Arvonta suoritettu

Koska Onni ei ollut kotona arpomassa voittajia, käytin Onnin isää satunnaislukugeneraattorina.

Tuntui niin pahalta arpoa vain yhtä voittajaa, joten päätin pääpalkinnon lisäksi arpoa muutaman pienen lohdutuspalkinnon. Palkinnot ovat tosin yhä edelleen yllätyksiä ja julkaisen ne täällä blogissa, kunhan ovat päässeet voittajille perille tai ainakin matkaan.

Rumpujen pärinää.....

Voittaja on Matleena! Onnea!

Lohdutuspalkintoja saavat Kissaemo, Auli, Sude (tää tuli oikeesti ihan arvottuna) ja Jokke.
Laittakaa osoitetietoja tulemaan ja kertokaa samalla lempivärinne (myhäilee hän arvoituksellisesti).

Kiitokset kaikille ihanista kommenteistanne. Ne lämmittävät mieltä vielä pitkään.

Ainiin, kuvan perhonen liihotteli pienelle pojalle, joka niin kovin olisi halunnut äitinsä perhoset. Ei äitien kaikesta tarvitse lastensa vuoksi luopua, joten hän sai ihkaoman heijastinperhosen.

Helmikuun paketti

Helmikuun sny-paketti oli tillut viime viikolla, kun oli lomaa viettämässä.

Paketista löytyi Pentikin lautasliinateline, lautasliinoja ja lasinalusia. Näiden lisäksi teetä, kaakaota ja ilmapalloja Pojalle. Sny oli neulonut minulle myös lapaset, mutta mies omi ne, kun olivat hänen käteensä juuri sopivat. Kuulemma juuri sellaisia oli kaivannut (eipä tosin ollut minulle mitään asiasta maininnut...).

Täytyy tosin myöntää, että lankahamsteriuden kourissa kuukauden riuduttuani, olin hieman pettynyt, ettei paketista löytynyt yhtään lankaa :-). Sitä toivottavasti saan sitten seuraavissa paketeissa :-). Onneksi tämä langattomuuden kurimus alkaa olla tältä erää ohi...

Kiitos Sny!

Pitsipurkit

Neljännen MaMa-haasteen aihe on pitsi. Äiti lykkäsi käteeni pussillisen yhdessä kirpparilta ostamiamme pitsin pätkiä. Joku on näillä harjoitellut reunapitsien virkkaamista. Väri sattui taas niin sopivasti, että oli pakko valita juuri tämä pätkä :-).

Leikkasin pitsin sopiviin osiin ja ompelin reunat yhteen. Pätkä riitti juuri sopivasti kahteen isoon ja yhteen keskikokoiseen purkkiin. Kannet naamioin edellisessä postauksessa esittelemälläni skräppäyspaperilla ja samettinauhalla. Kansi oli tämän jälkeen vielä alastoman oloinen, joten oli pakko virkata nimikkokukkani kanteen (tämän verran pystyin virkkaamaan, mutta enempää en rannetta rääkkää). Koska äitin varastoista ei löytynyt sopivan väristä turkoosia lankaa kukkiin, purin samaisesta pussistä löytyneen 10 cm:n mallipätkän, jota virkkasin kaksinkertaisena.

Ideaa työhön sain kirjasta Ajan patinaa, vanhojen tavaroiden uudet mahdollisuudet. Oma versioni on tosin vähemmän hienostunut kuin kirjassa esitelty. Nämä sopivat kuitenkin minulle ja laitan niihin varmaan nappeja, kunhan kotiin pääsen.

Kiitos lohduttavista kommenteistanne! Yritän antaa ranteen levätä vielä.

Sijaistoimintoja

Asetin itse itselleni (muutaman hyvän ystävän hyvin ponnekkaasta painostuksesta) neulomis- ja virkkauskiellon. Harmittaa ihan hirveästi, kun on hamsterikuu kesken ja suunnitelmia sata. Keskeneräisiä töitäkin olisi yksi jos toinenkin. Mutta kun ranne on kipeä, se on kipeä.

