Tallinnasta tarttunutta

Onneksi ei ole kuitenkaan kyse mistään ikävästä taudista tai loisesta :-)

En ole Tallinnassa käynytkään sitten viime kesän, joten muutamia tarpeita oli jo ehtinyt tulla mieleen. Ostokset olivat pääsääntöisesti suunniteltuja ja heräteostoksetkin olivat hyvin perusteltuja. Muutamia juttuja tuli ostettua ihan sen takia, kun kaveritkin osti. Aika maltillinen olin kuitenkin tällä kertaa ja jätin esimierkiksi Karnaluksin nappiputkilot ja nauharullat ihan rauhaan.
 

Lankojakin toki ostin, vaikka niitä kotona pursuilee joka nurkasta. Turkoosista Brilliantista on tulossa neuletakki ihan itselleni (sitä on enemmän kuin tuo kuvan neljä kerää). Aloitin jo kertaalleen BomUllista Joustineuletakkia (Suuri Käsityö), mutta jouduin purkamaan sen, kun lanka olisi todennäköisesti loppunut kesken ja oli muutenkin ko. malliin liian painavaa. Voi olla, että malli ei sovi tällekään langalle, mutta jotain sen tyylistä ajattelin kuitenkin tehdä. Vaaleanpunaisesta Katian Candysta olisi tarkoitus neuloa ystävälle kesähuivi. Turkoosi versio samasta langasta huuteli niin kovasti, että oli pakko ottaa sekin mukaan. Mukaan tarttui myös kaksi pötkylää Latvian villaa. Ryppyhuivilangaksi ajattelin, mutta ulkona väri ei ollutkaan ihan sellainen kuin miltä sisällä näytti. Eiköhän niillekin joku suunnitelma löydy.

Minulla oli matkaneuleena mukana edellä mainitusta BomUllista kesken oleva Lady February sweater. Oli hyvä tilaisuus sovittaa tekelettä, kun oli useampi asiantunteva silmä tarkistamassa, että koko on oikea. Harmi vaan, että olin lukenut ohjetta huonosti. Nyt joudun purkamaan taas muutaman kerroksen ja aloittamaan pitsineuleen alusta. Onkohan tässä langassa jokin kirous, kun ei ainakaan helposti suostu muotoutumaan miksikään käyttökelpoiseksi.

Parasta koko reissussa oli hauka seura. Kiitokset Kristiina, Maria ja Anu! Eivätpä loppuneet puheenaiheet kesken ja taisipa jokainen meistä oppia jotain uuttakin. Ihana Kristiina vielä kaiken muun hyvän lisäksi lahjoi meitä näillä ihanilla pääsiäiskukoilla. Äiti-kukot oli hän tehnyt jokaiselle ihan ajatuksella, mutta loppuperheen saimme itse valita *. Kiitos, kiitos, kiitos!

* Kuten huomaatte värivalintani on hyvin yllätyksetön. Tosin ajattelin, että näiden avulla voisi lapselle opettaa genetiikkaa. "Kun äiti-kukko on turkoosi ja isi-kukko on valkoinen, tulee lapsi-kukoista turkoosi-valkoraidallisia..."