tintinluomukset (a) gmail.com

Kommentti olisi iloinen yllätys :-)
You can also leave comments in English :-)
Pode deixar comentários em português tambem :-)

keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Pääasioita

Kuten olette ehkä huomanneet, tykkään kovin paljon näiden käsitöiden tekemisestä. Ongelmana vaan on se, että lähipiiriin ei ihan hirvittävää määrä valmiita tuotoksia kuitenkaan uppoa. Poika välillä pyytää tekemään itselleen jotain, mutta ei sitten lopulta suostu niitä käyttämään. Miehen kanssa käyty keskustelu on ollut mm.tällainen: "Neuloisiniko sulle villapaidan?" "Äh! Ei kannata, saahan niitä kaupasta.". Isä on todennut, että mummo on huolehtinut hänen sukkien tarpeesta koko loppuelämäksi. Velikään ei niin kovin näistä mun  näperryksitä välitä. Eikä anopille mitään tarvitse tehdä.

Äiti onneksi ottaa vastaan milloin mitäkin ja välillä jopa esittää selkeitä toiveita siitä, mitä haluaisi. Veljenvaimolta, kun hoksaan kysyä, saan joskus jotain toiveita tytöille toteuttaa.


Siksi onkin niin ihanaa, että on ystäviä, jotka toivovat jotain. Viime lauantain KIPpailut vietin lähileikkipuistossa ystävän kanssa jutellen ja lastemme leikkiä seuraten. Ja sain tehdä hänelle hänen toiveidensa mukaisia juttuja. Ensimmäinen toive oli Huivihattu jostain kivan värisestä langasta. Sattuipa olemaan tuo pinkki-lila Flox Magic juuri sopivasti kasan päällimmäisenä ja on väreiltään enemmän kuin sopiva (kuvassa mallina on kuitenkin alarwyn, kun sattui sopivasti kylään huivin valmistuttua).


En päässyt kuitenkaan toiveen toteuttamisessa ajatusta pidemmälle, kun tuli seuraava toive. Hän toivoi viikolla syntymäpäiviään viettävälle tyttärelleen Jack Sparrow-tukkaa ja sitä sitten siinä puistossa värkkäilin. Ihanaa oli päästä taas jämälangoista eroon (68 g) ja sainpa upotettua tuohon muutaman helmenkin. Parempi kuva on toivottavasti tulossa myöhemmin.


Huivihattuun palatakseni. Mallin suurin ongelma on se, että ihmisillä on niin kovin erikokoiset ja malliset päät. Puuvillangasta tehtynä huivi venyy käytössä vielä jonkin verran. Ratkaisin ongelman sillä, että en ommellutkaan pantaa niskasta kiinni vaan pujotin sinne kiristysnyörin, johon virkkasin päihin kukkaset. Lankaa jäi pieni nöttönen jäljelle, enkä halunnut jättää sitä nurkkiin pyörimään, joten virkkasin kukkia niin paljon kuin tuli ja ompelin ne huiviin.

Tulipas taas pitkä sepustus :-) Jack Sparrow -tukka on KYH# 12 ja Huivihattu KYH#14. Voit käydä kurkkaamassa Kesäyön hullutukseni etenemistä tässä postauksessa. En tosin meinaa itsekään oikein pysyä perässä kaikkien aloitettujen, keskeneräisten, melkein valmiiden ja suunnitelmien seassa...

14 kommenttia:

Auli kirjoitti...

Tuo on kyllä ongelma, että tuotksia tulee niin paljon, ettei tiedä mihin niitä laittaa. Minä olen neulonut miesystävlle villapaidan, jota hän ei "malta" käyttää kuin joksus ja jouluna. Sukat onneksi menee kaupaksi. Lapsetkin aika usein ottavat uudet ja ovat antaneet niitä myös kavereilleen lahjaksi. Tuo huivihattu on kyllä kiva.. pitää varmaan yrittää.

Pinni kirjoitti...

Juu, sama ongelma täällä. Lähipiirin on mummo sukittanut enemmän kuin hyvin. Mies ei ikinä tarvitse mitään. Onneksi on muutama kaveri, joka joskus toivoo jotakin. Olen kuitenkin ajatellut, että tämä on mun harrastus ja neulon huvikseni. Kyllä ne joskus jollekin kelpaavat, luulen.

TiiQ kirjoitti...

Tuttu ongelma - sen takia tulee neulottua tosi paljon hyväntekeväisyyteen... On myös mukavaa, kun on joku muukin kuin minä, joka on hiukan höpsähtänyt KYHäilyyn ;-).

Neferi kirjoitti...

Tuo huivi on edelleen tosi kivan näköinen malli..

Hyväntekeväisyysmyyjäiset ovat hyvä paikka saada ylimääräiset tuotokset kiertoon...

kirjoitti...

Que lenço mais interessante! Muito legal essa barra... e que diferente as "franjas" do cachecol! Adorei:)

bjinhos

Kardemumma kirjoitti...

Meillä miesväki ei käytä edes villasukkia. Ovat niin kuumaverisiä. Mutta onneksi perheessämme on kolme viluvarvasta. Ja kaikilla suhta saman kokoinen jalka. Naisväelle saan tuotoksiani menemäään. Lisäksi neulon tosi paljon hyväntekeväisyyteen ja tilauksestakin, jos vain joku tilaa.

Mari kirjoitti...

Huivihattu on oikein kiva ja hieno keksintö tehdä siitä säädettävä. Laitanpas tämänkin sinne korvan taakse :)

Anonyymi kirjoitti...

kiva tytön päähine ;)

jansku kirjoitti...

anteeksi, livahti anonyymina.. minä täällä vain :)

Nina kirjoitti...

Nätti tuo huivihattu.Jos ei lähipiiri tarvitse niin oletko ajatellut ,että myisit käsitöitäsi?
Mainiot nuo hiukset :) Kiva idea =)

Miia kirjoitti...

Upea huivihattu :) Kauniin värinen ja kivasti somistettu. Minäkin aloittelin KYHäilyn merkeissä kyseistä huivihattua. Aluksi piti vähän ohjetta tavata, että reunasilmukat menee oikein :)

sirimi kirjoitti...

Nätti huivi tyttöselle!
Laita ylimääräiset käsityösi myyntiin tai lahjoita jonnekin. :)

Anonyymi kirjoitti...

Taitaa olla kaikkien käsitöitä tekevien ongelma se, mihin ne työt saa uppoamaan.Patalappuja ja nuken vaatteita löytyy kasapäin omasta kaapista. Ei se myyminenkään niin kovin helppoa taida olla. Sytömyssyt ovat hyviä, kun on selkeä osoite niille ja tarvettakin riittää. Tsemppiä silti kaikille käsillään tekeville!
totesi äitimuori

Oranssi kirjoitti...

Hieno idea tehdä huivihatusta säädettävä! Aion apinoida, sallinet.