Lähdin siis hiihtoloman viettoon ilman yhden yhtäkään käsityötä (äitiltä toki löytyy lankoja, jos äkillinen tarve ilmenee, mutta yritän pysytellä niistä erossa). Harmistus oli niin suuri, että annoin itselleni jo luvan ostaa lankoja, jos ihania sattuu eteen. Eilen kävin kahdessakin lankakaupassa, mutta mukaan tarttuivat vain Addin 2,5 mm:n ja 80 cm:n pyöröpuikot. Äitille ostin ommeltavan kukkaron kehyksen. Tuli niin varhaislapsuus mieleen, kun näin sen, sillä Äiti teki kukkaroita jo joskus 70-luvun alussa.

Kirjakaupasta sitten tarttuikin mukaan Punokset puikoilla -kirja ja lehtiöllinen skräppäyspapereita. En ajatellut ryhtyä skräppäämään, mutta olen tuota samaista lehtiötä joskus selaillut ja hymyillyt kuville. Ajattelin, että siitä saisi kauniita kortteja. Tänään kaivoin äitin varastoista korttipohjia ja askartelin muutaman kortin. En kuitenkaan taida lopettaa päivätyötäni ja ryhtyä päätoimiseksi korttiaskartelijaksi. Jotain täytyy kuitenkin saada näperrellä, ettei ihan höperöksi tule :-)

Kesäpeitto

Kangaspuilla tulee välilä jotain tehtyä. Näissäkin tuppaa se viimeistely viemään aina eniten aikaa. Laitoin kaverin kanssa tämän peittoloimen viime kesänä ja kudoinkin oman osuuteni aika nopeasti. Hapsujen pyörittely onkin sitten vienyt muutaman kuukauden, kun olen niitä pyöritellyt silloin, kun ei ole ollut asukastalolla muuta tekemistä. Intouduin tekemään aika ohuita hapsuja ja sittenhän niitä riitti.

Loimi on puuvillaa, tummansinistä, tummaa ja vaaleaa harmaata ja pieni ripaus limenvihreää. Näistä tummansininen lanka löytyi omista varastoistani, loput olivat kaverin. Kuteeksi valikoitui lajitelma myöskin varaston uumenista löytyviä sinisävyisiä samettilankoja. Naapurilta sain vielä pienen puolallisen vihreää samettilankaa, joista sain ohuet raidat myös toiseen suuntaan. Sidos on aaltotoimikas ja poljenta oli helppo vaikka varsia ja polkusia oli kahdeksan.

Oli taas mukavaa leikitellä noilla väreillä, joita vaihtelin fiilispohjalta. Vihreä kude oli ainoa, jota hieman yritin osuttaa tasaisin välein. Kuva valehtelee hieman vihreän väriä keltaisemmaksi kuin se on. Tämä menee pojalle touhupeitoksi (minun on turha unelmoida, että se olisi kahta minuuttia kauempaa nätisti sängyn päällä).

Materiaalivarastokin laihtui kilon verran tämän projektin myötä ja peitosta tuli kauniimpi kuin osasin ajatellakaan. Arvontapostauksen kuvassa olen tämän työn äärellä. Vielä ehdit osallistua :-).

Sydämellistä loistetta

Kolmannen MaMa-haasteen teemana on sydän. Ystävänpäivästä lähtien on mielessä pyörinyt isoäidinneliö, sydän ja heijastinnauha. Päätin yrittää yhdistää nämä kolme. Työkaveri on tosin syyllinen kahden ensimmäisen mieleen putkahtamiseen, kun pyysi minua neuvomaan, miten isoäidinneliöstä saa sydämen virkattua. Olen joskus vuosia sitten tehnyt virkattuja sydämiä hieman erilaiseen neliöön ja samalla kaavalla saimme sydämen aikaiseksi isoäidin neliöstäkin.

