Viuhka

En ole vieläkään saanut huiveista tarpeekseni, vaikka niitä on tullut tässä viime vuoden aikana jokunen tullut neulottua. Aina van tulee eteen uusia innostavia malleja.

Kuten tämä Wingspan (ravel-link). Ihastuin huivin rakenteeseen ja yksinkertaisuuteen. Tämä oli juuri sopiva miitti- koulutus- ja kokousneule, kun perusidea on  helposti muistettavissa ja neulominen on aina oikeaa. Lyhennetyt kerrokset pitivät kuitenkin mielenkiinnon yllä.

Langaksi valikoitui pitkään lankalaatikossa marinoitunut Evillan liukuvärjätty villalanka. Tällainen liukuvärjätty lankaa pääsee oikeuksiinsa tässä mallissa, samoin kuin malli pääsee oikeuksiinsa liukuvärjätyssä langassa. Pätin neuloa koko 225 gramman vyyhdin, kun kerran vauhtiin pääsin. Ohjeenmukainen huivi olisi ollut aika pieni, tämä riittää hyvin pariin kierrokseen kaulan ympäri.Puikot olivat uudet lempparipuikkoni eli 4,5 mm ChiaGoon pitsipuikot. Niillä tuli sopivan tiivistä ainaoikein-neuletta ja ovat muutenkin aivan ihanat

Onneksi nämä huivi-ihanuudet ovat löytäneet paikkansa. Jos eivät minun asustelaatikostani niin jonkun toisen.

Aurinkoista kevätviikonloppua kaikille! 

Solisee jo lupaavasti :-)

Jäät Helsingin edustalla

Ihastuin kovasti FALLen LEAVES -malliin (ravel-link) ja niin ovat ihastuneet ystävänikin. Yksi toi vyyhdillisen Cascaden 220-lankaa ja siitä neuloin tämän pipon. Silmukoita minulla oli 100 kappaletta ja tein kaksi täyttä mallikertaa. Resorin tein tarkoituksella tiukaksi 2,5 mm:n puikoilla, sillä omassa pipossani reuna on löystynyt vähän liikaa. Muuten neuloin pipon 4,5 mm:n pukoilla. En huomannut punnita pipoa enen kuin palautin sen ja jäljelle jääneen langan, mutta vyyhdistä jäi 15 - 20 grammaa. Malli sopii mielestäni oikein hyvin myös paksummallekin langalle.

Ilta ehti melkein tulla ennen kuin pääsin kuvaushommiin. Auringonlasku Katajanokan rannassa oli kuitenkin huikaisevan kaunis. En koskaan saa tallennettua valokuviin todellista tunnelmaa, mutta ehkä tämä antaa jonkinlaisen käsityksen tilanteen kauneudesta.

Viimeistä edellinen

KauluriKAListelu lähenee loppuaan. Odottelen täällä viimeisen kaulurin ohjetta malttamattomana. Se vaikuttaa kaikista lupaavimmalta koko sarjasta.

Tämä viimeistä edellinen kauluri on Perpetually Persistent Cowl. Omista varastoista ei löytynyt riittävän paksua lankaa, joten oli pakko käydä kaverin lankalaatikolla. Kiitokset Karoliina langan antamisesta neulottavaksi! Toivottavasti kauluri on mieluinen.

Ohjeen lanka oli erittäin paksua ja sainkin käytettäväkseni Ingeborg Michels Gernsbach Naturwolle Michels multicolor -lankaa herkullisen värisenä. Ohjeen lanka oli vieläkin paksumpaa, joten lisäsin 20 silmukkkaa aloitukseen ja sain sopivan ympärysmitan. Olisin voinut tehdä alkuun muutaman kerroksen enemmän, mutta en osannut arvioida langan riittävyyttä. Mallikuvion väliosaan tein pari ylimääräistä kerrosta ja mallikuvion päätyttyä neuloin loppuun kaiken langan. Loputulos olisi voinut olla tasapainoisempi, mutta kiva on näinkin.

Neulomiseen ei mennyt kuin muutama tunti eli nautinto tulee lähinnä vauhdin hurmasta. Lanka oli mukavan paksua ja rouheata ja aivan unelmaisen väristä.Mallikuvio itsessään ei ollut mitenkään ihmeellinen.

Kiitokset kaikista kommenteista pääkallopostaukseen. Pääkallot eivät ole vielä päässeet kouluun, sillä ilmat ovat yhä suosineet kypärämyssyä. Toivossa on kuitenkin hyvä elää.

Pääkallokeli

Ainakin täällä etelässä on tällä hetkellä hyvin liukasta. On todellinen pääkallokeli. Ulkona saa liikkua todella varovaisesti, ettei käy huonosti.

Sain viimein valmiiksi myös Pojan pipon ja kaulurin. Kaulaliinaa tuo ei ole koskaan suostunut pitämään. Huitelisi vain takki auki ja kaula paljaana koko talven. Pakkasilla olen pakottanut pukemaan päähän kypärämyssyn, kun siinä tulee kauluri samassa. Kun alkuvuodesta neuloin Miehelle kaulurin, alkoi Poikakin lämmetä sille ajatukselle. Toiveissa oli saada musta kauluri, jossa on paljon pääkalloja.

