tintinluomukset (a) gmail.com

Kommentti olisi iloinen yllätys :-)
You can also leave comments in English :-)
Pode deixar comentários em português tambem :-)

sunnuntai 28. elokuuta 2011

Kesätunnelmia


Helleviikonloppuna palaa mieli vielä keskikesän tunnelmiin ja mökkimaisemiin. Lukiokaverini ja hyvä ystäväni asuu aika lähellä mökkiämme ja tapaamme perinteisesti vähintäänkin kerran kesässä. Niin tänäkin vuonna.

Yhteisiin perinteisiimme kuuluu myös käynti Kangasalan kädentaitajien puodissa Lepolassa. Paljon on aina vanhoja tuttuja tekijöitä ja heidän kauniita töitään, mutta joka vuosi on jotain uuttakin joukossa. Ystäväni ostaa usein syntymäpäivälahjoja ja jotain itselleen. Minulle tarttuu helposti mukaan keramiikkaa, kun en sitä itse tee, mutta tunnustan, että olen vähän huono asiakas :-).

Tänä vuonna ystäväni ihastui matonkuteesta virkattuihin koreihin. Kysyi minulta, osaanko moisia tehdä ja osaanhan minä. Tapasimme toistamiseen reilun viikon kuluttua ja olin juuri saanut purettua ja korjattua sen onnettoman kanin syömän maton. Matonkuteita pyöri siinä pitkin ja poikin ja kysyin, virkataanko niistä hänelle kori. Uhkarohkeana heitin, että ystäväni voisi itse virkata itselleen korin (hän aina muistaa muistuttaa, ettei ole mikään käsityöihminen). Suureksi hämmästyksekseni hän tarttui haasteeseen ja ryhdyimme hommiin.

Pariin kertaan näytin, miten kiinteäsilmukka tehdään ja autoin laskemaan pohjan lisäyksiä, mutta aika kivuttomasti valmistui hänen ensimmäinen korinsa. Mukaansa hän sai itse tekemänsä vaalean korin ja minun tekemäni punaisen sekä kasan matonkuteiden jämiä ja virkkuukoukun. Pitäisikin soitella ja kysyä, onko koreja syntynyt lisää.

Ystävälleni on aina ollut kiva viedä itse tehtyjä tuliaisia, kun hän osaa niitä arvostaa ja niistä iloita. Tämä yhteinen käsityöhetkemme ilahdutti minua vieläkin enemmän. Oli ihanaa saada jakaa itselle tärkeä asia ja saada toinenkin edes hetkeksi siitä innostumaan ja iloitsemaan.

tiistai 23. elokuuta 2011

Kiirettä pitää


On tämä lukuvuoden alku aina niin kiireistä aikaa. Omien kiireiden lisäksi meillä on ollut totuttelemista myös siihen, että kotona on yksi koululainenkin. Vaikka Poika kävi eskarin jo koulun puolella, on tämä ekaluokkalaisen äidin elämä paljon vaativampaa.

Käsitöitä olen närpinyt vähän sieltä ja vähän täältä. Ravelryyn listasin ison liudan keskeneräisiä töitä ja melkein alkoi päätä huimata. Aika moni työ odottaa vain sitä viimeistelyä ja onpa muutama valmiskin odottamassa valokuvaamista. Jotenkin ei ole vain jaksanut ja ehtinyt. Mitään työtäkään en saa aikaiseksi tehdä loppuun asti. Kaikki etenevät tasaiseen tahtiin :-)

Pelottaa ihan ajatella, miten sekopäinen olen muutaman viikon päästä. Tänään jo onnistuin ajamaan töistä kotiparkkipaikalle ennen kuin huomasin, että käsilaukku on yhä edelleen työpaikan kaapissa lukkojen takana. Pojalle oli parturi varattuna ja moottoritielläkin piti ajella, joten oli pakko lähteä laukkua hakemaan. Onneksi ei ole pitkä matka. Työkaverit tosin ihmettelivät, kun olin jo kertaalleen toivotellut hyviä päivän jatkoja ja taas olin paikalla.

