Pieniä paketteja

Tällaista pientä vielä nimetöntä nyyttiä pääsin katselemaan, sylittelemään ja nuuhkimaan viime viikolla. Luonto on kyllä iskostanut hoivavietin syvälle, kun vauvat herättävät useimmissa ihmisissä vahvoja tunteita. Vierailua edeltävänä päivänä työkaveri kävi esittelemässä omaa pienokaistaan ja siinä me sitten ringissä ihailimme, huokailimme ja lepertelimme pikkuiselle. Eikä tarvinnut äitin vauvaansa sylissä pitää kuin sen hetken, jolloin ruokki hänet.

Muistelin lukeneeni tai kuulleeni ihan hiljattain siitä, miten tärkeä rooli isoäideillä on ihmiskunnan kannalta. Erityisen merkittävää ovat vaihdeuvuodet. Ihmiskunnan kannalta on merkityksellistä se, että isoäidit auttavat hoivamaan lapsenlapsiaan sen sijaan, että itse lisääntyisivät. Lähdetietoni olivat hieman hatarat, kun asiasta ystävilleni kerroin. Onneksi löysin netistä hyvin nopeasti sen väitöskirjan, jossa asiaa on tutkittu - ja se on ihan suomalainen: Ihmisen pitkän eliniän evoluutio (Väitös: FM Mirkka Lahdenperä). Tämä ajatus lohdutti kovasti kuumista aalloista kärsivää ystävääni, siksi haluan jakaa sen myös teidän kanssanne. Mutta ovat nuo vauvat vaan niin ihania :-)

Tämä pienoikainen sai Käsityölehden ohjeella (2/2011) neulotun Baby Surprise Jacketin (Rav-link). Elizabeth Zimmermanin neuleideologia on kerrassaan nerokas ja täytyykin jossain vaiheessa perhtyä siihen paremmin. Nutussa ommellaan ainoastaan olkasaumat, muut muodot tulevat kavennuksilla ja lisäyksillä. Sen verran tarkkana niiden kanssa saa olla, ettei tämä aivan aivoton tv-neule ole. Kiva ja nopea tehdä kuitenkin. EZ:n Knitter´s Almanac on tilauslistalla, kunhan vaan saan aikaiseksi. Lankana on viime kesän KYHäilyistä voittamani Sukka-Puffaa ja sen kaverina Viking Baby Ullia ja painoa on 161 grammaa.

Myssy on vanha tuttu Norwegian Sweet Baby cap. Viimeiset lisäykset jäivät hieman pullottamaan ja mietinkin, olenko taas humpsinut menemään niin kovalla vauhdilla, että on jäänyt ohjeesta jotain oleellista lukematta. Eiköhän tuo vauvan päässä sitten muotoudu ihan nätiksi (toistaiseksi on vielä aika reilun kokoinen). Myssyyn käytin pelkkää Sukka-Puffaa ja sitä kului 22 grammaa. Nauhoiksi ompelin äitin tunikasta irroitetut puuvillanyörit, jotka olivat sopivan ohuet ja pehmeät.

Sukatkin ovat vanhat tutut Tuulan junasukat. Kaikki, joille olen tällä ohjeella neulotut vauvansukat antanut, ovat kehuneet mallia erittäin paljon. Taidan siis jatkossakin neuloa junasukkia. Lankana Viking Baby Ull ja painoa 29 grammaa.

 Äiti, nää vaatteet on ihan liian isot! Ja kuumat!

Aikaisemmin esittelemäni imetystyyny meni samaan osoitteeseen. Sain jo seuraavana päivänä onnellisen ja helpottuneen viestin tuoreelta äidiltä. Ihanaa, kun vauva voi olla sylissä ja kädet jäävät vapaiksi. Suosittelen lämpimästi imetystyynyä kaikkiin vauvaperheisiin :-)