Voihan tuska!

Ostin aiemmin keväällä 18-säikeistä kalalankaa kokeillakseni Hama-helmipussukkaa. Pussukkaan meni vain hitunen puolen kilon rullasta, enkä innostunut tekemään niitä sen enempää. Olen koko kevään pyöritellyt tuota rullaa ja miettinyt, mitä siitä tekisin.

 Aloitin jo kertaalleen virkkaamaan verkkokassia, mutta se ei oikein innostanut. Ravelryn keskusteluista silmiini pompsahti Let´s go shopping -kaupaakassimalli (rav-link) ja päätin kokeilla sitä. Intoa lisäsi se, että siinä oli samaa pintaneuletta kuin vihreässä kaulurissa ja sitä oli kiva tehdä.

Malli on kiva ja aika nopeatekoinen. Mutta tuo lanka... Jos jossain vaiheessa kaipaan katumusharjoituksia syystä tai toisesta, niin lupaan neuloa tuosta 18-säikeisestä kalalangasta vaikka villatakin. Lanka on kovaa ja jäykkää, sormet ovat melkein rakoilla, kun on hetken aikaa neulonut. Sisulla kuitenkin tikuttelin tuon kassin valmiiksi.

Lisäsin reunaan vähän väriä hamahelmillä. Jätin ne kuitenkin silittämättä, kun olivat mielestäni ihan kauniit sellaisenaan. En oikein osannut päättää, teenkö suuremman vai pienemmän ja lopulta kassista tuli aika iso. Kuvissa kassin sisällä on Tallinnan reissun saalis eli melkein kaksi kiloa lankaa. Päädyin laittamaan kaksi kädensijaa ja tein niistä niin pitkät, että riittävät just ja just olkapäälleni.

Malli jäi kuitenkin kutkuttamaan sen verran, että teen uuden version erilaisesta langasta. Joskus, ehkä... Kalalankaa tuhoutui kuitenkin mukavat 197 grammaa ja tämä on KyJy#5. Olen koonnut KyJY-listaani tuonne erilliselle sivulle. Josssain vaiheessa varmaan tulee aiheesta ihan oma postauskin.

Vielä pitäisi saada 14 aloitusta aikaan. Ideoita, suunnitelmia ja lankoja kyllä riittää, mutta keskeneräiset KYH-työt hieman hidastavat vauhtia.

Hauskaa viikonloppua!

Ihan Kaheli reissu

Kävinpä taas Tallinnassa. Tällä kertaa matkan kohokohta ei ollutkaan lanka-, väline- ja materiaalivarastojen kartuttaminen, vaan ihan kaheli matkaseura. Olin matkalla 26 ihanan neulojan kanssa. Osa heistä oli tuttuja neuletapaamisista ja osa Ravelryn Kahelit ryhmästä. Alkumatkasta vähän katselimme toisiamme ja yhdistelimme ravelrynicejä, avataria ja oikeita nimiä toisiinsa. Loppumatkasta höpöttelimme vapautuneesti kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä.

Ihan tyhjin käsin en kuitenkaan reissusta palannut. Itselleni ostin tiskikukkalankoja. Olisin halunnut ostaa puuvilla-bambu-sekoitetta, mutta sellaista ei ollut sopivaan hintaan tarjolla. Päädyin sitten Nomotta Schachenmayr Denim lankaan, joka on 100% puuvillaa. Sitä tuli 500g kolmessa eri värissä. Äiti pyysi patalappulankoja ja ostin hänelle viime kesästä tuttua Cotton-lankaa, jonka valmistaja pysyy mysteerinä. Äitille ostin 500g ja itselleni 150 g. Näiden lisäksi Karnaluksista tarttui mukaan 100 g Maxi-virkkauslankaa, jonka ostin puhtaasti värin takia :-) Tällä kertaa tarvikehyllystä ei tarttunut muuta mukaan kuin kaksi ompelukoneneulapakkausta. Olen ilmeisesti käynyt Karnassa jo riittävän usein.

Liann Lõngadista ostin Katian Pima Cottonia 250 g pinkkiä ja 250 g mustaa. Tarjoitus olisi näistä neuloa veljentytöille synttärilahjaksi bolerot tms. Synttäreihin on reilut kaksi viikkoa aikaa... Toinen tytöistä on herkkä kutiamaan ja toinen on kuumakalle, joten ajattelin, että puuvilla on hyvä vaihtoehto. Lanka on kuitenkin villaisen pehmeää eikä onneksi kauhean ohutta.