Kesällä otetuista kuvista on jokunen esittelemättä ja tällä ihanan vihreällä kuvalla toivotan itselleni ja kaikille teille rauhallista ja seesteistä syksyä.

tiistai 16. elokuuta 2011

Viinilasimerkit


Virkkasin viinilasimerkkejä omiin juhliini helmikuussa ja ne herättivät suurta ihastusta lähipiirissä. Yksi ja toinen antoi ymmärtää, että olisi hyvin ilahtunut jos saisi sellaisia itselleen. Päätinkin sitten tehdä yhden 12 merkin setin Kesäyön hullutukseen (KYH#3) ja vähän useamman setin KesäYöstä JouluYöhön - tempaukseen. KYHiin kuuluneen setin sain pääteltyä heinäkuun viimeisenä päivänä.


KyJyn tilanne on yhä edelleen tämä. Sain merkit virkattua mökillä heti juhannuksen jälkeen, mutta päättelykeiju on ollut hyvin laiska ja lasimerkit ovat vieläkin päättelemättä. Tarkoitukseni on tehdä 24 merkin settejä. Mökille mukaan ottamistani ja äitin varastoista löytyneistä langoista ei löytynyt 24 eri väriä enkä ole vielä saanut aikaiseksi penkoa kotivarastoja ja virkata puuttuvia kukkia (9 tai 12). Todennäköisesti virkkaan ja  päättelen näitä jouluaaton iltana...


Lupasin jollekulle jossain kirjoittaa ohjeen ja tässä se nyt on. Olkaa hyvät!
Jätäthän kommentin, jos käytät ohjetta.

Viinilasimerkit

Lanka Diamond cotton 8/4, koukku 1,75 mm

  • Virkkaa 20 ketjusilmukkaa ja yhdistä lenkiksi kahdella piilosilmukalla ensimmäisiin silmukoihin.
  • Virkkaa 20 ketjusilmukkaa
  • Virkkaa piilosilmukka kuudenteen ketjusilmukkaan koukusta laskettuna (=kukan keskiosa)
  • Virkkaa lenkkiin *piilosilmukka, 2 ketjusilmukkaa, 2 pylvästä* viisi kertaa (=kukan pienemmät terälehdet)
  • Virkkaa piilosilmukka ensimmäisen terälehden taakse keskelle, 3 ketjusilmukkaa, kiinnitän piilosilmukalla seuraavan terälehden taakse. Jatka kerros loppuun = viisi ketjusilmukkalenkkiä
  • Virkkaa ketjusilmukkalenkkeihin *kiinteäsilmukka, 5 pylvästä, kiinteäsilmukka* viisi kertaa.
  • Katkaise lanka ja päättele.
Halutessasi voit koristella kukkaset napeilla tai helmillä. Pujota kukka lenkin läpi viinilasin jalan ympärille. Nauti hyvästä juomasta ja seurasta.

maanantai 15. elokuuta 2011

Auringonpaistetta


Sain tämän mieltä piristävän tunnustuksen Neferiltä. Hänen bloginsa on aivan ihana ja kannattaa käydä kurkkaamassa, jos et ole vielä käynyt. Kiitos sinulle!

Tunnustuksen tehtäviin kuuluu kiittää tunnustuksen antanutta, vastata 10 kysymykseen ja jakaa tunnustusta eteenpäin 10 ihanaan blogiin sekä tiedottaa ko. blogeja asiasta. Tässä kysymykset ja vastaukseni niihin:

1. Suosikkiväri:Turkoosi
2. Suosikkieläin: Elefantti
3. Suosikkinumero: 4
4. Suosikki alkoholiton juoma: kahvi
5. Facebook vai Twitter? Facebook
6. Intohimosi: Käsityöt, ihmiset, parhaimmillaan yhdessä
7. Saada vai antaa lahja? Sekä että :-)
8. Suosikkikuvio: Kukka
9. Suosikkiviikonpäivä: Perjantai
10. Suosikkikukka: Ruiskaunokki

Tunnustusten haasteellisin homma on päättää, mille ihanille blogeille sen pistää eteen päin. Yritän tällä kertaa valita sellaisia blogeja, joita en ole aiemmin "lahjonut":
Moni muukin blogi olisi tämän ansainnut.

