Melkein

Neuloin Miehelle pari vuotta sitten kaulurin hänen toiveidensa mukaan. Minua hieman epäilytti hänen suunnitelmansa, mutta tein sen niin kuin pyydettiin. Kuten arvelinkin, alkoi Miehen niskaa jossain vaiheessa paleltaa. Hän kysyi, voisinko neuloa kauluriin jatkoa, mutta totesin olevan helpompaa tehdä kokonaan uusi.

Langaksi valitsin taas Cascaden 220 superwash sportia. Ullaneuleen arkistosta löytyi Hugo-kaulurin ohje ja sillä aloitin. Mieheni villakangastakki on kuitenkin aika avokaulainen. Olkapäät oivat jo peittymässä, mutta etuosa ei vielä riittänyt kauluksen alareunaan asti. Jatkoin etulärpäkettä lyhennetyin kerroksin ja sainkin näin lisää pituutta kaulurin etuosaan. Lopuksi neuloin joustinneuletta reunoihin. En viitsinyt miettiä enää lisäyksiä ja reuna menikin jonkin verran kippuraan. Kunnon höyrytys sai sen kuitenkin asettumaan. Korjaan sen myöhemmin, jos aiheuttaa ongelmia. Tästä tuli siis melkein Hugo.

Pitihän tämänkin kaveriksi saada pipo ja aloitin sen Cousteau-pipon ohjeella. Kavennuset tein kuitenkin eri tavalla, joten tämä on melkein Cousteau. Lankaa kului yhteensä 200g, joista 62 grammaa pipoon. Pidän todella paljon tästä langasta. Se on pehmeää ja mukavaa neuloa. Katsotaan, miten hyvin kestää käyttöä.

Vihdoin ja viimein olen saanut luvan neuloa myös Pojalle kaulurin ja se on jo työn alla. Ja pipoja on tulossa vielä lisää. Pitäisiköhän tehdä välillä jotain muuta?

Mistä näitä pipoja oikein tulee?

Tammikuu on pipokuu - ainakin minulla. Tällä kertaa vuorossa oli kertakaikkisen ihana FALLenLEAVES-pipo (ravel-link). Suomenkielisen ohjeen saa Joensuun Käsityövakasta, kun ostaa langat hattuun. Suosittelen tätä ohjetta lämpimästi.

Omista varastoista ei löytynyt sopivaa lankaa ja halusin tällä kertaa tehdä mahdollisimman tarkasti ohjeen mukaan. Läksin etsimään ohjeen lankaa eli Rowanin Felted tweediä (175 m / 50 g). Tikatan Rowan-valikoimista ei sitä löytynyt, enkä viitsinyt lähteä kaupungille. Siispä ryhdyin miettimään muita vaihtoehtoja. Tikatassa ainoa jokseenkin samaan metrimäärään yltävä lanka oli Sandnesgarnin Sisu (160 m / 50 g). Tulipa sitäkin kokeiltua. Ihan mukava peruslanka, mutta ei herättänyt suuria tunteita. Ohjeen tiheydellä sain omaan päähäni sopivan pipon 56 cm -ohjeella. Neuloin puoli mallikertaa lisää pituutta, sillä halusin käyttää langan mahdollisimman tarkkaan (jäljelle jäi 3 g).

Katsastin myös Villavyyhdin valikoiman ja sieltä löytyi täsmälleen oikean vahvuista lankaa - Elsebeth Lavoldin Silky wool. Lanka on ylellinen yhdistelmä villaa (65%) ja silkkiä (35%). Lanka on myös tweedmäistä ja sopii malliin paremmin kuin sileä Sisu. Hankalin vaihe koko prosessissa oli saada lanka kerittyä. En tiedä, miten onnistuinkaan sotkemaan vyyhdin ja kerimiseen menikin tuplasti aikaa normaaliin verrattuna. Aluksi minua myös häiritsi silkin haju, mutta siihenkin tottui vähitellen. Lanka oli nahkeampaa neulottavaa kuin Sisu, mutta pidän tästä versiosta itse enemmän. Uskalsin osta vain yhden vyyhdin ja siitä jäi samaiset 3 grammaa jäljelle.

Pitsikuvio on kaunis ja helposti muistettava. Muistin toista pipoa tehdessäni kuvion ulkoa ja neulominen onnistui neuletapaamisessakin. Malli on nerokkaan kaunis. Pidän erityisesti siitä, että lehtiruodit alkavat jo joustinreunassa ja jatkuvat keskikavennuksiin asti. Pipo on erityisen kaunis ylhäältä katsottuna. Onneksi olen lyhyt, joten joku saattaa jossain tilanteesta päästä nauttimaan tästä näkymästä. Eiköhän näitä lehtiä tipu täällä myöhemminkin :-)

Ja arvatkaa, mitä on tälläkin hetkellä kesken?

