Muistan lapsuudestani erittäin elävästi naisen logiikkaa parjaavan sketsisarjan. Ilmeisesti naisen logiikasta johtuuu se, etten ihan aina ymmärrä miehen logiikkaa. Ainakaan tuon omani.
Hänellä tuntuu välillä olevan (liiankin) suuri luottamus ompelutaitoihini ja olenkin muutamaan kertaan joutunut tuottamaan pettymyksen. Tällä kertaa hän sanoi tarvitsevansa uimahousuihinsa riputuslenkin, johon voisi ripustaa silmälasikotelon uinnin ajaksi. Tapani mukaan yritin kiemurrella tehtävästä eroon ja ehdotin, että hän ripustaisi silmälasikotelon uimahousujen kiristysnaruun. Solmu on keskellä edessä, joten asiaa kokeiltuamme päätimme luopua ajatuksesta.
Niinpä hän sitten kävi kaivelemassa solkilaatikkoani ja valitsi sieltä karabiinilukon ja avainrenkaan. Lukon ompelin uimahousuihin ja avainlenkki kiinnitettiin silmälasikoteloon. Ihan hyvin kuulemma toimi. Tosin yhä edelleen mietin, etteikö niillä vahvuuksin olevilla uimalaseilla pärjäisi pelkältään siellä altaan puolella...
3 kommenttia:
Toivottavasti lukko pitää, tai sitten joutuu sukellushommiin!
totesi äitimuoriwablens
Luultavasti tekemänne ratkaisu säästi miehen melkoiselta nolostelulta allasosastolla. ;D
Itse sain tänään neulekahvilaan lähtiessäni kuulla viimeisenä, että "missäs ne sun langat sitten on, kun nyt mä ompelen ne napit itse". Isännän talvitakissa on napit vähän löyhällä olleet jo viime talvesta(!) ja nyt ilmeisesti riitti. ;)
Heh! Meillä taas ukko päätti ruveta ompelemaan verhoja, kun mä en muka ikinä kerennyt.. Homma alkoi silleen, että "opetatko käyttämään mua ompelukonetta, niin lyhennän noi verhot?" Lyhensin sitten lopulta itse.
Lähetä kommentti