Haelsingissä on ollut tänään hyvin syksyistä - sateista ja koleaa. Kaipa se on hyväksyttävä, että kesä ja aurinko antavat taas hetken odottaa itseään. Paistakoon sisäinen aurinkonne läpi pimeän syksyn ja talven!

lauantai 13. elokuuta 2011

Arjen piristystä


Äitini on ihastunut näihin huovutettuihin töppösiin. Yhdet hän on onnistunut käyttämään jo puhki ja toiset odottavat vielä kaapissa. Kesäyön hullutuksen alkaessa kyselin, haluaisiko hän jotain ja toivelistalla ensimmäisenä oli vielä yksi töppöspari.

Ohje on Käspaikasta, mutta tein naisen töppöset 56 silmukalla ja ohjeen pituuksilla. Ohjeen mukaisella silmukkamäärällä tulee mielestäni suhteessa liian leveä töppönen  ainakin Naturgarn nro1 -langalla ja 6 mm:n puikoilla. Varastoista sattui löytymään vakoista ja harmaata lankaa ja päätin tehdä niistä ihan tasaraitaa. Nimekseen töppöset saivat jo tekovaiheessa Arkiraitaa. Malli on helppo ja nopea, vauhtia hieman hidastivat kesän hellepäivät. Huovutin töppöset 40 asteessa muutamien farkkujen kanssa ja niistä tuli kertaheitolla sopivat äitin jalkaan.


Töppöset ovat nyt pyörineet pari viikkoa odottamassa kuvausta ja postausta. Jotenkin vaan on tuntunut, että ne ovat ihan liian arkiset ja kaipaavat vielä jotain piristystä. Niinpä virkkasin kaksi punaista kukkaa tossujen ilmettä piristämään. Kaipa se vain on niin, että minun tossuissani on aika kukat. Vaikka olivat muuten kuinka arkiset.


Tämä oli KYH#18 ja lankaa kuului neljä kerää (valkoista jäi vähän ja harmaata jouduin ottamaan seuraavasta kerästä vähän lisää). Vaaka näytti tossuille painoksi 184 grammaa eli kerärosvo on taas muutaman gramman vienyt. Kukkiin meni 11 grammaa Floricaa eli yhteensä lasken tossuihin 211 grammaa.

Esittelemättä on enää yksi KYH-projekti (ja sitten se onneton keskeneräinen) ja KyJyjäkin alkaa valmistua. Tällä hetkellä on sellainen tilanne, että pitää saada jotain valmiiksi, että pääsee jatkamaan muita töitä. Huomasin juuri, että kaikki KnitPron kaapelit ovat kiinni jossain työssä vaikka minulla niitä onkin aika monta. Tai sitten täytyy käydä ostamassa lisää kaapeleita.

torstai 11. elokuuta 2011

Tunnustus

Sain tämän ihanan tunnustuksen Pirjolta ja Marilta. Kiitos heille! Tunnustuksen mukana kulkee kolme mukavaa kysymystä.

1. Lempiväri
Turkoosi. Se on kulkenut mukana lapsuudesta asti. Pidän myös punaisesta, vadelmanpunaisesta, viininpunaisesta. Kunhan ei ole liian lilaa tai oranssia. Nämä siis itselläni vaatteina yms. Väreinä pidän kaikista kirkkaista ja voimakkaista väreistä, mutta en osaa käyttää niitä.

2. Lempiruoka
Brasilialainen churrasco. Churrascossa tarjotaan erilaisia vartaassa kypsennettyjä lihoja riisin, ruskeiden papujen ja farofan (paistettua maniokkijauhoa) kera. Kotoisemmista vaihtoehdoista lemppariania on oman kullan tekemä poropasta.

3. Minne haluaisin matkustaa
Olen aina haaveillut venematkasta Amazonilla. Islanti on myös keikkunut matkatoivelistan kärjessä pitkään.

Sitten seuraakin se vaikein vaihe, eli tunnustus pitää laittaa eteen päin kolmelle blogille. Aika moni on tämän tunnustuksen jo saanut ja kaikki sen ansaitsevat. Valitsen kuitenkin seuraavat:
Kiitos kaikille ihanista kommenteista, joita käytte tänne jättämässä. Ilman niitä koko touhu ei olisi niin mukavaa. Olen vähitellen saanut taas oman seurattavien listani ajantasalle ja ehtinyt itsekin jättää kommentteja sinne ja tänne. Käsityöntäyteistä syksyä toivotellen!

keskiviikko 10. elokuuta 2011

Tallinnassa taas


Piipahdinpa eilen taas Tallinnassa. Vaarallista touhua tällaiselle lanka-addiktille, mutta olimme suunnitelleet tätä matkaa entisen työkaverin kanssa jo monta vuotta.