Addiktio

 Mitä tekee käsityöaddikti, kun omasta työstä loppuu lanka? Neuloo kaverin työtä, vaikka se olisikin BEIGEä isoveikkaa :-). Muutaman kerroksen sain tehtyä ja samalla sain kaupattua pois omat isoveikan jämät. Loppujen lopuksi taisin jäädä voiton puolelle. Välillä tosin pitäisi ihan harjoitella sitä, että istuisi vain tekemättä mitään. Kauankohan jaksaisin?

Masokistineuloja tai tässä tapauksessa masokistivirkkaaja on taas saanut nautintoa tuhotessaan lankakorinsa kammottavuuksia. Jostain kirpparilta on joskus tarttunut mukaan vajaat kaksi kerää Novitan Maxia. Olen joskus käyttänyt tätä lankaa kangaspulla kutoessani ja tuntuma oli ihan positiivinen. Virkkaaminen tästä langasta oli suoraan sanottuna tuskallista.

Pakkohan langat oli kuitenkin käyttää ja niistä syntyi yksi lippamyssy ja yksi kipa-mallinen sytomyssy. Viimeksi mainittu sopii lapselle tai pienipäiselle miehelle eikä tule ihan korville asti. Lankaa kului yhteensä 155 grammaa, joista aika tarkkaan 100 grammaa lippamyssyyn. Tämän projektin nautinto-osuus oli lankavaraston tyhjentämisessä. Nopeammin se tietysti kävisi lahjoittamalla langat pois, mutta se tuntuu vähän huijaamiselta.

Kiitokset kaikille ihanista kommenteistanne edelliseen postaukseeni. Joku kysyi, mistä olen saanut käyttämäni mallit.Osallistuin Ravelryn 2011 Crochet Block-A-Month CAL -ryhmään ja sieltä sain linkit ohjeisiin. Tällekin vuodelle on taas oma ryhmänsä ja vielä ehtii hyvin mukaan. Itse en ole ihan varma osallistunko vai en. Jämälankoja ei ole enää peitollista, enkä osaa tällaiseen projektiin varta vasten lankaa ostaa. Mutta parempi olla sanomatta mitään. Mieli saattaa tässä matkan varrella muuttua :-).

Tropiikin kukkia

Tämä projekti on alkanut aikalailla vuosi sitten, kun ilmoittauduin Ravelryssä Crochet Block a Month 2011 -ryhmään. Jaksoin tehdä tammi-huhtikuun palat suunnilleen oikeaan aikaan aina mallin ilmestyttyä. Touko- ja kesäkuun palat tein KYHäilyinä ja lopus palat oli tarkoitus tehdä KyJy-töinä, mutta toisin kävi. Yhden palan sain aloitettua ja siihen se homma silloin jäi.

Joulun jälkeen palat palasivat mieleen ja päätin tehdä peiton valmiiksi. Sainkin palat virkattua viime vuoden puolella, mutta suurin työ oli vielä edessä. Koska kaikki palat on tehty eri mallilla, ovat ne myös hieman eri kokoisia. Muutamaan jouduin virkkaamaan lisää ja taisinpa yhdestä purkaa kerroksen. Kesäkuun palan purin puoleen välin, kun reunat olivat niin kuperat, ettei niitä olisi saanut mitenkään nätisti ommeltua mihinkään.

Pitkään mietin, millä värillä ja miten palat yhdistäisin. Kaikkia muita vaihtoehtoja harkittuania päädyin virkkaamaan palat yhteen marttasinisellä langalla. Peitosta tuli aika pieni ja hetken harkitsin, että olisin virkannut paljoa vielä lisää. Ihastuin kuitenkin lokakuun palan värien kulkuun niin kovasti, että päätin tehdä koko peitolle reunuksen samalla tavalla. Viimeiset kerrokset olivatkin aika pitkiä :-)

Peitto on virkattu pääosin varastosta löytyneistä 7 veljestä -langoista. Oranssia jouduin ostamaan lisää, kun se loppui kesken, enkä malttanut odotella pääsyä kavereiden varastoille. Peitto painaa 1126 grammaa, joista 803 grammaa kirjaan tämän vuoden langankulutukseen (loput on kirjattu viime vuonna).

Aika ihana tuli!