Sain kaulurin neulottua ja siihen yhden pääkallonkin kirjottua. Pipokin valmistui aika nopeasti odottelemaan pääkalloaan. Yritin tarjota pojalle yksikalloista kauluria, mutta ei se kelvannut. Olisi pitänyt olla monta erikokoista kalloa pitkin ja poikin. Kauluri ja pipo hautautuivat käsityökorin pohjalle.

Jossain vaiheessa sain neuvoteltua pääkallojen lukumäärän minimiin, mutta silti projektin loppuun saattaminen antoi odottaa itseään. Tänä aamuna heräsin auringonpaisteeseen. Kevät tulee ja kohta ei enää tarvita pipoa ja kauluria. Ensi talvena saattavat jo olla liian pienet. Auringonpaisteessa onnistui myös pipon pääkallon silmukoiminen. Oli meinaan aika tuskaa nähdä mustia silmukoita talvivalossa.

Kauluri on miehelle neulomani Hugon pienoismalli ja pipon aloitin päälaelta, kun optimistina ajattelin lankani riittävän. Malli pääkalloihin löytyi kuvahausta hakusanalla knitted skulls. Kaikkea muutakin kivaa meni tästä hausta odottamaan inspiraatiota. Lankana on Dropsin Merino Extra Fine, joka on oikein mukavaa ja pehmeää lankaa. Sain kanssaneulojalta kaksi kerää kauluria varten ja yhden kerän ostin lisää, kun pipoinspiraatio iski. Viimeisen kerän jämät (n. puolet) lykkäsin Anulle raitalangaksi, kun hän on paljon neulonut tuota lankaa.

Huomenaamulla nähdää, lähtevätkö kallot kouluun vai jäävätkö kotiin häpeämään. Pitäkää peukkuja, etteivät hautaudu eteisen lipaston laatikkoon, kuten niin monet muut Pojalle neulomani jutut.

10 minuuttia

Jos sitäkään meni näiden enkeleiden tekemiseen. "Tekemispaketti" oli odottanut kaapissa useamman vuoden ennen kuin sain aikaiseksi askarrella enkelit. Miten se välillä voikaan olla niin vaikeaa? Muutamaan kertaan materiaalipussi tuli vastaan ja ajattelin, että teen ennen joulua ja annan äitille joululahjaksi. Viime jouluna taisi pussi matkustaa kassissa edes takaisin ja enkelit olivat yhä tekemättä.

Viime viikolla siivoilin taas askarteluhuonettani ja pussi tuli vastaan. Siltä istumalta otin liimaputkilon kaapista ja askartelin enkelit valmiiksi. Aikaa meni kymmenen minuuttia. Enkelit pääsivät sitten äitin mukana odottamaan ensi joulua. Ja askarteluhuoneessa on taas muutama kuutiosenttimetri enemmän tilaa.

Tädämtädäää!!!

 Olispa jo kesä....

"34, 45 ja 67. Nää on niinkuin hyviä lukuja, kun ne ei sellaisia ihan tasalukuja ja ne on vähän enemmän kuin tasaluvut ja silleen."

Onni on siis arponut Talviarvonnan voittajat. Toivottavasti olen laskenut oikein (tarkistin).

Patalaput saa Lyyti ja tiskikukat menevät Akustiinalle ja Marjaana L:lle. Laitatteko minulle sähköpostitse yhteystietonne ja inhokkivärinne (ettei tule juuri sitä), niin laitan palkinnot tulemaan. Toivon olevani nopeampi kuin viime vuonna :-) Sähköpostini on tintinluomukset ät gmail piste com.

Kiitos kaikista ihanista kommenteistanne. Niiden voimin taas jaksaa täällä päivitellä. Tervetuloa myös kaikille uusille lukijoille ja kiitokset myös kaikille "vanhoille" hörhöystäville. Olen poistanut sanavahvistuksen, jotta kommentointi olisi helpompaa ja sujuvampaa. Ei tarvitse enää todistella, ettei ole robotti.

Toivottavasti kevätaurinko alkaa pian lämmittää ja sulattaa näitä lumikasoja. Nyt alkaa tämä talvi riittää.

Puolimatkan krouvi

KauluriKAListelussa olen jo voiton puolella. Tämä on sarjan kolmas kauluri eli Weeble Wooble cowl. Ohje oli tälläkin kerta muutamassa kohdassa monitulkintainen, mutta malli itsessään on sellainen, että yksi silmukka sinne tai tänne ei menoa haittaa. Rakenne on pitkälti samanlainen kuin peruslenkkikaulahuivissa, mutta lyhennetyillä kerroksia tehdään kolme kuplaa rikkomaan reunan suoruutta.

Jälleen kerran totesin, että lankavalinnalla on merkitystä. Regian Hand Dye effect on väreiltää juuri sopiva, mutta joku tiukkakierteisempi ja tasaisempi lankalaatu olisi ollut kauniimpi. Vaikka väri onkin kaunis ja väriliuút tasaiset, ei tämäkään kauluri ole minun väriseni, joten kiertoon lähtee tämä kaveri. Varastoista on kuitenkin taas poistunut yksi reilu kerä eli 113 grammaa ja olen yhtä kauluria kekeneempi.