Heijastinnauhaa on joku tähän talouteen hamstrannut ihan koko rullan (900 m) ja siitä olen heijastimia virkannut jokusen. Toimivin malli on ollut heijastinkukka, mutta kaipasin hieman vaihtelua. Ensin yritin tehdä sellaisen heijastimen, johon tulisi mahdollsimman paljon heijastavaa pintaa. Kahden kerroksen neliö oli kuitenkin liian pieni keskiosaksi ja neljällä kerroksella tuli hieman liian iso. Kolmella kerroksella tulee pylväsryhmä keskimmäiseksi, joten sekään ei toimi. Yritin tehdä sydämen kaaria ohuemmalla ja paksummalla langalla, nelinkertaisilla pylväillä yms, mutta en onnistunut saamaan aikaan kauniita kaaria. Isoäidin neliö sai jäädä pariksi päiväksi odottamaan.Lopulta keksin, että teen kaaret useammalla kerroksella ja sainkin ihan soman muodon aikaan. Heijastin on aika ohut ja löperö, enkä sitten kuitenkaan pitänyt lopputuloksesta. Päätin kokeilla, miltä näyttäisi heijastinlangan ja villalangan yhdessä virkkaaminen. Virkkaminen oli helppoa ja sydän tuli nopeasti valmiiksi kun siihen tulee vain 2,5 kerrosta. Tähän malliin olin tyytyväinen, vaikka varsinaista isoa heijastavaa pintaa tähän ei sitten tullutkaan.

Innostuin sitten virkkaamaan näitä muutaman (14 kpl). Osa niistä lähti saman tien naapurintytön matkaan, kun lupasin hänelle yhden ja pikkusiskolle kanssa. "Isi muuten pitäisi tästä oranssista tai mustasta ja äiti tosta punaisesta eiku vihreästä...". En ilennyt kieltää, joten hän sai mukaansa petrolin, vaaleanpunaisen, mustan ja vihreän sydämen, eivätkä ne ehtineet yhteiskuvaan. Neljä kuvassa ollutta sai uuden omistajan tänään ja loput lähtevät talvilomatuliaisiksi sukulaisille.

Lankahamsteritilille kilahti 117 grammaa ja 15 projektia. Saas nähdä, miten mun hamsteroinnin käy, kun oikea ranne alkaa olla sitä mieltä, että välillä voisi olla ihan tekemättä yhtään mitään. Yksi iso projekti on kesken ja muutama pieni loppusuoralla. Yksi työ on päättelyä vaille, joten se ainakin valmistunee :-)

Kiitokset ihanista kommenteista!

Perhosia ilmassa

Näitä pieniä töitä nyt putkahtelee vaan jostain. Enpä olisi perhosia tullut ajatelleeksi ellei olisi ystävänpäivänä ollut puhetta kukkasista. Sain työkaverilta yllärinä hänen virkkaamansa pinkin kukkasen (meillä oli pukeudu pinkkiin päivä ja hän aivan oikein arvasi, että minulta tuota väriä ei helpolla löydy). Esinaisemme päivän päätteeksi ihaili kukkaa ja heitti ilmoille toiveen, että voisin hänellle jonkun hörhellyskukan tehdä. Tai vaikka perhosen. Pinkkiä (iik apua, ei mulla ole) tai sitten vihreä.
Kotiin päästyä piti ryhtyä kaivelemaan jämälankakoria ja yllättävän paljon pinkkejä lankoja sieltä löytyi. Googlen arvontakone heitti kehiin kuvan virkatusta perhosesta ja kuvan perusteella hieman muokaten virkkasin pinkin yksilön. Tutustuttuani tarkemmin kuvan alkuperäsivuun, löysin myös ohjeen ja vihreä yksilö on tehty sen mukaan. Askartelulaatikosta löytyi tuollaista pulleropiipunrassia ja heteitä, jotka saavat nyt toimittaa tuntosarvien virkaa. Taakse ompelin hakaneulan. Jämälankoja kului 24 grammaa ja nämäkin työt kirjaan uskollisesti hamsteritililleni.

