Ei tullut reppua vaan penaali

Lupasin esitellä kahta hamsterityötäni tarkemmin. Tässä jälkimmäinen.

Kokeilin ensimmäistä kertaa koukkuamista. Olen joskus nähnyt jonkun koukkuavan ja minulla oli jonkinlainen käsitys siitä, miten se tapahtuu. Pari viikkoa sitten oli Tikatassa koukkuamis-ilta ja poikkesin siellä. Ensin katsoin vierestä, kun ohjaaja näytti ja sitten pyysin hänen työtään kokeiltavaksi (olin jotenkin ajatellut, että tarjolla olisi ollut kokeiluvälineitä, enkä kunnon hamsterina ostanut lankaa kokeiluja varten). Muistelin, että kotona on pari ohuehkoa koukkua ja ostin paksuhkon koukun.

Olin jo päättänyt ottaa ihanan Katia Bombay -langan koukulle, joten sillä sitten aloitin kokeiluni. Suuruudenhulluna päätin ryhtyä tekemään itselleni reppua. Teknikka osoittautui vain kovin hitaaksi ja Oulunkylän neuletapaamisessa Maria ehdotti, että penaali voisi varmemmin valmistua hamsterikuun aikana. Penaali onkin ollut työlistalla jo pitkään, kun ihanat kynäni ovat viime ajat majailleet rikkinäisessä muovipenaalissa.

Mies ei sattunut koskaan olemaan valoisaan aikaan kameran linssin takana, joten työvaihekuvat jäivät ottamatta. Novitan sivuilta löysin ohjeen (jota en siis lukenut kuin vasta nyt). Puolessa välissä työtä aloin ihmetellä, kun oikea reuna liekottaa niin kovasti. Jätin ohjeessa mainitun ketjusilmukan virkkamatta poimintakerroksen alkuun ja se auttoi työtä pysymään suorassa.

Kun arvelin työn olevan riittävän korkea, virkkasin langan toisesta päästä pyöreän rinkulan penaalin päädyksi. Neljällä pylväskerroksella sain jo riittävän ison rinkulan. Seraavalla kerroksella virkkasin rinkulan koukuttun kappaleen suoraan reunaan kiinteillä silmukoilla. Onneksi en ollut katkaissut koukkuamisosuuden lankaa, sillä jouduin jatkamaan muutaman kerroksen, jotta sain rinkulan sopimaan.

Kun koukuttu kappale oli sopivan kokoinen, vahvistin reunan vielä piilosilmukoita virkkaamalla. Toinen pääty olikin haasteellisempi, kun siellä oli puolikas liekottava reuna. Muutaman kerran purkamisen jälkeen sain päätyrinkulan jokseenkin nätisti pakotettua koukuttuun reunaan.


Lopuksi ompelin vetoketjun ompelulangalla käsin koukutun kappaleen reunoihin. Ensimmäiseksi kokeiluksi tämä on oikein kelpo. Jos koukkuaminen olisi ollut nopeampaa, olisin purkanut puolikkaan työtä ja aloittanut alusta välttääkseni liekottavn reunan. Nyt en kertakaikkiaan vain viitsinyt. Pinnasta tuli mielestäni erittäin kaunis ja se onkin ainoa syy koukuta jatkossa.

Tämän päivän suurin urotyö käsitöiden saralla oli miehen housujen lyhentäminen. Mä en tykkää näistä pienistä korjausompeluhommista ja aina vetkuttelen niiden kanssa. Tulipahan sekin nyt tehtyä ja mies on tyytyväinen.

2022

grammaa oli Lankahamsterikuun loppusaldo.

Loppukiri

Olen enemmän kuin tyytyväinen aikaansaannoksiini. Erityisesti ilahduttaa ällöttävän mustan Tahitin muuttuminen ihanan kauniiksi topiksi. Toinen saavutus on kummitytön neulepusero, johon upposi osa Sissy-lankavarastostani. Merkittävää on myös se, että pusero on menossa syntymäpäivälahjaksi ja on jo valmis, vaikka juhlapäivä on vasta kahden viikon päästä :-). Poika ihastui kummitytön puseroon ja haluaa itselleen samanlaisen - yöpaidaksi... Eli saatan päästä eroon lopuistakin Sissy-langoistani. Puuvillalankavarastoni hupeni silmissä, kun se muotoutui sytomyssyiksi. Äiti osallistui myös talkoisiin yli 600 grammalla.

