Tunnustuksia

Whiteandblue antoi minulle tämän tunnustuksen jo jokunen aika sitten. Kiitos! Tunnustukset lämmittävät aina mieltä. Haasteeseen kuuluu kertoa kymmenen asiaa itsestään. Tuntuu kuitenkin, että olen jo yhtä ja toista itsestäni kertonut, eikä juuri nyt tule mieleen mitään kovinkaan mielenkiintoista. Samaisessa omassa postauksessaan hän haastoi kaikki esittelemään omat keskeneräiset työnsä ja päätin tarttua siihen haasteeseen. Esittelen teille nyt kymmenen keskeneräistä työtäni.

1. February Lady Sweater marjapuuronpunaisesta BomUllista on ollut kesken jo maaliskuusta. Vain toinen hiha puuttuu.
2. Kaksi virkkuukoukkukoteloa odottaa valmistumistaan. Toisen aloitin jo toukokuussa ja toinen onneton oli se ainoa työ, joka jäi KYHeistä kesken.
3. Käsilaukussa on kulkenut reilun kuukauden sukantekele Regia Silk colourista.
4. KyJyjä on kesken useampia, mutta vain vähän kesken olisi valkoinen Just Soya -langasta neulottu Illyria-hihatin.
5. Figurehead shawl odottaa nappia ja sen kaveriksi neulomani kämmekkäät ompelua ja reunan viimeistelyä (KyJy tämäkin).
6. Kesken on myös Ilun ihanasta alpakka-silkki-langasta aloittamni huivi. Alkaa epäilyttää, toimiiko oma ajatukseni vai ei...
7. Shallot-jakku Rowanin Purevivesta. Mallikuvio ei ollutkaan niin kiva kuin, miltä kuvissa näytti (KyJy).
8. Villatakki kaverin tyttärelle on ollut sen verran pitkään kesken, että epäilen joutuvani tekemään hänelle uuden. Onneksi lähipiirissä on vielä pienempiäkin tyttöjä.
9. Afrikan Flower -paloista virkattu kassi ei ole päässyt vielä alkua pidemmälle (KyJy)
10. Kuten ei myöskään huussin virkattu ikkunaverhokaan (KyJy tämäkin)

Sitten olisi vielä lyhythihainen jakku itselle, virkattu kassi Pojan kummitädille, Dominopeitto, virkattu peitto... Puhumattakaan kaikista niistä projekteista, jotka ovat vielä aloittamatta. Yritän vain pitää startiittini hallinnassa, kunnes on tuolla keskeneräiseten korissa enemmän tilaa.

Tarkoitus oli ottaa kuva keskeneräisistä töistä, mutta ne ovat kaikki niin sikinsokin sekaisin, etten saanut kivaa kuvaa helposti otettua. Päätinpä sitten esitellä teille uuden käsilaukkuni. Eikös olekin ihana? Haaveeni on DesIgualin takki, mutta sopivan kokoista ei ole vielä tullut vastaan. Tämä käsilaukku on juuri oikein kokoinen ja aivan minun väriseni, vaikkei olekaan turkoosi (on siinä päädyissä turkooseja kukkia mustallla pohjalla). Onneksi ostin tämän, kun reissussa tuli vastaan ja vielä alennusmyynnissä. Olisi harmittanut, jos laihialiaisuus olisi sillä hetkellä puskenut pintaan.

Haaste tulisi laittaa eteen päin kymmenelle blogille. Tunnustan, että olen viime aikoina ehtinyt viettää niin vähän aikaa Blogistaniassa, etten ole yhtään perillä kuinka moni on tämän tunnustuksen jo saanut. Jos sinulla ei sitä vielä ole, ota mukaasi ja kerro itsestäsi. Haastan kuitenkin teidät kaikki esittelemään lempikäsilaukkunne!

Menenpähän tästä sitten neulomaan ja virkkaamaan....

Hauskaa viikonloppua kaikille!