Nyt täytyy vain jännittää kelpaavatko nämä pomolle :-)

Iloa arkeen

Tänään (tai siis eilen), kun tulin kotiin minua odotti olohuoneen pöydällä ruskea paketti. Sen oli joku kuriiri tuonut, kun siinä ei ollut osoitetta tai postimerkkiä. Nimi vain ja maininta Special delivery. Nuo englanninkieliset sanat hämäsivät niin paljon, että rupesin miettimään, kuka englantia puhuva olisi päässyt rappuun. Ensimmäisenä tuli mieleen alakerrassa asuva sympaattinen hollantilainen, jonka kanssa aina vaihdan muutaman sanan tavatessamme. Olenpa kerran pyytänyt häneltä tyhjän munakennon, kun meinasin ehtiä tehdä sytykeruusuja joululahjoiksi. Olisikohan hän vitsillä laittanut toisen kennon tulemaan, mutta ei se ihan noin kapeaan laatikkoon kylläkään mahdu...

Tämän kaiken pohtimiseen meni ehkä kaksi sekuntia ja siinä ajassa olin saanut jo paketinkin auki. Ja mitä sieltä löysinkään? Ihanan ison neulotun pyöröliinan ja kuusi pientä. Kristiina yllätti minut taas ihanalla lahjalla. Hieman tosin hänen puheistaan uumoilin, että saattaisin pyörylän saada (mutta pienen ja vain yhden), mutta että koko setin! Saatekirjeenä oli ihana kortti, johin Kristiina oli kirjoittanut Tintille iloa arkeen! Ja kyllä olenkin iloinnut. Mieskin oli ihan ihmeissään, miten joku meille lähettää jotain näin upeaa. Elämä on hyvää! Kiitos!

Ai niin! Huomasittehan, miten ihanan väriset liinat sain :-)

Tämä olkoon minulle ja kaikille muillekin muistutuksena, että ystävänpäivä on joka päivä :-)

Viikon varrella valmistunutta

Jossain blogissa oli juttua Tadaa-blogeista eli sellaisista, jossa esitellään vain valmiita töitä, ei prosessia. Oma blogini taitaa olla juuri sellainen. Suurin syy siihen, etten mielelläni esittele keskeneräisiä töitä, on se, etten halua niiden jäävän keskeneräisiksi. Kun olen kerran päättänyt esitellä valmiita töitä, minun on pakko tehdä ne ihan loppuun asti, että saan esitellä ne teille. Joten tässä siis kuluneen viikon aikaansaannoksia. TaDaa!

Äiti ihastui niin kovasti joululahjaksi saamiinsa tossuihin, että tilasi heti uudet. Lanka on Gjestal Naturgarn nro 1, kahdessa eri punaisen sävyssä. Neuloin kahden kerroksen korkuisia raitoja ja ne hälvenivät juuri sopivasti huovutuksessa. Ohje on Käspaikan Neulotut huopatossut. Olen tehnyt tossut aiemminkin tällä ohjeella ja muistelin, että mittasuhteissa tällä langalla on jotain häikkää. En vain muistanut mitä :-). Nyt tiedän, että kannattaa tehdä pienemmän koon silmukkamäärällä ja seuraavan koon pituuksilla, niin tulee hyvät. Nämä tossut tein perusohjeella ja ne ovat mielestäni hieman liian pulleat. Pyöritin kaksi kertaa 40 asteen pikapesussa (siinä joka kestää puolitoista tuntia). Ensimmäisen kierroksen jälkeen eivät olleet vielä riittään huopuneet ja kutistuneet. Kukkaset on virkattu SeiskaVeikasta, eivätkä ole käyneet pesulla. Lankaa kului 196 g tossuihin ja 8 g kukkiin.

Lankaa jäi jäljelle kolme pätkää (4 gramma) ja tein niistä niin pitkän kolmen silmukan i-cordin kuin tuli. Siit oli tarkoitus tulla korun "ketju", mutta pituus ei riittänyt. Pyörittelin sitä käsissäni ja se muotoutui kukkaseksi. Pöydällä pyöri vielä puuhelmirasiani, josta poimin koristeeksi punaisia helmiä. Tykkään kukkasesta ja olenkin jo pitänyt sitä mustan villatakin koristeena.