Ensimmäisenä hurautimme taksilla Karnaluksiin, sillä matkaseuralaiseni on myös ahkera käsityöläinen eikä ollut koskaan tässä ihmemaassa käynyt. Hänellä oli ihan samat tuntemukset kun minullakin ensimmäisellä kerralla. Tavaramäärä on niin huima, ettei sitä pieni ihminen tajua. Seuraavilla kerroilla osaa varustautua ostoslistan kanssa. Itse olen käynyt Karnaluksissa sen verran usein, että selvisin aika vähillä ostoksilla. Aikani pyörittelin Rowanin Summer tweediä, mutta jätin sen kuitenkin odottamaan seuraavaa käyntiä. Eikä mukaan tarttunut tällä kertaa mitään muutakaan lankaa. Vähän nappeja ja helmiä.


Toisella puolella Tartu maantietä on avattu uusi lankakauppa Wool & Woollen. Siellä oli myynnissä Dropsin lankoja ja Noroa kartiolta. Näiden lisäksi he tuovat maahan erilaisia lankoja Italista ja Ranskasta ja kerivät ne oman tuotemerkkinsä alle. Enhän mä voinut jättää omaa nimikkolankaa ostamatta :-). Varsinkin, kun se on täyttä puuvillaa. Joy-lanka on puuvilla-akryyliä ja tuntui niin ihanan pehmeältä, että siitä täyty tehdä jotain jollekin pikkuiselle tai sitten sytomyssyjä. Langat maksoivat yhteensä alta kuusi euroa. Uusia Noron lankoja on tulossa syksyllä.


Poikkesimme myös Abakhan-kangaskaupassa siinä vieressä. En ollut koskaan käynyt, kun en ole aikoihin saanut ommeltua mitään. Tarjolla oli ihan kivoja flanellikankaita, joita on Suomesta vaikea löytää. Muuten ei ollut mitään sykähdyttävää. Paitsi, kun pääsin lankahyllyn kohdalle. Siellä mulle huutelin ihana siniturkoosi lankakerä. Hyllystä löytyi vielä kaksi kerää lisää ja mietin, mitä niistä saisi tehtyä. Kassalla sitten kysyin, olisiko lankaa lisää ja täti kävi hakemassa varastosta pussillisen, josta sitten löytyikin vielä seitsemän kerää. Eli sainpahan ne paitalangat sitten ostettua. Matkaseuralainen vaan ihmetteli, kun en ostanut puikkoja ja ryhtynyt samoin tein hommiin (täytyy tunnustaa, että mallitilkut on jo neulottuna ja aion me heittää pesukoneeseen ihan kohta). Kangaskauppa muuttaa loppukuusta kadun toiselle puolelle samaan taloon Karnaluksin kanssa.


Esittelin ystävälleni vielä Liann Löngad -kaupan, mutta sieltä ei tarttunut mitään mukaan. Eikä tarttunut mitään mukaan Pronksistakaan, mutta samassa kellarissa olevasta käsityötuotteiden myymälästä ostin itselleni Mari Mirtin turkoosin tunikan. Väri ei ole täydellinen (on hieman liian vihreä, kuvassa näyttää sinisemmältä), mutta malli ja materiaali ovat. Ostin viime keväänä itselleni samaisen tunikan punaisena ja olen pitänyt sitä ja siitä todella paljon.


Sitten alkoikin ostoskiintiö olla täynnä ja kävimme nauttimassa rauhallisen lounaan hyvässä ravintolassa. Voin lämpimästi suositella Oliver´sia Vanhassa kaupungissa. Onneksemme päivän ainoa sadekuuro osui kohdalle juuri, kun olimme istahtaneet pöytään. Kun olimme syöneet, aurinko paistoi taas täydeltä taivaalta. Sitten olikin jo aika lähteä kohti satamaa.

Aamun taksimatkaa lukuun ottamatta kävelimme koko päivän paikasta toiseen eli tuli samalla tehtyä ihan mukava lenkkikin :-). Hauska päivä oli! Lankavarasto tosin kasvoi 1200 grammalla, mutta olen kuitenkin tyytyväinen ostoksiini.

