Viimeiset silmukat

Mutta vain tälle vuodelle :-)
Joulukuu on ollut uskomattoman kiireinen. Bloggaaminen on jäänyt vähän vähemmälle, mutta käsitöitä toki olen tehnyt. Monet niistä ovat lähteneet joululahjoina maailmalle ennen kuin valokuvaan pääsivät.

Lupasin Ravelryssä palkita jämälankakuukauteen osallistuvat ja katseltuani pari viikkoa otsikkoa Jämälankaporkkana, minun oli ihan pakko virkata sellainenkin pakettiin.

Sytyck-neule on yhä vain ajatuksen asteella, mutta senkin aion toteuttaa joskus.

Viimeisin Sny-pakettikin on tullut. Osa siitä on syöty (toinen suklaanappirullista), osa (turkoosit rautalankapallot) on jemmattu niin tarkkaan, ettei kuvaan saatu, mutta pääasia eli ihana lankakerä on tässä esillä.

Uuden vuoden lupauksia sen verran, että yritän blogata useammin, tehdä itseäni miellyttäviä töitä ihanista langoista ja kankaista ja jättää kaikki halvat langat kauppaan, jos niille ei ole akuuttia tarvetta. Jos vaikka tuo lankavarasto hieman vielä pienenisi. Osaisinpa vain luopua puhuttelemattomista langoista...

Innostavaa käsityövuotta kaikille!

Itsenäisyyspäivän tunnelmia

Sain Snyltäni aivan ihanan sinivalkoisen paketin. Sieltä löytyi sinistä ja valkoista hahtuvaa, sinistä Nslle aloeveraa, valkoinen pitsiliina, suomalaista sisua ja lakua. Ihana paketti! En ole Nalle aloeveraa vielä kokeillutkaan ja hahtuvallekin löytyy käyttöä. Lakut on jo syöty ja sisua tarvitaan tämän loppuvuoden selättämiseen.

Kävin toissa viikonloppuna Kädentaidot-messuilla ja sieltä tarttui mukaan neljä kerää suloisen pehmeää alpakkalankaa. En vielä tiedä, mitä näistä tee, mutta pakko oli saada. Hintakin oli ihan kohdallaan. Samoin oli hinta kohdallaan pätkävärjätyn villalangan kohdalla. Ensin näin ihanan värisen langan ja kun kuuulin hinnan, en voinut vastustaa. Osoitetta ei tällekään ole.


Ystävä pohjoisesta on päättänyt vietellä minut Wollmeisen lumoihin. Nyt minulla on kaksi vyyhtiä sitä, enkä tiedä, mihin raaskisin ne käyttää. Näin näitä lankoja pesiytyy nurkkiin salakavalasti :-)

Tanssikenkä

SYTYCK-emo haastoi meidät esittelemään omat tanssikenkämme eli minkä varassa suoriudume moitteettomasti tanssikuvioistamme. Tilasin itselleni aika tarkalleen vuosi sitten tällaisen siron tanssikengän. Olivat vaan niin suosittuja, että kesti yli puoli vuotta saada se kotiin (ei en halua perua tilaustani, ei en halua mustaa tai vihreää tuolia). Tuolissa on hyvä istua, mutta silti sitä tulee harrastettua aika harvoin. Siloin harvoin, kun siihen istahdan, saan melko välittömästi pienen ihmisen syliini tai vähintäänkin häädön. Muistan tosin itse lapsuudesta, miten hauskaa oli leikkiä äitin kengillä...

Todellisuus on sitten tämä: läppäri käden ulottuvilla, riittävästi tilaa ympärillä ja televisio nenän edessä. Useimmiten istun siis sohvalla neulomassa ja ehdottomasti risti-istunnassa. Viihdyn myös lattialla - risti-istunnassa. Poika on ottanut kuvan kameralla lekkiessään ja nyt pääsette kaikki näkemään, miltä useimiten näytän aamutuimaan.

Varsinainen SYTYCK-projektini ei ole edennyt yhtään. Suunnitelma toki on olemassa pään sisällä, ohje vaan on etsimättä ja laskelmat tekemättä. Langat olen kuitenkin saanut jo hankittua. Emo varmaan aavisti haastetta minulle antaessaan, että vaikeata tulee olemaan. Haastenani on Valssi ja foxtrot eli perinneneuleet. Olen kuitenkin soolotanssija ja yhdistän lajiini muutaman muunkin lajin:

• Valssia ja foxtrotia: työhön tulee kansanomainen kirjoneulemalli Haaviston kirjasta.
• Satubaletti: neulon villahaalarin veljentytölle.
• Popping&locking: yritän tehdä sen ilman saumoja.
• Bollywood: steekkaan vetoketjulle aukon.
• Koreografi: valmista mallia ei ole, joten täytyy soveltaa ja kehitellä oma.
• Broadway: kirjoneulettahan ne perinnemallitkin ovat.