Eilen illalla neuloin pitkästä aikaa Tiskikukan Järbon Soft Cottonista. On se hyvää, että on joskus tullut kirjoitettua ohje, kun en millään meinannut muistaa kummalla puolella lisäykset tehdään. Näitä kukkia on mukava ja nopea neuloa ja kiva vielä tulaisiksi. Eivät tosin saajat tälläkään kertaa suostuneet uskomaan, että se on tiskirätti :-). On kuulemma siihen hommaan ihan liian hieno. Tästä langasta neulottuna tiskikukasta tulee sen verran paksu, että käy pannunalusestakin. Siinä se sitten koristi ruokapöytää uunissa paahdettujen juuresten alla. Lankaa kului 41 g.

Olen lopen kyllästynyt jämälankanöttösiin, joita on jo 30 litran laatikollinen pullollaan. Päätin siis tuhota tämänkin langan ihan loppuun ja neuloin siitä tällaisen pesimen vai millä nimellä tätä kutsuisi. Miellän tämän enemmän kylppärin kosmetiikkakaappiin kuin keittiöön kuuluvaksi. Tällä saisi vaikka kevyen kuorinnan tehtyä, kun on pesussa pehmenevää puuvillalankaa. Loput 10 grammaa lankakerästä kuluivatkin kokonaan. Ja totta tosiaan: pitkästä aikaa sain punnitustuloksissa aika tarkalleen vyötteessä ilmoitetun grammamäärän. Viime aikoina kerät ovat olleet poikkeuksetta ilmoitettua kevyempiä.

Kiitokset kaikille ihanista kommenteista! Niitä on ilo lukea. On ilo myös kirjoittaa, kun tietää, että joku lukee :-) Aurinkoista sunnuntaita kaikille!

Taikapallo

Eilen se tuli! Olin asennoitunut odottamaan ensi viikkoon, kun itse olen aina viime tipassa lähetysteni kanssa. Eikä tarvinnut edes postista hakea, olohuoneen pöydällä odotti, kun tulin kotiin. Onneksi olin juuri käynyt viemässä omani postiin niin saatoin hyvillä mielin avata paketin.

Ensimmäisenä sieltä minua katsoi suloinen apina ja sai hymyn huulilleni. Ja lanka oli niin täydellisen väristä kuin vain olla saattaa, ihan kuin olisin itse valinnut :-) Lankojen lomasta pilkotti ihana Cloverin virkkuukoukku, mun lempparini. Sitten löytyi tarroja (Poika on jo valinnut suosikkinsa ja varannut ne), kasvohoitonäytteitä, salmiakkia, puikonpäihin laitettavia stoppareita (joita mulla ei ollut), ihania pieniä kukkanappeja ja Smarties rakeita. Ihana paketti.

Lanka on Cascade 220, värissä anis. En ole koskaan aikaisemmin kokeilut tätä lankaa ja se on ollut tutustumislistalla jo jonkin aikaa. Jotenkin kuvittelin, että lanka olisi ollut ohuempaa, mutta tämä on oikein hyvä paksuus. Lanka on ihanan pehmeää ja mukavan tuntuista. Pitääkin miettiä, mitä siitä tekisi. Yhä on hakusessa se täydellinen päähinemalli minun päähäni. Tämä olisi juuri oikean väristä ja tuntuista. Pienipäiselle pyöreälle ihmiselle sopiva malli olisi siis hakusessa. Ehdottakaa :-)

Kiitokset Niina ihanasta yllätyksestä! Ja Villapallolle kiitokset vaihdon järjestämisestä!

Arvontaankin ehtii vielä osallistua :-)

Ystävyydestä

(kuva on taas luvattoman huono, mutta tossut ovat ihanat)

Tällaisen kirjeen sain ja haluan jakaa sen teidän kanssanne, kun se on mielestäni niin ihana. Se kertoo, ystävyydestä, langoista, väreistä ja ennen kaikkea ystävyydestä :-) Kiitos Anu!

E Ká! Não vale a pena tentar traduzir isso, que não vai entender nada :-) É uma carta que eu recebi de uma amiga e está escrito na "lingua" da parte oeste da Finlândia.

