Toiveiden täyttymys

Lapsena ihailin kovasti sellaisia penaaleja, jotka suljettiin vetoketjulla ja joissa oli kuminauhalenkki jokaiselle kynälle. Äitiltä sellaista joskus pyysin ja hän tuumasi, että osaa kyllä tehdä minulle vetoketjupenaalin. Hän ompelikin minulle farkkukankaasta penaalin jossa oli vetoketju ja ulotaskukin. Mutta se ei auennut, eikä siinä ollut kuminauhalenkkejä kynille. Käytin penaalia kuitenkin monta vuotta, yläasteella siihen oli hyvä kirjoitella ja piirtää kaikenlaista.

En ole sen jälkeen enää haaveillut kuminauhallisesta penaalista ja suurin osa niistä näyttääkin niin muovisilta, etteivät innosta. Avattavan vetoketjupussukan haave onkin siirtynyt käsitöiden puolelle. Olen ihaillen katsellut japanilaisissa tilkkukirjoissa olevia ompelutarvikekoteloita ja suunnitellut sellaisen ompelemista.

Ystäväni osti viime vuonna itselleen Cloverin virkkuukoukkupussukan ja siitä lähtien olen suunnitellut ompelevani ihanille Cloverin virkkuukoukuilleni vastaavanlaisen pussukan. Ompeluinnostus ei vain ole riittänyt niin pitkälle, että olisin päässyt tuumasta toimeen.

Virkkausinnostus sen sijaan jyllää yhä vaan ja päätinkin jämäkuun kunniaksi virkata itselleni virkkuukoukkujen säilytyspussukan. Aloitin äitin huivista yli jääneellä Gefidran Rubens -langalla. Se kuitenkin loppui ennen kuin kotelo oli tarpeeksi leveä. Jatkoin kolminkertaisella Kotiväellä, kunnes muoto oli tasapainoinen (en missään vaiheessa tietenkään mitannut mitään sen tarkemmin, vähän vaan mallasin, että virkkuukoukku mahtuu sisään).

Seuraavaksi virkkasin taskukappaletta yksinkertaisella Kotiväellä, kunnes sekin alkoi loppua. Piti siis jatkaa pinkillä Diamond Cottonilla. Vappuaattoiltana istuinkin parvekkeella ompelemassa osasia yhteen, jotta sain koteloni Jämäkuun laskuihin mukaan. Jätin kirjailut viimeiseksi, kun ajattelin, että on valmis ja käyttökelpoinen ilman koristuksiakin. Ehdin kuitenkin virkata muutaman kukkasen ja kirjoa vähän vartta ennen puolta yötä. Itseasiassa olin valmis jo hyvissä ajoin eli vähän jälkeen yhdentoista illalla :-).

Haasteellisin osuus oli vetoketjun kiinnittäminen ja sitäkin olisi helpottanut se, että olisi vähän edes käyttänyt mittanauhaa ja nuppineuloja. Ompeleet eivät ole kovinkaan kauniit sisäpuolelta, mutta ulkoa päin kotelo on oikein kaunis. Parasta on kuitenkin se, että siinä on vielä muutamalle virkkuukoukulle tilaa, jos jossain vaiheessa innostun täydentämään sarjaani.

Tällä työllä aloitin jämäkuuni ja se valmistui viimeisenä. Lankaa kului kaikkinensa 104 grammaa. Kotelosta tuli juuri sellainen kuin ajattelinkin, kaunis ja käyttökelpoinen.

Kiitokset taas kaikista mieltä piristävistä kommenteistanne! Aurinkoista viikonloppua!