Tässä vielä linkit ohjeisiin:

Tammikuu - Maggie's square

Helmikuu - Pineapple blossom

Maaliskuu - Starbust flower

Huhtikuu - Lace petals

Toukokuu - I love the V-Stitch

Kesäkuu - The Efflorescent Window (ravel-link)

Heinäkuu - Yarn clouds

Elokuu - Nordic star

Syyskuu - Kata

Lokakuu - Chocolate Delight

Marraskuu - Remember me

Joulukuu - Snowfall 112" square

Pipo, jos toinenkin

Kaveri kysyi viime vuoden lopulla, voisinko neuloa muutaman pipon hyväntekeväisyyteen. Ennen joulua oli muita kiireitä, mutta päätin ryhtyä hommiin heti vuoden alusta. Olisin saanut projektia varten lankaakin, mutta Aloitin kuitenkin oman lankavaraston "aarteilla".

Ensimmäisenä puikoille pääsi jo poistopussissa ollut Novitan Aino.Siitä valmistui ensimmäisenä Mario-myssy (ravel-link). En ollutkaan vielä tätä mallia kokeillut. Neuloin niin innokkaasti, että korkeutta tuli hieman liikaa, mutta en kuitenkaan lähtenyt purkamaan vaan annoin olla. Lapset ja teinit pitävät isoista pipoista, eikö vain?

Seuraavaksi Ainosta valmistui Jacques Cousteau -pipo ja perusribbipipo vähän erilaisella kavennuksella. Jälkimmäiseen piti hakea jatkoa Isovelilangasta. Onneksi oli juuri värimaailmaan sopivaa lankaa varastossa.

Mario-myssyn ohjeissa mainittii Novitan Mambo ja muistinkin, että minulla on jossain korin pohjalla yksi kerä sitäkin. Tämä Mario jäi puolestaan hieman lyhyeksi. Lanka olisi riittänyt pariin lisäkerrokseen, mutta en viitsinyt purkaa, joten tein loppulangasta tupsun. Tämä myssy tuo mieleeni Where's Wally -kirjat, joten nimesin sen Wallyksi. Tosin huomasin juuri, että Wallyn pipossa on valkoistakin.

Anu löysi jostain Capucine-myssyn mallin ja niin minäkin siitä innostuin. Nyt pääsi puikoille hyvin marinoitunut Gjestalin Cortina-lanka (Lankamaailman aloittaessa tuli ostettua yhtä ja toista, kun kerran halvalla sai). Ihan eivät ole mittasuhteet kohdallaan, mutta piposta tuli kuitenkin kouluikäisen päähän sopiva, joten saa lähteä myös tällaisenaan matkaan.

Cortinaa oli myös valkoisena, mutta en viitsinyt tehdä toista Capucinea. Enkä jaksanut kaivella pipomallejakaan, joten päätin tehdä omasta päästä. Olen joskus jossain nähnyt tällaisen päälaelta kurotun pipon jossain ja päätin kokeilla. Olisi ehkä sievempi ohuemmasta langasta, mutta omasta mielestäni tästä tuli ihan hauska. Anu ja Poika eivät ole asiasta samaa mieltä, mutta saapi tämäkin Jauhosäkki-pipo lähteä maailmalle.

Nyt meni päällimmäinen pipotus ohi, mutta saatan vielä palata aiheeseen, kunhan saan palautetta siitä, millaiset pipot parhaiten tekevät kauppansa (toim. huom. menevät hyväntekeväisyyteen, vaikka kauppa-ilmaisua käytänkin). Lankaa näihin pipoihin kului aika lailla puoli kiloa. Tämän projektin suurn nautinto oli saada pitkään nurkissa pyörineitä ei niin ihania lankoja liikenteeseen.

Nyt voin hyvällä omallatunnolla jatkaa virkkausprojektiani.

Nautinnollisia talvipäiviä!

Omituisia ompeluksia

 Muistan lapsuudestani erittäin elävästi naisen logiikkaa parjaavan sketsisarjan. Ilmeisesti naisen logiikasta johtuuu se, etten ihan aina ymmärrä miehen logiikkaa. Ainakaan tuon omani.

Hänellä tuntuu välillä olevan (liiankin) suuri luottamus ompelutaitoihini ja olenkin muutamaan kertaan joutunut tuottamaan pettymyksen. Tällä kertaa hän sanoi tarvitsevansa uimahousuihinsa riputuslenkin, johon voisi ripustaa silmälasikotelon uinnin ajaksi. Tapani mukaan yritin kiemurrella tehtävästä eroon ja ehdotin, että hän ripustaisi silmälasikotelon uimahousujen kiristysnaruun. Solmu on keskellä edessä, joten asiaa kokeiltuamme päätimme luopua ajatuksesta.