Paljo onnee siulle Tintti ko tuut aikuisee ikkää…

tai pitäskö sannoo jot määt, ko mie jään viel nuoreks

Mie mietin ja mietin, jot mitä siulle vois ostaa synttärlahjaks. Sit miulle tul jotenkii mieleen, jot sie suorastaa rakastat erlaisii lankoi ja muit tilpehöörilöitä.

Sen tähe mie mäninkii lankakauppaa (Riimaa), jos siel sit vaik tulis jokkuu "idea" niiku hienommat ihmist sannoot. No sielhä ol hyllyt väärällää erlaisii lankakerrii ja vyyhtilöitä…

ol ruskiita, no tiiähä mie mitä sie tykkäät ruskiist,... siks mie en sit sitä ottantkaa… En ottant vihreetä enkä keltasta enkä oranssii… En ottant mittää mist mie ihe oisin tykänt. Enkä mie sit osant ostaa sinist, punast tai turkoosii ko en taas ihe niist tykänt. Ol siel nappejakkii vaik mitä värrii, mut en mie uskaltant niitäkää ottaa ko meijä maut ei läheskää ain iha kohtaa . Oisiha mie tietyst voint ostaa riskipelillä niit mitkä miust ois olleet kaupan rumimpii… Miun ruma ku on siun kaunis ja toisin perin, siis ko puhutaa värilöist.. Silleehä myö ollaa ostettu ennekii. Muute myö tykätää monestkii samast assiist… Emmie kuitekaa pääst puust pitkäle siin miettiissäin ja alko kuumakii tulla…

No pää kumaras pit männä kysymää kassaneitilt appuu… Hää sano jot lahjakortti vois olla miun pelastuksein. No siihehä mie sit sorruin…, sil sie Tintti voisit hakkii mitä halluut, vaik sit ruskiita tai oksennukse värist lankaa jos halluisit. Et varmaa kuitekaa halluu, tai sit sie oot mänt sekasii. Miu täytyy varmastkii soittaa viel sinne Riimaa ja sannoo, jot jos se ottaa sitä tai tätä tai tuota, nii soittakaa pirssi ja viekää lähimpää lääkärii. Tai sit miun pittää tälläytyy mukkaa ihe huolehtimmaa…

Kaupas vaa ei olt yhtää lahjakorttii ja niit tulis kuulemma vast viiko pääst lissää. Nii-i, vast viiko pääst. Mitä mie nyt teen… Sit kassaneit sano jot edellinekii asiakas ol saant vaa Riiman nimkortil summan mil lahja saaja vois sit käyä ostamas lankaa tai muuta rekvisiittaa. Mie sit vitsailin jot kuha ei ois mänt samalle kutomishöperölle. No, olha se… Tintti joku oli kuulemma lahja saaja. No nii, siin män miun "ideain"… Aattelin sit kuitekii, jot en lähe mittää muutakaa lahjaa keksimää ko kuttoo se kuitekii moninkertasest sen raha eest vuuen mittaa. Neitikii ol sitä mielt, et lahja o iha varmast mieleine. No, postis kuulemma männöö se kortti ja myö meinattii neitin kans, jot mahtuutha ne kaks korttii sammaa kuoreekii, tuski ne toisiiaa pureksiit siin männessää (ko enhä mie muistant ees osotetta), säästetää siin kohtaa Riiman rahhaa. Mitä tätä kahta kirjettä sammaa aikaa sammaa paikkaa laittamaa. Toivottavast myö tehtii oikiinlaine ratkasu. Sitä mie vaa pelkään jot mite kamalast se edellise korti ostaja suuttuup ko kuuloo… Täytyy hyvi varovast kahella kuka se toise korti ostaja ol ja männä sama tie karkuu jos kovi vihaset näyttää…

Koita sie pittää neuloosii kuosis enis meijä kahe korttiloilla ja piä langat tiukast omis käsissäis sillo ko oot ihe puikois!

Miun "rakas" anoppi (jonka siekii hyvi tunnet) ain sannoo jot:

" vähäs on vanhan ilot, leiväs ja lämpimäs".