Lanka tulee langan luo

Eipä hyvin suju tämä minun muka langanoston hillitsemisprojekti :-). Kesällä innostuin Lai-La-Lai-Yarnsin 4H -klubista ja tilasin ylläripaketin. Paketti oli tullut lomareissun aikana ja eilen kävin hakemassa sen postista. Hieman jännitti paketin avaaminen, kun tarkkoja väritietoja ei ollut etukäteen saatavilla. Jotain toiveita sai kyllä esittää. Ensimmäisenä paketista kurkisti tuo pinkki lanka, seuraavana sieltä kuoriutui oranssi ja viimeisenä ruskea-turkoosi. Hieman tuo ruskea pisti nikottelemaan, mutta se on luonnossa todella kaunis (laittakaa rasrti seinään!). En tosin osaa ajatella, että tekisin siitä itselleni mitään, mutta ihanan kirkasta turkoosi on riittävästi, jotta saan sen neulottua. Kovasti se alkoi huhuilla haluavansa pieneksi nutuksi ystävän tyttären kohta syntyvälle vauvalle. Voiko pienelle vauvalle laittaa ruskeaa?

Reissussa ollessa tutkailin kirjakauppojen käsityöhyllyt ja lehtipisteiden valikoiman tarkkaan. Kirjoja ei kannattanut lähteä raahaamaan, kun tulevat edullisemmin suoraan kotiin kannettuna. Muutamia lehtiä ostin, kun niiden hinta kotimaassa on paljon korkeampi. Quilting Arts -lehti on aina inspiroinut  minua, vaikken ole tainnut yhtään sen ohjetta toteuttaa. Siinä esiteltävät työs ovat vaan niin kauniita ja hieman erikoisempia.

Mollie makes -lehti oli minulle uusi tuttavuus ja ihastuin sen ulkoasuun. Sen mukana tuli pieni materiaalipaketti kehyskyukkaron tekemiseen. Useimmissa lehdissä oli mukana jonkinlainen kylkiäinen, mutta useimmat niistä olivat sellaisia, etten niitä halunnut :-)

Myös Crochet Gift List oli minulle uusi tuttavuus. Siinä oli paljon erilaisia virkattuja leluja ja maskotteja. Pienen merentutkijan äitiä viehättivät erityisesti virkattu mustekala ja taskurapumatto. Harvoin näistä lehdistä tulee oikeasti mitään tehtyä, mutta niitä on aina mukana matkoilta ostaa ja sellailla. Voihan käsitöistä nauttia ihan vain kuvinakin.

Maailmalla

Olen saanut viettää syyslomaa ihanissa Bergeracin maisemissa Jerseyn saarella. Täytyy tosin tunnustaa, että en tuosta sarjasta kauheasti nimeä ja pääosan esittäjää enempää muista. Avoimin mielin ja aikalailla valmistautumattomana matkaan lähdin. Olemme saaneet kokea vuoroveden vaihtelua, historian siipien havinaa ja tavata ihka elävän gorillan. Mutta, koska tämä ei ole matkablogi, keskityn olennaiseen eli käsitöihin.

Muutama päivä meni nähtävyyksiä katsellessa, mutta sitten piti päästä kaupungille shoppailemaan. Ensimmäisenä piti toki yrittää löytää paikallinen lankakauppa. Ravelryn tietokanta ei löytänyt saarelta yhtään lankakuppaa, mutta paikallisopas osasi kertoa, että sellainen löytyisi kauppahallista. Sinne siis. Löysin pienen kaupan, jossa myytiin kaikkia mahdollisia ompelutarvikkeita ja jonka nurkassa oli muutama lankakerä. Suurin osa niistä näyttikin akryylilangalta. Yhdessä langassa oli peräti 40% villaa ja sitä siinä hetken pyörittelin, mutta päätin laittaa takaisin. Hinnatkin ovat aika korkeita kotimaan hintoihin verrattuna.

Pettyneenä jatkoin matkaani ja ajattelin säälien kaikkia paikallisia neulojia. Löysin kuitenkin kauppahallista toisenkin lankakaupan, jonka valikoima oli hieman laadukkaampi. Sieltä löytyi tuttuja merkkejä kuten Sirdaria ja Regiaa. Kyselin omistajalta paikallista lankaa, mutta sellaista ei kuulemma ole. Jollain maalaismarkkinoilla saatetaan joskus näytösmielessä vähän kehrätä, mutta ei sen enempää. Ostin häneltä kuitenkin kaksi kerää Sirdarin Smiley Stripes -lankaa (80% bambuviskoosia, 20% villaa). Eipä kannata tänne asti tulla lankoja ostelemaan.

Merimuseossa opin, että merimiesten yhtenä puhdetyönä oli kehrääminen ja että "Jersey fishermen are allways knitting", mutta todisteita asiasta ei näkynyt missään. Tällainen pieni tuttuakin tutumpi merimies tosin tuli vastaan. Avaimenperän korkeus on n. 6 cm. Vainnanvaraa olisi ollut Yodasta Frankesteinin hirviöön, mutta poika valitsi tämän kaverin.

