuloa sen valmiiksi ja lähettää taas pohjoiseen. Nimesin peiton kärsimyspeitoksi ja neuloin sitä sisukkaasti, vaikka useampi neuleystävä oli sitä mieltä, että se oli sulaa hulluutta. Olin jo melkein saanut neulottua kaikki lankani, kun tein kaapista kammottavan löydön. Lankaa oli lisää. En siis päässytkään helpolla.

Sitten tapahtui jotain odottamatonta. Ystäväni Anu alkoi katsella peiton tekelettäni sillä silmällä ja sai viimein sanottua, että se sopisi oikein hyvin heidän olohuoneeseensa. Hetken aika piti tutkailla, heittikö hän vitsiä, mutta ei. Anu totta tosiaan halusi peiton itselleen. Kävi välillä tarkistamassa työn edistymistä ja mittailemassa peittoa. Minä neuloin sormet ja käsivarret melkein verillä ja viimein se tuli valmiiksi.(Jotkut neuleystävät pitivät Anua minuakin hullumpana ja kehottivat antamaan piikkimaton peiton kaveriksi. Tyydyin kuitenkin antamaan pelkän peiton.)

Tässä Anu sitten on tyytyväisenä peittonsa alla. Yön pimeinä tunteita peitto kuulemma muuttaa toiselle sohvalle lämmittämään Anun miestä, mutta palaa aamuksi omalle paikalleen. Anu heitti peiton pesukoneeseen ja kuivausrumpuun ja se pehmeni huomattavasti. Pitääkin huolehtia siitä, että peitto joutuu pesuun vielä pari kertaa, sillä minun herkälle hipiälleni se on vieläkin liian karhea.

Peitto on neulottu dominotekniikalla (vastaava Kaaospeitto löytyy Ullasta). Lankaa peittoon meni vajaa kilo. Kolme ehjää kerää ja 70 grammaa jämiä peitosta jäi. Päätin kuitenkin, ettei minun tarvitse niitä neuloa. Raggegarnia ei kuitenkaan ole enää saatavilla, joten se on noussut arvoon arvaamattomaan ja ylimääräiset langat löysivät uuden kodin alta aikayksikön (ovat tosin vielä toimittamatta perille, mutta olen itse päässyt niistä henkisesti irti).

Nyt katselen lankavarastoani sillä silmällä. Jospa sieltä löytyisi sopivia lankoja seuraavaan Domino-peittoon.

Roskia ja aarteita

Olin reilu viikko sitten neulomassa Kristiinan pyöreän pöydän ääressä. Koska en ollut aiemmin hänen uudessa kodissaan käynyt, niin pitihän jotain tupaantuliaisia keksiä. Keksimisestä piti tällä kertaa tosin huolen Anu, joka kaivoi asukastalon "Saa ottaa"-laaristä tämän ihanan tiikerikankaan. Minun huima käsityöllinen osuuteni oli ommella tiikerikangas ja pohjakangas tyynyksi. Operaatio tapahtui tavoilleni uskollisesti juuri ennen vierailua. Tyynykin oli siinä vaiheessa vielä ostamatta, joten jouduin ompeluhommiin ennen kuin pääsin neulomaan. Mutta mukavaa oli ja katti pääsi arvoiseensa kotiin.

Olen täällä yrittänyt hiljakseen myös saada keskeneräisiä ja tekemättömiä töitä pois. Kävin yli vuosi sitten kerätyn Puolen vuoden -laatikon kimppuun (tarkoitus oli silloin tehdä laatikkoon laitetut valmiiksi tai hävittää puolen vuoden sisällä, mutta kuka näitä niin tarkkaan laskee). Apua koetokseen sain hyviltä ystäviltäni ja laatikosta katosi jokunen kangaspala sekä valmistui kahdeksan kestohedelmäpussia ja kaksi huovutettua pikkulaukkua.

Toinen laukuista sopi täydellisesti ystäväni Virpin asustukseen ja hän sai sen omakseen. Taru sai omakseen sinisen laukun, joka jäi siinä hötäkässä kuvaamatta. Anu sai tällä kertaa tyytyä kahteen hedelmäpussiin. Samalla kerroimme Anun kanssa tyynynompeluksestamme ja näytimme Kristiinan blogissa ollutta kuvaa. Virpi huudahti yllättyneenä "Toi on mun yksi kymmenestä!". Hän on päättänyt luopua joka päivä kymmenestä itselleen tarpeettomasta tavarasta ja oli laittanut tiikerikankaan Saa ottaa -laatikkoon. Samanlainen päätös ei olisi ollenkaan huono täällä meilläkään. Paljon tosin on erilaista tavaraa lähtenyt, vaikkei ihan päivittäin kuitenkaan.

Tämän vuoden tavoitteena onkin päästä eroon tarpeettomista tavaroista, jotka vain vievät fyysistä ja henkistä tilaa. Tervetuloa taltuttamaan tavarakaaosta kanssani!

Suuri suru

Olen loppuvuodesta joutunut luopumaan rakkaimmasta ja täydellisimmästä luomuksestani. Rakas Poikamme sairastui äkillisesti ja menehtyi hyvästä hoidosta huolimatta. Ensin ajattelin jatkaa blogia kertomatta asiasta, mutta ei se olisi tehnyt tapahtunutta tapahtumattomaksi.

En halua asiasta tämän enempää puhua. En myöskään kaipaa kauhistelua tai surkuttelua. Näin kävi ja minun on elettävä sen kanssa. Ympärilläni onneksi on paljon ihania ystäviä, jotka auttavat ja kannattelevat. Käsityöt myös auttavat ja lohduttavat. Niistä saatte lukea jatkossakin.