Kokeilin myös paria uutta tekniikka menneen kuun aikana - koukkuamista ja "skotlantilaista" virkkausta. Niistä yritän saada lähipäivinä ihan omat postaukset aikaan.

Tässä koko lista:

• Sateenkaarilangasta neulottu ja huvotettu kori 210 g
• Heijastinkukkia virkaten 62 g
  
• Pitsikaarrokepusero mustasta Tahiti-langasta 460 g
• Tuubi samaisesta Tahitista 212 g
• Suomi-huivi Bambinosta ja Woolista 182 g
• Sytomyssyjä 8 kpl 390 g
  
• Kaulahuivi ekosilkkilangasta 160 g
  
• Penaali sateenkaarilangasta koukuten ja virkaten 64 g
• Villapusero Sissy-langasta 282 g

Yhteensä siis 2022 grammaa. Kiitokset kaikille ihanista kommentistanne ja tsemppauksesta.

Huhtikuussa ajattelin tehdä muutakin kuin lankatöitä :-)

EDIT: Tämä ei ole aprillipila :-)

Myssy tyttärineen

Tintin myssyt

Parasta, mitä olen Sytomyssykampanjan eteen tehnyt, oli vinkata siitä Äitimuorille. Hän toi torstaina tullessaan kolmisenkymmentä valmista myssyä näytille, joista kymmenen lahjoitetaan HUS:n kampanjaan. Loput menevät Pirkanmaan keräykseen.

Vasemmalla Tintin, keskellä Äitin Tintin langoista, oikealla Äitin

Loppuviikon aikana Äitimuori tuhosi liki 500 g lankavarastostani ja sai aikaan 12 myssyä. Itse en yltänyt yhtä huimiin lukemiin, mutta sain itsekin tuhottua 244 g ja aikaiseksi viisi myssyä. Oma mallini on hieman tiiviimpi kuin Äitin, joten se osittain selittää vauhtia :-)

Äitin myssyjä

Omat myssyni menevät HUS:n keräykseen, Lankahamstereihin ja Virkkaa vihreää -tempaukseen. Monessa mielessä siis hyvää tulosta saatu aikaiseksi.

Suomi-huivi

Työssäni istun hyvin harvoin, enkä juurikaan ole hiljaa. Sen vuoksi kaikki koulutuspäivät ovat haasteellisia, kun pitää vaan istua ja kuunnella. Vaarana on myös se, että luennoitsija on joko tylsä tai ärsyttävä. Molempiin tapauksiin tehoaa käsissä pyörivä neuletyö. Riittävän yksinkertainen neule pitää harhailemaan lähtevät ajatukset kurissa ja mielen keskittyneenä varsinaiseen asiaan.

Sen vuoksi piti varata kahden päivän koulutukseen riittävästi tekemistä. Kaikki keskeneräiset työt ovat sen verran haasteellisia, ettei niitä voinut ajatella. Onneksi lankalaarini ei ole vielä hamsterikuun nälkiinnyttämä. Tarkoituksenani oli ottaa mukaan sukan tekele, mutta kun avasin lankakorini, ponnahtivat silmille taivaansininen Bambino-kerä ja valkoinen Wool.

Brasilialainen ystäväni heitti muutama päivä sitten (ehkä vitsinä) tilaavansa minulta suomalaisen kaulaliinan. Mietin, minkälainen olisi sellainen (miehelle). Kun näin nuo langat vierekkäin, totesin, ettei ole suomalaisempaa kaulaliinaa kuin sinivalkoinen.

Kaulaliinaan meni melkein kokonainen kerä sinistä Bambinoa ja kolme kerää valkoista Woolia, yhteensä 182 g. Valkoista jäi vain 15 cm ja päiden leveämmät raidat ovat tasalevyiset. Ei ole mennyt matematiikan opiskelu hukkaan :-).

Lankalaarissa on muutama kuutiosenttimetri enemmän tilaa :-)
Lankahamsterikuun saldo ylitti kilon :-).
Koulutuspäivät kuluivat mukavasti (tosin luennoiktsijatkin olivat hyviä) :-).

