Merentakaisia tunnelmia

Lähetimme kesällä Lilan kanssa paketin yhteiselle blogisystävällemme Ká:lle Brasiliaan. Jokin aika sitten esittelin hänelle neulomani sukat ja niiden lisäksi laitoin pakettiin muutaman kerän villaista vauvalankaa. Brasiliasta ei tahdo villalankaa saada ja minusta on harmillista, että hän joutuu tekemään kaikki ihanat vauvaneuleensa akryylilangasta (tosin akryyliallergia taitaa olla aika pohjoismainen ilmiö).

Aika pian oman pakettimme saapumisen jälkeen saimme Lilan kanssa yhteisen vastalahjan. Paketissa oli kaksi Ká:n sisaren tekemään tilkkutyökassia, luonnonsaippuaa ja lankaa - akryylilankaa. Eilen vihdoin tapasimme Lilan kanssa ja jaoimme paketin sisällön. Lila antoi minun valita kassin ensin ja valitsin tämän enkelikassin. Toinenkin oli kaunis, mutta ei niin hyvin minun väreihini sointuva. Lilakin vakuutti olevansa valintaani tyytyväinen, joten hyvä niin.


Täytyy tunnustaa, että minulla on hyvin vahva akryyliallergia ja langat eivät kauniista väreistään huolimatta oikein sykähdytä. Taidan laittaa ne lankakoriin odottamaan aikaa tulevaa, ei sitä koskaan tiedä, milloin niitä tarvitaan. Ehkä... (Desculpe Ká, vou tentar algum dia tricotar estas lãs de acrílico.. rsrsrs.)

Koko paketti tuoksui Brasilialta. En ole aikaisemmin tullut ajatelleeksi asiaa, mutta huomasin, että jalkapallopoikienkin tavaroissa oli kesällä sama tuoksu. Tosin en osaa päättää, onko se tuoksu vai haju :-). Tutulta se kuitenkin tuntuu ja mieli palaa meren toiselle puolelle ja aikaan menneeseen. Hymyilyttää.


Obrigada Ká!


PS: Virveriikka-blogissa on arvonta meneillään ja on muutenkin vierailemisen arvoinen paikka. Tervemenoa kaikki!