Noniin, tässähän tämä suunnitelmakin tuli. Toistaiseksi tosin vaan notkun baarin tanssilattialla, enkä saa yhtään mitään järkevää aikaiseksi.

Myssyjä, myssyjä, myssyjä

Nyt alkaa rehellisyyden nimissä jo kyllästyttää :-). Muutama myssy on vielä kesken, mutta sen jälkeen saa tämä homma riittää (ainakin hetkeksi). Kuvat ovat taas marraskuisia, mutta toivottavasti niistä jonkin käsityksen saa. Ylhäällä perusmyssyjä Pantinosta (vihreät) ja Debbie Blissin Primasta Ei ollut minun lankani tuo Prima - meni helposti säikeiksi on on aika lötköä.


Rozetti First class -langasta neuloin Tychus-pipoja. Lanka oli uskomattoman riittoisaa, sillä neljästä kerästä sain viisi pipoa, jotka ovat sopivia myös omaan päähäni. Lanka on pehmoista ja lämpimän tuntuista, 50% merinovillaa ja 50% mikrokuitua.


Silo-pipot tein Kauhavan Kangasaitan ohjeella Silo-langasta. Lanka on ihanan pehmeää (75 % villa, 25 % silkki ) ja mukavaa neuloa. Turkoosin tein ohjeen mukaan ja kerästä jäi n. 10 g. Valkoisessa oli 10 s lisää ja yksi kerä ei riittänyt. Toinen ohjeen mukainen valkoinen pipo on vielä työn alla.


Lippamyssyjä erilaisista jämä- ja lahjoituslangoista. Yksivärinen vihreä on Rozettin Naturel cotton, joka näytti ja tuntui villalangalta, vaikka onkin puhdasta puuvillaa. Yksivärinen sininen on ggh:n Scarlettia, joka on hyväntuntuista peruspuuvillaa. Hieman piti olla tarkkana säikeiden kanssa, sillä lanka on aika löyhäkierteistä. Lippamyssy on oma mallini, johon pitäisi saada aikaiseksi kirjoittaa ohje. En vain ole saanut.

Viipotusta ja vätystelyä

Onneksi olen mukana sny-kierroksella ja kerran kuussa tulee auringonpaistetta postiluukusta. Auttaa kestämään tätä pimeyttä. Tällä kertaa sain paketissani kahvia, kaksi kerää Regian Extra Twist merino color -sukkalankaa, turkooseja helmiä, Pojalle (kai) karkkirasia ja taas ihana sny:n piirtämä norsukortti (joka syystä tai toisesta jäi pois kuvasta.

Lanka on minulle uusi tuttavuus, mutta olen pitänyt kaikista tähän mennessä kokeilemistani Regian sukkalangoista. Tässä tosin on merinovillaa ja se on todella pehmeää, joten voi olla, että tämä päätyy joksikin muuksi kuin sukiksi. Värikin on mielenkiintoinen. Siinä on minulle mieluisia sinistä ja turkoosia ja niiden lisäksi vierastamaani violettia. Tämä lanka on juuri sopiva värimaailman laajentamiseen siihen suuntaan. Kiitos SNY! (ja anteeksi, että raportointi on kestänyt näin kauan).

Sitten vähän näitä nopeampia aikaansaannoksia. Askartelimme pojan kanssa tänään noin puolessa tunnissa Halloween-juhlaan sopivan asun. Huppu tosin on hieman tukala ja sitä käytettiin lähinnä ensivaikutelman luomiseen (itsekin kokeilin, eikä sitä kovin kauaa ilennyt pitää).

Pari viimeistä viikkoa on ollut täynnä kaikenlaista ohjelmaa ja kun kotiin olen päässyt, niin nukkumatti on heti vienyt mennessään. Marraskuun valitusvirrenkin voin aloittaa taas - ei ole valoa tai auringonpaistetta samaan aikaan kun kuvattavat, kamera ja kuvaaja ovata samassa paikassa. Voivat siis päivitykset jäädä vähiin tässä kuussa.