Huomenna alkavatkin sitten työt. Suurin ongelma siihen liittyen on se, että pitää saada mukaan joku helppo, mutta aikaavievä neule, kun tulee pari päivää istuttua erilaisissa kokouksissa ja suunnittelupalavereissa.

maanantai 8. elokuuta 2011

Keijukaiset


Myös veljeni tytöt täyttävät vuosia loppukesästä. Kyselin tyttöjen äidiltä alkukesästä, olisiko mitään sellaista, mitä voisin tytöille lahjaksi neuloa tai virkata. Yllätyksekseni vastaus tuli melkein heti: boleroita käytettäväksi juhlamekkojen kanssa. Ensimmäinen ongelma on langanvalinnassa. Nuorempi tytöistä kutiaa helposti, eikä sen vuoksi voi pitää villaisia vaatteita. Vanhempi tyttö on taas puolestaan aikamoinen kuumakalle, joten hänellekään ei villa sovi. Onneksi tykkään neuloa puuvillaa.


Tallinnan reisulla tarttui matkaan Katian Pima cottonia  ihan tätä tarkoitusta varten. Lanka on paksua ja pehmeää ja jossain määrin villaisen tuntuista, vaikka onkin täyttä puuvillaa. Ostin lankaa varmuuden vuoksi 250 g mustaa ja 250 g pinkkiä, kun en ollut sopiva mallia siinä vaiheessa vielä löytänyt.


Mammutin puikoissa näin kuvan Illyria-bolerosta (Ravel-link) ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Mallikuvio osoittautui helpoksi ja pitsineuleesta huolimatta sitä pystyi tekemään televisiota katsellen ja seurustellen. Boleron tekeleet ovat kulkeneet matkassa mukana muutaman viikon ja kappaleet valmistuivat huomaamatta (kaksi suoraa pötköä siis).

Mutta sitten tultiin taas haasteelliseen osuuteen - viimeistelyyn. Eipä siinäkään mitään kauhean vaikeaa ollut, paitsi sen aloittaminen. Vitkuttelinkin juhlapäivän aamuun vaikka edellisenä päivänä olisi ollut vaikka kuinka ja paljon aikaa. Ompelin hihat yhteen vuoropistosaumalla ja sain aikaan siistin sauman. Käspaikan sivuilla esitellään neuleiden saumoja ja sivun keskivaiheilta löytyy vuoropistosaumakin. En ole aikoihin sitä käyttänyt, mutta olen iloinen, kun löysin sen taas. Onneksi viimeistelyä ei ollut neljää saumaa ja 12 langanpäätä enempää ja tytöt saivat lahjansa valmiina juhlapäivänään.


Tytöt näyttivät tyytyväisiltä lahjaansa samoin heidän äitinsä. Itsekin olen hyvin tyytyväinen ja malli oli todella mukava neuloa. Juhlissa ollut vääräleuka (mies) ei oikein ymmärtänyt tällaisen vaatekappaleen käyttötarkoitusta ja kehotti minua useaan kertaan tekemään veljelleni joululahjaksi irtopuntit. Pitääköhän ottaa haaste vastaan?

Nämä ovat KyJyt #12 ja #13 ja lankaa kului mustaa kaksi kerää (100 g) ja pinkkiin vajaa kaksi kerää (91 g). Molempia lankoja on siis vielä reilusti jäljellä ja pitää keksiä, mitä niistä tekisi. Ei ole mikään ihme, ettei lankalaatikko tyhjene, kun projekteista jää yli enemmän lankaa kuin mitä niihin kuluu...

perjantai 5. elokuuta 2011

Kelttikiemuroita


Olen jo jonkin aikaa ihaillut Hullun Huivivuoden napissa olevaa kauluria. Ravelryn KYH-keskustelusta sain selville myös mallin nimen, Celtic cowl. Varastosta sattui löytymään malliin sopivaa punaista Fritidsgarnia ja niinpä tästä tuli KYH#21.

En ole aikoihin neulonut palmikoita, joten jouduin hieman palauttamaan tekniikkaa muistiin. Olen usein tehnyt kahden silmukan palmikot ilman apupuikkoa, mutta tällä langalla en sitä onnistnut tekemään. Alku vaati tarkkaavaisuutta, mutta loppuvaiheessa mallia ei tarvinnut kuin vilkaista. En ihan saanut jäljestä tasaista, mutta tokkopa siihen epätasaisuuteen kukaan muu kiinnittää huomiota.


