Olen siis kutonut kaikille kolmelle veljentytölleni maton. Malli on rippunut siitä, mitä loimia meillä on sattunut olemaan kesken ja veljenvaimo on valinnut kuteet. Tämän maton olen kutonut toiseksi vanhimmalle tytölle viitisen vuotta sitten. Sillä hetkellä asukastalolla oli meneillään 120 cm levelä kuvikas-matto, jolla tuli reilun kokoisia ruutuja. Hetken aikaa pyörittelin kirkkaan punaisia, mintunvihreitä ja vaaleanpunaisia kudekeriä ja mietin, miten ne saa järjestettyä harmooniseksi kokonaisuudeksi. Lopulta päätin ja mielestäni onnistuin aika hyvin. Kudoin maton alkuun ja loppuun käännösvarat, kun en halunnut hapsuja ja irrallisen kantin ompeleminen on usein yhtä tuskaa. Tyttö sai mattonsa ja olimme kaikki tyytyväisiä.
Jossain vaiheessa veljeni perheeseen hankittiin kani, Pertsa. Koska ei ole kanin mukavaa olla kaikkia päiviä teljettynä pieneen häkkiinsä, sai se välillä olla vapaana siinä huoneessa, jossa oli myös tuo kutomani matto. Pitkän aikaa meni hyvin ja kaikki olivat tyytyväisiä. Jonkun ajan kuluttua talon väki huomasi, että pahainen pupu oli tekemisen puutteessaan jyrsinyt sängyn alla olleen maton reunan kuteet ihan poikki. Meni varmaan jonkin aikaa ennen kuin he uskalsivat asiasta minulle kertoa :-)
Tässä tapauksessa ei auttanut muu kuin leikata matosta irti jyrsityt kohdat ja solmia päihin hapsut. Matto lyheni reilusti, mutta koska oli alunperin liiankin pitkä, on se vielä ihan sopiva pieniin huoneisiin (en muistanut ottaa kuvaa enää korjatusta matosta). Kaikki ovat nyt tyytyväisiä. Pertsakin on saanut hyvän kodin toisaalta, joten ei tarvitse jännittää, miten matolle nyt käy.
Innostun lyhentämään mattoa eräänä iltana kymmeneltä. Lempeä tuuli hyväili ihoa, oli sopivan lämmintä, eikä aurinko helottanut täydeltä taivalta. Hyttysetkin olivat jossain muualla. Läheltä ja kaukaa kantautui lintujen laulua, tuulen huminaa puiden lehdissä ja taisi jokunen vesiskootterikin pöristä järvellä. Ihana Suomen kesä!
10 kommenttia:
kaunis matto, mutta kaikkea nuo kanitkin jyrsii. Miten mokoma keksikin ja vielä piiöossa sängyn alla.
Mokoma pupujussi! Vaikka muuten tykkään pupuista kyllä ihan hurjasti :) Onneksi matto oli pelastettavissa osaavissa käsissä. Mikäs sitä kesäilloissa ollessa. :)Heh, ja sopivasti sanavahvistuksessa on sana rantsu :D
No voihan kani minkä teki. Kaunis matto.
Onneksi oli hieno käsityö vielä pelastettavissa :).
Nyt juuri viileä tuuli puhaltelee lempeästi ja ilma on hyvää hengittää, runoilee hän :)
Sanon vähän noin kuin äitini kerran sanoi yhdelle naiselle joka valitti koiran haukkumisesta: koirat haukkuu, se on niiden tehtävä. Eli kanit jyrsii, se on niiden hommaa. Mutta ennenkaikkea, korjauksesta tuli hieno elämys kauniina kesäiltana! :) Every cloud has a silver lining... onkohan kesä seottanut pääni... ;)
Oi, niin ihana tunnelma saunamökkirannassa!
Voin oikein tuntea tuon kesäillan lempeyden. Ja itse kudottu, kaunis ruutumatto varmasti kruunaa tunnelman :) Onneksi pupu järsi mattoa päästä eikä sivuista..
Kivan pirteä matto väriltään... harmillista että pupu oli hoksannut pahanteon noin oivallisessa paikassakin... olisi itselläkin harmittanut!
Itsekin korjasin oman keittiön maton kun oli säije mennyt poikki ja maton kuteet siitä kohdalta törrötti miten sattuu... otin kans jotain 5cm pois että sain taas hapsureunan ehyen maton.
Ihana matto, juuri kävis mullekin värin puolesta. Kauniita mattoja edelläkin ja se vanulla täytetty, mikäs se nyt olikaan, unohtu jo?
Huivit myös ihania, pienet ja suuremmat.
Olenko ollenkaan käynyt sulla vastavierailulla? Anteeksi jos en ole. Sulla on niin paljon kaikkea ihanaa. Täytyy ottaa ja lukea ja katsella ajan kanssa.
Hieno matto ja kyllä eläimet tietävät, liian pitkä matto ;-)
Voihan kani, mitä meni tekemään. Onneksi maton sai vielä pelastettua. :)
Lähetä kommentti