Vispipuuro

Joku ehkä muistaa joulun jälkeisen hattuongelmani (kun lempilippikseni piilotteli pikkuveljen vaatekomerossa). Silloin tuli selailtua kaikenlaisia lippisohjeita ja silmääni viehätti taas tämä Novitan Syksy 2008 -lehden malli. Olin unohtanut sen kokonaan, kun silloin ei ollut siihen sopivaa lankaa. Suosituslanka Mambo ei oikein inspiroinut. Nyt muistin kuitenkin viime keväänä ostamani käsinkehrätyn villalangan ja arvelin, että paksuus saattaisi olla aika hyvä.

Lanka on Ingeborg Michels Gernbash Naturwolle Handgesponnen ja se on odottanut sopivaa käyttökohdetta melkein vuoden. Lanka on hieman ohuempaa kuin ohjeen Mambo, joten lisäsin silmukoita aloitukseen ja tein muutaman kerroksen enemmän. Virkkuukoukkuni oli 7,0 mmm. Aloitan virkatut hatut ja myssyt yleensä päälaelta ja olikin outoa virkata väärään suuntaan. En myöskään ollut tyytyväinen päälaen kavennuksiin, kun ne ainakin minulla jäivät jotenkin reiällisiksi. 200 grammasta lankaa jäi pieni nöttönen, josta virkkasin ympyrän ja ompelin sen päälaelle kavennusosaa peittämään. Olen hyvin tyytyväinen lopputulokseen. Tällainen runsas lippis sopii päähäni oikein mainiosti.

Lankaa oli sitten jäljellä 100 grammaa ja halusin saada settiin myös kaulaliinan. Hetken mietin, olisinko ostanut lisää lankaa, mutta luovuin ajatuksesta. Totesin, että tällainen käsinehrätty hieman epätasainen paksu lanka sopii oikein hyvin skotlantilaiseen huiviin. Lankakorista sattui löytymään sopivan väristä Maijaa ja siitä lähdin virkkaamaan pohjaverkkoa. Aloitin perusmallilla pylväs-ketjusilmukka, mutta totesin, että ruudukosta tulee liian tiivis. Seuraavan ruudukon tein kaksoispylväillä ja kahdella ketjusilmukalla ja se näytti hyvältä. Kerroksella on 15 ruutua (pariton määrä tekee sen, että päät ovat valmiina symmetriset ja se miellyttää omaa silmääni).

Tämän huivimallin ainoa miinuspuoli on se, että pohjaverkon virkkaaminen on tappavan tylsää, mutta tarkkaavaisuutta vaativaa. Jouduin loppuvaiheessa purkamaan yi 20 cm, kun huomasin hukanneeni yhden ruudun. Tässä mallissa moinen virhe näkyy eikä sitä pysty peittämään, joten oli pakko tehdä uusiksi. Kahdesta kerästä (100 g) Maijaa sain riittävän pitkän huivin. Käsinkehrättyä lankaa meni n. 70 g.

Lopuksi pujottelin koukkuamiskoukun avulla kaksinkertaisen villalangan verkkoon. Verkkoon olisi mahtunut kolminkertainenkin lanka, mutta muutama metri jäi puuttumaan. Kaksinkertaisena huivista tuli ohuempi ja laskeutuvampi, mikä ei ole ollenkaan paha. Loppulangasta virkkasin jättikukan. En tiedä vielä tuleeko siitä rintakoru vai laukunkoriste. Halusin vaan saada kaiken langan käytettyä. Muutama metri tosin päätyi lankakorin pohjalle. Kukkaan meni 28 g.

Ensi talvea odotellessa :-)