Sukkaa pukkaa

Kaiken muun ohella, olen mukana myös Sukkasadossa. Hiljakseen on valmistunut Pojalle perussukkapari. Lankana on Hjertegarn Bamboo Strömpegarn, 60% villaa, 25% bambua, 15% polyamidia. Sitä kului 52 grammaa, joten saan vielä toisen samanlaisen parin jäljelle jääneistä langoista. Nämä syntyivät kolmosen pyöröpuikoilla.

SYTYCK:ssä olen päätymässä perinteisiin kuvioneulemalleihin ja harjoitustahan tuo kirjoneule vaatii. Pienenä harjoituspalana neuloin Pojalle unisukat SeiskaVeikasta (63 g). Pääkallokuvioihin sain innoituksen Harras harrastus -blogista. Joustinneule nilkassa tuntui hyvältä ajatukselta, mutta ei sitten käytännössä ollutkaan. Kirjoneuleosuus vaati pientä vetämistä ja kiskomista ennen kuin asettui paikoilleen mutta täytyy sanoa, että olen iloisesti yllättynyt siitä, millaista siitä tuli. Harjoittelua tämä tanssityyli kuitenkin vaati vielä ja paljon.

SYTYCK ideat alkavat vähitellen hahmottua, mutta niistä saatte oman postauksen jossain vaiheessa alkavaa viikkoa.

Sitten onnistuin jossain mielenhäiriössä saamaan aikaan tällaisen päättelyrajoitteisen painajaisen. Nämä esittelen oikein päin, kunhan saan kaikki 88 langanpäätä pääteltyä seuraavien FUFO-tempausten aikana.

Kompurointia Hollywoodissa

Eivät ole ihan putkeen menneet SYTYCK:n Hollywood-viikot omalta osaltani. En ole oikein päässyt sinuiksi oman haasteeni kanssa ja muutenkin ovat käsityöt jääneet vähille parin viime viikon aikana.

Aloitin teemaan valmistautumisen tutustumalla neulonnan historiaan. Jos kerran lähdetään etsimään sitä perinteisimmistä perinteisintä mallia, niin pitäähän mennä niin pitkälle kuin pääsee. Ensimmäiset varsinaisesti neulomalla tehdyt säilyneet esineet ovat ns. koptilaiset sukat, jotka ovat n. vuodelta 1000 aaj. Ensimmäinen ajatukseni oli lähteä tekemään kopiota noista sukista. Haluan kuitenkin tehdä jotain sellaista, jota myös käyttäisin muualla kuin kotona, joten luovuin ajatuksesta. Hetken aikaa harkitsin ryhtymistä muotoonneulottujen ylipolvensukkien tekemiseen ohuesta puuvilla- tai silkkilangasta, mutta luovuin tästäkin ajatuksesta.

Seuraavaksi siirryin lähemmäksi nykyaikaa ja tutustuin suomalaisiin perinneneuleisiin. Villapaita on hieman liian suuri työ tähän vuodenaikaan, mutta kirjoneulelapaset alkoivat kiehtoa. Omasta kirjahyllystäni löytyi latvialaisia lapasmalleja esittelevä kirja ja ystävältä sain lainaksi myös Eeva Haaviston Sata kansanomaista kuviokudinmallia. Nyt yritän epätoivoisiesti keksiä, miten näitä kuvioita jalostaisin, lapasten neulominen ohjeen mukaan tuntuu hirvittävän mielikuvituksettomalta ja vaatimattomalta (onhan oma lajini Freestyle). Mutta ainakin yhdet kirjoneulelapaset lupaan neuloa tämän haasteen aikana, ihan ohjeen mukaan :-).

Neulonnan historiaa:
Suomeksi: Käspaikka
Englanniksi: Knitty, Dar Anahita: Medieval Egyptian Knitting 1

Lippiksiä ja myssyjä

Taisinkin mainita aiemmin, että sain Kristiinalta tunikan helman tuunattavaksi. Koska tapasimme sytomyssytapahtumassa, hän ehdotti, että tekisin siitä myssyn. Innokkaana aloitin saman tien, enkä hoksannut ottaa kuvaa lähtötilanteesta. Valmiina oli vihreä-valkoinen soiro, jonka yhdistin lieriöksi, virkkasin päälaen ja huolittelin reunan. Siinä vaiheessa myssy näytti vielä hieman epämääräiseltä, mutta kastelin sen huuhteluainevedessä ja vedin päätukin päälle kuivumaan. Myssyhän siitä tuli kuin tulikin.