Löytyipä Merimuseosta tällainen neulottu laivakin :-)

Suurimman vaikutuksen minuun teki Occupation Tapestry Gallery. Saksa miehitti Kanaalin saaret Jersey mukaan lukien Toisen maailmansodan aikana. Vapautumisen 50-vuotisjuhliin haluttiin jotain aivan erityistä ja niinpä päätettiin tehdä kaksitoista kanavatyötaulua, jotka kuvaavat ihmisten elämää miehitetyllä saarella eri näkökulmista. Saarella on kaksitoista hallintokuntaa, joista jokainen sai yhden taulun tehdäkseen. Vain taitavimmat pistelijät pääsivät töihin.  Osa heistä oli itse elänyt saarella miehityksen aikaan ja saanut kertoa oman tarinansa tauluihin. 

Tauluja kuvatessa oli helpompaa keskittyä kauniisiin ja taitavasti toteutettuihin yksityiskohtiin ja yrittää unohtaa kokonaisuus. Kyyneleet nousivat silmiini, kun katselin töiden tekemisestä ja niiden taustasta kertovan filminpätkän. Saaren kantaväestö tuntuu jossain määrin jopa olevan ylpeä selviytymisestään ja osaavat rahastaa turisteja karulla menneisyydellään. Historia on kaikkialla läsnä niin paikkojen nimissä kuin osana maisemaa. Mielenkiintoinen ja tutustumisen arvoinen paikka!

Olihan minulla toki lankaa, pari keskeneräistä ja yksi aloittamaton työ mukana. silmukan silmukkaa en matkan aikana kuitenkaan tehnyt. Mutta olisihan se ollut kamalaa, jos olisi inspis iskenyt, eikä olisi ollut mitä tehdä.

Minikukat aka Kasvokukat

Viime viikkojen käsityölliset saavutukset ovat olleet muutama rivi useampaan keskenräiseen työhön, parin uuden jutun aloittaminen, lisälangan haaliminen ja sohvalla Katkennut KnitPron vaihtopää (josko mä nyt viimein oppisin laittamaan työni käsityökoriin). Kun viimein sain neulontainnostuksesta vähän kiinni, onnistuin katkaisemaan toisen KnitPron vaihtopään neulomalla neljää silmukkaa nurin yhteen (nyt on työssä metalliset puikot). Ei siis ole kehumista tällä saralla.

Onneksi on jossain vaiheessa tullut tehtyä näitä töitä varastoon. Kesän suuren tiskirätti-innostuksen loppumainingeissa syntyivät nämä minitiskikukat, joiden ajattelin oleva sopivia naaman pesuun. Täytyy tosin tunnustaa, etten lähtenyt tietoisesti tekemään naamanpesurättejä vaan lankojen lopun lähestyessä aloin miettiä, voisikohan Tiskikukan tehdä pienempänä. Pakkohan sitä oli kokeilla ja tällaisia niistä tuli. Kirjoitin ohjen itselleni talteen ja tässä se nyt on. Kerrothan, jos innostuit edes kokeiluversion verran :-)

Minitiskikukka aka Kasvokukka

Luo 8 silmukkaa

1. krs: neulo kaikki silmukat oikein
2. krs: neulo 3 o, langankierto, neulo 4 o, käänny (yksi silmukka jää neulomatta)
3. krs: neulo kaikki silmukat oikein
4. krs: neulo 3 o, langankierto, neulo 4 o, käänny (kaksi silmukkaa jää neulomatta)
5. krs: neulo kaikki silmukat oikein
6. krs: Neulo 3 o, langankierto, neulo 4 o, käännyt (kolme silmukkaa jää neulomatta)
7. krs: Neulo kaikki silmukat oikein
8. krs: Päättele 3 silmukkaa, neulo loput silmukat oikein.

Toista kerroksia 1-8 vielä yhdeksän kertaa. Kukkaan tulee yhteensä kymmenen terälehteä. Kuro kukan keskusta suppuun ja ompele aloitusreuna lopetusreunaan. Päättele langat.

 **************

Toivottavasti muualla puikot huiskivat ja koukut suihkivat vähän parempaan tahtiin kuin täällä.

Hauskaa syyslomaa niille, joilla sellainen on!

