Kaapon uudet vaatteet

Yksi Suden tekemistä ihanista apinoista on iloksemme asustellut meillä noin vuoden. Välillä se on ollut unohduksissa muiden pehmolelujen seassa, mutta viimeisten parin kuukauden ajan on taas ollut Pojan lempilelu. Minäkin olen monet suukot ja halukset siltä saanut. (Äiti, näkeekö se täti, joka Kaapon on tehnyt nyt nää kuvat? Kaapo lähettää terveisiä!)

Tässä KYHäillessni Poika katseli lankakeriä ja keskeneräisiä töitä ja ilmoitti, että Kaapo tarvitsee housut. Väriksi hän toivoi kirkkaan keltaista, jota ei varastoista löytynytkään, joten lähdimme yhdessä lankakauppaan. Sikäli se oli hyvä, juttu, että samalla reissulla törmäsin kenkäkauppiaaseen ja ostin ne ihanat turkoosit kengät (ja punaisetkin, vähän erilaiset taisin ostaa).

Kaapon vartalonmuto on hieman haasteellinen, mutta sain housut virkattua. Muistin jopa jättää hännälle reiän. Kun olin päässyt vauhtiin ja lankaakin oli vielä reilusti, virkkasin saman tien liivinkin. Onneksi ostin kaksi kerää Gjestalin Baby Bomull -lankaa, sillä yksi kerä ei ihan riittänyt (virkkasin laiskuuksissani kaksinkertaisella langalla ja sitä kului reilu kerä eli 54 g). Kaapon hartialinja on myös haasteellinen ja nyt voi sanoa, että sillä on ihan mittatilaustyönä tehty liivi päällä. Purin pari kertaa, että sain oikean muodon aikaiseksi, eikä nyt lökötä.

Olen kuullut sanottavan, että laiskuus lisää luovuutta (tosin Kari Uusikylä taisi sanoa, että luovuus vaatii riittävässä määrin joutilaisuutta). Koska inhoan langanpäiden päättelyä, mietin, miten saan liivin kädentiet toteutettua, niin, ettei tarvitse virkata erikseen molempia etukappaleita ja takakappaletta. Päädyn tälläiseen ratkaisuun:

Ensimmäiselllä kerroksella jätin viisi pylvästä väliin ja virkkasin siihen kohtaan yhdeksän ketjusilmukkaa.

Toisella kerroksella virkkasi pylväitä kunnes tulin ketjusilmukoiden kohdalle. Ketjusilmukkaketjuun virkkasin viisi kiinteää silmukkaa ja sain aikaan kahden kerroksen korkuisen reiän. Eikä tullut yhtään ylimääräistä laganpäätä pääteltäväksi tai saumaa ommeltavaksi :-) Tämä on nyt KYH#19.

Olen kutonut Kaapon taustalla näkyvän keinutuolin maton jokunen vuosi sitten. Sidoksena oli ontelosidos, jossa kudotaan kaksinkertaista kangasta. Kerrosten väliin jää tyhjä kolonen, jonka voi halutessaan täyttää esim. vanulevyllä. Täyttökerrokset olivat hitaita, mutta lopputulos oli vaivan arvoinen. Samaan loimeen tein Äitille tabletit, ilman täyttöä toki. Malli oli jossain kudonta-lehdessä. En nyt just muista, oliko Lomien lomassa vai Mallikerta kyseessä. Kiva tekniikka, jota olisi kiva päästä tekemään uudestaan.

Ainiin... Upean laulujoutsenen on Poika tehnyt eskarissa maitopurkista, talouspaperirullasta  ja vessapaperirullasta. Oli komea parvi joutsenia koululla keväällä ja muutama kyhmyjoutsenkin oli eksynyt joukkoon. Poika varmasti erottaa jatkossa laulujoutsenen ja kyhmyjoutsenen toisistaan (ja ehkä äiti myös).