Poika pyysi virkkaamaan lippiksen turkoosista langasta. Lankakorista löytyikin sopivan väristä Blend Bamboo -lankaa ja virkkasin lippiksen omasta päästäni Flapper hat:n hengessä. Käytin kaksinkertaista lankaa, jotta sain lippiksesta riittävän tukevan. Lankaa kului yhteensä 68 grammaa. Kuva on vauhdikas, kun kuvauskohde ei ollut kovinkaan suotuisalla tuulella.

Hiljakseen olen virkkaillut myös muutaman myssyn ja lippiksen sytomyssykeräykseen. Osa langoista on kevään sytomyssytapahtuman lahjoituslankoja, osa on omista varastoista. Suurin osa Novitan tehtäänmyymälän muuttomyynnistä ostamistani Bambu-langoista on nyt käytetty. Eikä yhtään harmita, ettei tullut ostettua enempää. En yhtään tykännyt langan tunnusta, se oli jotenkin lötköä. Kaksinkertaisena siitä sai kivoja lippiksiä, mutta simpukkamalli on liian tönkkö.

Flunssa on tällä viikolla vienyt voimat ihan täysin. En ole muutamaa sukkakerrosta lukuun ottamatta tehnyt yhtään mitään käsitöihin liittyvää. En ole myöskään yhtään jaksanut käydä lueskelemassa muiden blogeja ja pahoittelenkin, etten ole jättänyt komentteja yhtään mihinkään. Toivottavasti tämä jo vähitellen antaa periksi.

SNY ja SYTYCK

Aikamoista salakieltä alkaa olla tämä käsityöharrastus nykyään :-)

Sain tiistaina vihdoin kauan odottamani Salainen NeuleYstävä-pakettini. Sieltä löytyi neljä kerää Sirdarin Just Soya -lankaa, joka on minulle aivan uusi tuttavuus. Se alkoi huudella pääsyä unisukiksi, mutta aika näyttää, mitä siitä tulee. Lankojen lisäksi paketissa oli ihania turkoosin sävyisiä nauhoja, kurkkupastilleja ja sny:n itse (?) piirtämä ihastuttava norsu-kortti. Pienessä paperilaatikossa on jalkasuolaa. Kiitos Sny!

Kuten jo aiemmin kerroinkin olen ilmoittautunut myös So You Think You Can Knit -tempaukseen. Tällaisen haasteen sain emolta: Haasteesi on VALSSI ja FOXTROT. Haasta itsesi tutustumaan neuleiden historiaan! Ehkä olet ennenkin tehnyt jonkin perinneneuleen? Mutta onko sinulla haisuakaan tekniikan tai mallin alkuperästä?! Tai hoida homma toisin päin: inspiroidu toteuttamaan jokin työ sen taustatarinan pohjalta!

Ensin oli vähän, että höh ja pöh, mutta sitten muistin, että koko homman ideahan oli itsensä haastaminen ja oman mukavuusalueen ulkopuolelle meneminen. Tämä haaste vaatii netin ja kirjojen selaamista ja aion nyt aluksi keskittyä siihen. Yksi ajatus on jo syntynyt, mutta pidän sen toistaiseksi vielä itselläni.

Huovutusopissa

Pääsin viikonloppuna osallistumaan Elina Saaren huovutuskurssille. Vesi, saippua, hiki ja melkein kyyneleetkin lensivät kaaressa, kun pistimme tuulemaan. Työ toteutettiin Elinan kehittämällä nuno-tekniikalla, joka osoittautui teknisesti yllättävän helpoksi. Vaikeampaa oli saada kuviot osumaan oikeisiin kohtiin. Elina kuitenkin auttoi välillä hyvinkin radikaalilla tavalla ja uskoisin, että kaikki muutkin kurssilaiset lähtivät kotiin tyytyväisinä ja onnistunut työ mukanaan.

Lähtökohtana työlle oli Elinan käsin värjäämä esihuopa, jonka päälle laitettiin kuvioita teollisesta huovasta ja kaikesta muusta kivasta. Päälle silkkisifonki ja vähän merinosilkkiä kiiltoa antamaan. Ja eikun huovuttamaan, rullaamaan ja heittelemään.

Epäusko meinasi iskeä, kun sain kankaani huovutettua ja se näytti liian pieneltä. Venytyksen ja muokkaamisen jälkeen siitä tuli kuin tulikin juuri sopiva. En aloittaessani osannut ajatella, että siitä tulisi niin tyköistuva ja lyhyt.