Keltainen arvoitus

Massailuinnostus jatkuu yhä, tosin paras flow on valitettavasti ohi ja alun upeat lopputulokset ovat osoittautuneet onnenkantamoisiksi. Enää ei irtoa yhtä helposti :-) Viimeisimmän seesion alun napit olivat aika kaukana omasta värimaailmastani. Anu vieressä vain totesi, että nappini näyttivät enemmän hänen tekemiltään.

Pakkohan sitä oli yrittää tehdä omannäköisiä nappeja ja valitsinkin massalaatikosta turkoosia, pinkkiä ja limeä (wasabi tosin lukee paketin kyljessä). Niistä sitten pyörittelin psykedelia-nappeja ja ihastelin vinkeitä kuvioita. En tosin tiedä, mihin tällaisia nappeja voi käyttää, mutta kiva näitä on pyöritellä ja ihastella.

Yhtäkkiä huomasin, että napeissa oli ihan selvää keltaista ja keltaoranssia. Harkitsin kyllä laittavani mukaan keltaistakin väriä, mutta luovuin ajatuksesta. Mutta niin niissä vain oli keltaistakin! Vihreässähän on keltaista ja turkoosissakin vähän. Silti minulle tuli täytenä yllätyksenä tuo väri-iloittelu. Väreihin ja erityisesti väripigmentteihin perehtynyt ystäväni valisti minua tänään kertomalla, että pinkissäkin on keltaista. Se ei ole koskaan edes käynyt mielessä.

Keltainen pyrkii mukaan joka puolelta. Kävin perjaintaina viimein tutustumassa Villavyyhtiin ja ensimmäinen lanka, johon silmäni iskin oli tämä auringonkeltainen Pohjan-Akka.  Kiersin koko kaupan läpi ja hipelöin kaikkia ihania lankoja (joita kaupassa riittää ja riittää) ja päädyin takaisin alkupisteeseen eli auringonkeltaiseen KnitLob´s Lair:n lankaan. Keltainen ei ole sellainen väri, jota osaisin itse käyttää (edes tumpuissa, vaikka sellaista ehdotettiin) mutta aina välillä iskee pakottava tarve neuloa keltaista. Ehkä tämäkin lanka kohta keksii, miksi haluaa tulla isona ja kertoo sen minulle.

Samalla reissulla kävin hakemassa miehen töistä ja hänellä oli sylissään tällainen keltainen jättiläinen. Se pääsi parvekkeelle odottamaan aikaa tulevaa. Onko kenelläkään hyviä kurpitsareseptejä?

Merentakaisia tunnelmia

Lähetimme kesällä Lilan kanssa paketin yhteiselle blogisystävällemme Ká:lle Brasiliaan. Jokin aika sitten esittelin hänelle neulomani sukat ja niiden lisäksi laitoin pakettiin muutaman kerän villaista vauvalankaa. Brasiliasta ei tahdo villalankaa saada ja minusta on harmillista, että hän joutuu tekemään kaikki ihanat vauvaneuleensa akryylilangasta (tosin akryyliallergia taitaa olla aika pohjoismainen ilmiö).

Aika pian oman pakettimme saapumisen jälkeen saimme Lilan kanssa yhteisen vastalahjan. Paketissa oli kaksi Ká:n sisaren tekemään tilkkutyökassia, luonnonsaippuaa ja lankaa - akryylilankaa. Eilen vihdoin tapasimme Lilan kanssa ja jaoimme paketin sisällön. Lila antoi minun valita kassin ensin ja valitsin tämän enkelikassin. Toinenkin oli kaunis, mutta ei niin hyvin minun väreihini sointuva. Lilakin vakuutti olevansa valintaani tyytyväinen, joten hyvä niin.


Täytyy tunnustaa, että minulla on hyvin vahva akryyliallergia ja langat eivät kauniista väreistään huolimatta oikein sykähdytä. Taidan laittaa ne lankakoriin odottamaan aikaa tulevaa, ei sitä koskaan tiedä, milloin niitä tarvitaan. Ehkä... (Desculpe Ká, vou tentar algum dia tricotar estas lãs de acrílico.. rsrsrs.)

Koko paketti tuoksui Brasilialta. En ole aikaisemmin tullut ajatelleeksi asiaa, mutta huomasin, että jalkapallopoikienkin tavaroissa oli kesällä sama tuoksu. Tosin en osaa päättää, onko se tuoksu vai haju :-). Tutulta se kuitenkin tuntuu ja mieli palaa meren toiselle puolelle ja aikaan menneeseen. Hymyilyttää.


Obrigada Ká!


