Harjoitussukat

Jokunen aika sitten, saattaa olla yli vuosikin, törmäsin käsitteeseen helical knitting. Suomeksi se tarkoittaa suljetun neuleen tai neuloksen spiraalimaista rakennetta; kerrokset jatkuvat spiraalimaisina toistensa päälle ilman tarkaa saumakohtaa.

Tätä rakennetta voi käyttää hyödykseen raidallisia tuotteita tehdessä. Grumperinan sivuilta löytyy hyvä tietopaketti tekniikasta, englanniksi tosin. Kuvat ovat kuitenkin hyvät ja niiden avulla aika hyvin pääsee perille siitä, mitä pitää tehdä.

Olen viime aikoina neulonut pääasiassa pyöröpuikoilla, joten sukkapuikot tuntuivat aluksi ihan ihmeellisiltä kapistusksilta. Tallinnasta ostamani 15 cm:n bambupuikot osoittautuivat kuitenkin oikein käteviksi sukkien neulontaan. Alussa meinasin mennä langanvaihtokohdan yli huomaamattani, mutta vähitellen homma lakoi sujua. Minulla vielä näkyy tuossa langanvaihtumiskohdassa muutaman silmukan tiukempi osuus. Siitä pääsee varmaan vähitellen eroon, jos jatkaa harjotuksia.

Harjoittelin samalla myös tiimalasikantapääntekoa. Seuraaviin sukkiin tosin kokeilen ihan perinteistä, kun uskoisin senkin toimivan. Sukan ohjeessa neuvottiin käyttämään short-row heel -kntapäätä ja näillä hakusanoilla sain eteeni monia tiimalasikantapään teko-ohjeita. Vihreä-valkosiin sukkiin tein katapään Ullan hyvän ohjeen mukaan. Ongelmaksi osoittautui vain katapään keskellä neulottava kokonainen kierros. Sen aikana jouduin neulomaan lankojen vaihtumiskohdan yli ja se aiheitti ongelmia kantapään jälkeen: vihreä ja valkoinen lanka olivat väärässä järjestyksessä puikoilla ja langan vaihtumiskohtaan tuli lankalenkki. Neuloin kantapään muuten ohjeen mukaan, mtta jätin välikierroksen pois. Ensimmäisen kantapään tein kolme kertaa ennen kuin olin edes jokseenkin tyytyväinen. Suosittelen Ullan ohjetta. Se selkeä ja havainnollinen ja sillä saa tehtyä kauniin kantapään.

Puna-valkosiin sukkiin kokeilin sitten tällaista ohjetta. Vähän jouduin vääntämään ja kääntämään noiden yhteenneulomisten ja silmukoikden nostamisen kanssa, mutta tuli se kantapää kuitenkin valmiiksi. Kärjessä en sitten enää jaksanut kokeilla mitään uutta vaan tein useimmiten käyttämäni sädekavennuksen.

Kriittinen silmäni ei tosin ollut kovinkaan tyytyväinen kumpaankaan sukkaan niiden päästyä puikoilta. Näyttivät niin epätasaisilta ja ruttuisilta. Laitoin ne likoamaan hetkeksi huuhteluaineveteen ja levittelin kylppärin lattialle kuivumaan yön yli. Ja kas kummaa aamulla sukat näyttivät paljon paremmilta, Kyllä nämä kehtaa laittaa Ilmastosukkakeräykseen ja ehkä ne päätyvät lämmittämään jonkun kansanedustajan jalkoja.

Langat löytyivät jämälankakorista. Valkoinen on Nallea, punainen on oletettavasti Nallea ja vihreän nimeä en muista. Siitä olen neulonut itselleni musta-vihreän raitapuseron joskus 80-luvun lopulla. Jo oli sen aikakin päästä käyttöön. Vihreäraisalliset sukat painavat 65g ja punaraidalliset 69 g. Sukat ovat n. kokoa 39, kun ovat minulle hieman reilut.