Pipo, jos toinenkin

Kaveri kysyi viime vuoden lopulla, voisinko neuloa muutaman pipon hyväntekeväisyyteen. Ennen joulua oli muita kiireitä, mutta päätin ryhtyä hommiin heti vuoden alusta. Olisin saanut projektia varten lankaakin, mutta Aloitin kuitenkin oman lankavaraston "aarteilla".

Ensimmäisenä puikoille pääsi jo poistopussissa ollut Novitan Aino.Siitä valmistui ensimmäisenä Mario-myssy (ravel-link). En ollutkaan vielä tätä mallia kokeillut. Neuloin niin innokkaasti, että korkeutta tuli hieman liikaa, mutta en kuitenkaan lähtenyt purkamaan vaan annoin olla. Lapset ja teinit pitävät isoista pipoista, eikö vain?

Seuraavaksi Ainosta valmistui Jacques Cousteau -pipo ja perusribbipipo vähän erilaisella kavennuksella. Jälkimmäiseen piti hakea jatkoa Isovelilangasta. Onneksi oli juuri värimaailmaan sopivaa lankaa varastossa.

Mario-myssyn ohjeissa mainittii Novitan Mambo ja muistinkin, että minulla on jossain korin pohjalla yksi kerä sitäkin. Tämä Mario jäi puolestaan hieman lyhyeksi. Lanka olisi riittänyt pariin lisäkerrokseen, mutta en viitsinyt purkaa, joten tein loppulangasta tupsun. Tämä myssy tuo mieleeni Where's Wally -kirjat, joten nimesin sen Wallyksi. Tosin huomasin juuri, että Wallyn pipossa on valkoistakin.

Anu löysi jostain Capucine-myssyn mallin ja niin minäkin siitä innostuin. Nyt pääsi puikoille hyvin marinoitunut Gjestalin Cortina-lanka (Lankamaailman aloittaessa tuli ostettua yhtä ja toista, kun kerran halvalla sai). Ihan eivät ole mittasuhteet kohdallaan, mutta piposta tuli kuitenkin kouluikäisen päähän sopiva, joten saa lähteä myös tällaisenaan matkaan.

Cortinaa oli myös valkoisena, mutta en viitsinyt tehdä toista Capucinea. Enkä jaksanut kaivella pipomallejakaan, joten päätin tehdä omasta päästä. Olen joskus jossain nähnyt tällaisen päälaelta kurotun pipon jossain ja päätin kokeilla. Olisi ehkä sievempi ohuemmasta langasta, mutta omasta mielestäni tästä tuli ihan hauska. Anu ja Poika eivät ole asiasta samaa mieltä, mutta saapi tämäkin Jauhosäkki-pipo lähteä maailmalle.

Nyt meni päällimmäinen pipotus ohi, mutta saatan vielä palata aiheeseen, kunhan saan palautetta siitä, millaiset pipot parhaiten tekevät kauppansa (toim. huom. menevät hyväntekeväisyyteen, vaikka kauppa-ilmaisua käytänkin). Lankaa näihin pipoihin kului aika lailla puoli kiloa. Tämän projektin suurn nautinto oli saada pitkään nurkissa pyörineitä ei niin ihania lankoja liikenteeseen.

Nyt voin hyvällä omallatunnolla jatkaa virkkausprojektiani.

Nautinnollisia talvipäiviä!