PS: Virveriikka-blogissa on arvonta meneillään ja on muutenkin vierailemisen arvoinen paikka. Tervemenoa kaikki!

Sunnuntaipuuhia

Nämä tosin ovat jo viikon takaisia, mutta sunnuntaipuuhia kuitenkin. Jatkoimme Anun kanssa massailua ja Poikakin oli innokkaana mukana. Itseasiassa taisi olla joukon innokkain ja kyseli monta päivää, milloin taas mennään tekemään helmiä. Kärppänä taas oli pyytämässä pötkö päitä ja saipahan joitakin omia pötköjä pyöritellä. Aika kauniit helmet hän sai aikaan ihan "ylijäämätavarasta".

Erityisen onnistunut on tämä pää-helmi, joka tuo ainakin minulle Risto Räppääjän mieleen. Hieman epäilin pienten osasten kiinni pysymistä ja varoittelnkin Poikaa, että voi olla, että irtoavat paistamisen aikana. Eivät kuitenkaan irronneet ja tuo helmi on oma suosikkini.

Itse en ehtinyt kovin palja saamaan aikaan, kun piti olla Poikaa auttamassa ja neuvomassa. Ihanaa oli kuitenkin se, että hän jaksoi touhuta siinä keskittyneesti pari tuntia. Oma mielikuvitus oli hieman jumissa ja vähitellen aloin kaivata uusia värejä. Niitä onneksi sain haettua Pörröltä lisää ja varmaankin tässä viikon aikana tulee taas massailtua jonakin iltana.

KyJy-työtkin täällä etenevät ja valmistuvat vähitellen. Ilmoitin virkkaavani Lippamyssyn (KyJy#23) ja niitä nyt tuli tähän satsiin neljä kappaletta. Sinikirjavat ovat tuttua PuntoColoria, sininen on lankakorin pohjalta löytynyttä vanhaa Bahamaa ja punaisen puuvillalangan sain Anulta. Tuo punainen ei Anua innostanut yhtään ja minusta se oli niin kaunista kuin olla ja voi. Painoa näillä on yhteensä 323 grammaa.

Satoa

Minäkin pääsin viimein sienimetsään täällä kotinurkilla. Pidän sienestämisestä, mutta en ole oikein yksin osannut lähteä hyviä sienimaastoja etsimään. Viime viikolla asia tuli töissä puheeksi ja sienestävä työkaveri lupasi viedä metsään.

Täytyy sanoa, että syysaamuna metsä on parhaimmillaan. Ihanan viileä ilma, heleä auringonpaiste eikä hyttysen hyttystä näkösällä. Aurinko siivilöityi kauniisti puiden lävitse ja sammal oli hehkuvan vihreää. Muutama sienikin löytyi. Välillä tosin oli vaikeuksia nähdä niitä, kun unohdin aurinkolasit päähän ja ilman laseja en näe senkään vertaa. Onneksi sienestyskaverit olivat mukavia ja välillä oikein osoittivat hyviä paikkoja, suurimman osan löysin kuitenkin ihan itse. Ihanaa oli ja mieli oikein lepäsi metsän siimeksessä.

Pientä satoa olen saanut kerättyä myös Perunalaariin. Malli on tuttu junasukat, lankana Fabel, jota kului 26 grammaa. Sukkasadon tavoitteeni oli neuloa vähintään yksi pari sukkia ja tässä ne nyt ovat. Toiset ovat jo puikoilla, mutta katsotaan valmistuvatko ennen kuun loppua. Kaikenlaista muutakin on kesken ja tällä hetkellä muut neuleet kuin sukat innostavat enemmän.

Aurinkoista lokakuuta kaikille!

Seuraava koukku

Olen jo pitkään miettinyt sitä, että pitäisi karsia näitä harrastamiaan käsityömuotoja ja keskittyä vain muutamaan. Samalla ehkä saisi karsittua tuolta kaapeista kaikenlaisia materiaaleja pois.

Nyt kuitenkin saadaan tälle viikolle jo toinen koukuttava harrastus. Edellisestä potauksesta kävi varmasti ilmi, että massanappeilu koukutti ja innosti. Eilisessä neuletapaamisessa kanssaneuloja koukutti minut seuraavaan uuteen harrastukseen - värttinällä kehräämiseen.