Mie aattelin jot en tuo siule leipää ko et oo ihan nii vanha viel (ko anoppi), mut lämmintä kylläkii. Paa tossut jalkaa ja ala hiihellä (sisäl kylläkii) tai saattaat varpaat kastuu ko nois ei oo minkää vertaa koreteksii.

Niitä lahjakortteja odotellessa, varpaat lämpiminä :-)

Karamelli

Yksi yksinäinen kerä Kauhanvan Kangasaitan Melli-lankaa (100% villa, 100 g) on pyörinyt lankakorissa jo jonkin aikaan (eli muutaman vuoden). Koska sitä on ollut vain yksi kerä en ole oikein keksinyt, mitä siitä tekisin. Lankahamsterikuukauden alettua päätin jalostaa sen vaikka väkisin. Väri toi mieleen kevään ja kevät mieleen pääsiäisen ja pääsiäinen mieleen viime hamsterikierroksella tekemäni pääsiäismunakorin.

Yrityksen ja erehdyksen kautta (virkkasin suurimman osan kerroksista vähintään kaksi kertaa, kun yritin saada langan käytettyä mahdollisimman tarkkaan) sain mieleiseni korin aikaiseksi. Lanka jäi lopulta ehkä 1,5 m. Ennen pesukoneeseen menoa kori näytti aika matalalta, mutta ajattelin, ettei se tässä tapauksessa haittaa, päinvastoin.

Pistin korin pyyhkeiden kanssa pyörimään 40 asteen "pikapesuun" (1½ tuntia ei mielestäni ole kovinkaan pika). Ennen kuin ehdin tyhjentää pesukoneen, pisti mies sen uudelleen pyörimään. Jotenkin hän oli onnistunut ottamaan sieltä pois loppulangasta pyörittelemäni "kukan" huomaamatta, että pyykki oli märkää. Lankalenkkikukasta oli yhdessä pesussa tullut epämääräinen möykky ja jännityksellä odotin, minkälainen munkuppi koneesta tulee.

Iloiseksi yllätyksekseni kori oli juuri sopivan kokoinen ja sopivasti huopunut tuplakäsittelyn jälkeen. Valitettavasti en pysty sanomaan, tapahtuiko sille yhtään mitään uusintakierroksella. Korin mittasuhteet muuttuivat huovutuksessa, sillä se kutistui enemmän leveydestä kuin korkeudesta.

Kori oli vähän tylsän oloinen, joten ompelin siihen helmilaatikosta löytyneitä puuhelmiä piristykseksi. Korillista pääsiäsimunia minulla ei tähän aikaan vuodesta ollut, mutta ajattelin, että kananmunat menisivät Mignon-munista.

Osallistun tällä työllä myös MaMa-haasteeseen nro 2, jonka teemana on villa.

Inspiraatio

Mitä tekee käsityöaddikti kaksi tuntia ennen vieraiden saapumista, kun pöytä on vielä kattamatta? Päättelee lankoja. Mitä tekee blogiaddikti tuntia ennen vieraiden saapumista, kun pöytä on yhä kattamatta? Valokuvaa aikaansaannoksiaan.

Edellisessä postauksessani (joka tosin oli edellisenä iltana ajastettu ilmestymään juuri tuolla kellonlyömällä) valittelin, että alkavat vieroitusoireet vaivata, kun en ole ehtinyt käsitöitä tekemään viime päivinä. Juhlapäivän aamuna sittten iski neronleimaus ja inspiraatio, osittain juhlajärjestelyihin liittyen. Muistin, että työmaalla on viiinilaseja, joita ehkä saattaisi saada lainaksi. Seuraava ajatus olikin sitten, että ne pitää jotenkin erottaa toisistaan eli tarvitaan lasimerkkejä.