Niinpä hän sitten kävi kaivelemassa solkilaatikkoani ja valitsi sieltä karabiinilukon ja avainrenkaan. Lukon ompelin uimahousuihin ja avainlenkki kiinnitettiin silmälasikoteloon. Ihan hyvin kuulemma toimi. Tosin yhä edelleen mietin, etteikö niillä vahvuuksin olevilla uimalaseilla pärjäisi pelkältään siellä altaan puolella...

Miehelle

Kävi taas klassisesti ja Miehelle suunnitteilla ja tekeillä ollut neulelahja jäi kesken eikä ehtinyt pukinkonttiin. Onneksi oli muita lahjuksia varattuna, joten ei tuo joutunut tyhjin käsin aattoiltana istumaan. Miehelläni on nimipäivä heti näin vuoden alussa, joten otin itseäni niskasta kiinni ja tein lahjan valmiiksi nimipäivälahjaksi.

(Picasa ei nyt syystä tai toisesta suostu kääntämään kuvaa, enkä jaksa vääntää.)

Pipo on vanha tuttu Cousteau-pipo. Muutin hieman kavennuksia. Jätin ehjäksi kolmen oikean silmukan ryhmän ja kavensin ihan tavallisessa kaksi oikein yhteen -kavennuksella. Mielestäni kavennuksesta tuli näin kauniimpi kuin ohjeen mukaisella kavennuksella. Siitä en tahdo oikein saada siistiä. Lanka on uutta lempilankaani - Cascade 220 superwash sportia (100% merinovillaa). On meinaan todella pehmeää lankaa, jota on ihana neuloa. Koska minulla on tiukka käsiala, tikuttelin lankaa 4,5 mm puikoilla.

Alkuperäinen suunnitelma oli neuloa kaulaliina (pipo tuli vähän niin kuin siinä sivussa). Aloin neulomaan Cerus-kaulahuivia (ravel-link), mutta se ei vain istunut tälle langalle tai käsialalleni. Se vaatisi ehkä vähän paksumman langan toimiakseen. Linen stitch jäi kuitenkin vaivaamaan mieltä ja sitä täytyy kokeilla uudestaan myöhemmin.

Jotain jujua piti kaulahuiviin kuitenkin keksiä ja inspiraation sain Hitchhiker-huivista. Tämä kaulaliina vaati hieman enemmän viimeistelyä kuin esikuvansa, mutta olen tyytyväinen lopputulokseen. Huivi sai nimekseen Corona, kun värinsäkin puolesta tuli aurinko mieleen. Miehen yksinkertaistettu fysikaalinen selitys: corona on jotain esinettä ympäröivä hohde. Kruunukin on samaa alkuperää ja reunan muotoa voisi sanoa myös kruunumaiseksi (suureelliset selitykset täällä tällä kertaa).

Pipo painaa 66 grammaa ja huivi 114 grammaa. Jäljelle jäänyt nöttönen painaa 20 grammaa, joten kerrankin olen saanut vyötteen lupaaman määrän lankaa. Suunnitelmien muuttuessa ja laajentuessa kävin hakemassa lisää lankaa kahtenkin otteeseen (kun nyt yritän olla ostamatta varmuuden vuoksi -lankaa).

Kaikkein oleellisinta on kuitenkin se, että myös Mies on tyytyväinen kaulahuiviinsa ja pipoonsa. Ovat kuulemma lämpimät ja huivi on pehmeämpi kuin vanha kaulahuivi. Josko tänä vuonna pääsisi tekemään lisää neuleita hänelle.

Pääasioita

Vuosi on alkanut päähineiden parissa. Olen monesti voivotellut sitä, että en tahdo oikein löytää itselleni sopivaa hatun/myssyn mallia. Tässä viimeisin yritykseni. En ole ihan varma, mitä tästä ehdokkaasta ajattelen, mutta koekäyttöön pääseen kuitenkin.

Malli on Double Crossed (ravel-link) ja lankana suloisen pehmeä Rowanin Lima. Malliin olisi sopinut ehkä paremmin joku tiukkarakenteisempi lanka, niin kuviot olisivat tulleet paremmin esille. Myssy tuntuu kuitenkin ihanan pehmoiselta ja lämpöiseltä päässä ja se on pääasia. Olisi ilmeisesti pitänyt tehdä resori vieläkin pienemmillä puikoilla (resori 4,5 mm, muu 5,5, mm), jotta se olisi riittävän tiukka. Nyt tuntuu myssy vähän valahtavan silmille. Lankaa tosin jäi jäljelle, joten voisin yrittää viritellä tuohon jotain kiristyssysteemiä.