Olen taas läpikäynyt lankavarastoni ja kyllä sieltä kaikenmoista löytyy. Yritänkin nyt ensisijaisesti neuloa kotoa löytyviä lankoja ja kääntyä lankakauppojen puoleen vain viimeisimmässä hädässä. Se hätä ei tosin kovin äkkiä tule :-)

Aurinko oi

 Joulun molemmin puolin, vuoden pimeimpänä aikana hiljakseen virkkailin ja neuloin ystäväpariskunnalle tuparilahjaa. Toiveena oli patalappuja, jostain väristä. Itselläni oli taas kova aurngonnälkä ja siksi väreiksi valikoituivatkin nämä kirkkaat keltaiset ja oranssit. Yllättäen parvekeen matonkudearkusta löytyi keltaistakin kudetta, mistä lie sinne tullut.

Koriin virkkasin parin Tyynen patalappuja kirpparilta ostetuista langoista. Vähän piti lisäksi ostaa Mandarin petit -lankaa jatkoksi, että sain patalappuihin pitsireunatkin (kun mummokin aina teki niihin sellaiset).

Tiskikukat neuloin tällä kertaa Villavyyhdistä ostamastani Creativ Cotton langasta. Tarkoitus oli alunperin virkata näistäkin patalapuja, mutta lanka oli siihen tarkoitukseen hieman liian paksua. Yhteen kukkaan meni melkein koko kerä, muutama gramma jäi jäljelle. Kivat tiskikukat siitä kuitenkin tuli. Ja ah näitä värejä!

Itse en osaa keltaista ja oranssia käyttää pukeutumisessa tai sisustuksessa, mutta nautin aina niin valtavasti, kun saan nitä neuloa tai virkata. Onneksi on lähipiirissä ihmisiä, jotka niitä osaavat arvostaa.

Nyt sitten vain tuparikutsua odottelemaan. Kerrankin on lahja hyvissä ajoin valmiina.

Pst! Talviarvonta.

Kakkoskauluri

Tässä on kauluriKAListelun toinen tuotos eli A Very Good Cowl Indeed. Ohje oli tällä kertaa selkeä ja yksselitteinen (ja muut ehtivät bongata virheet ennen kuin itse pääsin tositoimiin). Langaksi valitsin äitiltä joululahjaksi saamaani Tindeä. Tinde on paksumpaa kuin ohjeen langat, mutta valitsin annetuista vaihtoehdoista pienimmän silmukkamäärän sisältävän ja sain sopivan kokoisen kaulurin.

Kaulurissa on kahta erilaista pitsimallia. Alussa ja lopussa on yksinkertaisempaa ja keskellä monimutkaisempi kuvio. Molemmat olivat aika helppoja ja niitä pystyi neulomaan kokoustaessa. Virheet huomasi helposti viimeistään seuraavalla kerroksella ja ne oli helppo korjata. Neuloessa tuo monimutkaisempi kuvio tuntui sekavalta, mutta ihan kauniiltahan se tuossa näyttää. Tosin kaulurin olisi voinut neuloa ihan pelkästään yksinkertaisemmallakin mallikuviolla, kun ei kuvio kuitenkaan niin hirveästi näy.

Minulla ei ole aiemmin ollut tällaista pötkömallista kauluria, enkä oikein ole ihan varma, mitä tästä ajattelen. Kaula on kyllä hyvin suojassa, kun kauluri menee vielä vähän kurttuunkin. Niska ja rintamus jäävät sitten lämpöä vaille. Alan kallistua sille kannalle, että perinteinen lasten kaulurin malli olisi myös aikuisella kaikkein toimivin. Ehkä tämä KAListelun kokemuksilla kehittelen ihan oman kaulurin. Tämä yksilö sopii takkini väreihin ja riittää lämmittämään kaulaa, kun kaikki napit ovat kiinni. Käyttökelpoinen on siis ja käytössä jo ollutkin

En ole ihan varma vielä, mitä ajattelen Tindestä. Se ei ole kovin tiukkakierteistä ja neuloessa saa olla tarkkana säikeitten kanssa. Kaulalla tuntuu lämpimältä ja ainakin minulle riittävän pehmeältä. Toivottavasti ei nyppyynny kauheen pahasti. Lankaa kauluriin meni käytännöllisesti katsoen koko vyyhti (muutama gramma jäi yli).

Kolmas kaulurikin on jo valmiina ja vielä on viikko siihen, kun neljäs ohje ilmestyy. Toivottavasti muistan asian silloin, kun sitä ole kuin neljä päivää aikaa neuloa (paksu lanka ja pienehkö kauluri). Huivin voisi vaihteeksi laittaa puikoille sitä odotellessa.

Auli arpoo!

Ihanassa Virveriikka-blogissa on arvonta meneillään! Käykäähän osallistumassa.

Vielä ehdit osallistua minunkin talviarvontaani :-).