Välillä oli hieman pöljä olo, kun väänsin tätä kesähelteillä mökillä. Olen kuitenkin tyytyväinen lopputulokseen ja varmasti tulen pitämään kauluria viileämmillä keleillä. Niin tämä siis jää minulle :-).

Lankaa ei kovin paljoa jäänyt jäljelle ja loppukerä on hukkunut jonnekin. Siksipä kirjaan langankulutukseksi 100g. Täytyy jossain vaiheessa neuloa lisää kelttikuvioita, kun ne ovat niin kauniita.

torstai 4. elokuuta 2011

Villaintoleranteille


Tällä kertaa hullun käsitöillälahjojan viattomiksi uhreiksi päätyivät pojan kummisetä puolisoineen. Olen moneen kertaan yrittänyt kummisedältä kysellä, tarvisiko hän pipoa, tumppuja, kaulaliinaa, sukkia tai jotain muuta. Hän on luvannut miettiä asiaa ja kertoa myöhemmin. En ole kuitenkaan selkeää toivetta missään vaiheessa saanut.

Alkukesästä kävivät kylässä ja hyökkäsin tällä kertaa puolison kimppuun. Hän kertoi tarvitsevansa sukat, mutta ongelmana on se, että villa kutittaa. Teräosa voisi vielä olla ihan villaa, mutta varren pitäisi olla jotain ihan muuta. Voisinko siis tehdä sukat, joissa olisi villainen terä ja puuvillainen varsi? Koska kokemukseni mukaan aika monet villan kutittavuudesta valittavat eivät ole missään vaiheessa päässeet kokeilemaan pehmeämpiä sukkalankalaatuja, vein puolison silittelemään sukkalankojani. Aikansa pyöriteltyään vaihtoehtoja hän päätyi siihen, että Kauhavan Kangasaitan Sukkis tuntui kaikkein vähiten kutittavalta. Lupasin tehdä siitä sukat (KYH#11).

Kannoin sukantekelettä uskollisesti ympäri Suomea, mutta en saanut neulottua muutamaa kerrosta enempää. Viime viikolla sitten neuloin sisulla sukat valmiiksi. Pahoin pelkään, että sukista tuli liian isot, kun en osannut osuttaa kantapäätä oikeaan kohtaan (en ole vielä tehnyt riittävän monia sukkia kärjestä aloittaen). Sukkiin meni vain 53 grammaa ja olisin voinut sittenkin aloittaa ne varresta. En tiedä, olisiko sekään lisännyt intoa, sillä lanka ei ollut mielestäni kovin kivaa neulottavaa. Lopputulos on kuitenkin pehmoinen ja viileä. Sukissa väritkin asettuvat nätimmin kuin samasta kerästä aiemmin virkatussa pipossa. Toivottavasti eivät kutita saajaansa. 


Kummisetä mainitsi josssain vaiheessa, ettei tykkää villaisista pipoista. Sainpahan siitä päähäni neuloa hänelle puuvillaisen pipon varastosta löytyvästä Tennesseestä. Malliksi seikkailuhenkiselle miehelle valikoitui Jacques Costeau -pipo (KYH#22). Lankaa kului 94 g. Tämä pipo on jo  käynyt sovituksessa ja on hyväksi todettu. Kummisetä vaikutti jopa yllättyneeltä, miten hyvin se istuu päähän. Päätään hän ei kuitenkaan kuvaaan lainannut, mutta onneksi minulla on tämä varapää, joka suostuu mukisematta jos minkälaisiin kuvauksiin.

Olen vähitellen päässyt sinuiksi suuren KYH- epäonnistumiseni kanssa :-). Virkkuukoukkukotelo on tosin samassa tilassa kuin oli KYHin päättyessäkin, mutta muita käsitöitä olen tehnyt. Tänään aloitin uuden KyJy-työnkin. Niitä aloituksia puuttuu kuitenkin vielä kymmenen ja kuumeisesti mietin, aloitanko väenvängällä kymmenen työtä lisää (lankaa ja suunnitelmia on) vai aloitanko vaan muutaman ja teen keskeneräiset nopeasti pois. On tämä elämä vaikeata välillä :-D

tiistai 2. elokuuta 2011

Niin lähellä, mutta niin kaukana


On KYH-loppuraportin aika.