Olen moneen kertaan katsellut ja ihastellut hänen kehräämistään ja miettinyt ääneen, että ehkä tuotakin pitäisi joskus kokeilla. Olen jo vakavissani harkinnut värttinän ostamista, mutta toistaiseksi se on vielä jäänyt hankkimatta. Ritvis toi tullessaan värttinän, villatopsin ja aivan ihanan väristä silkkiä. Sitten hän näytti minulle kädestä pitäen, miten kehrätään - ja se oli ihanaa. Värttinän pyöräyttäminen ja pyörimisen katseleminen on hyvin meditatiisista ja rauhoittavaa.

Aluksi minua hieman jännitti ylellisen silkin rääkkääminen ja mietin millainen mytty siitä tuli. Mutta sitä olikin aika helppo käsitellä ja lopputulos on epätasaisuudessaan ja möykkyisyydessään ihanan eläväinen. Tasapaksua lankaa saa kaupasta :-) Kehräämisenkin oppii vain kehräämällä ja kuulemma 15 minuuttia päivässä riittää.

Tämänpäiväinen 15-minuuttinen oli tuskaisempi kuin eilinen puolitoistatuntinen. Villatopsin esikäsittely sopivan vahvuiseksi kuitujonoksi oli vaikeampaa kuin silkin esikäsittely (tiedän, silkin kuidut ovat pidempiä). En uskaltanut tehdä esilangasta riittävän ohutta, joten langasta tuli aika paksua. Paksua ja möykkystä. En lähtenyt kuitenkaan kertaamaan sitä vielä, kun sitä on niin vähän. Jos huomenna jatkaisi tuohon samaan, nin saisi ehkä muutaman metrin pituisen valmiin langanpätkän :-)

Ihana Ritvis oli myös tilannut minua ajatellen tätä ihanan väristä Wollmeisen 100% merinovillalankaa. Väri Türkis tottakai! Sain kokea aidon Wollmeise-fiiliksen, kun langat tulivat punaisessa paperipussissa, josta löytyi lankojen lisäksi sormikasohje ja nallekarkkipussi. Nyt vain sopivan neuletakkimallin metsästykseen (pitää tosin muutama keskeneräinen työ tehdä ensin alta pois).

Kiitos Ritvis langoista ja hyvästä opetuksesta! Minulla oli kuulemma vielä illallakin pöljän onnellinen ilme kasvoillani.

Jotta saadaa tähän postaukseen myös miinusgrammoja, esittelen keväällä Ká:lle neulomani sukat. Lanka on Fabelia ja sitä kului 69 grammaa. Nämä ovat vihdoin päässeet perille Brasiliaan, vaikka matka kestikin jännittävän kauan. Olen saanut myös vastalahjapaketin, mutta sen esittelen, jahka olen tavannut Lilan kanssa ja jakanut sen sisällön.

Kiitokset kaikista ihanista nappikommenteista. Niitä taitaa tänään syntyä lisää...

Nappiin meni

Eli nappihullun tunnustuksia osa 749. Osallistuin Pörrön massanappikurssille eilen illalla. Olen monesti ihaillut hänen kauniita nappejaan ja kerännyt rohkeutta ryhtyä kokeilemaan massailua. Toissaviikonlopun käsityömarkkinoilla Pörrö mainosti nappikurssiaan ja ilmoittauduin mukaan. Onneksi tein niin (kukkaro ja asuinneliöt vain huutavat vastalauseitaan).

Meitä oli mukava seitsemän naisen porukka harjoittelemassa Pörrön asiantuntevalla opastuksella. Hauskaa oli ja illan aikana syntyi toinen toistaan kauniimpia nappeja. Minäkin sain poikkeuksellisesti nappejani jo ensimmäiseen paistoon (yleensä lämpenen hitaasti ja saan aikaan vasta, kun muut jo pakkaavat tavaroitaan). Aika meni kuin siivillä ja pidempäänkin olisin jaksanut massaa väännellä ja käännellä.

Ettei vain tekeminen kotonakaan loppuisi kesken tuli ostettua vähän massaa

ja leikkurisarja, kun niiden avulla saa kaunismuotoisia nappeja aikaan. Käy kurkkamassa mitä kaikkea muuta kivaa löytyykään Ihan kivasta kaupasta.

Anukin oli kurssilla mukana ja innoistui ainakin yhtä paljon ellei enmmänkin kuin minä tästä hommasta. Tänään iltapäivällä jatkoimme siitä, mihin eilen jäimme (tosin Pörrön neuvot olisivat tänäänkin olleet tarpeen). Aika loppui tänäänkin vähän kesken, mutta uunipellisen nappeja saimme yhdessä aikaan.

Kivaa ja koukuttavaa hommaa!