Hetken mietin, miten ne teen; helmistä ja vaijerista, virkkaamalla vai jotenkin muuten. Aika pian päädyin virkkaamiseen, kun siitä tiedän saavani helposti sitä mitä haluan. Ja kun satun pitämään kukista, niin niitä sitten syntyi. Lankakorista löytyi valikoima Hjertegarnin Diamond Cotton 8/4 -lankaa. (tähänkin lankaan liittyy oma tarinansa, mutta siitä ehkä lisää myöhemmin) Ihan 24 väriä minulla ei ollut, joten osaan kukista tuli nappi keskelle, jotta sain jokaisesta erilaisen. Lankaa kului huimat 26 grammaa.

Olisi pitänyt taannoiseen tunnustus-postaukseen muistaa lisätä, että yksi suurimmista ongelmistani on se, että saan parhaat ideani aina viime tipassa ja teen niitä sitten kauheessa kiireessä :-) Pöytäkin tuli jossain välissä katettua, vieraat viihtyivät ja juhlat juhlittiin. Kiitos kaikille!

Kiitos kaikille ihanista kommenteistanne edelliseen postaukseeni, jossa on yhä arvonta käynnissä :-)

Juhlapäivä ja arvonta sen kunniaksi

Viime päivinä en ole ehtinyt käsitöitä tehdä muuta kuin keittiön puolella. Alkaa jo melkein olla vieroitusoireita :-)

Blogin perustin elokuussa 1998, edith korjaa: eiku 2008, mutta aktiivisen blogaamisen aloitin aika tarkalleen kaksi vuotta sitten. Tästä voikin sitten laskea, että blogiäidin kantoaika on noin puoli vuotta.

Olen tavannut kertakaikkisen ihania ihmisiä Blogistaniassa ja osaa heistä myös todellisessa elämässä. Innostavia, kauniita, inspiroivia, ihania blogeja on netti pullollaan ja olen onnekseni saanut nauttia monien annista. Blogiini jätetyt kommentit ovat ilahduttaneet ja innostaneet todella paljon näiden parin vuoden aikana.

Juhlan kunniaksi pistetään pystyyn arpajaiset. Palkinto on yllätys (itsellenikin vielä), mutta pitänee sisällään jotain neulontaan/virkkaukseen liittyvää ja jotain itse tekemääni.

Osallistut arvontaan kommentoimalla tähän viestiin. Olisi myös mukava kuulla, mistä olet blogissani pitänyt. Tämä ei tokikaan ole edellytys arvontaa osallistumiselle. Ja kun Sude kuitenkin voittaa, niin lupaan arpoa toisenkin palkinnon kaikkien muiden osallistuneiden kesken :-)

Onni arpoo voittajan Onnin päivänä eli 28.2.2011.

Aurinkoista viikonloppua kaikille ja KIITOS!

Helmikuun pala

Pineapple blossom (ohje)

Tulipa tänään avattua hamsterikuukausi edellisessä postauksessa mainitsemani peittoprojektin toisella palalla. Hieman muokkasin mallia, että sain palasta suoran. Sen vuoksi omassani on ananaksilla terävät kärjet. Tein muutaman pylväskerroksen lisää, että sain siitä samankokoisen kuin tammikuun palasta. Langat ovat samoja SeiskaVeikan jämiä ja yritän saada kaikkiin blokkeihin ainakin suurimmaksi osaksi samoja värejä. Lankaa kului 56 grammaa. Maltan tuskin odottaa maaliskuun palaa.

Virkkausringissä alkoi tänään Kerro se kukkasin - tempaus ja siihenkin aion jotain tehdä, kun kerran tempauksen pystyyn laitoin. Taitaisipa tämäkin blokki sinne käydä, kun tuossa keskellä on selvästikin kukkakuvio. Pitääkin pohtia asiaa.

Tässä kuussa pitääkin sitten pysytellä poissa lankakaupoista ja yrittää saada lankakorin lankoja kulutettua mahdollisimman paljon. Olen jo valmistautunut koitokseen ja kerännyt yhteen lankoja ja ohjeita ja jopa kirjoittanut suunnitelmiani paperille (muuten unohdan ne saman tien). Viime vuonna sain kulutettua Hamsterikuun aikana kaksi killoa lankaa, mutta tänä vuonna en usko moisiin lukemiin pääseväni. Katsotaan miten käy.