Yksi projekti jäi kesken ja se harmittaa.

Yliarvioin taas viimeistelynopetuteni ja aliarvioin hommaan kuluvan ajan.  Pakko on myös myöntää, että ikä tekee tepposensa, enkä näe ihan kaikkea tehdä puolipimeässä keskellä yötä. Olisi myös pitänyt jättää KyJy väliin tai ainakin aloittaa se vasta KYHäilyjen valmistuttua. Olisi pitänyt myös määritellä projektit eri tavalla, sillä valmiiksi asti sain 43 erillista työtä. Vaikka yhä laskisin lasimerkit yhdeksi työksi niitä on 32. Seliseli...

Mutta näin tänä vuonna. Ensi vuonna voi sitten lähteä leikkiin mukaan hieman viisaampana tai sitten ei :-).

Jossain keskustelussa oli maininta siitä, ettei blogissa koskaan saa esitellä keskeneräistä työtä. Työhön tulee kirous, eikä se valmistu koskaan. Otan kuitenkin riskin ja esittelen teillä tämän keskeneräisen työn. Voinpahan sitten syyttää kammottavaa blogikirousta, jos se jää ikuisiksi ajoiksi tekemättä.


KesäYön Hullutus 2011
Tilanne 1.8.: aloitetut 25/25, valmiit 24/25
  1. Pesuhanskoja 2.6./ valmis 2.6.
  2. Tiskikukka 2.6./Valmis 5.6.
  3. Lasimerkkejä 3.6./Valmis 31.7.
  4. Tyyne patalappu x 2 3.6./valmis 10.6.
  5. Huivihattu 5.6. /valmis 5.6.
  6. Saroyan 6.6. / valmis 11.6.
  7. Huivihattu 7.6. /valmis 7.6.
  8. Kauluri 8.6. / valmis 15.6.
  9. Abyssal 8.6. / valmis 14.6.
  10. Virkkuukoukkukotelo 10.6.
  11. Sukat kärjestä aloittaen 11.6./Valmis 29.7.
  12. Jack Sparrow - tukka 11.6. / valmis 12.6.
  13. Bam May 12” - I love the V-Stitch 11.6. / valmis 15.6.
  14. Huivihattu vol. 3 12.6. / valmis 12.6.
  15. BAM June 12” - The Efflorescent Window 13.6. / valmis 15.6.
  16. Shell Brimmed Cloche soveltaen 14.6. / valmis 14.6.
  17. Cachecolar 15.6. / valmis 21.6.
  18. Huovutetut tossut 16.6./valmiit 29.7.
  19. Apinan housut ja liivi 18.6. / valmis 21.6.
  20. Willow Cowl 18.6. /valmis 23.6.
  21. Celtic cowl 21.6./ valmis 31.7.
  22. Jacques Costeau pipo 21.6./ valmis 25.6.
  23. Kärpässuoja 21.6./  valmis 24.6.
  24. Matonkuteesta virkatut korit 3 kpl 22.6. / valmis 22.6.
  25. Koristekukkaset edellisiin (4 kpl) 22.6. / valmis 22.6.
 Muutama KYH-työ on vielä esittelemättä ja palaan niihin tässä lähiaikoina.


Mut hei! Liinavaatekaappi ei ole aikoihin ollut näin tyhjä ja hyvässä järjestyksessä :-).

Kiitokset onnitteluista! Vaikka hieman haikein mielin seuraan tuota pienen kasvamista, kun se tapahtuu niin hirvittävällä vauhdilla...

maanantai 1. elokuuta 2011

Pikku ukko


Seitsemän vuotta sitten putkahti maailmaan parhain, ihanin, vaativin, monipuolisin, toivotuin, odotetuin, fiksuin, omapäisin ja täydellisin luomukseni. Kuten kaikki muutkin projektini tämä tuli valmiiksi myöhässä määräajan jo umpeuduttua. Sinä kesänä ainoat hellepäivät olivat elokuun alussa ja Vantaanjoki tulvi yli äyräiden. Yö oli lämmin ja täysikuu paistoi (näin minulle on siis kerrottu, kun itse olin keskittynyt vain omaan napaani).

Oi onnea!