Tällainen siitä sitten tuli. Sivusaumat ja kädentiet ovat tosin vielä ompelematta. Sunnuntaina en saanut liivin muokkaamisen lisäksi aikaan muuta kuin tuon kukkasen. Olen kuitenkin kurssin antiin ja aikaansaannoksiini todella tyytyväinen. Elina itse on aikamoinen elämys ja hänestä joko pitää tai ei. Minä pidin ja voisin osallistua hänen kurssilleen toistekin.

Yllätetty

Tapasin Kristiinan pitkästä aikaa lauantaina. Hän oli kertonut etukäteen, että hänellä on jotain minulle ja kovasti mietin, mitä se voisi olla. Sain tuunattavakseni virkatun tunikan helman ja sen lisäksi vielä kauniin lahjapussin. Olin aivan ihmeissäni ja odotinkin jonkin aikaa ennen kuin avasin paketin. Ja mitä sieltä löytyikään - aivan ihana huivi kerrassaan upean värisenä. Kiitos Kristiina. Vieläkin kuplin ilosta, kun huivin nään. Kuten huomaatte väri on mulle aivan täydellinen.

Poika sai kunniatehtävän kuvata äitin ja huivin koulun pihassa. En yhtään ehtinyt valita paikka ja valon suuntaa, joten kuvassa näkyy myös kuvaajan varjo. Poika ottaa todella hyviä kuvia, kun vaan kuvaa eikä mieti yhtään. On saanut minustakin otettua sellaisia kuvia, joita itsekin mielelläni katselen.

Pehmeitä paketteja

Menin viime viikon neuletapaamisessa tunnustamaan, etten ole koskaan omistanut saati sitten neulonut Wollmeise-lankaa. Maailmassa tosin on paljon muitakin ihania lankoja kokeilematta. Neuleystävä pohjoisesta päätti kuitenkin, että minunkin täytyy Wollmeiseni saada ja "pakkomyi" (kaikella ystävyydellä) minulle vyyhdillisen tuota ihanuutta. Värinä on tuntuvan pinkki, joka ei ihan äkkiseltään istu omaan värimaailmaani. Onneksi veljentyttöjä ja kummityttöjä on, joten lanka päätynee jollekulle heistä jalostetussa muodossa. Väri ei ole oikea kuvassa, mutta lanka on kunnon tuntuvaa pinkkiä ei mitään lällyn vaaleanpunaista.

Ihanainen Snynikin on kuistanut minua postikortilla (anteeksi, etten ole siitä vielä saanut aikaiseksi postausta). Nyt just ei tule mitää erityisiä toiveita mieleen, varmasti pidän kaikesta (no ehken ruskeasta tekokuitulangasta, mutta luotan sinuun :-) ) ja maltan tuskin odottaa, että saan paketin. Oma pakettinikin lähti matkaan tällä viikolla ja innolla odotan, mitä siitä pidetään. On aina jännittävää kuulla, miten hyvin on onnistunut tulkitsemaan toisen toiveita :-)

Pinkkiä puskee nyt ovista ja ikkunoista. Viime lauantain kirpparikierrokselta tarttui muutama pinkki/vaaleanpunainen minikerä villalankaa (voisi jopa olla BambinoUllia) ja Novitan loppuunmyynnistä pussillinen pinkkiä ja marjapuuronväristä Bambua, josta enemmän seuraavassa postauksessa. Tällä hetkellä puoleensa vetää fuksia/anilliininpunainen ja huomaan hipelöiväni sen värisiä lankoja ja vaatteita. En ole kuitenkaan vielä uskaltautunut ostamaan muuta kuin kukkia.

Huomenna (18.9.) on Sytomyssytapahtuma Helsingin Kalliossa, Siltasaarenkatu 28 klo 11 - 17.30. Tervetuloa mukaan!

Pitsikästä

Tässä on nyt tämä sininen mytty vähemmän myttyisenä. On se vaan niin ihmeellistä, mitä pingotus saa aikaan. Malli on suosittu Haruni sileällä keskustalla. Tein viimeiset kerrokset vauhdin hurmassa ja huomasin vasta parin päivän päästä, että olin jättänyt keskikohdan lenkit neulomatta. Perfektionismi iski ja purin viimeiset kymmenkunta kerrosta. Kannatti purkaa, uusintakierroskin meni aika vauhdikkaasti. Malli näyttää hankalammalta kuin on ja näitä saatan tehdä lisääkin.