Hyvää uutta vuotta.

Kun äiti (t)rukin osti

"Annoin pikkusormen. Se vei koko käden. Annoin pikkusormen. Se vei koko käden. Lähdin langalla leikkimään. Tein sen salaa. Nyt mun rukki pyörii vaan, se pyörii vaan, se pyörii...." Alkoi tämä Aki Sirkesalon kappale soida pääsä hieman muuttunein sanoin.

Osallistuin elokuussa viikonlopun viettoon ihanassa linnassa (Patakorpi, Karkkilassa). Ennen reissua yksi osallistujista kyseli, haluaisiko joku kokeilla rukilla kehräämistä. Hänellä on kaksi rukkia ja voisi lainata toista. Varovaisesti ilmoitin kiinnostuksestani. Rukin lisäksi hän toi minulle letin ihanaa villaa kehrättäväksi. Viikonlopun sitten kehräsin kokeneempien seurassa ja homma tuntui sujuvan.

Toinen ihana huomasin innostukseni ja lupasi oman rukkinsa lainaan, että saisin harjoitella lisää. Heti seuraavana päivänä hän kiikutti mulle rukkinsa ja letillisen ihanaa villaa. Minä sitten ryhdyin polkemaan...

Punaista,

 sinivihreää,

 kellanvihreää,

 lisää punaista,

 turkoosia.

Jossain matkan varrella vahvistui ajatus oman rukin hankkimisesta. Päädyin hankkimaan samanlaisen kuin lainarukkikin oli. Tulimme hyvin toimeen ja pidän rukin ulkonäöstä. Hieman vapisevalla äänellä soitin Villavyyhdin Jennille ja pyysin häntä tilaamaan minulle Majacraftin Suzie pro -rukin. Kuljetusten jumalat olivat minulle suosiollisia ja rukki tuli nopeammin kuin osasin odottaakaan. Miehen kanssa kasasimme rukin ja nyt olen jo päässyt hieman polkemaankin. Pientä uutuuden karheutta on vielä, mutta on tämä vaan niin ihana.

Ehkei tämän nimeksi kuitenkaan tule Darth Vader, kuten ensin ajattelin. Vaikka korvissani kuulenkin toistuvasti: " Wellcome to the dark side."

Pasi ja Pekka

Vaikka nämä tuotokset eivät ole kuin välillisesti omia aikaansaannoksiani, oli ne pakko jakaa kanssanne. Kuvassa ovat siis Pasi ja Pekka. Pekka on pyöreäposkinen herrasmies, mutta Pasi on aikamoinen velikulta.

Launtaiaamuna kävimme Pojan kanssa keskustelun:
"Äiti, saanko mä piirtää noihin pötkylöihin kangastusseilla?"
"Ne kankaat pitäis kyllä pestä."
"Eikä tartte!" ja siinä vaiheessa mentiin jo.

Tällä kertaa en edes yrittänyt suitsia lapsen luovuutta. Kyseessä ovat Ikeasta monta vuotta sitten ostetut pitkät pyöreät tyynyt. Ovat olleet ahkerassa käytössä Pojan leikeissä. Alunperin ostin ne kylläkin meidän sänkyymme lukutyynyiksi.

Vähän on ollut sängyssä ahdasta, kun sieltä parhaimmillani herään neljän miehen seurasta.

Treffipaita

Nyt saatte sitten lueskella niitä kirjoittamattomia juttuja ja ihailla esittelemättömiä töitä :-)
Osallistuin ensimmäistä kertaa Olympianeulontaan. Kilpailutöiden piti alkaa ja päättyä olympiakisojen aikana. Olin pitkään katsellut tätä Cascaden Ultra Pimaa sillä silmällä ja heinäkuussa ostaa päräytin sitä riittävästi pitkähihaiseen paitaan. Tämä Date night -malli (ravel-link) oli jo jonossa odottamassa ja päätin yhdistää langan ja mallin.

Paita neulotaan ylhäältä alas ja kaikki koot alkavat samalla silmukkamäärällä. Tämä on mielestäni tosi nerokasta sillä pääntie ei suurene samassa suhteessa esim. rinnanympäryksen kanssa (tähänkin olen joissakin ohjeissa törmännyt). Sopiva lisäysten määrä löytyi puseroa sovittamalla. Tein kaikkein suurimman koon mukaan, sillä ajatus liian kittanasta puserosta tuntui ahdistavammalta kuin ajatus hieman liian löysästä.

Suuren neulontainnon vallassa, en lukenut ohjetta ensin kokonaan läpi, vaan luin sitä neuloessani. Mallikerran vaihduttua toisen kerran ihmettelin, kun mallikerrat eivät kohdanneetkaan paidan keskellä. Purin sitten kerroksen, laskin ja sovitin silmukat paikoilleen. Itsekseni jupisin ja mutisin, että lähetän palautetta suunnittelijalle pahasta virheestä. Luettuani ohjeen loppuun löysin maininnan siitä, että kaikissa koissa mallikerta ei täsmää. Jotain muutakin hassua ohjeessa oli, mutta en muista sitä enää.

Olen pitänyt paitaa todella paljon ja valitettavast täytyy todeta, että lanka nyppyyntyy jonkin verran. Se nyppyyntyi jo neuloessa, vaikka pinta onkin ihanan kiiltävä. Pesin puseron pesukoneessa muun pyykin joukossa eikä se siitä mennyt miksikään. Ryhdistyi vain hieman.

Ja näin hienon mitalin sain palkinnoksi :-)