Halusin saada myssystä mahdollisimman laajan, joten kastelin sen ja pingotin kattilan kannen päälle (kun kaikki lauttaset olivat liian pieniä). Hetken aikaa pyörin ympyrää ja mietin, mihin saisin sen laitettua kuivumaan. Sitten keksin ripustaa sen roikkumaan, kun kannessa on sopivasti tuo kahva. Tällainen ufo meillä keikkui sitten kylppärissä.

Onnistuneempi myssykokelas on tämä hyvän ystäväni virkkaama baskeri. Lanka on riittävän jäykkää, joten se ei löpsähdä samoin kuin tuo omani. Tämä myssy lämmittääkin enemmän, kun se on jonkun muun varta vasten minulle tekemä. Kiitos Ketturouva!

Puikoilla on tällä hetkellä yllättäen lisää pipoja. Niistä lisää lähipäivinä. Otan myös ilolla vastaan ehdotuksia hyvistä hattu- ja baskerimalleista. Mikään kovin tiukkapippoinen ei minulle kuitenkaan sovi.

Herkkupurkki

Ostin itselleni ennen joulua tälläisen herkkupurkin. Laittaisinko siihen pipareita? Vai kenties suklaata? Hedelmätkin voisivat näyttää oikein kauniilta.

Täytin sen kuitenkin toisenlaisilla herkuilla.

Ensimmäiseksi silmäniloksi pääsivät ihana Handu-lanka, suloinen Hopeasäie ja muistutukseksi vyyhti Tindeä. Viimeksi mainitusta olisi tarkoitus neuloa äitille Lady February sweater.

Äitin kanssa lankojani järjestellessä tuli mieleen, miksi niitä kauniita lankoja tunkee sinne kaappiin piiloon. Monet ovat niin kauniita, että ansaitsevat päästä näytille. Vaikkei tämä mitään uusi idea olekaan olen iloinen, että sain sen aikaan.

Tarkkaavaisimmat lukijani ovat ehkä huomanneet, että olen aloittanut uuden vuoden lankakaupoilla. Kävin hakemassa lankaa jo mainittuun FLS:ään ja samalla täydensin joululahjaksi saamaani Brisiä (500 g ei ihan riitä neuleeseen minulle). Kaupanpäällisinä sain sitten ihanaista Raggegarnia (ja kaverin kaupanpäälliset myös). Siitäkin on peitto tekeillä ja päätin, että kunhan saan sen valmiiksi saavat tällaiset ilmaislangat jäädä kauppaan.

On täällä saatu valmistakin aikaan, mutta päivät ovat ehtineet mennä ohi ennen kuin olen saanut kuvia otettua. Jos vaikka huomenna.

Uusi vuosi, mitkä kujeet

Uusi vuosi - uudet kujeet? uusi vuosi -vanhat kujeet?

Monissa blogeissa esitellään nyt viime vuoden saavutuksia, inventoidaan lankavaraston kokoa, kartoitetaan keskeneräisiä töitä, tehdään lupauksia ja suunnitelmia.

Viime vuonna tuli neulottua paljon. Lankaakin tuli ostettua enemmän kuin olisi ollut tarpeen. Keskenerisiäkin töitä on muutama. Tuli opittua monta uutta tekniikka ja kokeiltua monta uutta lankaa. Olen saanut uusia neulojaystäviä niin virtuaalimaailmassa kuin sen ulkopuolella. Olen saanut nauttia myös vanhojen ystävien hyvästä seurasta.

Olen tässä pari päivää miettinyt, minkälaisia käsitöihin liittyviä uudenvuoden lupauksia voisin tehdä (ostaisin lankaa vain tarpeeseen ja neuloisin vanhoja pois, pitäisi askarteluhuoneeni ja harrastusvälineeni kurissa ja järjestyksessä, kokeilisin sitä ja tätä ja tota uutta,  jne...)
.
Aikani mietittyäni päädyin seuraavaan lupaukseen: Aion nauttia täsät harrastuksestani täysin rinnoin ja kaikin mahdollisin tavoin. Joskus se tarkoittaa grammojen laskemista ja lankavaraston tuhoamista. Toisinaan istumista iloisessa ja nauravassa neulojaseurassa milloin missäkin. Se voi tarkoittaa uusiin lankoihin tutustumista ja vanhojen tuttujen ihanien uudelleen kohtaamista. Enimmäkseen varmaan tulee kuitenkin olemaan hiljaisia rauhallisia hetkeä sohvan nurkassa tehden sitä, mikä kulloinkin tuntuu kaikkein mukavimmalta.

Ja kaikissa mahdollisissa tilanteissa aion nauttia kupposen hyvää kahvia.

Nautinnollista neulevuotta kaikille!