Lanka on upean taivaansinistä ja ihanan pehmeää alpakkalankaa, joka löytyi lankalaatiko pohjalta. Olen muutama vuosi sitten vaihtanut tämän kartion harmaaseen Virtain villan villalankaan. Olen yhä edelleen sitä, mieltä, etten ainakaan hävinnyt vaihtokaupassa. Huiviin meni 119 grammaa lankaa ja sitä on jäljellä velä ainakin kolmeen huiviin. Huivi on toistaiseksi vielä ykkösosoitteeton, mutta kuvittelisin anopin voivan pitää tästä.

Kummitytön isosisko toivoi syntymäpäivälahjaki säärystimiä. Langaksi valitsin Tallinnan reissulta mukaan tarttuneen Any sukkalangan. Lanka on aika karheaa ja takertuvasita ja sitä on hieman hankala neuloa. Yritin ensin tehdä viuhkakuviota, mutta eivät lanka, puikot tahi sormet taipuneet neljä oikein yhteen -kuvioon. Välillä puikoilla oli liikaa ja välillä liian vähän silmukoita, joten luovutin suosiolla. Helpommalla pitsikuviolla säärystimet valmistuivat ajallaan. Hieman ne olivat kosteat, kun laitoin pakettiin, mutta tämä lanka on ehdottomasti uitettava huuhteluainevedessä, että siitä tulee käyttökelpoinen.

Lahjan saaja (jä hänen äitinsä) oli tyytyväinen lanhjaansa. Pojan kommentti tosin oli: "Miks sä aina annat kaikile lankaa layhjaksi. Ei ne kuitenkaan tykkään siitä." Lankaa kului 55 grammaa ja säärystimet vopivat 12-vuotiaalle säihkysäärelle.

Mallin mukaan

Lauantaiaamuna Poika pyöri ympyrää, eikä keksinyt mitään tekemistä. Ehdottelin kaikki mahdolliset legon rakentamiset, dinosaurusleikit, piirtämiset, mutta mikään ei innostanut. Itse korjailin sinisen huivini viimeisiä kerroksia (huomasin edellisen postauksen jälkeen, että olin lukenut ohjetta huonosti ja tehnyt pahan virheen). Heitin sitten enemmän vitsinä, että suunnittele äitille huivi. No Poikahan teki työtä käskettyä.

Huivin värit olivat sen verran hauskat ja tuo poikittaisuus myös, joten oli pakko toteuttaa suunnitelma. Lankakorista sattui vieläpä löytymään kaikkia tarvittavia värejä ja pääsin samalla eroon muutamasta SeiskaVeikan jämänöttösestä. Silmukoita 300, nelosen puikot, pituus 160 cm, leveys 14 cm ja lankaa meni 171 g.

Neuloessani Poika oli vielä sitä mieltä, että huivi oli minulle. Valmis työ vaihtoi kuitenkin omistajaa heti välittömästi ja Poika hoputti lankojen päättelyn kanssa. Oli ihanan aivotonta puuhaa ja valmistui nopeasti. Ja olen tyytyväinen lopputulokseenkin :-).

Viikonloppuna oli tosin tarkoitus neuloa kummitytön isosiskolle säärystimiä ja kangaspuutkin huhuilivat kutojan perään... Tästä tuli kuitenkin hyvä mieli.

So you think you can knit

Tälläiseenkin tempaukseen oli pakko lähteä mukaan. Innolla odotan omaa haastettani. Omaa lajia oli aluksi vaikea löytää, mutta luettuani kaikki kategoriat läpi päädyin kuitenkin Streetiin.

Tämän mytyn sain aamulla valmiiksi. Joku ehkä arvaakin, mitä siitä on tulossa. Palaan asiaan pingotuksen jälkeen. Pian on luvassa pitkästä aikaa myös kudontatyö. Olen jo saanut lengat puolattua ja ensimmäiset viisi senttiä kudottua. Sukkasatoonkin on jo yksi tilaustyö suunniteltu ja ihan just hyppäämässä puikoille. Muutkin suunnitelmat alkavat hahmottua.

Kiitokset taas kaikille mukavista kommenteista! Pahoittelen, etten ole ehtinyt kirjoitella tänne mitään - työ haittaa tällä hetkellä elämässä tärkeämpiä asioita :-).

