tintinluomukset (a) gmail.com

Kommentti olisi iloinen yllätys :-)
You can also leave comments in English :-)
Pode deixar comentários em português tambem :-)

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Kameran edessä ja takana


Vietin kesäloman viimeisen viikonlopun Villingin idyllisissä maisemissa. Osallistuin Villavyyhdin kesäakatemian valokuvauskurssille, jonka opettajana oli Tuulia. Tiesin jo etukäteen, että kurssi olisi hauska ja antoisa. Oikeassa olin.

Perin jo vuosia sitten miehen vanhan järjestelmäkameran, mutta en ole koskaan oikein oppinut käyttämään sitä. Olenkin tähän asti käyttänyt sitä vain automaattiasennossa enkä ole jaksanut sitä kantaa mukana, kun pokkari kulkee kevyemmin mukana. Vähitellen ovat kuitenkin pokkarikuvien tasapaksuus alkanut kyllästyttää ja olenkin jo jonkin aikaa haaveillut, että oppisin ottamaan sellaisia kuviaa, joissa yksi kohta on tarkka ja tausta on epätarkka.


Ja tässä se on. Ensimmäinen bokeh-kuvani. Neulemaailmassa nämä kulkevat myös nimellä Jared-kuvat, sillä suunnittelija Jared Flood käyttää tätä tyyliä omissa kuvissaan. Tämä kuva onnistui vanhalla putkellä, mutta sain kokeilla myös Tuulian 50 mm:n putkeä ja siitähän sitten syntyi tarpeita. Mies on todella taitava valokuvaaja, mutta katselemme maailmaa niin eri näkökulmista (mies kuvaa paljon taivasta ja pilviä), ettei hän aina oikein ymmärrä, mitä mä haen ja kun en ole tähän mennessä osannut edes auttavasti selittää. Yhdessä kävimme sitten neuleasiantuntevan kamerakauppiaan luona ja sain itselleni tuon lyhyen putken. Ja pitihän sitten tilata myös uusi pieni taivaansininen kameralaukkukin sen ison vanhan maastonvihreän tilalle.


Olo oli kyllä luontevampi kameran takana kuin edessä, mutta kurssikaverini Karoliina sai minustakin ihan kivoja kuvia otettua. Tarkoitushan oli harjoitella nimenomaan neulekuvaamista. Kyllä siinä olikin miettimistä, kun piti ensin tarkistaa kameran säädöt (en aina muistanut) ja sitten vielä tarkkailla, että neule ei ole rutussa tai napa näy. Nyt ymmärrän, miksi muotikuvauksissa on valokuvaajalla assistentti jos toinenkin ja stylisti vielä kaupan päälle.


Eivätkä ne teknisesti epäonnistuneet kuvat aina ole epäonnistuneita. Pidän itse tästä kuvasta todella paljon.


Tämän puseron neuloin Kesäyön hullutukseen aikana. Projektinimenä sillä on Ei helppo vaan varma. Ostin viime syksyn TikkiTäkki-myyjäisistä puolen kilon paketin Creative cotton -lankaa. Villavyyhdin Jenni ojensi pussin minulle, kun lähestyin pöytää ja tuumasi "Tää on varmaan sulle?". Enkä voinut vastustaa.

Mallinkin Jenni minulle ystävällisesti kaivoi eli Rusted Root (ravel-link). Tosin muokkasin pääntietä enkä tehnyt pussihihoja. Tein tissitilaa ja kavensin selkäpuolella vyötärön kohdalla. Mietin, miten paljon mallia pitää muokata, että se on jo uusi malli. Perusidea kuitenkin säilyi, kun pitsikuvio on jokseenkin samassa kohdassa kuin alkuperäisessä ohjeessa. Tähän kului koko puolen kilon paketti lankaa. Pidän kovasti langan neuletuntumasta. Vähän se tosin nukkaa jo neuloessa ja jonkin verran myös käytössä. Toivon, että kyse on irtonukasta, joka lähtee pois ensimmäisessä pesussa.

Elämä on ollut viime aikoina niin turkoosia, etteivät töissä meinanneet tunnistaa, kun oli pinkki paita päällä. Pitääköhän vaihtaa väriä?

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hyviä kuvaotoksia olet ottanut!
totesi äitimuori

Hepsi kirjoitti...

Hieno pusero! Mutta juu, kyllä värinvaihto välillä piristää kummasti. =)
Mulla on ollu järkkäri jo silloin filmiaikaan, varmaan v. -78 asti ja tykännyt juuri tuosta syvyysterävyydestä kuvissa. Oli varmaan hyvä kurssi!

Sude kirjoitti...

Olet sinä ehtiväinen pakkaus =) Milloin missäkin päin viiletät.
Kaunis on puserosi. Tuosta väristähän sinut tunnistaa, mistäs sitten tunnetaan, jos alatkin toista väriä käyttämään :)

Katju kirjoitti...

Kun on hyvän värin löytänyt, niin mitä sitä vaihtamaan. Mielenkiinnolla odotan saitko hyviä saippuaotoksia ;)

MiEiVi kirjoitti...

Kaunis pusero!!

MariL kirjoitti...

Kaunis pusero!