Vanhan kaupungin portilla oli iso matkamuistomyymälä, jossa oli paljon ihania käsityöjuttuja. Sieltä tarttui mukaan Etnolandin kansallispukukankaalla koristeltu pieni pussi, joka pääsee projektipussukaksi. Ihastuin tuohon Äksin kankaaseen, kun siinä on niin ihanan raikkaat värit.

Matkaneuleena minulla oli taas virkkuutyö. Aloittelin patalappuparin maanantain neulemiitissä ja sain sen melkein valmiiksi matkan aikana. Onneksi ostin lisää tuota luonnonvalkoista lankaa, olisi muuten jäänyt työ vielä pahemmin kesken. Nyt patalaput (KyJy#8) ovat valmiit ja lankaa kului melkein kaksi kerää eli 94 g. Minulla on usein joku pieni ja helppo virkkuutyö mukana tapaamisissa ja matkoilla. Eipä tarvitse kauheasti ajatella ja voikin keskittyä sitten tärkeämpiin asioihin eli höpöttämiseen.

Kiitokset kaikille ihanille matkaseurasta!

Querido Guimarães

A semana passada tive o privilégio de ter o meu querido senhor Guimarães e e seus meninos aqui em Helsinki. Eles vieram participar da HelsinkiCup que é um campeonato de futebol juvenil. Os Pequeninos do Jockey jogaram bem e chegaram em segundo e terceiro lugar. Parabens!

Um dia Seu Guima me disse que precisava de uma toca especialmente para o fim da viagem. Ele disse que na Noruega normalmente é muito frio no começo de agosto e chove muito. É, eles continuam a viagem por mais quatro semanas e voltam a São Paulo no meio de agosto. O modelo que escolhi é Jacques Costeau. Já fiz este modelo antes e gosto dele. O nome do modelo tambem combina muito bem com o Seu Guima.


Boa viagem Pequeninos!

******************************

Viime viikolla pelattiin taas HesaCup ja sain vieraakseni ihanat brasilialaiset ystäväni. Herra Guimarães matkustaa yhdessä pelaajiensa kansaa ja he kiertävät viisi pohjoismaista turnausta ja palaavat kotiin elokuun puolessa välissä. Eräänä päivänä Guimarães sanoi, että olisipa hänellä pipo, kun varsinkin Norjassa on usein kylmää ja sateista, kun ovat siellä. Ei kun tuumasta toimeen ja Jacques Costeau -pipoa tikuttelemaan. Malli on minulle entuudestaan tuttu ja riittävän helppo, että sen pystyi tekemään hieman väsyneenä ja muuta ajatellen. Lauantaiaamuna sain pipon viimeisteltyä ja satamassa muistin jopa antaa sen hänelle mukaan. Viime vuonna aloitettu kaulahuivi ei tosin ehtinyt vielä tähän lähtöön, mutta jos vaikka sitten ensi vuonna :-)

Lanka on lankalaatikon pohjalta löytynyttä Floricaa ja sitä kului 54 g. Tämä on KyJy#7. 

Viime viikko on mennyt jalkapallom merkeissä, enkä ole pahemmin ehtinyt koneella istua. Toivottavasti ehdin tällä viikolla käydä taas katsomassa, mitä kaikkea ihanaa te muut olette saaneet aikaan.

Hauskaa kesän jatkoa kaikille!

Kanin ruokaa

Olen siis kutonut kaikille kolmelle veljentytölleni maton. Malli on rippunut siitä, mitä loimia meillä on sattunut olemaan kesken ja veljenvaimo on valinnut kuteet. Tämän maton olen kutonut toiseksi vanhimmalle tytölle viitisen vuotta sitten. Sillä hetkellä asukastalolla oli meneillään 120 cm levelä kuvikas-matto, jolla tuli reilun kokoisia ruutuja. Hetken aikaa pyörittelin kirkkaan punaisia, mintunvihreitä ja vaaleanpunaisia kudekeriä ja mietin, miten ne saa järjestettyä harmooniseksi kokonaisuudeksi. Lopulta päätin ja mielestäni onnistuin aika hyvin. Kudoin maton alkuun ja loppuun käännösvarat, kun en halunnut hapsuja ja irrallisen kantin ompeleminen on usein yhtä tuskaa. Tyttö sai mattonsa ja olimme kaikki tyytyväisiä.