Posti vie ja posti tuo

Sain tänään valmiiksi Marille lupaamani neulakirjan. Toivottavasti se on käyttökelpoinen.
Lähetin myös Selmalle KYH-tempauksen arvontaan lupaamani silmukkamerkit.

Kotiin tullessa eteisen matolla odotti pakettikortti. Hetken jo mietin, voiko SNYni olla näin nopea, mutta hetken päästä hoksasin, että asiamiespostissa minua odottaa oma arvontapalkintoni Kesäyön hullutuksesta. Onnetar oli minulle suosiollinen ja voitin itse päädiktaattori Äiti-Puffan lahjoittaman palkinnon. Miten upea palkinto se onkaan - kaksi vyyhtiä ihanaa Puffa-lankaa (Poika jo omi toisen vyyhdin, mutta käyn sen anastamassa takaisin yön pimeinä tunteina), muistikirja, Badgeriä, Kismet ja ihana possukortti. Poika omi myös osan Kismetistä, kun ei ole kuulemma reilua, kun mä syön kaikki suklaat aina yksin. Nyt silittelen lankavyyhtejä ja mietin, mitä ihanaa niistä tulee. Kiitos Äiti-Puffa ihanasta paketista!

Sävy sävyyn

Ei varmaan tarvitse kertoa, mikä on lempivärini :-) Täytyy tunnustaa, että olen lapsellisen innoissani ja ylpeä upeista kynsistäni. Jos joku olisi sanonut puolisen vuotta sitten, että aloitan syksyn geelikynsin, olisin nauranut maha kippurassa. Elämä onneksi yllättää, eikä sitä pidä ottaa niin vakavasti.

Poden vieläkin KYH:n jälkeistä saamattomuutta. Neuloisin kyllä, mutta en saa aikaiseksi aloittaa mitään. Tänään sain onneksi kylään neulovan ystävän (kiitos Alarwyn kuvasta) ja sain aloitettua huivin neulomisen. Siitä sitten enemmän, kun valmistuu. Aloitin myös mallitilkun toista projektia varten, joten eiköhän tämä aloitus-blääh tästä kohta hellitä.

Olen ilmoittautunut taas vaihteeksi moneen tempaukseen:

• Sukkasato alkaa aivan pian
• Uusi sny-kierros on pyörähtänyt käyntiin
• Sytomyssykeräys jatkuu HUS:n alueella

Ompelukonekaan ei ole vielä hautautunut, joten olen lyhentänyt lennossa parit housut (ja mä inhoon kaikkea korjausompelua). Eli hyvä mieli, vaikkei kauhesti ole mitään valmista tullut.

Nappipussi

Olen aloittanut tämän pussukan virkkaamisen jo monen monta vuotta sitten. Se on ehtinyt jo olla mukana kaksisssa fufoiluissa ja yhä vain oli kesken. Nyt päätin koulun alkamisen kunniaksi tehdä sen valmiiksi (ja myös tarvitsin pientä helposti mukana kulkevaa pussukkaa kännykälle ja avaimille).


Lankana on musta Kotiväki ja arvioisin, että sitä kului vähän päälle 70 grammaa. Innokkaana tietysti ompelin pussukkaan metallisen vetoketjun ja ison kasan nappeja ennen punnitusta (89 g). Tämän päivän testikäyttö osoitti, ettei vuoria ihan ehdottomasti tarvita, mutta enköhän senkin siihen jossain vaiheessa laita. Pussukan hihnasta tuli juuri sopivan pituinen ja siihen mahtui hyvin kaikki tarpeellinen ja mahtuu vielä vähän lisääkin.

Olen erityisen ylpeä siitä, että sain ommeltua tähän näinkin paljon nappeja. Rakastan niitä, enkä koskaan raaski käyttää niitä mihinkään.

Kirpun peitto

Tänään oli nuorimman veljentyttöni kastepäivä. Tästä kolmannesta tuli myös kummityttöni aivan yllättäen (toki olen sen jo muutaman kuukauden tiennyt ja iloinen yllätyshän tuo oli).
Olen molemmille isosiskoille tenyt tilkkupeitot, eikä nuorimmaistakaan voinut jättää ilman. Onneksi raivasin askarteluhuoneeni Pojan syntymäpäiviä varten ja samalla sain kaivettua myös ompelukoneeni esille kaiken rojun alta. Askarteluhuoneen ideahan tietysti olisi se, että pääsisi ompelemaan ja väkertämään aina, kun siltä tunttuu, mutta käytännössä se on toiminut seilaavan tavaran varastona. Satunnainen ompeluinnostus on laantunut huonetta raivatessa.