Tsuubi tuubi

Niin sitä Tahitia jäi tuon pitsikaarroksepuseron jäljiltä reilut 200 g. Mietin, mitä siitä saisi: virkatun kassin, korin yms. Perjantaina kotimatkalla sain yhtäkiä ajatuksen. Ystäväni teini-ikäiset tytöt ovat aivan innoissaan ommeltuihin trikootuubeihin. Ajattelin, että tikuttelen tuosta niin pitkän tuubin kuin tulee. Leveyttä tuubilla on n. 90 cm ( 144 silmukkaa). Korkeutta en ehtinyt mitata, kun tuubi lähti jo matkaan heti puikoilta päästyään. Arvelisin, että korkeus olisi n. 45 cm. En tiedä, mikä on vastaanotto, mutta tästä taloudesta on poistunut 212 g inhaa lankaa. Jee!

Kuten normaalistikin, mulla on sata hamsterityötä kesken (ei nyt ihan, mutta on niitä ainakin kolme ja pari ideaa odottamassa toteutumista). Toivottavasti valmistuvat ennen hamsterikuun loppua.

Mustaa vaihteeksi

Sainpahan tuhottua edes osan tästä langasta! Sain poismuuttaneelta naapurilta keskentekoisen puseron tai jakun. Hän oli ajatellut, että se saattaisi olla minulle sopivan kokoinen ja että ehkä saisin sen jossain vaiheessa tehtyä loppuun tai käytettyä muuhun. Ihan kuin ei olisi jo silloin ollut omissa varastoissa jo enemmän kuin tarpeeksi. Tuumailin asiaa vuoden verran, enkä oikein saanut hahmotettua, minkälainen jakku kasasta syntyisi. Niinpä se meni purkuun.

Lanka on mustaa Novitan Tahiti-nauhalankaa (100% akryyliä). Tasaisin väliajoin olen muistanut, että ne ovat marinoitumassa lankakorissa, mutta en ole oikein keksinyt, mitä niille tekisin. Pitemmän aikaa olen ajatellut tekeväni niistä topin. Koska lanka on poistunut valikoimasta jo aikaa sitten, ei sopivaa ohjetta oikein löytynyt.

Pitsikaarrokepusero
Lanka: Novita Tahiti (100% akryyli), 460 g
Puikot: 6 mm pyöröpuikot
Malli: Novita-lehti syksy 2009, Kaarroketunika

Hamsterikuun alettua muistin taas langat ja ryhdyin etsimän mallia. Hetken surffattuani päädyin Puro-langalle suunniteltuun pitsikaarrokepuseroon. Tiheys oli jokseenkin sama, mutta suurinkin koko oli minulle liian pieni, joten jouduin laskemaan ja mittaamaan. Aloitin helman pitsikuvion ensimmäisellä osalla, sillä en halunnut siitä yhtä pitkää kuin mallissa ja resori näytti tylsältä. Tehdessäni hieman jännitin, tuleeko sopiva vai ei. Päätin kuitenkin jatkaa ja antaa sen tarvittaessa jollekulle.

Mutta siitä tulikin juuri sopiva ja olen lopputulokseen hyvin tyytyväinen. Nyt pitää vaan mennä ostamaan kirkkaanvärisiä t-paitoja sen alle.

Lanka oli välillä aika pieninä pätkinä. Ajattelin, että se on syystä tai toisesta mennyt pätkiksi edellistä työtä tehdessä. Pitsikaarrokkeen aloitin sillä ainoalla kokonaisella kerällä, joka pussista löytyi, ettei olisi tarvinnut päätellä lankoja pitsiin. Siinä kerässä oli kaksi solmua! Metrimäärä oli 87 m, joten ei mikään ihme, jos koko kasa oli reilun parinkymmenen metrin pätkissä.

Lankaa kului 460 g (ja valitettavasti jäi vielä 218 g).

Kukkasia ja Revontuli

Kiitokset kaikille ihanista kommenteistanne! Enää ei yhtään harmita tuo kassin muuttuminen koriksi :-)

Virkkasin eilen muutaman vuodenaikaan sopimattoman heijastinkukan. Näitä tein myös ennen joulua, mutta katosivat käsistä ennen kuin ehdin niistä kuvaa ottaa. Nämä menevtä sekä Lankahamstereihin että Virkkausringin Virkkaa vihreää -tempaukseen. Keskusta on virkattu heijastinnauhasta ja reunat sekalaisista langan jämistä. Kulutus yhteensä huimat 62 g, jsta heijastinnauhan osuus 28 g. Äitille tiedoksi, että olen ommellut kaikkiin hakaneulatkin paikoilleen :-).