Jossain vaiheessa veljeni perheeseen hankittiin kani, Pertsa. Koska ei ole kanin mukavaa olla kaikkia päiviä teljettynä pieneen häkkiinsä, sai se välillä olla vapaana siinä huoneessa, jossa oli myös tuo kutomani matto. Pitkän aikaa meni hyvin ja kaikki olivat tyytyväisiä. Jonkun ajan kuluttua talon väki huomasi, että pahainen pupu oli tekemisen puutteessaan jyrsinyt sängyn alla olleen maton reunan kuteet ihan poikki. Meni varmaan jonkin aikaa ennen kuin he uskalsivat asiasta minulle kertoa :-)

Tässä tapauksessa ei auttanut muu kuin leikata matosta irti jyrsityt kohdat ja solmia päihin hapsut. Matto lyheni reilusti, mutta koska oli alunperin liiankin pitkä, on se vielä ihan sopiva pieniin huoneisiin (en muistanut ottaa kuvaa enää korjatusta matosta). Kaikki ovat nyt tyytyväisiä. Pertsakin on saanut hyvän kodin toisaalta, joten ei tarvitse jännittää, miten matolle nyt käy.

Innostun lyhentämään mattoa eräänä iltana kymmeneltä. Lempeä tuuli hyväili ihoa, oli sopivan lämmintä, eikä aurinko helottanut täydeltä taivalta. Hyttysetkin olivat jossain muualla. Läheltä ja kaukaa kantautui lintujen laulua, tuulen huminaa puiden lehdissä ja taisi jokunen vesiskootterikin pöristä järvellä. Ihana Suomen kesä!

Paju

Onni potkaisi minua Hamsterikuun arpajaisissa ja voitin ihanan vyyhdin Lai-La-Lai -lankaa. Väri on todella kaunis kevään vihreä, mutta ei oikein sovi minun asustevärimaailmaani. Hyvä ystäväni (jonka ehkä muistatte tästä kirjeestä) meinasi pyörtyä ihastuksesta, kun näki vyyhdin. Hänen värimaailmaansa se sopiikin paremmin kuin hyvin.

Taisinpa siinä kysyä, haluaako hän langan mielummin vyyhtinä vai neulottuna. Hän tuumasi tarvitsevansa kaulurin ja sellaisen sitten lupasin tehdä. Aikataulusta ei tälläkään kertaa ollut mitään puhetta, mutta itsekseni ajattelin, että keskikesän syntymäpäivä olisi hyvä ajankohta lahjan luovuttamiselle.

Ravelryn KYH-keskustelua seuratessani tuli eteen Willow Cowl -niminen (Ravel link) malli ja ihastuin siihen. Se tuo jotenkin mieleeni afrikkalaiset, hyvin runsaat kaulakorut ja poikkesi edukseen muista malleista. Ohje on selkeä ja malli aika helppo, mutta kuitenkin riittävän mielenkiintoinen. Lankakin oli aivan ihanaa neulottavaa, eikä vain värinsä vuoksi.

Tässäkin työssä tuli opittua taas uutta. En ainakaan muista tehneeni aikaisemmin tuollaista pykäreunaa (picot-edge). Haastavin osuus oli päärmeen kiinnittäminen neuloen. En meinannut millään saada silmukoita poimittua aloitusreunsta  järjestyksessä ja samalla tavalla.  Aloitin kerroksen ainakin kolme kertaa, kunnes kaivoin esille toiset pyöröpuikot ja poimin aloitusreunan silmukat sille. Tämän jälkeen kiinnityskerros sujui mukavasti ja nopeasti. Kaulurin yläreunaan tuli samanlainen pykäreuna ja senkin kiinnittämisessä käytin apuna toista pyöröpuikkoa. Poimin tarvittavan määrän silmukoita yhdeltä kerrokselta ja neuloin ne lopuksi yhteen raunasilmukoiden kanssa. Jotenkin kuvittelin, että kannattaa ensin kiinnittää ja päätellä vasta seuraavalla kerroksella. Olisi kuitenkin kannattanut päätellä ne samoin tein. En viitsinyt kuitenkaan enää purkaa ja poimia kaikki silmukoita uudelleen.

Kauluri on kaunis ja toimivan oloinen. Saajakin näytti hyvin tyytyväiseltä lahjaansa. samalla hän sai myös vyyhdillisen Wetterhoffin ohutta villalankaa. Arvelin, että hän osaa arvostaa sen kauniin ruskeaa sävyä enemmän kuin minä :-) Parastahan tässä on se, että lahja oli valmis hyvissä ajoin, vaikka annettiinkin vasta varsinaisen merkkipäivän jälkeen. Liikaa on kokemusta niistä keskeneräisenä annetuista...