Päätin yrittää pärjätä kaapista löytyvillä materiaaleilla mahdollisimman pitkälle. Tilkkuilua harrastava naapurissa asuva ystävä tuli auttamaan kankaiden valinnassa ja pääsin pikaisesti työn alkuun. Leikkasin 12 eri kankaasta 30cm x 30cm neliöitä, jotka leikkasin yhdekssän osaan (kannatti vaihtaa leikkuriin uusi terä). Sekoitin tilkut ja ompelin ne yhteen neliöiksi (tässä vaiheessa yleensä joku ymmärtämätön tulee pyörittelemään päätään ja ihmettelemään, onko tässä mitään järkeä :-) ). Peittoon tuli osin samoja kankaita kuin on isosiskojen peitoissa, mutta kaikki ovat ihan erilaisia. Pojan mielestä peitossa oli liikaa kankaan sävyjä ja häntä ilmiselvästi häiritsi tuon lapsikuvioisen kankaan silppuaminen.

Tilkkupinnan kokoaminen on hauskaa puuhaa, mutta minulla tuppaa homma aina jäämään tikkausvaiheeseen. En ole vielä harjoitellut riittävästi käsintikkausta, vapaakonetikkaus ei onnistunut näin suurelle työlle (ainakaan tällä aikataululla). Minulla on tapana tikata suoria viivoja ompeleiden mukaan. Nyt se tuntui kuitenkin liian kulmikkaalta. Onneksi löysin ompelukoneestani loivaa aaltoa tekevän koristetikkauksen ja sillä sain hakemaani vaikutelmaa. Kaikki materiaalit löytyivät lopulta omista varastoista, mikä on oikein iloinen asia. Kankaita on kuitenkin vielä moneen tilkkupeittoon...

Olen hyvin tyytyväinen lopputulokseen. Ylitin itseni myös pakkaamalla kaikkien tyttöjen lahjat (isommilla oli synttärit samaan syssyyn) kauniisiin paketteihin ja kaikille oli jopa kortitkin... Oli mukavaa ommella pitkästä aikaa ja nyt täytyykin yrittää pitää ompeluinnostus vireillä. Ideoita on vaikka kuinka ja paljon.

Sydämellistä touhua

Tulipahan sitten virkattua muutama sydän Soita mummolle -kampanjaa varten. Näitä olisi ollut mukava virkata enemmän, mutta aika ei oikein riittänyt. Meni sen verran tiukille noiden KYHäilyjen kanssa. Kampanjan varsinainen kohokohta on 11.8. klo 16 - 17 Narinkkatorilla. Lisätietoja saa kampanjan blogista. Sydänten ohje löytyy Ravelrysta.

Sydämiä virkatessani jouduin yhdistelemään lankoja, että sain niistä riitävän paksuja. Ja sillä hetkellä kolahti myös Qvidi Minan salaisuus. Noin vuosi sitten ystäväni hihkui innosta ryhtyä virkkaamaan vuosien tauon jälkeen, kun oli nähnyt maakuntamuseossa Qvidi Minan tyyliin neulotun villatakin. Minä vain vilkaisin kuvia ja totesin, että tuohan on Isoäidin neliö, ei sen ihmeellisempi. Tutkittiin sitten yhdessä netistä löytyneitä kuvia ja ovathan nuo villatakit ja muut upeita. Asia kuitenkin jäi.

Mutta nyt tuli ymmärrys. Koko homman juju onkin siinä, että lankoja yhdistellään ja näin saadaan uusia väriyhdistelmiä ja sävyjä. Olisin voinut virkata noita sydämiä vaikka kuinka ja vaan valita uusia lankapareja (en vielä edes ehtinyt kovin villeihin yhdistelmiin asti). Nyt olisi into virkata sydämiä, mutta temapus meni jo :-). Tarvitseeko joku jossain virkattuja sydämiä?

Sytomyssykampanja jatkuu HUS:n alueella marraskuun loppuun asti. Erityisenä painopistealueena ovat lapset, toki aikuistenkin myssyjä otetaan vastaan ja toimitetaan perille. Erityisesti miehet ovat myssyjä kaipailleet. Lisätietoja myssypäivistä ja muusta löytyy blogista, Ravelrysta ja Facebookista. On tämä sosiaalinen media vaan niin monipuolista :-).