Olen päättänyt osallistua sytomyssykampanjaan. Valitettavasti asia koskettaa hyvin läheisesti hyvän ystävän kohtalon kautta. Tarjouduin tekemään hänelle sytomyssyn, mutta hän ei oikein innostunut ajatuksesta. Pyysi kuitenkin suurehkoa villahuivia suojaamaan talven kylmyydeltä.

Malliksi valitsimme Revontulen, joka on jo pitkään ollut tehtävien töiden listalla. Tannoisella Tallinnan reissulla ostin langat huiviin ja tikuttelin sen viikossa valmiiksi. Malli oli alun pähkäilyjen jälkeen helppo ja looginen. Totesin vain, että tavalliset kutosen pyöröpuikot ovat aika kömpelöt kavennuksissa ja hidastivat työn etenemistä. Olikin sitten hyvä syy ostaa Tampereen Taikasormet -messuilta Lankaluolan Marikalta Addin pitsipuikot. Messut olivat hintaansa nähden aikamoinen pettymys, mutta ei niistä sen enempää.

Huivin sain pingotettua melko hyvin Asukastalon kankaanpainanta-alustalle. Käsityökoulun pojat olivat kuulemma ihastelleet huivia ja todenneet sen muisttuttavan hämähäkinseittiä ja lepakkoa. Maailma on erilainen pienen pojan silmin :-) Huivi on jo tovin ollut vastaanottajallaan ja on mieluisaksi todettu.

Lisätietoja sytomyssykampanjasta löytyy Matleenan ja Seijasiskon blogeista. HUS:n alueella kampanjaa luotsaavat Kristiina, Sanna ja LeenaH. Kiitos kaikille meidän muiden aktivoimisesta ja käytännön järjestelyistä.

Ei tullut kassia vaan...

Niinpä niin. Pesukonehuovutus on jännittävä laji ja välillä lopputulokset ovat aika yllättäviä. Yllätyksellisyyttä toki vähentäisi se, että tekisi huolellisesti mallitilkun ja kunnon laskelmat, mutta sehän vaan tekisi koko hommasta ihan tylsää :-).

Ostin viime kevään Kööpenhaminan reissulta kaksi kerää Kauni-villalankaa ja sain kaupanpäällisenä kassin ohjeen. Päätin kuitenkin käyttää kassiin hieman pidempään kaapissa marinoitunutta Vironvillaa, kun ajattelin, että se on jokseenkin samaa lankaa.

Mallissa minua viehättivät nuo reunan lerpakkeet. Ne tehdään poimimalla nurjan kerroksen silmukoita yksitellen puikolle ja neulomalla yhteen. Se kerros oli hidas, vaikka muuten työ etenikin mukavasti. Yhtä lerpaketta (12 krs) kohti tuli kassille korkeutta neljä kerrosta, joten neulottavaa riitti. Intoa kuitenkin piisasi, sillä pidän todella paljon sateenkaarilangasta ja sen väreistä.

(Ennen: korkeus 22 cm ilman kahvoja ja ympärys 91 cm)

Olin tarkoituksella säästellyt pyyhepyykkiä, että sain kassin heitettyä koneeseen pyyhkeiden kanssa. Lämpötila oli 40 astetta ja normaali pesuohjelma. Ooisi pitänyt aloittaa varovaisemmin...

(Jälkeen: korkeus 14,5 cm ja ympärys 63 cm)

Koneesta tuli pihalle todella pieni ja tiivis "astia". Ensimmäinen ajatukseni oli, missä on pikakelaus taakse päin. Eihän tästä tällaista pitänyt tulla. Mutta hetken asiaa tuumittuani totesin, että ehkä korille on enemmän käyttöä kuin kasssille (joita kaapeissa on jo monen monta). Poika oli ihan innoissaan ja ilmoitti, että se on oikein sopiva hänen pääsiäismunilleen.

Nyt meillä on ihanan värikäs pääsiäsimunakori!

Tämä oli ensimmäinen Lankahamsterityöni ja lankaa kului 210 g.