Tämä on KYH#20 ja lankaa kului  96 grammaa. Ja taitaapa tämä sopia myös Hulluun HuiviVuoteen. Numero pitääkin tarkistaa jostain, kun olen jo mennyt niissä ihan sekaisin...

Saunatuliaisia

Pirkanmaalla seikkaillessamme poikkesimme vihdoin tarkastamassa myös enoni kesämökin uuden saunan. Uusi sauna on tosin ollut jo käytössä neljä vuotta, mutta aina voi vedota hämäläiseen luonteeseensa :-).

Vaikka olimmekin suunnitelleet vierailua jo tovin, en osannut oikein päättää, mitä veisin tuliaisiksi. Muistaakseni vein heille tikirätin joulun aikoihin ja äiti on varmaan virkannut Tyynen patalaput. Turvauduin siis hyväksi havaittuun kukalla koristeltuun matonkudekoriin. Koska olimme menossa nimenomaan saunaa tarkastamaan, päätin virkata heille myös pesuhanskan. Koriin pääsi lisäksi pala saippuaa ja pullo shampoota. Pesuhanskan virkkasin siitä kuuluisasta mustasta kalalangasta ja sitä kului huimat 31 g. Korin koristekukkaa en hoksannut punnita, mutta arvioisin painoksi 2 g. Korin virkkasin Jäätelökesä-maton suttukuteesta (olin onneksi sattunut laittamaan ihan kauniin väristä ja hyvälaatuista suttukudettä tällä kertaa) ja siitä tuli juuri sopivan kokoinen. Arvioisin, että kudetta meni vajaat 200g. Tämä projekti on KyJy#4 ja se on valmis!

Virkkasin korin ja pesimen veljen ja hänen vaimonsa kanssa iltaa istuessamme televisiota katsellen. Heitä tuntui kovasti huvittavan se, että mainoskatkolla kävin juoksemassa autosta lisää lankaa, ettei vaan jää homma puolitiehen ja kädet toimetomiksi. Mies ei tainnut kommentoida mitään. Se tietää jo millainen hörhö olen.

Sauna oli kaunis ja löylyt hyvät. Pientä miinusta tulee kylmästä järvivedestä :-).

Jäätelökesä

En tiedä, miksi, mutta kudonnaiseni saavat yleensä aina nimen. Johtuukohan siitä, että kangaspuiden ääressä istuessa keskittyy siihen kutomiseen ja ehkä kuuntelee radiota tai juttelee samalla. Ei ole tuhat ja yksi asiaa pyörimässä ympärillä tai viihdyttämässä; kuten on kotisohvalla neuloessa televisiota katsellen ja Pojan touhuja seuraten. Olen vielä niin laiska lähtemään liikkeelle, että vietän asukastalolla kerralla pidemmän tovin, kun kutomisinto (tai -pakko) iskee.

Tämä matto on siis Jäätelökesä. Kudoin sen jossain vaiheessa keväällä nuorimmalle veljentytölleni. Olen kutonut hänen molemmille isosiskoilleen matot aikaisemmin. Kälyni kävi ostamassa kuteet ja minulle on aina yllätys, mitä sieltä tulee :-).  Tosin kahdessa jälkimmäisessä matossa on molemmissa ollut sekä vaaleanpunaista että mintunvihreätä. Kaikki kolme väriä tuovat mieleeni jäätelön: mintunvihreä on tietysti minttu, lila on mustikka ja vaaleanpunainen saa tällä ertaa olla vadelma. Sävytkin ovat kylmähköjä ja lisäävät jäätelön tuntua entisestään.

Maton sidos on siitä mukava, että poljentaa muuttamalla saa erilaista pintaa ja maton puolet ovat erilaiset. En lähtenyt kuitenkaan leikittelemään erilaisilla poljennoilla, vaan tein koko maton samalla ja ajatuksena, että kukkakuviot tulevat päälle päin. Sopii sekin tähän kesäiseen ja tyttömäiseen tunnelmaan.

Nyt mietinkin, saisinko itsestäni irti kutoa uuden maton myös Pojan huoneeseen. Edellisen kudoin juuri ennen hänen syntymäänsä ja siitä on jo seitsemän vuotta...

Kesävarpaat

 Sammaleella

Laiturilla 

Kivellä 

 Huussissa

 Metsäpolulla

Apiloissa 

Terassilla

Nämä kesävarpaat ovat nauttineet vapaudestaan. Vapauta sinäkin kesävarpaasi!

Nautinnollista kesää!